keskiviikko 11. kesäkuuta 2014

Musta perhonen



Minä kirottu ja siunattu olen syntynyt mustalaistytöksi. Kotini on suuressa puutalossa, jossa on monta ovea ja monta mustalaisperhettä. Asunnot ovat pieniä, yhdellä perheellä on vain yksi huone tai huone ja keittiö. Taloa kutsutaan Hajutorniksi. Se on kuin vanha harmaa haaksirikkoutunut laiva, ränsistynyt saareke kaupungin keskellä, jonne kunniallisilla ihmisillä ei ole asiaa.

Kiba Lumbergin Musta perhonen kertoi mustalaistytön kasvukertomuksen mustalaisyhteisössä 60-luvun Lappeenrannassa.  Memesa oli kirjan alussa 5-vuotias ja kirjan lopussa 13-vuotias. Perheeseen kuuluivat isä ja äiti sekä veljet Ranssi eli Härkäpuhveli, joka toimi keikkalaulajana, ja Aleksi, Signe-sisko, joka piti jo mustalaisnaisen pukua ja tarinan kuluessa syntyivät vielä Tihrusilmä-Tanja ja Allan. Perhe asui asunnoissa, jotka kaupunki heille osoitti. Yleensä asunnot olivat pieniä yhden huoneen ja keittiön asuntoja, jotka olivat purkutuomion saaneita ja huonokuntoisia. Perheen elatus hoitui viinanmyynnillä ja äiti-Roosan tekemillä käsitöillä ja povauksilla. Memesa itse joutui hyvin pienestä asti viinanmyyntitouhuun mukaan, jota poliisit valvoivat tekemällä aina välillä kotitarkastuksia. Vankilareissut tulivat herkästi viinanmyynnistä.

Olen viinakaupan kulmalla passissa ja jo neljäs valkolaismies hakee minulle lastin. Maksan hakupalkan ja pyöräilen kuudentoista viinapullon kanssa kohti kotia. Pihalla isä vartoo tutulla paikalla aitan rappusilla ja alkaa latoa pulloja aittaan.
”Siehä paljo toitkii, maksoitko mitä vällii?” isä kysyy tyytyväisenä.
”Ne tavalliset.”

Memesa pelkäsi mustalaisia, sillä jatkuvat riidat ja rähinät aiheuttivat kuolemantapauksia, joista seurasi verikostoja. Memesa oppi jo pienestä asti pysyttelemään kaukana ikkunoista, eikä kukaan perheestä nukkunut ikkunan lähellä, josta saattoi tulla joku sisään. Pelko oli jokapäiväistä. Ainoa rauha oli sijaisopettajan kotona. Siellä Memesa pystyi viettämään turvallista lapsen elämää, mutta oma perhe ei kestänyt Memesan ja kaaleitten ystävyyttä. Memesa oppi kaipaamaan pois mustalaisyhteisöstä, sillä mustalaistyttöjä ryöstettiin vaimoiksi, eikä mustalaisvaimon osa ollut helppo, sillä mies oli pomo, joka määräsi ja sai hakata vaimonsa muiden puuttumatta asiaan.

Kiba Lumbergin Musta perhonen avasi silmiäni mustalaiskulttuurille. Vahva yhteisö noudatti vanhoja perinteitä, joita Memesa vastusti. Kirjan teksti oli rehevää ja juonenkäänteet mielenkiintoisia. Ei ihme, että värikästä Mustaa perhosta on esitetty laulunäytelmänä mm. Varkauden teatterissa. Mielestäni tarinan mielenkiintoisin henkilö oli Memesan isä, joka näki henkiolentoja ja ennusti tulevia. Näitä kirjoja voisin lukea lisää ja huomasin, että kirja on ensimmäinen osa Memesa-trilogiasta. Seuraavat osat ovat Repaleiset siivet ja Samettiyö. Lumberg on ottanut omasta elämästään paljon vaikutteita kirjoihinsa. ****

Kiba Lumberg, Musta perhonen
Sammakko 2004
s. 149

12 kommenttia:

  1. Tämä teos on kyllä Lumbergilta rohkea teko. Tietyissä piireissä ei varmasti katsota hyvällä, että kulttuurin sisäisiä asioista paljastetaan kaikelle kansalle.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Koska kirjassa kuvataan 70-luvun mustalaiselämää, en usko, että Lumberg on kohdannut ikävää kohtelua kirjansa vuoksi. Tai tietysti se pitäisi kysyä kirjailijalta itseltään. Kirjahan on jo 10 vuotta vanha ja on ensimmäinen osa trilogiasta. Lumberg itse on rikkonut mustalaisyhteisön rajoja lähtemällä kotoa lastenkotiin, pukeutumalla suomalaisten tavoin sekä elämällä taiteilijana (kirjan kansikuva on hänen tekemä) ja kirjailijana.

      Poista
  2. Ehkä muistan väärin, ehkä se olikin se TV-sarja, joka herätti enemmän keskustelua.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tumma ja hehkuva veri 4-osainen sarja, johon Lumberg teki käsikirjoituksen 1997. En muista sarjasta mitään, mutta kovan kohun se on herättänyt ainakin netistä löytyvien tietojen perusteella. Tumma ja hehkuva veri esitettiin viime talvena Savoy-teatterissa. Nyt harmittaa, kun en käynyt katsomassa.

      Poista
  3. Minulle kävi samoin eli silmät avautuivat mustalaiskulttuurille. Tämä oli kyllä mielenkiintoinen kirja, mutta jostain syystä en ole vielä etsinyt luettavakseni niitä jatko-osia. Jossain vaiheessa kyllä... Kiitos kun linkitit.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä me Paula vielä luetaan ne kirjat, sillä Musta perhonen herätti kiinnostuksen mustalaiskulttuurille :)

      Poista
  4. Olisipa mielenkiintoinen kirja lukea;)
    Kiitos hienosta esittelystä, Mai! ♥♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Aili :)
      Lue ihmeessä tämä kirja, tässä oli historiaa ja kulttuuria sekä pienen tytön kasvukertomus kulttuurin keskellä toisinajattelijana.

      Poista
  5. Olen lukenut koko Memsa-trilogian ja kirjat ovat jääneet ajatuksiin. Poikkeuksellisia teoksia suomalaisessa kirjallisuudessa. Jotenkin hämmästyttävää, että niistä ei ole puhuttu enemmän. Pidin jatko-osista ehkö vielä hieman enemmn kuin tästä ensimmäisestä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kirjoitin jo yhden vastauksen, mutta se hävisi.
      Kirjat on julkaissut Sammakko-kustantaja, joka on pieni, joten niitä ei varmaan ole kovin paljon mainostettu.
      Netissä kirjoista puhutaan enemmän ja huomasin, että joissakin kouluissa kirjat olivat lukulistoilla. Valistunut äikäope :)
      Aion kyllä lukea jatko-osat :)

      Poista
  6. Mustalaiskulttuurin ja romanien oikeuksien polkeminen on yksi kansallisista häpetahroistamme.

    Mielenkiintoinen teos, kiitokset kun sen esittelit :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jonka rinnalle nostaisin saamelaiskulttuurin lähes tuhoamisen. Saame on kolmas alkuperäiskielemme ja Yle esittää Saameuutiset keskellä päivää ja lastenohjelman Unna Junna sunnuntaiaamuna kello 7. Vertauksen vuoksi venäläiset uutiset ovat klo 17, jota ihmettelen suuresti.

      Kiitos mielipiteestäsi :)

      Poista