perjantai 2. syyskuuta 2016

Tuomas Juntunen: Tuntematon lapsi

Tuomas Juntusen esikoisromaani Tuntematon lapsi on omakohtainen kertomus miehen tuntemuksista vauvan kuoleman jälkeen. Kirjassa pariskunta elää elämäänsä ja tuo esille ajatuksiaan lasten hankkimisesta pitkän parisuhteen jälkeen. Elämä on ajautunut tasapainoiseen vaiheeseen, mutta vaimon mielestä lapsi pitäisi hankkia viimeistään nyt. Kirjan alaotsikko on puhuttelevasti Romaani raskaudesta. Tuomas Juntunen on rohkeasti kirjoittanut ajatuksiaan arasta aiheesta. Lisäksi kirjasta nousee muitakin teemoja ylös, kuten hedelmöityshoidot ja niiden kalleus sekä mitä hankaluuksia niistä voi seurata, geenitutkimukset, alkiodiagnostiikka, yksityisten ja kunnallisten hoitojen vertailu, tiedon saamisen hankaluus, kun lähihenkilö on esim. leikkauksessa. Kirjasta nousi todella kiinnostavia aiheita ylös, joten se ei ollut pelkästään surukirja siitä, kun oma vauva on kuollut. Aihetta oli käsitelty monipuolisesti ja miehekkäästi. Vauvan menettämisen tunteellinen puoli jäi vähäisemmäksi. Kirjan lopusta löytyi lause:

Suruni kaupankäyntivaiheesta olin jo kauan sitten päässyt eroon, ja tuntui siltä, että pitkäksi venähtänyt masennuskin saattaisi olla hellittämässä. Laihtuminen oli auttanut myös mielen vaivoihin.

Kirjan isä oli sairastanut tietämättään reumaa ja tulehdus levisi niveliin vauvan kuoleman jälkeen. Ilmeisesti suru näkyi isässä sairastumisena, kun surua ei pystynyt muuten käsittelemään. Itku ja sureminen eivät pelkästään auttaneet. Sureminen vaikutti myös siihen, että työtä ei pystynyt tekemään. Kyllä tästä kirjasta löytyi suremiseen liittyvät elementit. Äidin suremisen käsittely kirjassa oli vähäisempää, mutta häntä auttoi puhuminen eri auttajien kanssa ja vertaistukiryhmä. Myös isä sai loppujen lopuksi apua papin kanssa puhumisesta, vaikka hän toi varsin selkeästi esille sen, että uskonto ja kirkon apu eivät ole hänen juttujaan. Hautapaikan valitseminen oli kuitenkin hyvin tärkeää. 

Kirjassa on hyvin koskettavia kohtia. Vauvan kuolema muutaman päivän ikäisenä tuo varmasti monelle lukijalle kyyneleet silmiin useammassakin kohdin. Kirjan suruteemaa on onnistuneesti kudottu elämän muihin kuvioihin, työhön, matkusteluun, menneisyyteen ja tulevaan elämään. Kirja loppuu vuoteen 2015, kun vauvan kuolemasta oli kulunut vuosi.

Tuomas Juntunen, Tuntematon lapsi ****
WSOY 2016
s. 302

 Kristan bloggaus kirjasta.

2 kommenttia:

  1. Voi, varmastikin hyvin koskettava kirja. Jo iskee suru kun postauksesi luin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Riitta!
      Moni pariskunta on varmasti näiden surullisten asioiden kanssa samassa pisteessä. Ajattelen heitä, joilla ei ole varaa hedelmöityshoitoihin ja alkiodiagnostiikkaan. Jotkut voivat ajatella, että luonnon pitäisi antaa hoitaa asiat, mutta kirjan pari olisi kokenut sen saman ikävyyden aina uudestaan, koska kantoivat virheellisiä geenejä. Suomi on pieni maa ja väestöpohja on pieni. Meille on kehittynyt omia sairauksia, joita ei ole missään muualla. Kirjan parin vauvalla ei ollut mitään mahdollisuuksia elää. Surullista.

      Poista