sunnuntai 5. helmikuuta 2017

J.L. Runeberg: Vänrikki Stoolin tarinat

Hyvää Runebergin päivää!
Tämä päivä on kansallisrunoilijamme Johan Ludvig Runebergin syntymäpäivä, sillä hän syntyi Pietarsaaressa 5.2.1804. Hän olisi nyt 213 vuotias. Runeberg oli runoilija, opettaja, pappi, toimittaja ja professori. Koska Runeberg kirjoitti ruotsiksi, hänen kirjallisuutensa on vaikuttanut myös ruotsalaiseen kirjallisuuteen. Suomihan kuului Ruotsiin hänen syntymänsä aikoihin, mutta liitettiin Venäjään vuonna 1809. J.L. Runebergin ikimuistoinen kokoelma Vänrikki Stoolin tarinat (1848) kertoo sankarirunoelman vuosina 1808-1809 käydystä Suomen sodasta, jolloin Ruotsi menetti Suomen Venäjälle. Kirja alkaa hienosti Maamme runolla (1846), jossa on 11 säkeistöä. Me olemme tottuneet vain ensimmäiseen ja viimeiseen säkeistöön. Runon on säveltänyt Fredrik Pacius (1848), mutta alkujaan runolle oli muitakin säveltäjiä mm. Runeberg itse sävelsi runon. Runon suomennoksia on useita niin kuin säveltäjiäkin, mutta vakiintuneen paikan Suomen kansallisrunona ja - lauluna Maamme-runo sai vasta, kun Paavo Cajander teki siihen suomenkieliset sanat vuonna 1889. Alapuolella ensimmäinen ja viimeinen säkeistö:

Maamme

Oi maamme, Suomi, synnyinmaa,
soi, sana kultainen!
Ei laaksoa, ei kukkulaa,
ei vettä rantaa rakkaampaa
kuin kotimaa tää pohjoinen,
maa kallis isien.

Sun kukoistukses kuorestaan
kerrankin puhkeaa;
viel´ lempemme saa hehkullaan
sun toivos, riemus nousemaan
ja kerran laulus, synnyinmaa,
korkeimman kaiun saa.

Aika, jolloin Runeberg kirjoitti runonsa oli fennomaanien aikaa. Haluttiin olla suomalaisia ja itsenäisiä. Maamme-laulu on otettu myös Viron ja Latviassa asuneiden liiviläisten kansallislauluksi.
Toinen kirjan tunnettu sankaritarina on Sven Dufvasta kertova runo, joka on nelisivuinen ja sisältää 28 säkeistöä. Sven Dufva oli yksinkertainen yhdeksänlapsisen perheen nuorimmainen, jota isä suri kovasti, koska poika oli luonteeltaan yksinkertainen. Kysellessään, että mikähän sinustakin tulee isona, niin poika vastasi iloisena, että sotilas. Ja sotilashan hänestä tuli. 
Vänrikki Stoolin tarinoissa on 35 runoa ja kirjan lopussa on 35 sivua kertomusta näistä henkilöistä, joista Runeberg on kirjoittanut runonsa. Moni sankari on päätynyt nykyajan lauluihin esim. Sven Dufva. Sandels esiintyy juomapullossa. Lotta Svärd on saanut yli 6-sivuisen runon, jossa on 44 säkeistöä. Suomen sisällissodan aikana valkoisten puolella olevat naiset perustivat Lotta Svärd-yhdistyksen vuonna 1920 (nimi oli jo aiemmin käytössä), nimen he valitsivat J.L.Runebergin Lotta Svärd runon mukaan.

Lotta Svärd

Yhä vieläkin Lotta Svärdistä
puhe syntyy toisinaan,
kun iltavalkean ääressä
sotakumppani kohdataan.

Niin, helmi hän oli, se eukkonen,
ja helmipä kalliskin;
jos sietikin naurua hiukkasen,
toki arvoa runsaammin.

Monelle on tuttu myös Porilaisten marssi, ainakin sävellysversiona, sillä se on Puolustusvoimain kunniamarssi, Suomen tasavallan presidentin ja Viron Puolustusvoimain komentajan marssi. Monikaan ei tiedä, että se oli alunperin Runebergin runo toisesta painoksesta Vänrikki Stoolin tarinoita vuodelta 1860. Säveltäjä on tuntematon, mutta sen arvellaan olevan saksalaissyntyisen, helsinkiläisen Christian Fredric Kressin sävellys. Toisaalta sävellys esiintyy ehkä jo 1700-luvulla Bellmanin tuotannossa, joten varmuutta säveltäjälle ei ole löytynyt.

Maamme-laulun jälkeen saa vuoron kirjan nimen antanut Vänrikki Stool, joka vanhana miehenä kertoo sotamuistoja nuorelle ylioppilaalle, joka kukkoilee vanhalle miehelle, mutta lopulta tunnustaa miehen ansiot ja oman tyhmyytensä. Harva selvisi sodista ja heitä kannatti kuunnella, mitä se sota oikein tarkoitti. Runossa on 27 säkeistöä.

Vänrikki Stool

24. säkeistö
Hän veripäivät nähnyt on
ja käynyt surman tiellä
ja voiton nähnyt, tappion,
jonk´ äityy haavat vielä;
häll´ on niin paljon muistissaan,
maailma mit´ ei muistakkaan.

Runebergin mukaan kirjan kertojalle Vänrikki Stoolille ei ole yksittäistä henkilöhahmoa, vaan henkilö on monen sodankävijän kertomuksista koottu kokoelma.

Johan Ludvig Runeberg, Vänrikki Stoolin tarinat 
suom. Paavo Cajander 1889
Gummerus 2014
s. 210
ensim. painos 1848


Osallistun kirjalla Ompun runohaasteeseen.

10 kommenttia:

  1. Runeberg on kyllä ollut monella tavalla tärkeä henkilö kirjallisuus- ja kulttuurihistoriassamme. Kyllä hän päivänsä ansaitsee, vaikka omasta puolestani kohottelenkin mielelläni hänen rinnalleen myös vähän unohduksiin jäänyttä Fredrikaa :) Tiedät muuten varmaan Mai myös sen Mauri Kunnaksen Koiramäen Martta ja Ruuneperi? Että sekin on sitten mainio :)

    Tunnelmallista Runebergin päivän iltaa sinulle <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Katja <3
      Uskomattomia runoja, jotka kestävät aikaa ja nousevat aina juhlapäivinä ja menestyksen hetkillä esille. Oli kyllä itsellekin valaisevaa muistella Runebergia ja Vänrikki Stoolin tarinoita ja miettiä mistä ne tarinat olivat saaneet alkunsa.
      Martta ja Ruuneperi on tullut luettua monena vuotena lapsille.
      Hyvä kun muistuta Fredrikasta, tuli perehdyttyä hänenkin historiaan ja rouva alkoi todellakin kiinnostamaan.

      <3

      Poista
  2. Hieno postaus, kiitos tästä. - Mukavaa Runebergin päivän iltaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Anneli <3

      Ilta alkaa vaihtua yöksi ja Runebergia juhlistamme vuoden päästä uudestaan. Suomi sai uuden Runeberg-kirjailijan, Peter Sandströmin Laudaturineen. Hänelle onnittelut!

      Poista
  3. Vänrikki Stoolin luin koulussa, ja nyt voisikin lukea uudelleen. Tänään kuitenkin paneuduin Hannaan, jota en olekaan aiemmin lukenut.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hieno kirja tuo Hanna. Kiinnostuin Katjan kirjoituksen perusteella myös Fredrikasta, joka kirjoitti ensimmäisen suomenkielisen kirjan.

      Poista
    2. Mai, ei se ollut ensimmäinen suomenkielinen sillä Fredrika kirjoitti ruotsiksi, mutta Fredrikan teosta Rouva Katarina Boije ja hänen tyttärensä pidetään ensimmäisenä suomalaisena historiallisena romaanina - kaksikielinen maahan tämä on ja varhainen kirjallisuutemme oli pitkälti ruotsinkielistä. Fredrika kirjoitti tuon teoksensa ennen Topeliuksen Välskäreitä, mutta Topelius ehti vaan julkaista omansa ensin. Fredrikan teokset ovat kyllä yksi tärkeä aikamatka kirjallisuuteemme <3

      Kaunista talviviikkoa Maille <3

      Poista
    3. http://www.runeberg.net/fin/a_3_t.html
      Ei pitäisi loppuillasta lukea mitään nettitekstejä. Uppouduin tuohon Fredrikasta kertovaan artikkeliin ja mieleen jäi virheellinen tieto. Kiitos Katja oikaisusta.
      Fredrika Runeberg kirjoitti siis ensimmäisen historiallisen romaanin Venäjän suuriruhtinaskunnassa Suomessa.
      Suosittelen muuten tuota nettiartikkelia kaikille Fredrikasta kiinnostuneille lukijoille.

      <3

      Poista
    4. Mai, piti vielä tulla kertomaan, että myös ensimmäisen suomalaisen romaanin, ei siis historiallisen vaan ylipäätään romaanin, kirjoittaja oli eräs Fredrika, laitan linkin jos satut haluamaan lisätietoa:

      https://kirjojenkamari.blogspot.fi/2015/07/fredrika-wilhelmina-carstens-muratti.html

      Myös tämä Fredrika kirjoitti ruotsiksi, ja hänen romaaninsa on sellainen vähän sentimentaalinen, kirjemuotoon kirjoitettu romanssi. Ajatella, että kirja käännettiin vasta tällä vuosituhannella! Kannattaa tämäkin teos lukea, jos tällainen aikamatkailu kiinnostaa - tuli mieleen, että sinua saattaisi kiinnostaakin :)

      Pitääpäs lukea tuo linkkaamasi sivu, kiitos! Minulla on muuten lukupinossa myös Merete Mazzarellan Fredrika-kirja, on pitänyt lukea se jo hyvän aikaa, jospa siis pian :)

      <3

      Poista
    5. Voi ihana Katja <3
      Ihana historiallinen, tunteellinen ja vieläpä kirjeromaani <3
      Minähän olen aina hehkuttanut, että pidän kirjeromaaneista ja harmittelen, kun nykyään ei enää kirjoiteta kirjeitä.
      Mereteäkin voisin lukea, en ole yhtään kirjaa valitettavasti vielä lukenut.

      Poista