torstai 12. kesäkuuta 2014

Viides vuodenaika




Dekkariviikkojen kunniaksi luin ruotsalaisen kirjailijan Mons Kallentoftin viidennen Malin Fors-sarjan dekkarin Viides vuodenaika. Aiemmat sarjan dekkarit ovat Sydäntalven uhri, Suvisurmat, Syyskalma ja Kevätkuolema. Minusta tuli sarjan fanittaja heti luettuani ensimmäisen Malin Fors kirjan. Kirjat ovat psykologisia trillereitä, joissa jännitys tiivistyy tiivistymistään ja Malin käy vuoropuhelua kuolleitten kanssa. Malinilla on siis intuitiivisia kykyjä, jotka ovat tässä viimeisimmässä kirjassa mielestäni eniten esillä. Ehkä niitä henkiolentojakin on eniten tällä kertaa, sillä tämä on ehdottomasti kaikista väkivaltaisin kirja kirjasarjasta. Kirjassa ei suoranaisesti mässäillä väkivallalla, mutta uhreja on useampi. Kirjoissa pikemminkin pohditaan rikosten syvimpiä syitä ja motiiveja, miksi tämä tapahtui ja miten tämä saadaan loppumaan. Kaikki alkoi Maria Murvallista, joka esiintyi jo ensimmäisessä Sydäntalven uhrit dekkarissa.

Maria Murvall. Mykkä ja poissaoleva huoneessaan Vadstenan sairaalassa. Poissa tolaltaan.

Linköpingiläinen 36v. rikoskonstaapeli Malin Fors oli yrittänyt selvittää Maria Murvalliin kohdistunutta tragediaa, kunnes samantyyppisiä kidutusrikoksia alkoi löytyä useampia. Minkälainen sadisti oli henkilö, jota Malin jahtasi. Tällä kertaa päärikollinen pysyi pimennossa kirjan loppuun asti, joten minulla oli jännitettävää kirjan loppusivuille asti, sillä Malinin piti saada päärikollinen kiinni. Rikollinen löytyi sadistisissa lempipuuhissaan, kun Malin yllätti hänet.

Juuri tämä selitysten puute saa naiset pelkäämään niin kovasti. Että he lopuksi pakenevat tai haluavat kuolla, pakenevat elämästä vaikka heidän ruumiinsa on todistettavasti elossa. Se että minun käyttäytymisestäni puuttuu logiikka, ettei siihen mitä minä teen ole mitään syytä.

Tässä kirjassa Malin oli raitis alkoholisti ja kamppaili koko ajan viinanhimoa vastaan. Malin seurusteli Peterin kanssa ja oli todella rakastunut. Tällä kertaa Kallentoft ei pihistellyt rakkaudesta ja sain lukea suudelmista, halauksista ja rakkauselämästä, joista Malin nautti Peterin kanssa. Peter halusi vakiintua ja lapsen Malinin kanssa. Miten heille kävi voi lukija ottaa selvää. Kirja oli todella jännittävä ja välillä mietin, että henkiolentojen jutustelua oli liikaa, sillä toivoin, että Malin saisi roistot kiinni nopeammin. Olen lukenut jälleen yhden loistavan Malin Fors –dekkarin ja jään odottamaan seuraavaa… ja myös niitä henkiolentoja. *****

Mons Kallentoft, Viides vuodenaika
suom. Laura Beck
WSOY 2014
Den femte årstiden 2011
s. 496

 Osallistun kirjalla Marikan lukuhaasteeseen

2 kommenttia:

  1. Kiitos esittelystä Mai, mutta taidan jättää nämä jännärit väliin...
    Kaunista viikonloppua sinulle! ♥♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ymmärrän hyvin, että et halua näitä lukea...
      Viimepäivät täällä on satanut, joten sitä kauniimpaa ilmaa odottelen minäkin :)

      Poista