Voin kuvitella paljon pahempaakin kuin tulla verratuksi sinuun, pikku kahlaaja... Me molemmat olemme ryömineet saman luojan kädestä, meidät on vuoltu samalla veitsellä.
Islantilaisen kirjailijan Sjónin uusin suomennettu kirja Valaan suusta on historiallinen kertomus 1600-luvulla eläneestä Jón Guđmunddsson Oppineesta eli Jonas Pálmasonista. 1600-luku oli noitavainojen ja puhdasoppineisuuden aikaa. Noituuteen liittyviä keinoja käytettiin vielä mm. henkien manaamisessa ja parantamistyössä. Jón Oppineella oli toivomus olla kuuluisa oppinut, joten hänet sai myös manaamaan henkiä. Eräs papinpoika oli muuttunut kummitukseksi ja hänestä piti manata kummitus pois, jotta poika pääsi haudan rauhaan. Manaus onnistui, mutta se ei riittänyt ihmisille. Pian Jón Oppinut huomasi olevansa yksinäiselle saarelle vangittuna ja harhaoppisuudesta syytettynä. Kukaan ei saanut auttaa häntä, laivat eivät saaneet ottaa häntä kyytiin, elämä karulla saarella vaimon kanssa oli syrjittyä, mutta luonnontarkkailija teki työtään, havainnoi luonnon kiertokulkua, eläimiä, kasveja, itseään, saarta, merta ja ilmaa.
Tänään odotan näkeväni saaren laulavan ja kuulevani, miltä sen muoto kuulostaa... Se todistaisi saaren olevan jousi, joka on viritetty yhteensopivaksi Luojansa kanssa... Ja miksei niin olisi?
Jossakin välissä Jón Oppinut ja hänen poikansa vietiin Kööpenhaminaan ja hän sai tehdä töitä oppineiden kanssa. Päätehtävä oli anoa kuninkaalta armahdus. Poika sai armahduksen ja töitä pappina, mutta Jón Oppineen armahdus piti islantilaisten panna täytäntöön. Sitä ei tapahtunut, vaan Jón Oppinut löysi itsensä samalta saarelta. Vaimo oli kuollut sinä aikana nälkään ja kylmyyteen. Nyt seurana olivat vain merisirri ja hiiri, joille hän kertoi maailman syntytarinaa, oman elämän ilon ja surun hetkistä ja vihollisistaan, jotka mustamaalasivat häntä noituuden ja mustan magian harrastamisesta. Ehkä suurin pelko ihmisillä oli siitä, että hän oli oppinut, luki ja kirjoitti. Taikausko rehoitti ja erilaisuus oli hyvä pohja kaikenlaisten uskomusten ja mustamaalausten kehittymiselle.
Tieteellisesti katsoen jokainen kivi-, kasvi- ja eläinlaji voi siis synnyttää kaikki muut lajit, ja vaikka se onkin ruumiillisten rajoitteiden - kokoerojen ja muiden - vuoksi usein mahdotonta, niissä kaikissa virtaa monipuolinen elämänneste, joka virtaa maan uumenissa ja jähmettyy kuoriksi, lehdiksi ja höyheniksi.
Jón Guđmunddsson Oppinut eli Jonas Pálmason oli itseoppinut luonnontieteilijä, kirjailija ja runoilija, jonka julkaistuja ja julkaisemattomia kirjoituksia on käytetty kirjan lähteenä. Huolimatta ankarista luonnon olosuhteista, joissa hän joutui elämään vuosikausia, päähenkilö eli pitkän elämän. Olen lukenut aiemmin Sjónin Poika nimeltä Kuukivi teoksen. Näistä molemmista nousee kirjailijalle tyypillinen fantasiamaailma, joka versoo tavallisen elämän rinnalla riippuen ihmisestä kuinka paljon sille antaa merkitystä omassa elämässä.
Sjón, Valaan suusta ****
suom. Tuomas Kauko
LIKE 2016
s. 271
Rökkurbysnir - skaldsaga 2008
Rökkurbysnir - skaldsaga 2008
Sjón: Poika nimeltä Kuukivi
Pitänee yrittää tutustua Sjónin tuotantoon, yhtä yritin, mutta jätin kesken. Tuossa sinun lukemassa on minua kiinnostavia teemoja.
VastaaPoistaOlet oikeassaa, siinähän on samanlainen luonnontieteilijä päähenkilönä. Se oli vaarallinen työ, ainakin Islannin perukoilla 1600-luvulla. Tai siihen aikaan taisi olla missä vaan vaarallista asua ja elää. Noitavainot ja taikausko kukoistivat.
PoistaPoika nimeltä Kuukivi oli kyllä hieno, joten tähänkin varmaan tulee jossain vaiheessa tartuttua. Kiitos esittelystä Mai.
VastaaPoistaPoika nimeltä Kuukivi oli todellakin hyvä ja hieno teos. Tämä uutuus pureutuu 1600-luvulla eläneen itseoppineen miehen tarinaan lähteenä hänen kirjoittamat runokirjat. 1600-luku on kuitenkin niin kaukana nykyisestä elämänmenosta, että kirjailija saa olla kyllä todella mielikuvitusrikas, että saa aikaiseksi tällaisen kertomuksen.
PoistaPoika nimeltä Kuukivi oli hieno, mutta minulle vähän ristiriitainenkin teos. Sjonin lahjakkuudesta se vakuutti ja tämänkin aion lukea.
VastaaPoistaPoika nimeltä Kuukivi oli vahvasti seksuaalinen kirja, joka toi ajankuvaan sopivasti esille mielipiteet erilaisuudesta.
PoistaValaan suusta kirjassa erilaisuus on oppineisuutta, jota vierastettiin, eikä haluttu sitä Islantiin. Vielä nykyaikana oppiminen on kiellettyä tietyissä piireissä. Varsinkin naisilta.
Ajankuvaukset ovat mielenkiintoisia, samoin fantasia, joka syntyy luultavasti nälkiintymisestä.
Sjón on hyvin kiehtova kirjailija, ja tämäkin teos on lukulistallani, ehdottomasti. Olipa kiva lukea sinun ajatuksiasi kirjasta.
VastaaPoistaKiitos Jonna :)
PoistaMoni pakenee vapaaehtoisesti yksinäisyyteen luonnon keskelle. Jon Oppinut olisi toivonut toisenlaista elämää, tutkijan elämää vertaistensa parissa. 1600-luvun ihmiset olivat julmia, rangaistukset olivat julmia. Tutkijan elämä ei ollut helppoa.
Lukuiloa :)
Tämä oli niin hieno... Rakastuin myös Kuukiveen. Otan tästä linkin omaan juttuuni <3
VastaaPoistaKiitos Kaisa Reetta <3
PoistaKirja oli hieno ja täynnä kirjailijalle tyypillistä fantasiamaailmaa. Tässähän oli jälleen taustalla todellinen henkilö, niin kuin Poika nimeltä Kuukivessäkin. Kirjailija on luonut fiktiivisen tarinan todellisen kauan sitten eläneen henkilön elämälle.