Astrid Lindgren: Sotapäiväkirjat 1939-1945

1. syyskuuta 1939

Voi! Sota alkoi tänään. Kukaan ei tahdo uskoa sitä. Eilen iltapäivällä istuin Elsa Gullanderin kanssa Vasaparkenissa, ja lapset juoksentelivat ympärillämme leikkimässä. Siinä me haukuimme leppoisaan sävyyn Hitleriä ja ajattelimme yksissä tuumin, ettei sotaa taida tullakaan – ja sitten tänään!

Astrid Lindgrenin Sotapäiväkirjat 1939-1945 on koottu suoraan hänen kirjoittamistaan päiväkirjoista ja lehdistä leikkaamista artikkeleista ja kuvista. Kirja sisältää myös runsaasti valokuvia perheen jäsenistä. Kirjan lopussa Astrid Lindgrenin tytär Karin Nyman kertoo äidistään, joka kirjoitti päiväkirjoja hiukan yli kolmikymppisenä.

Astrid oli sihteerikoulutuksen käynyt, mutta tallensi hyvin ammattimaisesti sotatapahtumia ja samalla kirjoitti hyvin sujuvaa tekstiä, joka on voitu tallentaa lyhentämättömänä kirjan sivuille. Astrid Lindgren ei vielä ollut julkaissut kirjoja, mutta teoksesta voi lukea hänen kirjailijatyön kehittymisestä, sillä sota-aikana hän julkaisi kaksi kirjaa ja kirjoitti kolmatta.

Teksti kuvaa tukholmalaisen perheen elämää toisen maailmansodan aikana. Ruotsissa vältyttiin sodalta, vaikka silloinen Neuvostoliitto pudotti pommeja myös Ruotsin maaperälle ja uhkasi vesistön puolelta. Jostakin syystä Venäjä käyttäytyy edelleenkin Ruotsia kohtaan samalla tavalla kuin sota-aikana, eli ärsyttää sekä ilma- että vesiteitse ja ylittää rajoja. Kirjasta tulee myös selkeästi ilmi Suomen sotavaiheet vuosina 1939-1945, joista kirjailija piti tarkkaa selkoa.

Sotahistorian ystäville kirja on loistavaa lähdeaineistoa juuri kirjassa olevien lehtiartikkeleiden ja lehtivalokuvien puolesta. Lindgren kirjoitti tarkasti ylös sodan kehityksen ja muiden maiden osallisuudet tai osallistumattomuuden, eri maiden miehittämiset, juutalaisten vainot ja keskitysleirit ja siinä sivussa kertoi oman perheen arkisista tapahtumista. Perheen tapahtumiin liittyi sekä hyviä että huonoja aikoja. Sture Lindgren ei ollut mikään uskollinen aviomies, joten sivuilta voi lukea hyvinkin lohduttomista ajoista.

Astrid Lindgren työskenteli sota-aikana postin salaisessa kirjesensuurissa kotimaan ja ulkomaan saapuvan ja lähtevän sotilas- ja siviilipostin tarkastajana. Kirjeet höyrytettiin auki ja luettiin, ja sen tarkoitus oli etsiä ja piilottaa sotilaallisia paikkatietoja ja muita maanpuolustuksen kannalta merkittäviä salaisuuksia.

Kirjailija kopioi ja siteerasi päiväkirjassaan joitakin kiinnostavimpia kirjeitä, joita aukoi postin salaisessa kirjesensuurissa, ja ne ovat luettavana tässä kirjassa. Miksi kirjailija kopioi kirjeitä itselleen on salaisuus, mutta jostakin syystä mieleeni tuli, että hän takasi oman selustansa tiedoilla, sillä sota-aikana luotettavuus ja luottaminen tarkoittavat eri asiaa kuin rauhan aikana.

Sotapäiväkirjat 1939-1945 on runsas tietoteos toisesta maailmansodasta. Tietoteosta keventää päiväkirjamaisuus ja perheen ja Ruotsin olosuhteiden kuvaukset. Ruotsalaisilla oli ruokaa ja he kävivät töissä ja lapset kouluissa sodan aikana. Joitakin tavaroita ja ruokatavaroita säännösteltiin ja lämpö ja vesi olivat välillä pois käytöstä. Lisäksi tuhansia miehiä soti vapaaehtoisesti suomalaisten rinnalla.  Ruotsi avusti myös rahallisesti suomalaisia. Maa otti vastaan pakolaisia ja suomalaislapsia lähetettiin Ruotsiin sodan ajaksi. Astrid Lindgren kuitenkin pohti päiväkirjoissaan, että olisi pitänyt tehdä ja avustaa paljon enemmän. Hänellä oli myös varmat mielipiteet Hitleristä ja muista sodan johtajista.

Luin kirjan äärimmäisen vaikuttuneena Lindgrenin havainnoinneista ja tarkoista muistiinpanoista. Kirja ei ole kepeä, vaikka sitä on sujuva lukea. Kirjailija tuo hyvin selvästi esille omat ajatuksensa sodasta ja sen hulluudesta ihmiskunnalle.

Astrid Lindgren, Sotapäiväkirjat 1939-1945 *****

Suom. Kari Koski

Wsoy 2016

s. 272

Krigsdagböcker 1939-1945 julkaistu 2015  

Jens Andersen: Astrid Lindgren - Tämä päivä, yksi elämä