keskiviikko 22. toukokuuta 2013

Kevätkuolema




Ruotsalainen Mons Kallentoft kirjoittaa Malin Fors-sarjaa, josta uusin dekkari on nimeltään Kevätkuolema. Heti luettuani ensimmäisen kirjan, olin koukussa sarjaan. Sarjassa on aiemmin julkaistu Sydäntalven uhri, Suvisurmat ja Syyskalma. Kirjasarjan päähenkilö on Linköpingin etsivä Malin Fors, joka ratkaisee rikoksia yliluonnollisilla kyvyillään, sillä jostakin syystä kuolleet kertovat hänelle tarinoita, joiden perusteella hän yrittää viedä rikostutkimuksia oikeaan suuntaan. Malin on entinen alkoholisti, joka vieroitushoidon jälkeen on ollut yli 500 päivää raittiina, mutta himoitsee joka päivä alkoholia. Hän on raitis tyttärensä vuoksi ja oman itsensä vuoksi. Miksi Malin joi, siihen oli useita syitä, mutta yksi niistä oli oma tunneköyhä äiti, joka yritti lannistaa tyttärensä elämän. Kirjan alussa Malin oli äitinsä hautajaisissa, eikä vielä tiennyt, minkä järkytyksen tulee kokemaan perunkirjoituksissa. 

Hautajaisten aikana Linköpingin torilla tapahtui pommiräjähdys, jossa kuoli pienet kaksostytöt. Tyttöjen kuolema johdatti rikostutkimukset Tukholman huumemaailmaan ja Ruotsin rikkaimman suvun jäljille. Mitä yhteistä oli pienillä kaksostytöillä, huumeilla ja rahamaailmalla, sen Malin Fors selvitti sinnikkäästi työparinsa Zeken kanssa. Jotta kirjaan oli saatu lisäjännitystä, kirjassa esiintyi eläviä varaaneja, joiden hampaiden kirskuntaa ja kynsien raapimista kuunnellaan kirjassa useampaan otteeseen, ennen kuin itse varaanit juoksentelevat vapaina tätä superetsiväparia vastaan.

Minä pelkään liskoja
Ne näytti niitä meille. Ne sanoivat että liskot syö meidät suihin jos me ei olla kilttejä.
Ne kalusi ristikkoa hampaillaan. Paukutti ovea ruumiillaan.
Ne halusi syödä meidät, minä näin sen. Ja niillä oli kamalat kiiltävät viirusilmät.

Tässä dekkarissa Malin Fors oli naisellisempi kuin aiemmissa dekkareissa. Hän kiinnitti enemmän huomiota ulkonäköönsä ja pukeutumiseensa ja oli halukas seurustelemaan. Ilmeisesti raitistuminen oli vaikuttanut positiivisesti hänen itsetuntoonsa, mutta hän oli turhan kriittinen miehiä kohtaan, kunnes hän kohtasi sen oikean. Tällä kertaa Malinin oli hieman odotettava ja hän itsekin esteli omia tunteitaan puhkeamasta roihuamaan. Olisin kyllä halunnut Malinille oikein kunnon kevätromanssin, suudelmia ja kiihkeitä tunteidenosoituksia, mutta Kallentoft pihistelee noissa rakkausjutuissa. Siitä huolimatta Kevätkuolema on ehdottomasti paras näistä neljästä psykologisesta dekkarista. *****

Kuusi vuotta.
Mikä elämä se muka on?
Me haluamme enemmän.
Malin, ehkä sinä voisit antaa meille lisää elämää. Ja isä, missä hän on? Miksei hän ole täällä, hänen pitäisi olla täällä ja me haluamme että hän on täällä, sillä äiti on tuolla ambulanssissa, melkein meidän luonamme, eikö niin?
Täällä on yksinäistä ja pimeää ja verinen valkoinen tanssiva koira on kamala. Vie koira pois. Vie koira pois, Malin, vie koira pois.

Mons Kallentoft, Kevätkuolema
suom. Arja Gothoni ja Juha Saikkonen
WSOY 2013
Vårlik 2010
s. 475
  Annika K plokkaus

4 kommenttia:

  1. Ihanaa, Mai!! Olen samaa mieltä, tämä on Kallentoftin vahvoin teos <3 Mies senkun kehittyy kirja kirjalta, häneltä voimme odottaa mitä vain.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kallentoft on kyllä Ruotsin dekkaristien parhaimmistoa. Tykkään noista kuolleista, jotka puhuvat Malinille. Ehkä tässä kirjassa lapsienkelit olivat hiukan liian pikkuvanhoja puheissaan. Mutta hyytävän hyvä dekkari.

      Poista
  2. Minun piti ehdottomasti lukea tämä, mutta järkyttävä aikapula tuli väliin...

    Kuulostaa vaikuttavalta ja kansikin on keväinen, mutta hyytävä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Suosittelen Leena, vaikka kesälukemiseksi mökille. Kansi on tällä kertaa tosi hyytävä ja kertoo kirjan sisällöstä paljon.

      Poista