perjantai 26. joulukuuta 2014

Rakennus 31

Rakennus 31 on kolmas Christian Rönnbackan Antti-Hautalehto-sarjan dekkari. Aikaisemmin ilmestyneet ovat Troijalainen ja Julma. Kaikissa sarjan dekkareissa on samantyyppiset tummanpuhuvat kannet, jotka lupaavat aika synkkiä tarinoita, mutta kirjailijan huumorilla höystetty teksti on viihteellistä ja sopi minullekin hyvin, ei mennyt yöunet. Tutkinnanjohtaja Antti Hautalehto veistelee vitsejä työkavereidensa kanssa, raskas työ vaatii huumoria. Edellisessä kirjassa Antin asunto paloi ja tässäkin kirjassa leikittiin tulella, jopa hengenvaarallisesti. Poliisityön nurjia puolia tuli kirjassa hyvin esille. Antin työkaverit olivat mukavia, mutta pomo ei, tuttu tilanne liian monelle.

Rakennus 31 oli vanhan mielisairaalan rakennus ja se sijaitsi Porvoossa Antti Hautalehdon uuden asunnon lähistöllä. Mielisairaala oli suljettu ja rakennusta käyttivät kaikenlaiset ohikulkijat kuka mihinkin tarpeeseen. Eräs Antista kiinnostunut silmäpari oli majoittunut Rakennus 31:een. Antin uudessa asunnossa ei ollut verhoja, joten silmäpari näki suoraan sisälle Antin asuntoon. Silmäpari kuului henkilölle, jota kirjan juonikuvioissa kuulusteltiin eräästä tutkinnan alla olevasta rikoksesta. Porvoon lähimetsiköstä oli löytynyt tyhjä hauta ja pian niitä löytyi useampikin. Antti oli saanut tutkinnan ratkaistavakseen ja kohtapuoliin yhdestä haudasta löytyi tuntematon ruumis.

- Ei voi olla mahdollista! Karhunen vastasi. - Kyllähän se täysin kuollut oli kun se tänne tuotiin. Kylmä ja jäykkä kuin muikku pakkasessa. Henki pois, väitän minä vaikka käräjillä.
- Tiedän sen, Antti vastasi. - Mutta haluankin tietää miten se on sieltä kadonnut.

Kirjan kuvioissa oli eräänlainen ei-uskonnollinen lahko, joten tarina toi mieleeni joitakin tunnettuja  lahkoja, joissa palvottiin omalaatuista johtajaa, niin tässäkin kotikutoisessa lahkossa. Johtaja saa yleensä palvovat seuraajansa tekemään pyynnöstä mitä vain, vaikka rikoksia. Niin tämänkin dekkarin sekopää.
Rakennus 31 ollessa vielä mielisairaala siihen liittyi surullinen hoitotarina, joka kietoutui mielenkiintoisesti nykyajan lahkolaiseen. Antti Hautalehto kohtaa siis tutkimuskentällä nykyisiä ja menneitä mielenterveyspotilaita, sekaan omituinen lahko ja ruumis, joka löytyi ja katosi. Kyllä tämä dekkari kieltämättä farssista käy. ***

Christian Rönnbacka, Rakennus 31
Bazar 2014
s. 334


2 kommenttia:

  1. Viihdyin kirjan tutuissa maisemissa. Monille kuvauksille vain hymyilin. Niitä ei vain temmottu kadunniminä, vaan ne olivat todellisia. Pelkäsin tätä liian kovaksi - turhaan. Aion lukema aiemmatkin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä oli oikein hyvä kotimainen dekkari. Ennen joulua pääsin kuulemaan kirjailijaa ja vaikutti oikein mukavalta ja puheliaalta.
      Voisin lukea itsekin aiemmat sarjan kirjat, yksi on odottanut pitkään tuolla kamarissa. Hiukan on nuo kirjankannet pelottaneet.

      Poista