sunnuntai 15. kesäkuuta 2014

Hiltu ja Ragnar



On pyhäpäivä, ulkona paistaa aurinko, ja kesäkuu on puolessa välissä. Nyt oli oikea aika lukea suomalaisen nobelistin F.E.Sillanpään tuotantoa. Koska kirjastosta ei löytynyt Nuorena nukkunut teosta, päädyin valitsemaan kirjan Hiltu ja Ragnar. Hiltu ja Ragnar teoksen toinen päähenkilö Hiltu oli Sillanpään Hurskas kurjuus teoksen päähenkilön torppari Juha Toivolan tytär. Toinen päähenkilö oli porvaristoon kuuluva rehtorin poika Ragnar Palmerus. Ragnar oli viettänyt kesäänsä äitinsä kanssa huvilalla, talvet hän opiskeli Tampereella. Äiti yritti suojella poikaansa maailman menoilta ja varsinkin naisilta kuten piioilta, jotka vaihtuivat tiheään. Eipä äiti poikansa tunteille mitään voinut. Hiltu siis saapui rehtori-vainaan taloon piiaksi, koska rehtorska tarvitsi palvelijatarta.

Tässä Hildussa oli todellakin kaikki hyvät puolet. Hän oli niin avuton, nöyrä ja yrittäväinen, että rehtorskakin melkein sääli häntä. Hänen palkkansa määrääminen jäi kokonaan rehtorskan äidillisen omantunnon varaan, mikä omituisesti lämmitti rehtorskan mieltä; ei ollenkaan sillä tavoin, että hän olisi ajatellut siitä hyötyvänsä, hän päinvastoin nautti siitä, että hän siten voi tehdä Hildulle niin paljon hyvää. Oli jotakin kiusallisen nurinkurista siinä, että kaikenlaisilla piikatytöillä oli rahoja, todella omia rahoja, joita he hallitsivat…

Kirjan alussa kerrottiin heti mitä lopussa tapahtui, joten kirjan lukeminen hiukan kärsi siitä tiedosta. Sillanpää on jotain jännitettävää kirjan sivuille kuitenkin jättänyt, sillä nuori Hiltu ja Ragnar alkoivat tuntea vetoa toisiinsa. En ihmettele ollenkaan, että miksi Sillanpää sai Nobel-palkinnon, sillä hänen tekstinsä oli terävää ja tarina kertoi luokkien välisistä eroista ja alempiarvoisten hyväksikäytöstä. Kirja kertoi porvariston joutilaisuudesta ja vetelehtimisestä ja palvelusväen kiusaamisesta. Nykyaikana sitä kutsuttaisiin työpaikkakiusaamiseksi, äiti haukkui Hiltua ja Ragnar harrasti seksuaalista häirintää. Sitä paitsi Hiltu oli vielä alaikäinen. Tuohon aikaan 1900-luvun alussa täysi-ikäisyys tuli vasta pitkästi yli kaksikymppisille.

Ragnar pääsi tosi toimiin, kun rehtorska uskalsi lähteä vierailulle muutamaksi päiväksi ja jättää Hiltun ja Ragnarin kahdestaan kotiin. Ragnar käytti tilaisuutta hyväkseen ja lähti ensi töikseen kaupungille ja päätyi ravintolaan. Ravintolasta huvilalle saapui yhden humalaisen teekkarin sijasta neljä.

F.E.Sillanpää sai Nobel-palkinnon vuonna 1939 ”syvällisestä ymmärtämyksestään maansa maalaisväestöä kohtaan ja siitä ihastuttavan taiteellisesta tavasta, jolla hän kuvasi heidän elämäntapaansa ja heidän luontosuhdettaan”. F.E.Sillanpää omisti kirjansa Juhani Aholle. Kirja piti omistaa Juhani Aholle 60-vuotislahjaksi, mutta omistuslause lausuttiin kuukautta aiemmin Juhani Ahon hautajaisissa. Elämä ja kuolema yllättivät, sillä Sillanpään kirjassa kerrottiin kuolemasta ja siihen johtaneista tekijöistä ja sitten Juhani Aho kuoli ennen kuin sai kirjan omistuskirjoituksineen. Suosittelen kirjaa jokaiselle, joka haluaa lukea suomalaisesta arjesta ja elämänmenosta 1900-luvun alussa. ***

F.E.Sillanpää, Hiltu ja Ragnar
Otava 1981
ensimmäinen painos ilmestyi 1923
s. 99


Paulan plokkaus
Lukuneuvojan plokkaus

Osallistun Hiltulla ja Ragnarilla Jokken Nobelisti-haasteeseen

6 kommenttia:

  1. Ajatella, minä olen lukenut tämän! =D Tosin pakosta, kauan, kauan sitten, yläasteella, kun jokaisen piti tehdä jostain tietystä suomalaisesta kirjailijasta pieni esittely ja lukea häneltä kirja. Minulle tuli F.E, ja valitsin Hiltun ja Ragnarin, kun se oli sopivan ohut. =D En kyllä voi väittää pitäneeni kirjasta, en kyllä siitä hirveästi muistakaan, mutta jotain muistui mieleeni, kun tässä kirjaa esittelet.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voin sanoa, että en olisi suin surminkaan lukenut nuorena Sillanpäätä tai sitten olisin ottanut tämän kaikista ohuimman kirjan. Kaikki pahimmat kauhu- ja fantasiakirjat luin ilomielin...Kärpästen herra oli juuri sitä kauhugenreä, jota koulukirjassa piti ollakin.
      En kyllä hurmaantunut tästä läpyskästä ja en kyllä pakottaisi oppilaita lukemaan kirjoja joista en itsekään pidä.
      Annoin kyllä kerran vinkkejä ammattikoulun äidinkielen opettajalle, joka halusi saada oppilaat lukemaan kirjoja. Parhaimmat vinkit tulevat kyllä oppilailta, jos viitsii tehdä haastattelun :)
      Omien poikien miespuolinen opettaja sanoi, että hän ei lue muuta kuin Aku Ankkaa ja sanomalehteä, sanoi että se riittää myös oppilaille :(

      Poista
  2. Minulla on parhaillaan Sillanpää ongelma. En omista kuin yksi tai kaksi Sillanpään kirjaa. Minua vaivaa kirjan alku, jossa kuvataan ensimmäisen kappaleen alussa maisemaa, taloa, viljapeltoa. Sitten mietin, ettei se olisi Jotunin Arkielämää. Pitäisi mennä kirjastoon ja selata noita läpi. Toinen tai toinen noista on tekijä. Olen lukenut joskus ja unohtanut kirjan nimen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä en omista yhtään Sillanpäätä. Äidillä oli ja nyt kyllä harmittaa, kun velipojat tyhjensivät äidin kirjahyllyt ja en huomannut sanoa, että haluan kirjat itselleni. Sinne meni mm. Jalna-sarja. Nyt voisin lukea sitäkin sarjaa. Muistaakseni äidillä oli kaksi Sillanpään kokoelma-kirjaa.
      Joskus olen katsonut elokuvan Silja, nuorena nukkunut. Sen kirjan haluaisin.
      Suosittelen sinulle piipahdusta kirjastoon...ne ovat kivoja paikkoja :)

      Poista
    2. Tuntuu, että ole koskaan paikalla, kun kirjasto on auki. Pitäisihän nuo Sillanpäät omistaa. Pitää napsia ne jostain omaksi. Olen vain joskus niin hankala, kun tuo Hiltu ja Ragnar pitäisi olla tuossa asussa kuin sinun lainakirja.

      Poista
    3. Minua harmittaa, kun ihmiset turmelee kirjaston kirjoja. Hiltu ja Ragnar oli täynnä alleviivauksia ja kirjoitusta ja huomautuksia kieliopista jne. Aivan kuin ei voisi kirjoittaa jollekin omalle paperille, vaan pitää sotkea kaikkien yhteiset kirjat. Tämä nyt tuli tässä mieleeni, kun sanoit, että pitäisi olla tuossa asussa kuin tuo kuvassani oleva. Onhan tuo siinä mielessä hyvässä kunnossa oleva, että se on yli 30 vuotta ollut kirjastokirjana ja sitä voi vielä lukea. Alkuun kärsin hirveästi niistä lyijykynämerkinnöistä, mutta päätin kestää.
      Ehkäpä jostain antikvariaatista voisi katsella tai kirpputorin hyllyistä :) Hyvää onnea etsintään :)

      Poista