Kun sodan laineet ulottuivat Montereyhin ja Cannery Rowille saakka, soti siellä joka ainoa, ken enmmän, ken vähemmän, omalla tavallaan itsekukin. Vihollisuuksien sitten päätyttyä oli kullakin omat haavansa nuoltavinaan.
Yhdysvaltalaisen nobelistin John Steinbeckin Torstai on toivoa täynnä teos meinasi uuvuttaa minut alkusivuillaan. Jaksoin viisikymmentä sivua ja pidin muutaman kuukauden tauon. Sitten aloitin pikkuhiljaa muutaman sivun päivävauhdilla, ja sen jälkeen, kun kirjassa alkoi tapahtua kaikenlaista, luin kirjan reippain mielin loppuun asti. Selätin siis klassikon ja olen tosi iloinen siitä. Kahden aiemman Steinbeckin kirjan Routakuun ajan ja Oikuttelevan bussin kanssa ei ollut mitään ongelmia. Steinbeckilla on oma huumorintaju, joka on yllättävän tuoretta ja kirjoja ei uskoisi niin vanhoiksi kuin ne ovat.
Niinpä niin, joka ainoan sai sota kynsiinsä. Tohtori kutsuttiin palvelukseen. Hän uskoi Lännen Biologisen Laboratorion erään ystävänsä - Vanhaksi Kilkkukivekseksi ristityn - haltuun ja palveli itse aikansa sanitäärikersanttina veneeristen tautien osastolla.
Kirjan päähenkilö on tohtori, joka oli päässyt sodasta, minkä aikana viihtyi hyvin sairaalatöissä, sillä valtion spriitä riitti yllin kyllin. Muutenkin kirjassa pyöritään kaljan, viinin, viskin, pubien ym. ympärillä aika lailla, joten olisikohan se vaikuttanut nihkeään lukemiseeni. En nimittäin kauhean mielelläni lue juomisesta, vaikka blogista löytyy kyllä siihenkin teemaan liittyviä kirjoja. Elämän realiteetteja. Palattuaan sodasta takaisin, tohtori huomasi laboratorionsa kärsineen poissaolosta liikaa ja hän masentui. Ystävät halusivat piristää kaikin keinoin tohtoria, mutta mikään ei auttanut. Ystävillä ja ystävyydellä on siis tässä kirjassa suuri merkitys. Ihmistä ei jätetä yksin, kun hän masentuu.
- Suzy, Fauna tiuskaisi terävästi. - Yksi sääntö minulla on: älä koskaan anna auringon laskea vihasi äläkä kehnon kirjan ylle.
Tohtorin ystävät päättävät suuressa viisaudessaan hankkia tohtorille naisen. Lähellä olevasta porttolasta löytyy nuori ja nätti vastatullut Suzy, jonka luonne ei ollut oikein porttolaan sopiva. Liian kiukkuinen ja itsevarma, meilläpäin sanottaisiin, että äkkiväärä. Mutta pakko on Suzynkin jotakin työtä tehdä elannokseen. Siinäpä sitä onkin loppukirjalle ohjelmaa, kun väki yrittää naittaa nämä kaksi toisilleen, kun kumpikaan ei ollut halukas siihen puuhaan.
John Steinbeck, Torstai on toivoa täynnä ***
suom. Jouko Linturi
Tammen Keltainen pokkari 2010 10. painos
s. 283
Sweet Thursday 1954
ensim. suomenkielinen painos 1955
John Steinbeck: Oikutteleva bussi
John Steinbeck: Routakuun aika
Olen löytänyt Steinbeckin kirjoista sivuhenkilöitä, jotka kirjoittavat
kirjoja tai runoja. Tohtori kirjoittaa tutkielmaansa ja porttolan
mieskeittäjä kirjoittaa romaania. Routakuusta löytyi upseeri, joka
kirjoitti runoja. Tuleeko sinulle mieleen jokin teos, jossa kirjoitetaan kirjaa.
Jaanan ja Jokken postaukset kirjasta.
Jostakin syystä pidin tästä opuksesta, lähinnä siksi, että Steinbeck suhtautuu myötämielisesti pikku vajaavuuksiin. Ylensä nämä ilotalokirjat eivät ole iloisia, tämä jostain syystä on.
VastaaPoistaSteinbeckilla on taito pitää ihmiset tasa-arvoisina. Ketään ei nosteta toista ylemmäksi. Ja henkilöt eivät ole kovin rikkaita. Pitäisin Steinbeckia tavallisten ihmisten kuvaajana, kuinka selvitään elämästä yleensä. Tässä kirjassa ystävyydellä oli suuri merkitys :)
PoistaMinäkin pidän tästä kirjasta. Minuun vaikutti juuri tuo ystävyys - tai positiivinen yhteisöllisyys.
VastaaPoistaMinusta kirjassa alkoi olla jo yliystävyyttä, eli sekaannuttiin henkilökohtaisiin asioihin, tehtiin jopa väkivaltaa ystävyyden nimissä. Se positiivinen yhteisöllisyys kääntyi jossakin vaiheessa negatiiviseksi.
PoistaEhkä se häslääminen sen viinan kanssa vaikutti minuun. Kaupasta ostettiin vain kaljaa ja viinaa.
Steinbeckissa kiehtoo tuo myötätuntoisuus ja ystävyyden ja tasa-arvoisuuden teemat. Kirjailijana hän on harvinaisen tasalaatuinen, ehkä senkin vuoksi hänen tuotantoonsa on tullut palattua välivuosien jälkeen useampaan kertaan eri elämänvaiheissa.
VastaaPoistaVaikka tämä blogini kolmas Steinbeck oli kuin tervan juontia alussa, niin ei se estä kokeilemasta jälleen uutta kirjaa. Routakuun aika ja Oikutteleva bussi olivat sen verran laadukkaita, että kyllä minä yhden juopottelukirjankin sulatan.
PoistaHenkilöhahmot ovat kyllä herkullisia joka kirjassa, ehkä Oikuttelevassa bussissa parhaimpia.
Näitä Steinbeckin suomennettuja kirjoja riittää. Vihan hedelmät voisi olla seuraava klassikko. Kirja voitti aikoinaan Pulizerin.
Minä olen lukenut Steinbeckiltä vain Eedenistä itään ja siitä pidin. Torstai on toivoa täynnä on ollut lukulistallani iäisyyden, mutta aina jäänyt muiden kirjojen jalkoihin. Tämä kirja vaatinee tietynlaisen vireen, että saa siihen tartuttua.
VastaaPoistaEedenistä itään kirjan päälle on lukemisen jälkeen laskeutunut iso kerros pölyä (vertaus), mutta elokuvan olen katsonut monta kertaa. Pidin tietysti :)
PoistaTämä vaati minulta ainakin kestävyyttä, että se jatkuva pullojen kallistelu ei kiristänyt liikaa lukuhermoja ;) Vaatii siis tiettyä virettä, olet oikeassa Ele <3