Samalla hetkellä muistin mitä olin nähnyt pöydälläni juuri kun painoin oveni kiinni. Kaulakoruni joka minulla oli aina. Se oli Lauri-enoni tuliainen Pietarista. Suojelusenkelini, hopeinen lantti, jossa luki Nadja.
Törmäys on Annamari Marttisen kahdeksas romaani. Jälleen kerran luin uskomattoman hienon tunnekirjan, jonka aihe oli rankka. Blogistani löytyvät postaukset Vapaa ja Mitä ilman ei voi olla teoksista. Molemmat olivat loistavia kirjoja, mutta tämä uusin vei sydämeni kammionpohjia myöten, samoin kyynelkanavat puhdistuivat, sillä tämä kirja avasi kaikki tunnelukot kirjan lukemisen aikana. Kirjassa tapahtui kolari ja yksi henkilö kuoli, yksi vammautui ja monen elämä muuttui sen törmäyksen vaikutuksesta. Kirjassa eletään hetket ennen törmäystä ja kirja loppuu hautajaispäivään. Kirjasta sai lukea kaiken mikä muuttaa silmänräpäyksessä useamman ihmisen elämän, mutta miten jatkaa sitä elämää eteenpäin valtavan surukuplan sisällä. Voiko sellaisesta kyyneleenmuotoisesta surukuplasta selvitä koskaan.
Suljin silmät ettei kyyneleet valuisi poskille. Jos kyyneleitä pidättelee ne hätääntyvät ja panikoituvat, menevät suunniltaan ja alkavat täristä toisiaan vasten, vavisuttavat koko kehoa.
Kirjassa useampi henkilö kertoo yksityiskohtaisesti tapahtumista mm. uhrit, kuski, toisen uhrin äiti ja yliajon silminnäkijä. Jokaisen kokemus on tärkeä, eikä sitä voi vähätellä. Jokainen kokee trauman. Olisin toivonut kirjaan kriisihenkilöitä, sillä useimmiten kuolleiden läheisten luona vierailee kriisiryhmä. Kirja tuo pakostakin mieleen omat menehtyneet läheiset. Kirjan tapahtumien mukana elin omat surut uudelleen muistojen kautta, mikä oli lohdullista. Läheisten haudallakäynti ja muistot ovat tärkeitä elämään kuuluvia tapahtumia. Läheiset joutuvat oman surunsa keskellä soittamaan sukulaisille ja ottamaan vastaan vieraita, miettimään ja suunnittelemaan hautajaisia, muistotilaisuutta ja ketkä kutsutaan hautajaisiin, milloin palata töihin ym. arkisia asioita, kun tekee mieli vain käpertyä surun sisälle. Kävin itse läpi näitä tapahtumia, kun luin kirjaa. Olin valitsemassa arkkuja, kukkia, suunittelemassa hautajaisia ja muistotilaisuutta, omia muistojani. Onneksi nämä muistot tulivat nyt mieleeni, sillä samalla muistelin myös näitä kuolleita läheisiä.
Läheisin läheisyys voi muuttua kaukaisimmaksi kaukaisuudeksi, niin kaukaiseksi, että sitä oli mahdoton käsittää. Se oli tyhjistä tyhjintä ja äärettömimmistä äärettömintä.
Annamari Marttisella on kirjoittamisen tunnetaitoa. Hän käsittelee arkoja aiheita kirjoissaan, mutta tekee sen taidolla ja tuoden mielenkiintoisia henkilöhahmoja tarinoidensa kertojiksi. Kaikissa näissä kolmessa kirjassa, jotka olen lukenut on ollut tarinankertojat. Aiheena kolari, kuolema ja vammautuminen on rankka ja traumaattinen, mutta samalla puhdistava ja tunteita täynnä.
Käsillä ovat viimeiset minuutit, sitten sekunnit, kun minulla on täydellinen elämä.
Annamari Marttinen, Törmäys *****
Tammi 2016
s. 361
Annamari Marttinen: Vapaa
Annamari Marttinen: Mitä ilman ei voi olla
Annikan postaus
No tämähän pitää sitten lukea! Olen lukenut Marttiselta aiankin Valkoista pitsiä, mustaa pitiä, Mistä kevät alkaa, Kuu huoneessa, joka oli lukijasuosikki sekä Ero.
VastaaPoistaOlen itse ollut kolarissa, josta ei pitänyt selvitä hengissä kenenkään, joten tämä aihe tulee liki.
Kiitos hienosta tekstistä<3
Kiitos Leena<3
PoistaVaraa nenäliinapaketti vierelle kaiken varalta. Tämä tulee sinua todella liki.
Olen itsekin ollut kolarissa 17v. ja meillä ei ollut kummallakaan turvavyötä päällä. Sitten pysähdyimme huoltoasemalle kahville ja sieltä tullessa sanoin, että nyt laitetaan turvavyöt päälle. Se pelasti, sillä auto lähti pyörimään ja lensi syvään ojaan. Jalkaani tuli haava, mutta ei muuta. Ilman turvavyötä olisin lentänyt tuulilasin läpi. Pari kertaa on auto tullut päälle, kun olen ollut kyydissä ja kerran ajoimme porotokkaan. On näitä kokemuksia kertynyt. Suojelusenkeli on ollut mukana, onneksi <3
Minulla on ehkä tuo Kuu huoneessa lukupinossa.
Ihana käsite tuo kirjoittamisen tunnetaito. Ja sepä onkin aika hieno taito kirjailijalle! Olen lukenut aika monta Marttisen romaania, mutta näitä paria uusinta vielä en.
VastaaPoistaKiitos Katja <3
PoistaTietysti vastakohtana on lukijan tunnetaito ja kun ne kohtaavat, niin jotain maagista tapahtuu tarinan välityksellä.
Minä olen lukenut nämä kolme uusinta teosta, mutta aikomus on tutustua aikaisempaankin tuotantoon. Jotenkin nämä kirjailijan teokset tulevat likelle omaa ajatusmaailmaa ja elämänarvoja, tunteita <3
Tämä kirja oli mennyt multa aivan ohi syysuutuuksia selatessani. Kuulostaa kyllä varsin kiinnostavalta - pistän muistiin ja tartun tähän sitten, kun kaipaan jotain todella tunteisiin menevää :) Kiitos!
VastaaPoistaVierastin itsekin hieman tuota kirjan nimeä, kun Marttiselta löytyy upeita kirjan nimiä mm. Kuu huoneessa, mutta hänestä on tullut yksi kirjailijoista, joiden kirjoja odotan innokkaasti.
PoistaHyvä, että sait lukuvinkin. Minäkin olen saanut blogikavereilta hurjan paljon vinkkejä :) Kiitos vain kaikille, joita en ole muistanut kiittää :)