maanantai 9. kesäkuuta 2014

Kirjava satama




Amerikkalainen kirjailija Ernest Hemingway (1899–1961) sai Nobelin kirjallisuuspalkinnon vuonna 1954. Kirjava satama ilmestyi Yhdysvalloissa vuonna 1937 ja sen ensimmäinen suomennos julkaistiin vuonna 1945. Kirjavasta satamasta on tehty myös elokuva (1944) kuten monesta muusta hänen kirjastaan ja myös hänestä itsestään on tehty elokuvia. Hemingway asui aikoinaan sekä Floridassa että Kuubassa, joten Kirjavan sataman ympäristöt olivat kirjailijalle tuttuja seutuja. Hemingway joi runsaasti alkoholia ja vietti aikojaan kapakoissa ja ravintoloissa. Hemingway on ottanut kirjan juonikuvioihin paljon oman elämänsä ja aikakautensa politiikan kuvauksia mukaan. Kirjavassa satamassa vietetään paljon vapaa-aikaa mm. Freddyn kapakassa, salakuljetetaan ihmisiä ja alkoholia sekä juodaan sitä aika reippaasti.

Hiukan juonipaljastuksia: Kirjan päähenkilö oli Harry Morgan. Kirja alkoi kuvauksella, jossa Harry Morgan oli Havannassa ja oli menossa aamukahville kahvilaan. Hänen luokseen tuli kuubalaisia pyytämään, että Harry salakuljettaisi heidät Valtoihin. Harryn kieltäydyttyä miehet lähtivät, mutta ennen kuin miehet pääsivät ulos, paikalle saapui auto, josta ammuttiin kyseiset miehet kuoliaaksi. Kirjan tapahtumat olivat siis hyvinkin raakoja. Kirjan kuvauksissa oli runsaasti aseita ja väkivaltaisia kohtauksia.

Kirjan alussa Harry omisti veneen ja kuljetti asiakkaita kalastamassa veneellään. Rikkaat asiakkaat saattoivat kalastaa useamman viikon, mutta eräs asiakas jätti velkansa maksamatta ja lensi pois. Hemingway halusi Kirjavalla satamalla kertoa, miten ihminen nujerretaan alas. Kirjavan sataman alkuperäinen nimi oli ”Toisilla on, toisilla ei”, nimi joka kertoi selkeästi rikkaiden ja köyhien eron. Kirja on oman aikakautensa kuvaus, jolloin mustia henkilöitä puhuteltiin neekereiksi ja he olivat kaikkein köyhimpiä. Naiset pysyttelivät kotona hoitamassa lapsia, niin myös Harryn vaimo. Hemingway osasi kirjassa kirjoittaa myös rakkaudesta ja rakkauden loppumisesta, josta pidin paljon, vaikka kirja muuten väkivaltakuvauksineen ja alkoholihuuruineen ei oikein sytyttänyt. ***

Hän kulki ohi kapeapihaisten puutalojen, joiden suljettujen ikkunaluukkujen raoista tunkeutui valoviiruja, ohi puuhökkelien reunustamien takakujien, ohi alkuasukaskorttelien, jossa kukoisti rinnan peitettynä jäykkyys, hyve, epäonnistuminen, kaurapuuro, ja keitetty sianliha, aliravitsemus, tekopyhyys, oikeamielisyys, ristisiitos sekä uskonnon suoma lohtu.

Ernest Hemingway, Kirjava satama
suom. Toini Aaltonen
Tammi, Keltainen pokkari 2011
14. painos
To Have and Have Not 1937
s. 243
Osallistun Kirjavalla satamalla Jokken Nobelisti-haasteeseen ja Opuscolon Keltainen kesä -haasteeseen.

8 kommenttia:

  1. Kaksi kärpästä yhdellä iskulla - aika loistoavaus!

    Pidin kovasti Hemingwayn Vanhus ja meri kirjasta. Tämän lukeminen jäi muistaakseni kesken - olin juuri kahlannut häneltä sen järkälemäisen novellikokoelman, joka kuten kuvasit, on täynnä hänen oman elämänsä polkuja. Sain tarpeekseni tuollioin. Jossakin vaiheessa täytyisi palata tähän kirjaan uudestaan ja antaa sille uusi mahdollisuus.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos :) Näissä haasteissa on se mukava puoli, että niitä voi välillä yhdistellä. Hemingway ja hänen elämänsä kuviot ovat aika monelle tuttuja. Katsoin vähän aikaa sitten vuonna 2011 tehdyn elokuvan Hemingwaysta. Rikkaus ja kuuluisuus ei tuonut levottomalle kirjailijalle onnea, vaan se päättyi oman käden kautta.
      Hain kirjasta sitä kirjasta tehdyn elokuvan muistoa, mutta en löytänyt sitä.

      Poista
    2. Mai, jos olet Keltaisten kirjojen viemänä, liity ihmeessä maratonjoukkueeseen. Huomenna luetaan! :D

      Poista
    3. Voi vitsi, kun olen missannut maratonin, eikä minulla ole Keltaisen kirjaston kirjoja. Se jää nyt valitettavasti, mutta tsemppiä maratonille :)

      Poista
  2. Hyvä bloggaus. Minusta kirjan aiheen (mutta ei sisällön) mukaan tehty filmi on minusta parempi. Niin kuin totesit, Hemingwaylla menee liikaa huomioita näihin baarijuttuihin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minustakin elokuva oli parempi, tunteellisempi. Ehkä siinä oli karismaattiset näyttelijät, jotka antoivat sisältöä tekstille.
      Kyllä sieltä sen sisällön löysi eli köyhien kurjuuden ja rikkaiden ja hyvinvoivien yltäkylläisyyden, vaikka molemmille osapuolille näytti kirjassa se alkoholi maistuvan. Viinan salakuljetus oli se kirjan teema, joka kukoisti juuri tuohon aikaan myös Suomessa.

      Poista
  3. Katselin tätä kirjaa hiljattain kirjastossa, mutta jätin vielä hyllyyn. Hemingway on hieno kirjailija, jolta olen toistaiseksi lukenut aivan liian vähän. Vanhus ja meri on ihana, ja Hemingwayn novelleistakin olen tykännyt.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen itsekin selkeästi kaihtanut Hemingwayn kirjoja, mutta elokuvat olen katsonut. Voisin kokeilla seuraavaksi tuota Vanhus ja meri kirjaa :)

      Poista