Hieman yllätyin Katja Kallion uusimmasta kirjasta Säkenöivät hetket, sillä kirja kertoi
ensimmäisessä kappaleessa vuodesta 1914 ja jatkui seuraavissa kappaleissa
vuosiin 1934–36. Kirjan nimi ja kansikuva toivat mieleeni nykyajan naiset
rannoilla ottamassa aurinkoa. Kirjan nimeä olisin miettinyt vielä, sillä
en osannut sitä kyllä noihin sotien aikakausiin oikein
liittää mitenkään, ellei ohimenevät ihastumiset ja rakastumiset hiukan
säteilleet. Ehkä kirjan nimi oli otettu ensimmäisen kappaleen huolettomasta
Hangon lomailusta tai myöhemmin muutamasta uimarannalla vietetystä hetkestä.. Muuten kirja oli hieno kuvaus ihmiskohtaloista kyseisinä
vuosina. Kallio oli tehnyt kirjastaan todella onnistuneen lukupaketin ja
jokainen lause, jokainen kappale ja jokainen juonenkäänne oli suunniteltu
mielekkäästi ja onnistuneesti.
Kirjan päähenkilö Elly oli vuonna 1914 äitinsä kanssa
lomailemassa Hangon kylpylässä ja vietti siellä aikaansa ystävänsä Pepin
kanssa, joka oli venäläinen aristokraatti. Päivät olivat huolettomia,
aurinkoisia ja tunnelma oli leppoisa, kunnes saksalaiset hyökkäsivät
kaupunkiin. Sodansyttymispäivänä Ellyn äiti joutui sairaalaan ja kuoli siellä
kolmen päivän sisällä. Theo, johon Elly oli jo tutustunut aiemmin, vei Ellyn
kotiinsa ja heidän perheensä auttoi orpoa tyttöä selviytymään sodan aikana.
Elly ja Theo menivät naimisiin ja saivat neljä lasta, sodasta selvittiin, mutta
elämä oli taistelua nälkäkuolemaa vastaan. Kirjan sotakuvaukset olivat vähäisiä, jota jäin hieman enemmän kaipaamaan.
Vuonna 1934 Ellyn vanhimmat tytöt olivat jo lähes aikuisia
ja heitä alkoi nuoret miehet kiinnostaa. Rakkaus ja yhteisen elämän
aloittaminen ei ollut kuitenkaan helppoa ja Kallio on kirjoittanut runsaasti
mutkia matkaan tyttöjen rakkauselämälle. Lähipiiri ei katsele hyvällä silmällä
nuorten miesten ja naisten yhteiselämää, tuohon aikaan asenteet olivat
huomattavasti jäykemmät kuin tänä päivänä ja yleensä seurustelusuhteiden
seurauksena oli lapsi. Ellykään ei selvinnyt ilman ihastumista, sillä eläminen
Theon kanssa ei ollut ruusuilla tanssimista ja liitto oli jäänyt alun perinkin
etäiseksi. Kallio kuvasi Ellyn ihastumisen todella upeasti vertaamalla sitä
hyönteismaailman kosinta - ja parittelumenoihin, jota luin henkeä pidätellen,
sillä se oli niin kaunista.
Kirjan koskettavin osuus oli viimeisin kappale, jossa Ellyn
tytär asui Ruotsissa ja Elly lähti tyttärensä luona käymään. Heidän välillään
oli tyttären syntymästä saakka ollut aukko, jonka he molemmat tiedostivat ja
nyt oli tullut aika hoitaa haavoja. Jokainen äiti tuntee tuskaa ja ikävää, kun
lapsi muuttaa kotoa pois. Kallio on osannut kuvata kirjassaan näitä lähtemisen
ja ikävän tunteita todella mieleenpainuvasti, vähintä ei ole halu pyytää
anteeksi, joka kaihertaa sielua, eikä jätä rauhaan. Kirja oli hieno lukukokemus,
ja teksti oli upea.
Elly katseli heitä
hetken. Heidän takanaan näkyi laiva, joka oli tuonut hänet ja Beatan kotiin.
Sen siniseen kylkeen oli täältä esteetön näkymä. Kauempana pilvien kumpuilu
näytti jonkin kaukaisen kaupungin siluetilta. Meren sävy oli tumma ja laaja ja
vaikeasti määriteltävissä, hiukan kuin vauvojen ja hyvin vanhojen ihmisten
silmät.
Katja Kallio, Säkenöivät hetket ****
Otava 2013
s. 413
Minäkin "taistelin" tuon kirjan nimen kanssa pitkään ja minua häiritsi samankaltaisuus Cunninghamin Säkenöivien päivien -nimen kanssa. Kirjan luettuani nimi tuntui kuitenkin juuri oikealta: jokaisella henkilöllä oli ollut ne säkenöivät hetkiset, jotka jollakin tavalla kantoivat läpi elämän kurjuuden.
VastaaPoistaOsuva tuo sitaatti! Vauvojen ja hyvin vanhojen ihmisten silmät, voi että!
Kiva, että mainitsit tuon Cunninghamin Säkenöivät päivät, sillä se on tullut minua vastaan viime aikoina monessakin yhteydessä, tosin en ole lukenut sitä.
PoistaPidin kyllä kirjasta tosi paljon ja kirjassa oli juuri yksi kohta, jossa mainittiin säkenöivät hetket, mutta mutta...