Tuutikki Tolonen: Mörkövahti

"Kotiinne saapuva hoitaja on tehtäväänsä täydellisesti koulutettu puoli-ihminen, ... vanhanaikaiselta nimitykseltään mörkö tai metsänpeikko... Korostamme, että olento on turvallinen..."

Satukirjassa voi tapahtua sellaista, että äiti lähtee Lapin lomamatkalle ja kotiin tulee hoitajaksi mörkö. Mörkövahti on tuotteliaan lastenkirjailijan Tuutikki Tolosen toinen oma teos, sillä hän on kirjoittanut aiemmin yhteistyössä Eppu Nuotion kanssa mm. Pensionaatti Onnela-sarjaa. Olen lukenut lapsille Tolosen Joulusatuja, 24 satua joulun odotukseen teosta joulun alla, satu per päivä. Lisäksi Tuutikki Tolonen on tehnyt näytelmäkäsikirjoituksia ym. Mörkövahdin kansikuvaa olen ihaillut aina, kun olen nähnyt sen kirjastossa, ja kun kuulin, että uusin sarjan kirja ilmestyy tänä vuonna, niin halusin aloittaa lukemisen ensimmäisestä kirjasta. Hyvä niin, sillä kirjan lopussa on koukku, mikä johdattaa seuraavaan mörkökirjaan. Mörkövahti on aika paksu lastenkirja, mutta näin hauska satukirja on varmasti lasten mieleen. En ehkä lähtisi lukemaan kirjaa alle esikoululaisille, mutta vanhemmat tuntevat omat lapsensa ja heidän kirjamakunsa. Uskoisin, että nämä mörkökirjat ovat varsinkin poikien mieleen. Tunnen kyllä tytön, joka olisi rakastanut tällaista kirjaa ehkä eskarilaisena.

Kaapo nosti kirjan maasta ja sipaisi pahimmat mörköpölyt sen kannesta. Möröt. Lajipiirteet ja ominaisuudet kokemusteni valossa. Kirjoittanut Runar Kalli.

Perheessä on lapset Kaapo, Hilla ja Maikki. Maikilla on vielä lapsenomaista taitoa kommunikoida satuolentojen kanssa. Hän ei osaa vielä lukea eikä kirjoittaa, mutta ehkä juuri sen vuoksi hänen taitonsa ei ole vielä ruostunut. Satuolentojen ymmärtämiseen tarvitaan muita hoksottomia. Kirjasta löytyy pian muitakin olentoja, ja Maikin kylpytakki kehoittaa lapsia muuttamaan ulos asumaan, jotta he olisivat turvassa. Tämä on hiukan pelottavaa, koska kirjassa on mörköjä, ollaan pimeässä yöllä ulkona, puhutaan turvallisuudesta, on kaikenlaisia pelkoja ym. Niistä syntyy varmasti vallan mainioita keskusteluja lasten kanssa, mutta ainakin itse olen herkkä vaistoamaan kaikenlaisia juttuja, joten voi olla, että tämä ei ole ihan iltasatukirja. Ainakin valot pitää jättää palamaan satuhetken jälkeen.

Kolme naista ilmestyi ruohokentän laitaan niin yllättäen, että olisi voinut luulla heidän sukeltaneen esiin pensaasta. Naiset olivat pieniä, terävänenäisiä, hyvin vaaleita ja epämääräisen vanhoja. He olivat pukeutuneet pitkiin, samankaltaisiin mekkoihin: yksi punaiseen, toinen vihreään ja kolmas harmaaseen. Hopeaa hohtavat hiukset oli kieputeltu korkeaksi nutturaksi päälaelle, kaulaa kiersivät koukeroiset metallikäädyt.

Nämä kolme naista olivat satuolentoja, arvaa vain millaisia. Kirja on todella hurmaavan jännittävä ja aina kun ajattelee, että nyt on rauhoittunut, tasainen hetki, niin taas tapahtuu yllättäviä asioita. Tuutikki Tolonen on napannut mörkömäisen aiheen satukirjalleen ja se toimii hyvin. Kirja voitti tänä vuonna Arvid Lydecken-palkinnon. Uskon, että sarjasta tulee vielä tosi suosittu tarinansa ja uskomattoman hauskan kuvitustyylinsä avulla, josta erityiskiitokset Pasi Pitkäselle. Tässä on satukirja, jota on odoteltu. Se on erikoinen, viihdyttävä, jännittävä ja sellainen seikkailukertomus, jossa lapset päättävät ja päättelevät asioita.

Mörkövahti valloittaa maailmaa, sillä käännösoikeudet on jo myyty Kiinaan, Usaan, Viroon, Sloveniaan, Unkariin, Saksaan, Romaniaan ja Espanjaan. Tälle mörkösarjalle on ollut selvä tarve. Hieman uutta ja hieman vanhaa, sekoitus tunnettuja satuolentoja ja uusia satuolentoja. Taikuutta, mystiikkaa ja sitä arkielämän pyöritystä lapsiperheessä.

Tuutikki Tolonen, Mörkövahti *****
kuvitus Pasi Pitkänen *****
Tammi 2015
s. 303

Heidin bloggaus
Maijan bloggaus
Rouva Huun bloggaus
Bleuen bloggaus
Siinan bloggaus
Karin bloggaus