torstai 5. huhtikuuta 2018

Astrid Lindgren: Sotapäiväkirjat 1939-1945


1. syyskuuta 1939
Voi! Sota alkoi tänään. Kukaan ei tahdo uskoa sitä. Eilen iltapäivällä istuin Elsa Gullanderin kanssa Vasaparkenissa, ja lapset juoksentelivat ympärillämme leikkimässä. Siinä me haukuimme leppoisaan sävyyn Hitleriä ja ajattelimme yksissä tuumin, ettei sotaa taida tullakaan – ja sitten tänään!

Astrid Lindgrenin Sotapäiväkirjat 1939-1945 on koottu suoraan hänen kirjoittamistaan päiväkirjoista ja lehdistä leikkaamista artikkeleista ja kuvista. Kirja sisältää myös runsaasti valokuvia perheen jäsenistä. Kirjan lopussa Astrid Lindgrenin tytär Karin Nyman kertoo äidistään, joka kirjoitti päiväkirjoja hiukan yli kolmikymppisenä.

Astrid oli sihteerikoulutuksen käynyt, mutta tallensi hyvin ammattimaisesti sotatapahtumia ja samalla kirjoitti hyvin sujuvaa tekstiä, joka on voitu tallentaa lyhentämättömänä kirjan sivuille. Astrid Lindgren ei vielä ollut julkaissut kirjoja, mutta teoksesta voi lukea hänen kirjailijatyön kehittymisestä, sillä sota-aikana hän julkaisi kaksi kirjaa ja kirjoitti kolmatta.

Teksti kuvaa tukholmalaisen perheen elämää toisen maailmansodan aikana. Ruotsissa vältyttiin sodalta, vaikka silloinen Neuvostoliitto pudotti pommeja myös Ruotsin maaperälle ja uhkasi vesistön puolelta. Jostakin syystä Venäjä käyttäytyy edelleenkin Ruotsia kohtaan samalla tavalla kuin sota-aikana, eli ärsyttää sekä ilma- että vesiteitse ja ylittää rajoja. Kirjasta tulee myös selkeästi ilmi Suomen sotavaiheet vuosina 1939-1945, joista kirjailija piti tarkkaa selkoa.

Sotahistorian ystäville kirja on loistavaa lähdeaineistoa juuri kirjassa olevien lehtiartikkeleiden ja lehtivalokuvien puolesta. Lindgren kirjoitti tarkasti ylös sodan kehityksen ja muiden maiden osallisuudet tai osallistumattomuuden, eri maiden miehittämiset, juutalaisten vainot ja keskitysleirit ja siinä sivussa kertoi oman perheen arkisista tapahtumista. Perheen tapahtumiin liittyi sekä hyviä että huonoja aikoja. Sture Lindgren ei ollut mikään uskollinen aviomies, joten sivuilta voi lukea hyvinkin lohduttomista ajoista.

Astrid Lindgren työskenteli sota-aikana postin salaisessa kirjesensuurissa kotimaan ja ulkomaan saapuvan ja lähtevän sotilas- ja siviilipostin tarkastajana. Kirjeet höyrytettiin auki ja luettiin, ja sen tarkoitus oli etsiä ja piilottaa sotilaallisia paikkatietoja ja muita maanpuolustuksen kannalta merkittäviä salaisuuksia.

Kirjailija kopioi ja siteerasi päiväkirjassaan joitakin kiinnostavimpia kirjeitä, joita aukoi postin salaisessa kirjesensuurissa, ja ne ovat luettavana tässä kirjassa. Miksi kirjailija kopioi kirjeitä itselleen on salaisuus, mutta jostakin syystä mieleeni tuli, että hän takasi oman selustansa tiedoilla, sillä sota-aikana luotettavuus ja luottaminen tarkoittavat eri asiaa kuin rauhan aikana.

Sotapäiväkirjat 1939-1945 on runsas tietoteos toisesta maailmansodasta. Tietoteosta keventää päiväkirjamaisuus ja perheen ja Ruotsin olosuhteiden kuvaukset. Ruotsalaisilla oli ruokaa ja he kävivät töissä ja lapset kouluissa sodan aikana. Joitakin tavaroita ja ruokatavaroita säännösteltiin ja lämpö ja vesi olivat välillä pois käytöstä. Lisäksi tuhansia miehiä soti vapaaehtoisesti suomalaisten rinnalla.  Ruotsi avusti myös rahallisesti suomalaisia. Maa otti vastaan pakolaisia ja suomalaislapsia lähetettiin Ruotsiin sodan ajaksi. Astrid Lindgren kuitenkin pohti päiväkirjoissaan, että olisi pitänyt tehdä ja avustaa paljon enemmän. Hänellä oli myös varmat mielipiteet Hitleristä ja muista sodan johtajista.
Luin kirjan äärimmäisen vaikuttuneena Lindgrenin havainnoinneista ja tarkoista muistiinpanoista. Kirja ei ole kepeä, vaikka sitä on sujuva lukea. Kirjailija tuo hyvin selvästi esille omat ajatuksensa sodasta ja sen hulluudesta ihmiskunnalle.

Astrid Lindgren, Sotapäiväkirjat 1939-1945 *****
Suom. Kari Koski
Wsoy 2016
s. 272
Krigsdagböcker 1939-1945 julkaistu 2015  

Jens Andersen: Astrid Lindgren - Tämä päivä, yksi elämä 

8 kommenttia:

  1. Tämä oli todellakin hieno kuvaus sodan "taustalta" nähtynä. Minuakin mietitytti nuo sensuurikirjeiden lainaukset.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minua myös mietitytti nuo sensuurikirjeiden lainaukset. Olisin ehkä jättänyt ne kokonaan pois tästä kirjasta.

      Poista
  2. Mai: mainio postaus tästä Lindgrenin vahvasta teoksesta, joka osoittaa hänen laaja-alaisuutensa ja jätti vahvan lukujäljen. Hänellä on taito kuvata historian tapahtumia yksityishenkilön silmin tavallaan aitiopaikalta käsin, suurta humaanisuutta osoittaen. Kun sulki kannet, jäi pitkäksi aikaa hiljainen olo...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Takkutukka <3
      Lindgrenillä on oma ääni kirjallisuudessa. Tämä kirja osoittaa hänen vahvan kiinnostuksen yhteiskunnallisista asioista. Sujuva kirjoittaja, jota luin ihaillen. Tuli kyllä mieleen, että toivottavasti kukaan ei julkaise minun mökkikirjoja, kunhan kuolla kupsahdan. Siellä on monenmoista harakanvarvasta ja sekavaa raapustelua omaksi iloksi... ihan nousi karvat pystyyn!

      Poista
  3. Kiitos Mai tämän kirjan esittelystä. Kiinnostaa kovasti. Luimme lukupiirissä Astrid Lindgren: Tämä päivä yksi elämä ja tykkäsimme kovasit. Tämä voisi olla hyvää jatkoa. Hyvää viikonloppua!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Anneli <3
      Minä tykkäsin myös Jens Andersenin kirjoittamasta Astrid Lindgrenin elämäkerrasta. Luin sen pari vuotta sitten. Tämä sopii hyvin siihen jatkoksi.

      Hyvää viikonloppua <3

      Poista
  4. Luulin aluksi, että kirjaan tulee jatkoa, kun se oli "ohut" siihen nähden, että sotapäiväkirjat kattoi toistakymmentä muistikirjaa, mutta lehtileikkeitä taisikin riittää. Ihme, että kaikki muistikirjat olivat säilyneet eivätkä edes osittain kadonneet.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentista. Luulenpa, että tämä kirja on vain kooste ja kaikkea ei ole julkaistu. Kirja on kuitenkin upea kooste sodan ajasta. Ruotsihan ei osallistunut sotaan, mutta Venäjä ja Saksa hyödynsivät Ruotsin puolueettomuutta omiin tarkoituksiinsa. Tänä päivänä ei kannata olla puolueeton Venäjän huseeratessa miten haluaa. Pelottava ajatus, että syttyy sota.

      Poista