Johanna Holmströmin kirja Itämaa oli mielestäni taidokas kannanotto erilaisuudesta, toiseudesta,
yksinäisyydestä ja niiden nostattamista tunteista. Itämaa oli ahdistavaa luettavaa ja sen pääosassa olevan teinitytön
Leilan elämässä ei juuri ollut mitään iloa. Kirjan kappaleet vaihtelivat Leilan
ja Samiran kokemuksista, mutta pääosa oli Leilalla. Holmström on kuvannut
todella aidosti erilaisia nuorten kiusaamiskulttuureja, joita kirjassa oli
siksi, että kuului eri uskontoon, oli erinäköinen ja pukeutui eri tavalla.
Koulukiusaaminen oli kirjassa vahvimmin nostettu esille, eikä Leila ollut
ainoa, jonka kiusaamista kirjassa kuvattiin. Lisäksi kirjan teemoja olivat
rasismi, henkinen ja fyysinen perheväkivalta sekä maahanmuuttajat.
Leilan perhe oli erilainen suomalainen perhe, sillä siihen kuului maahanmuuttajaisä,
muslimi ja bussikuski. Äiti oli suomenruotsalainen, mutta oli kääntynyt
muslimiksi ja pukeutui hijabiin, peitti hiukset ja vartalon sekä yritti pakottaa
tyttäret samanlaisiksi kuin hän ja miehensä paremmaksi muslimiksi. Leilan sisko, tumma ja kaunis
Samira muutti kotoa turvataloon, kun täytti 18v., koska kotona asuminen oli
vaikeutunut koko ajan. Samira ei jaksanut riidellä äitinsä kanssa koko ajan.
Äiti oli sekaisin uskontonsa kanssa ja säännöt muuttuivat päivittäin. Leilan
oli pakko kestää pakkomielteisen äitinsä puuhat, mutta ikkunan kautta hän pääsi
pakoon. Leilan selviytymiskeino oli ystävyys Lindan kanssa ja parkour. Tosin
Linda ei voinut olla koulussa hänen ystävä, koska Leila oli muslimi, musu.
Leilalla ei ollut koulussa yhtään ystävää. Paetakseen jatkuvaa kiusaamista ja
pahaa oloa, Leila lintsasi koulusta ahkerasti ja yleensä Linda lähti hänen
mukaansa.
Kirjassa nostetaan vahvasti esille nuorisokulttuuri: ulkonäkö,
hiukset ja pukeutuminen, jotka kuuluvat nuorten elämään ja vahvistavat
identiteettiä siitä, mihin ryhmään he haluavat kuulua, samalla kun kyseiset
teemat tekivät kirjan henkilöistä aidon oloisia. Valitettavasti samat teemat
antoivat kirjan kiusaajille vahvan aseen ilmoittaa Leilalle, että et kuulu
meidän ryhmään.
Samira yritti omalla tavalla sulautua valtaväestöön, ja
kokeili nuoren suomalaisen elämää. Kirjailija kirjoitti hänen kohtalokseen muuta
järkyttävää. Kirja sisälsi valtavasti erilaista aihemateriaalia, jota on
sulateltava pitkään. Kirja oli voimakas kannanotto moneen eri nykyajan
elämänalan osatekijään, joista vahvimmin media on nostanut esille
maahanmuuttajat, rasismin ja koulukiusaamisen. Itämaa elää vahvasti tätä päivää ja se on juonellisesti erittäin
taitavasti kirjoitettu. Kirjan loppu antoi onneksi ilonpilkahduksia Leilan
synkkään elämään.
Hän meni
päällysvaatteita riisumatta istumaan yhteen ikkunapöydistä, asetti
tupakki-askin eteensä ja poltti noin tunti sitten Sarahin kanssa käymänsä
keskustelun läpi. Hän ruoti sen samalla tavalla kuin kaloja perataan ja heitti
sanat lokeille. Ne saivat tapella ja raadella niitä miten lystäsivät, ja hän
räpytteli savut silmistään, koska ei enää pystynyt ajattelemaan kirkkaasti.
Jokainen reilu kulaus tuopista näet siirsi häntä kauemmas Jumalasta ja lähemmäs
isää, ja hän tunsi koko kropassaan, miten hän uiskenteli ja kellui, ja sitten
avautui ovi, ja sisään astui tyyppi mukanaan tuulenpuuska, joka sai Samiran
hytisemään.
Johanna Holmström, Itämaa ****
Otava 2013
Asfaltsänglar
s. 333
Minulla onkin tämä kirja vielä tuoreessa muistissa, sillä luin sen ihan vastikään. Tätä kirjaa voisi kuvailla mielestäni myös sanalla "runsas". Aiheita oli melko paljon, mutta tässä kirjassa se ei häirinnyt, koska ne kuuluivat ikään kuin kokonaisuuteen.
VastaaPoistaKoulukiusaaminen, vaikkakin eri ajassa, tuntui minustakin uskottavalta - itsekin siis kiusattuna olleena. Nuoret voivat olla julmia!
Tämä kiusaamiskulttuuri on koko yhteiskunnassa, ei tarvitse kuin vähän aikaa seurata kansanedustajien ns. ivakeskustelua istuntosaleissa. Kiusaaminen on tosi yleistä työpaikoilla, kouluissa, päiväkodeissa ja mm. asiakaspalvelussa, jonka koin mieheni kanssa viime talvena. No marssin myymäläpäällikön puheille saman tien. Ja saimme loistopalvelun häneltä.Silti se tuntui pahalta.
PoistaKiusaamiskulttuuri on ikävintä tuolla mediassa, jossa ruoditaan ihmisten kauneutta, asennetta, ulkonäköä, suorituksia ja pudotetaan aina kilpailija pois. Tätä ennen koko ryhmä on ryhmittynyt pudottamaan jonkun pois, takana on selkäänpuukottamisia ja ilkeitä puheita.
Minä muutun tosi äkäiseksi kaikesta kiusaamisesta. Kouluissa seuraan kiusaamista ja puutun heti tilanteeseen samoin seuraan onko joku yksin eli kiusataanko jättämällä ulkopuoliseksi. Kerron myös rehtorille heti, jos huomaan poikkeavaa käytöstä.
Itämaassa opettajat ummistivat silmänsä ja yrittivät selvitä päivästä päivään.
Kyllä, tämä oli vahva teos! Pidin hurjasti, upeaa että sinäkin. Jos aihe kiinnostaa etkä vielä ole tutustunut Snellmannin Parvekejumaliin, suosittelen.
VastaaPoistaKiitos suosituksesta. Olen lukenut Snelmannilta/Kauraselta kaksi teosta Sonja O:n ja Lemmikkikaupan tytöt. En oikein innostu hänen tekstistään.
PoistaKiinnostavaa lukea sun mielipiteitä kirjasta. Mulle tuo koulumaailmaan kiusaaminen oli jotenkin yllättävän kovaa. Vaikka siis olen ollut koulumaailmassa töissäkin.
VastaaPoistaKiitos. Koulun läpivieminen on rankka juttu. Kirjassa oli tosi hurjia kiusaamiskohtauksia, joita välituntivalvojat eivät nähneet. Minulle tuli olo, että kirjailijalla oli tehnyt taustatyötä koulukiusaamisesta ja toi näitä esimerkkejä esille.
PoistaOman vammaisen poikani päätä hakattiin seinään ja kiusaaja sanoi että poikani iso pää on tyhjää täynnä. Toinen poikani sai samalta kiusaajalta ilkeitä kirjeitä, koska oli luokan paras oppilas, pidin saman tien puhuttelun hänelle ja hoviväelle ja he pyysivät anteeksi pojaltani. Kiusaamista oli todella paljon ja puhuin näistä kiusaajan äidille ja kiusaaja oli vieressä. Äiti oli todella järkyttynyt. Luokan opettaja ei juuri ottanut kantaa kiusaamiseen, kunnes kiusaaja oli saanut hoviväkensä allekirjoittamaan adressin rehtorille, jossa pyydettiin erottamaan koulusta yksi poika, joka oli SM-tason pelaaja. Tämä kaikki tapahtui ala-asteella.
Kiusaamista ei unohda koskaan ja se jää kiusatulle taakaksi, joka voi puhjeta myöhemmässä elämässä fyysiseksi tai psyykkiseksi sairaudeksi.