Emma Cline: Tytöt

Hän hymyili ja minun vatsanpohjaani kouraisi. Meidän välillämme tuntui tapahtuvan jotain, ilma järjestäytyi pikkuisen uudella tavalla. Katse oli suora ja anteeksipyytelemätön.

Emma Clinen esikoisromaani Tytöt kuvaa ylempiluokkaisen kalifornialaistytön Evien kesää vuonna 1969 ja nykyisyyttä. Elämää ennen ja jälkeen ikävien tapahtumien. Evie oli nimittäin riidoissa kaverinsa kanssa, ja syksyllä oli lähtö sisäoppilaitokseen. Vanhemmat olivat eronneet ja viettivät aikaansa uusien ystäviensä kanssa. Eviellä oli vain aikaa ja hän oli yksinäinen. Emma Cline kuvasi Evien elämää siten, että hän oli valmis tapaus mihin vain uuteen, kuten nuorilla yleensä on tapana kokeilla kaikenlaista. Nyt hän oli kuitenkin kiinnostunut ihmisestä, joka kuului epämääräiseen kulttiin, ja kultti otti 14-vuotiaan hiljaisen tytön siipiensä suojaan, mutta se ei tullut ilmaiseksi. Evie joutui tekemään ikäviä tekoja, joihin hän ei olisi halunnut, mutta orastava rakkaus oli kultille mannaa ja Eviestä tuli yksi kultin hyväksikäytön uhrista.

Hän näytti yhtä oudolta ja verekseltä kuin kasvi, joka kukkii vain viiden vuoden välein, leimahtaa loisteliaaseen kukintaan jonka räikeys ja kihelmöivä härnäävyys käy melkein kauneudesta.

Mitä tiedämme 196o-luvun Kaliforniasta? Hipit ja musiikkifestarit. Rauhaa ja rakkautta, mutta hyvä ja paha kohtasivat toisensa, sillä Charles Manson johti nuorisokulttia, joka tappoi hänen käskystään kuuluisia ihmisiä mm. raskaana olevan Sharon Taten, jonka aviomies oli elokuvaohjaaja Roman Polánski. Nämä tapahtumat ovat Emma Clinen kirjan taustalla. Lukiessani kirjabloggaajien arvioita kirjasta mietin, että en ole lukenut tällaista kulttikirjaa aiemmin, mutta sitten muistin tämän vuoden Runeberg-palkinnon voittaneen Unissasaarnaajan, jonka on kirjoittanut Tapio Koivukari. Unissasaarnaajassa ihmiset saapuvat kuuntelemaan sankoin joukoin unissasaarnaajaa ja tietysti hänestä halutaan hyötyä mahdollisimman paljon. Johtaja tuli siis ulkopuolelta. Myös Salla Simukan Lumikki-trilogian toisessa osassa, Valkea kuin lumi, on uskonnollinen lahko. 

Emma Clinen kirjassa kulttia johti karismaattinen mies, joka oli koonnut ympärilleen nuoria naisia aivopesemällä heidät uskomaan omaan asiaansa, ei uskontoon. Tällaiset henkilöt, jotka saavat seuraajia asialle kuin asialle, voivat olla todella vaarallisia. Kun mukaan lisätään huumeiden käyttö, niin jäsenet tekivät sekaisin ollessaan mitä vain johtaja älysi pyytää. Yleensähän johtajat pysyttelevät tapahtumista kaukana ja varmistavat sen, että eivät itse ole tappamassa ketään. Simukan ja Koivukarin kirjoissa ei tapettu ketään, mutta samaa hyväksikäyttöä niissä oli luettavissa kuin Tytöt teoksessa.

Jäikö minulta jokin merkki huomaamatta? Jokin sisikunnan vihlaisu? Tomaattilaatikossa kuhisevat kiiltäväsiipiset mehiläiset? Harvinaisen autoton tie?

Tuon kesän muistot jäivät kummittelemaan Evien mieleen kauhuna ja pelkona, että jotakin pahaa tapahtuu hänelle. Kenties kultin jäsenet haluavat päästä hänestä kokonaan eroon. Ilmeisesti rakkaus kuitenkin suojeli häntä pahimmilta tapahtumilta. 14-vuotias Evie olisi ollut valmis tekemään rakastamansa henkilön vuoksi mitä vain, onneksi tämä henkilö oli viisaampi. Evie joutui silmäkkäin omien pelkojensa kanssa, mikä minusta oli yksi kirjan huippukohdista. Kirjassa oli useampi yllättävä juonenkäänne, joten ei voi muuta kuin ihailla taitavaa tekstinkäsittelyä, runollista tummasävyistä tekstiä ja karseaa tarinaa, jota nuoren tytön halu tulla rakastetuksi pehmensi. Kirjan voi luokitella harvinaisten mustien timanttien kategoriaan. Emma Cline kirjoitti itsensä suoraan tähtiradalle.

"Ajattelitko koskaan, että säkin olisit voinut tehdä sen, mitä ne teki?"

Emma Cline, Tytöt *****
suom. Kaijamari Sivill
Otavan kirjasto 2016
s. 297
The Girls 2016
Arvostelukappale

Maijan, Riitan, Katjan, Kristan, Annikan , Kaisa Reettan ja Ompun bloggaukset kirjasta.