Skotlantilainen kirjailija Denise Mina kirjoittaa dekkareita
minun ja monen muunkin makuun, sillä kirjat ottavat samalla kantaa
yhteiskunnallisiin asioihin, kuten Petojen
kaupungissa mm. lastentarhoihin, asutusalueisiin, politiikkaan,
rikollisuuteen ja korruptioon. Petojen
kaupunki on kolmas Alex Morrow – kirja, aikaisemmat ovat Yksin yössä ja Ampiaiskesä. Minalta on suomennettu myös Garnethill-trilogia ja
viisi osaa Paddy Meehan – sarjasta, josta pidin eniten, sillä pääosan esittäjä
oli köyhä skottilehden lähetti, joka haaveili toimittajan työstä. Sarja oli
myös erittäin humoristinen huolimatta väkivaltajutuista, joita hän työn
puolesta ja omasta uteliaisuudesta selvitti.
Alex Morrow on Glasgowilainen rikosylikonstaapeli ja neljä
kuukautta vanhojen kaksospoikien äiti. Hänen miehensä Brian hoitaa lapsia
kotona. Alex ei juuri työltään ehdi käydä kotona kuin kääntymässä, mutta silti
heidän parisuhteensa toimii hyvin. Alexilla on kuitenkin eräs suuri ongelma suvussaan,
sillä hänen velipuolensa on gangsteripomo. Veli yrittää esittää Alexille, että
hän on vähentänyt gangsterihommia ja on päässyt lähenemään sen vuoksi Alexia,
Alex pyytää häntä jopa kaksosten kummisedäksi. Vanha sanonta, että suku on
pahin, pitää Alexin suvussakin paikkansa. Alex on kuitenkin tutkittu tarkkaan,
kun hän ilmoitti sukulaissuhteensa velipuoleensa, mutta muita Alexin työkavereita
ei tutkittu, joten kirjassa on luvassa yllätyksiä heidän suhteensa.
Korruptoitunut poliisi voi tehdä hallaa rikostutkimuksille ja näin tässäkin
kirjassa kävi useamman kuin yhden kerran.
Kirjan alussa tapetaan postitoimistossa vanha mies, joka oli
siellä pojanpoikansa kanssa. Poliisit seurasivat pitkään vääriä tutkintalinjoja
ja lopussa Alexin silmät avautuivat rikoksen rakenteelle, häntä oli sumutettu
pahan kerran. Kukaan tavallinen ihminen ei luottanut Glasgowilaisiin
poliiseihin, sillä kaikki tiesivät, että tiedot katosivat tai niitä ei kirjattu
ylös. Kuka johtaa Glasgowin poliisia? Kuka johtaa Glasgowin poliitikkoja?
Kirjan lopussa lukijalle selviää aika paljon Glasgowin
poliitikkojen ja poliisin toimista. Alexin silmät jäävät vielä osittain
pimentoon, joten odotettavissa on uusi Alex Morrow – kirja. Jokohan silloin on kirjailijan aika avata Alexin silmät totuudelle?
Juonellisesti kirja ei ole parasta Denise Minan tyyliä ja
kirjassa rönsyillään turhan paljon eri ihmisten parissa. Olisin toivonut Alexille
hieman enemmän kotielämää ja kaksosten kanssa olemista. Tämä kirja ei ollut
siinä mielessä kovin uskottava, että pienten vauvojen äiti huitelee yöt ja
päivät töissä ja perhe-elämä sivuutetaan kokonaan joillakin sivulauseilla. ***
He avasivat pussit ja
söivät tuijottaen odotushuonetta. Kolme, neljä minuuttia riittäisi syömiseen,
Alex laski mielessään. Neljä minuuttia matkaan, hautaustoimistoon sisälle
menoon ja esittelyihin. Kahdeksan minuuttia Lyonsin henkilökohtaisten esineiden
arvioimiseen ja vaikutelmiin, sen selvittämiseen, mitä miehestä pitäisi tietää.
Takaisin autolle, asemalle ja sitten kotiin. Suoraan kotiin? Ehkä Harris voisi
heittää hänet. Hän hoitaisi poikia aamukahdesta aamukuuteen, ei välttämättä
saisi nukuttua yhtään, jos yö olisi rauhaton, ja sitten olikin jo palattava töihin.
Denise Mina, Petojen kaupunki
suom. Juha Ahokas
suom. Juha Ahokas
Like 2013
Gods and Beasts 2012
s. 341
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti