keskiviikko 25. kesäkuuta 2014

Tikli



Kaikki olisi ollut paremmin, jos äiti olisi jäänyt henkiin. Äiti kuitenkin kuoli, kun olin vielä lapsi. Kaikki, mitä minulle on sen jälkeen tapahtunut, on kokonaan omaa syytäni, mutta kun menetin äidin, menetin samalla näköyhteyden maamerkkiin, joka olisi saattanut johdattaa minut onnellisempaan paikkaan, miellyttävämpään elämään ihmisten joukkoon.

Yhdysvaltalaisen Donna Tarttin Tikli on Pulizer -palkinnon voittanut jättiläiskirja. Jättiläiseksi sen tekee 893 sivua, joista olisin kyllä toivonut karsittavan rönsyjä tiiviimpään pakettiin. Lisäksi kirjailija ei malttanut lopettaa kirjaa millään, ehkä hän tiesi, että kirja on niin hyvä, että lukijat haluavat päähenkilön mietiskelevän runsaasti sitä, miksi hän päätti kirjoittaa ajatuksensa kirjaksi.

Ja siksi olen päättänyt kirjoittaa nämä sivut niin kuin olen ne kirjoittanut. Sillä vain astumalla välivyöhykkeelle, toden ja epätoden väliselle reuna-alueelle, voin tehdä täällä olemisesta ja tämän kirjoittamisesta siedettävää.

Kirjan viimeiset sivut olivat kuitenkin niin kaunista pohdintaa elämästä ja rakkaudesta, että annan anteeksi sen, että kirja oli jättiläiskirja. Kirja kertoi pojasta, Theosta, jonka äiti kuoli hänen ollessa 13-vuotias. Isä oli häipynyt heidän elämästä ja poika oli joutunut koulussa pieniin vaikeuksiin. Vaikeudet näyttivät kasaantuvan Theon ympärille. Isä ilmestyi hakemaan poikansa, mutta vaikeudet kutsuivat myös uudessa asuinkaupungissa entistä kutsuvampina uuden kaverin, Boriksen, myötävaikutuksella.

Kirjan sivuilla hypätään huumeiden ja rikollisuuden maailmaan. Olisiko elämä mennyt eri suuntaan, jos äiti olisi elänyt, sitä emme tiedä, eikä Theo tiedä, mutta hän toivoi aikuisena, että olisi elänyt erilaisen nuoruuden ja nuoren aikuisen elämän. Kirjan huumekuviot olivat minulle rankkaa luettavaa ja mietin sitä, miksi pitää kaikki kertoa niin tarkasti. Oliko se kirjailijan avunpyyntö huumeidenkäyttäjien puolesta ja kertomus siitä, että miten toivottomaksi elämä kääntyy, kun käyttää huumeita. Theo oli kirjassa välillä kuin zombi, ja ajatusmaailma oli ihan sekaisin.

Kirjan nimi Tikli viittaa tauluun, joka kulki punaisena lankana koko kirjan ajan Theon mukana. Tiklin ja erään toisen esineen avulla Theo suunnisti 13 –vuotiaana elämässä eteenpäin, kunnes aikuiset ottivat hänet ns. hoiviinsa. Tiklin sanoma on selkeä eli huumeiden käyttö ei kannata sillä siinä menee terveys ja rahat, ja rikollisuus pyörii huumeiden ympärillä. Huumeista ja rikollisuudesta on vaikea irrottautua. Kirja kertoi myös nuoren Theon rakkaudesta. Huolimatta kirjan sivumäärästä, suosittelen kirjaa varsinkin nuorille, sillä aiheensa puolesta kirja sopii nuorille lukijoille. Siinä on myös koukuttavia juonenkäänteitä, jotka sopivat nuorille.
Ajattelin kirjan kansikuvan kuvaavan Theoa, sillä lintu oli sidottu langalla kiinni eikä päässyt vapaaksi, samalla tavalla Theo oli huumeiden vanki, ja räpiköi huumemaailmassa riippuvuuden vankina. ****

Donna Tartt, Tikli
suom. Hilkka Pekkanen
WSOY 2014
Kansikuva Carl Fabritiuksen Tikli vuodelta 1654
The Goldfinch 2013
s. 893

Minna
Ulla
Lukuneuvos
Lukuneuvoja
Kulttuuri kukoistaa
Minna Vuo-Cho
Päkä
Jonna

24 kommenttia:

  1. Ttki on kyllä lukemisen arvoinen teos. Theo läheisineen ja kokemuksineen jäi vahvasti mieleen. Jättimäinen koko voi tosin karkottaa potentiaalisia lukijoita.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No arvaa kuinka minä hämmästyin kun kirjastontäti kantoi tämän jättikirjan esille. Koko juhannus sen lukemiseen meni. Kirjan teksti on vielä niin vangitsevaa, että se on pakko lukea ajatuksen kanssa.
      Jättikoko pudotti yhden tähden arvostelustani pois.

      Poista
  2. Ajattelen, että Tiklin alkua olisi voinut vähän tiivistää. Aika pitkä oli se osuus, jossa kuvattiin tapahtumia taidemuseossa. Oli mielenkiintoista lukea, että liitit Fabritiuksen taulun Theon huumeiden käyttöön. Minä taas näin sen kuvaavan Theon sidosta äitiinsä. Onnea on tulkintojen moninaisuus!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ehkäpä siinä oli molemmat sidokset. Toinen johti toiseen. Äiti ei ollut huolehtimassa, niin huumeet tulivat tilalle. Ei tiedä. Joku riippuvuus piti olla.
      Minusta Amsterdamin seikkailu oli aivan päätöntä menoa, joka toimii ehkä elokuvassa. Mitäs mieltä olet?

      Poista
    2. Olihan se aika päätöntä tosiaan, mutta kaikkine kiemuroineen myös jännittävää. Ehkä Theo tarvitsi tuollaisen rajumman kokemuksen vaihtaakseen elämänsä suuntaa. Sitä paitsi, sehän oli kaikki Boriksen syytä. Hyi Boris! :)

      Poista
    3. Ajattelin Boriksen tullessa takaisin kuvioihin, että nyt lähti mopo käsistä ja Theolle käy kalpaten. Aikamoisiin juttuihin Boris houkutteli Theon. Mutta onko pakko mennä mukaan? No kirjassa oli, kun Tartt sen noin kirjoitti.
      Boris oli kyllä tuhma, mutta kirja kaipasi kyllä repäisyä.

      Poista
  3. Tikli oli hurjan hyvä kirja, mutta minua ne viimeisten sivujen filosofoinnit turhauttivat tosi paljon. Pohdinta tuntui teennäiseltä ja rautalangasta vääntämiseltä.

    Joka tapauksessa palkintonsa ansainnut :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kaunista tekstiä lopussa, mutta liika on aina liikaa.
      Hurja tarina.

      Poista
  4. Tänä vuonna lukemistani kirjoista Tikli on ehdottomasti yksi parhaista. Minusta ei ollut edes rönsyä liikaa, mutta minä olenkin (hyvin kirjoitetun) rönsyn suuri ystävä. =D Minulle tämä oli nopealukuinen koostaan huolimatta, olen tottunut isoihin kirjoihin. Minun miinukseni kirjalle meni sille, että nautin nuoren Theon seikkailuista enemmän kuin aikuisen, jokin taika katosi aavistuksen aikuistumisen myötä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minustakin nuoren Theon seikkailut olivat jännemmät, vaikka poikahan eli melkein hunningolla koko ajan. Aikamoinen selittelijä ja satujen sepittäjä hän tuntui olevan ja pääsi kyllä pälkähästä monesta jutusta loppuhuipennusta myöten.

      Poista
  5. Huokasin syvään, kun näin sinun lukeneen Tiklin. Tartt saa haikean olon, että kirja on luettu. Nyt saa sitten taas odottaa. Minulla on heikkouteni eli taidenäyttelyn lumo, salin henki jne. Siinä on jotain ihan mieletöntä. Olen pitänyt eräästä kauhuleffasta (en kehtaa nimetä) ja siinäkin on taidenäyttely oleellisena osana. Brian de Palman elokuva. Se miljöö on sellainen, jossa viihdyn omassa rauhassa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Käyn itsekin taidemuseoissa. Aika monessa kirjassa ja elokuvassa käydään taidemuseoissa mm. Da Vinci koodissa.

      Poista
  6. Tikli on lukulistallani, joten palaan tähän postaukseen kirjan luettuani! Syksyllä, syksyllä ...<3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Suosittelen kirjaa ja käyn kurkkaamassa, kun postauksesi ilmestyy :)

      Poista
  7. Ostin kirjan englanninkielisenä. Olen lukenut kirjan lähes kokonaan, paitsi jostain syystä jumiuduin sivulle 730. Pitäisi aloittaa kirja uudelleen alusta. Täytyy myöntää, että Tartt on suosikkejani ja pidin myös tästä kirjasta erittäin paljon! ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olet siis aikuisen Theon kohdalla menossa. Neuvon, että aloitat jostakin, vaikka 10 sivua aiemmin, niin kirja muistuu mieleen. Itse teen aika paljon sitä, jos kirja on jäänyt kesken vähäksi aikaa, että luen siitä kirjan alusta vähän ja jatkan sitten vähän aikaisemmin kuin mihin kirja jäi kesken. Tein tätä myös tenttikirjojen kanssa.
      Kyllähän kirja palkintonsa on ansainnut, mutta en nosta sitä omalle suosikkilistalle, sillä huumemaailma ei jostakin syystä innosta.

      Poista
  8. Kääk, joko ehätit tämän?

    MInä olen ollut Quebertin kanssa naimisissa ja tämä odottaa vielä. En uskaltanut vielä lukea, mutta palaan kun vain tiiliskivi pysyy käsissäni tuon edellisen jäljiltä ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä tiiliskivi oli kyllä järkytys koonsa puolesta, sillä en ollut nähnyt sitä edes kaupoissa, kun sain sen kirjastosta. Harry Potterit taitavat kaikki olla noin 1000 sivua ja olen lukenut ne kaikki. Minun kirjoissa paperi oli tosi ohutta, joten kirjoja oli helpompi pitää käsissä. Diana Gabaldonin kirjat ovat myös tuhatsivuisia, mutta ei ne noin paksuja ole.

      Lukeva ehtii ja juhannuksena oli niin huono sää, että ehdin lukemaan :)

      Poista
  9. Lopetin juuri Tarttin Pienen ystävän, ja olihan sekin hieno kirja. Luulen, etten odottele tämän uusimman kanssa kymmentä vuotta ennen kuin uskaltaudun sen lukemaan :). Huumejuttuja sivuttiin hieman Pienessä ystävässäkin, mutta ilmeisesti sitä aihetta on enemmänkin luvassa tässä uudessa kirjassa. Odotukseni ovat korkealla tämän suhteen. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen lukenut vain Tarttin Tiklin ja siinä on kyllä huumeita ja niiden käyttöä ja käytön opettelua ihan liikaakin. Vähempikin olisi riittänyt. Kirjailijalla on oma sanoma kirjasta ja sen merkityksestä ja itse uskon sen olevan sen, että kannattaa välttää huumeiden käyttöä, että ei käy kuten kirjassa.
      Onhan tämä huikea kirja ja kun tarkastelen kirjan tarinaa näin jälkikäteen sen hienous nousee entistä paremmin esille. Yksi tähti putosi arvostelusta, koska sitä huumetta oli liikaa ja sivuja oli liikaa.

      Poista
  10. Donna Tartt on kyllä taitava kirjoittaja. Hienosti pysyi kasassa näin pitkä kirja, ei tätä tosiaan tarvinnut tiivistää yhtään.
    Mielestäni vetävämpi kuin Jumalat juhlivat öisin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En ole lukenut Jumalat juhlivat öisin teosta, mutta täällä blogistaniassa sitä on kehuttu kovasti. Voisin ihan uteliaisuudesta sen lukeakin :)
      Itse olisin tiivistänyt kirjaa. Olihan se kuin siinä olisi ollut useampi teos yhdessä.

      Poista
    2. Sitä muistaakseni jauhettiin turhan kauan kun Theo oli kuumeisena hotellissa Amsterdamissa.

      Poista
    3. Kuumeisena ja huumeisena. Theollehan jätettiin aika paljon huumeita ja hän sekoili niiden kanssa. Tarinasta ei tiedä oliko se Theon huumenäkyjä vai oikeasti kokemia asioita.
      Sama juttu tämän taulun kanssa. Tiedän, että tästäkin aiheesta on hyvä kirjoittaa ja juuri siksi Tartt sai Pulizerin, mutta liika huumeillä mässäily on aina liikaa. Tässä kirjassa sitä kesti yli 800 sivua.

      Poista