Kultahattu on
jälleen ajankohtainen klassikkokirja, sillä siitä julkaistaan uusin elokuva toukokuussa
2013, joka on jo neljäs elokuvaversio kyseisestä kirjasta. Kultahatun kirjoittaja F. Scott Fitzgerald eli Francis Scott Key
Fitzgerald (1896–1940) oli Yhdysvaltojen suurimpia kirjoittajia aikanaan ja
hänen kirjansa ja niistä tehdyt elokuvat ovat jääneet elämään vanhentumatta
klassikkoina, joita luetaan aina yhä uudelleen ja uudelleen. Joillakin on se
taito kirjoittaa tuoretta proosaa ja ilmeisesti 20-luku, josta hän kirjoitti Kultahatussa, on aina yhtä nuorekkaana
pysyvää jazz-aikakautta. Sota oli loppunut, ihmiset juhlivat estottomasti ja
Fizgeraldilla oli taito tuoda esille aikakauden tunnelataukset. Kultahattu julkaistiin 1925, mutta se ei
menestynyt hyvin, ennen kuin 50-luvulla, kun uusin elokuva julkaistiin.
Kultahatun kertojaminänä toimii 29v. osakekauppias Nick
Carraway, joka muutti keskilännestä New Yorkin Long Islandille, sille vähemmän
muodikkaalle East Eggille. Lahdelman toinen puoli, West Egg, oli tyylikäs
asuntoalue ja juuri siellä asui Nickin pikkuserkku Daisy miehensä Tomin ja
pikkutyttönsä kanssa. Perhe oli ökyrikkaita, mutta vielä rikkaampi oli Nickin
naapuri Jay Gatsby, joka oli rikastunut epämääräisillä tavoilla ilmeisesti
kieltolain aikaan viinan salakaupoilla. Kirjassa liikutaan siis nuorten,
kauniiden ja rikkaiden piirissä, joita Nick tarkkaili hiukan ulkopuolisena.
Gatsby järjesti suuria juhlia joka ilta, ja Nick kuunteli
naapurista kuuluvaa musiikkia, joita soittivat aidot orkesterit. Eräänä päivänä
Gatsbyn autonkuljettaja toi Nickille henkilökohtaisen kutsun saapua Gatsbyn vieraaksi
sinä iltana. Nick käveli nurmikon läpi naapuripihalle ja kierteli katselemassa valtavaa
taloa, lopulta hän löysi ihmismassan seasta serkkunsa luona tapaamansa Jordanin ja pysytteli tämän
seurassa. Juhlijat olivat vain tulleet taloon juhlimaan, ilman minkäänlaista
kutsua. Juhlissa oli viinaa, ruokaa ja ohjelmaa yllin kyllin ja loppuiltaa
kohden tunnelma muuttui riitaiseksi, sillä ihmiset eivät olleet tottuneet
ylenmääräiseen viinajuontiin. Vain illan isäntä ja Jordan eivät juoneet mitään.
Nick tapasi isännän juhlissa aivan sattumalta ja heidän ystävyytensä lähti käyntiin
kyseisestä illasta. Tosin Nick ei tiennyt mitä taka-ajatuksia Gatsbylla oli
häntä varten, tutustuminen ei ollut aivan sattumanvaraista.
Nickin kesä kului töitä tehden ja kuunnellen musiikkia
naapurin juhlista, kunnes seuraava kutsu saapui. Pian Nick kuuli Gatsbylta,
että hän toivoi Nickin pyytävän Daisyn kyläilemään ja Gatsby tulisi myös
samanaikaisesti käymään. Nick suostui, koska Gatsby kertoi, että he olivat
aikaisemmin olleet rakastuneita toisiinsa. Tästä tapaamisesta alkoi Gatsbyn ja
Daisyn uusi rakkaussuhde, joka lukijalle jää arvoitukseksi, sillä siitä ei
juuri enempää kerrota. Tasapuolisuuden nimissä on kerrottava, että Daisy tiesi,
että hänen miehellään oli ollut lukuisia suhteita ja myös viimeisimmän
rakastajattaren nimi oli hänen tiedossa.
Nick katseli sivusta pariskunnan touhuja ja joutui kirjan
tapahtumissa väkisin vedetyksi mukaan avioparin epämääräisiin touhuihin
avioliiton ulkopuolella. Näistä avioliiton ulkopuolisista suhteista aiheutuikin
sitten kirjassa suuria ongelmia, jotka Daisy ja Tom pyyhkäisivät maton alle ja
poistuivat paikkakunnalta, kunnes pahimmat kohut laantuivat. Tarinan lopussa
Nick huomasi olevansa melkein ainut Gatsbyn ystävä. Raha, kuuluisuus, tuttavat,
bisnekset, eikä mikään luonut ystävyyksiä, ne toimivat ongelmien tullen ihan
päinvastoin, ihmiset kaikkosivat, kun ilmainen huvitus katosi. Ihmiset olivat olleet
kuin iilimatoja, jotka imivät ilmaista hupia sieltä mistä saivat. Kukaan ei
halunnut sekaantua ongelmiin, paitsi Nick.
Kirja vei minut 20-luvulle, jolloin jazz soi ja ihmiset
halusivat huvitella sydämensä kyllyydestä ensimmäisen maailmansodan loppumista.
Ihmiset olivat elossa ja he halusivat tuntea elävänsä ja halusivat kokeilla
kaikkea uutta, kaiken tämän Fitzgerald toi Kultahatussaelävästi esille. Lukemani kirja oli pokkariversio, joten en tiedä minkä verran
kirjaa on lyhennelty, mutta jotain jäin kaipaamaan, sillä kirja tuntui liian tiivistetyltä versiolta.
Naapurini talossa kaikui
musiikkia halki kesäöiden. Hänen sinisissä puutarhoissaan miehet ja tytöt
kulkivat edestakaisin kuin koit, kuiskeiden ja samppanjan ja tähtien parissa.
Nousuveden aikaan näin iltapäivisin hänen vieraidensa sukeltavan hänen
laiturinsa hyppytornista tai lojuvan auringossa hänen kylpyrantansa hiekalla,
sillä aikaa kun hänen molemmat moottoriveneensä viilsivät salmen vesiä vetäen
vaahtoa sinkoavia vesisuksia.
F. Scott Fitzgerald, Kultahattu, 2004, Otava, 5. painos ****
suom. Marja Niiniluoto
suom. Marja Niiniluoto
The Great
Gatsby, 1925, suom. 1959
s. 220
Hyvä selkeä bloggaus :)
VastaaPoista***
Olen lukenut teoksen kolmesti, vasta toisella kerralla ymmärsin, että teos on hieno. Kolmannen kerran luin sen, koska Irvingin ja Murakamin teoksissa on viittauksia siihen. Filmiversioista olen nähnyt vain sen missä Gatsbyna on Robert Redford.
Kiitos. Tämä kirja taisi olla lukioajan lukukirjoja, mutta olin kyllä unohtanut melkein koko tarinan, vaikka elokuvan ja tv-elokuvan olen katsonut, apua milloin ne ovat tulleet...no nyt haluan katsoa tuon uusimman version.
VastaaPoistaMinäkin luin Kultahatun melko vastikään, en nyt voi ihan sanoa olevani myyty. Mahtaako tuo pokkariversio olla lyhennetty, me kuin luimme kirjan lukupiirissä ja osalla oli tuo, eikä minulla tullut sellainen olo, että se olisi sen lyhyempi kuin alkuperäinenkään?
VastaaPoistaMinulle tuli Gatsbyn ja Daisyn suhteesta semmoinen olo, että se oli pokkarissa tiivistetty, sillä he tapasivat, suhteesta ei kerrottu mitään ja sitten kerrottiin se kirjan kohokohta, mutta josta en halua kertoa lukijoiden vuoksi. Koska kirjassa kerrottiin Tomin suhteesta, olisin olettanut, että kirjassa olisi myös kerrottu lähemmin Daisyn suhteesta.
PoistaOlen lukenut kirjan 1970-luvulla, kun se oli 'suurta huutoa'. Saattaapa löytyä hyllystänikin..:)
VastaaPoistaLeppoisaa viikonloppua sinulle, Mai.<33333
Tämä oli kyllä ihan mukava lukukokemus. Historian havinaa 20-luvulta.
PoistaMukavaa viikonloppua sinullekin :)
Kävin katsomassa The Great Gatsby-elokuvan tänään mieheni kanssa. Juonikuvioissa mentiin melkein kuin kirjassa, jonka luin. Nickin suomalainen kotiapulainen oli jätetty, harmi vaan, pois elokuvasta.
VastaaPoistaElokuva toi paremmin esille Gatsbyn ja Daisyn suhteen, jota odotin kirjalta. Onneksi elokuva ei pettänyt ja sain sitä rakkautta ja romantiikkaa.
Pidän kirjasta kovasti. Se on tyypillinen tarina ihmisestä, joka on rakastunut johonkuhun joka ei ole hänen arvoisensa.
VastaaPoistaSitä vain en ymmärrä, miksi Kultahattu on Dallasin John Rossin lempikirja? En löydä mitään ilmeistä yhteyttä Kultahatun ja John Rossin väliltä.
Dallas on jäänyt melkein katsomatta, joten en tiennyt J.R.:n lempikirjasta mitään. En edes muista, että olisin nähnyt kenenkään lukevan ylipäätään edes lehtiä.
PoistaDallas kuvasi ökyrikkaita ja niitähän oli myös Kultahatussa. Samoin niitä suhdesoppia on molemmissa yllin kyllin.