Isäni käsiala oli tavattoman kaunis: tyylikkäät kirjaimet, elegantit kaaret, henkäyksen mittaiset erot sanojen välissä.
Unkarilaisen dokumentaristin Péter Gárdosin 117 kirjettä kuulosti niin herkältä, kun luin kirjan arvion Ullan blogista. Kirjan tarina on uskomaton ja kirjan kansikuva on varmasti kauneimpia mitä olen koskaan nähnyt. Kirjan tarina on Gárdosin vanhempien rakkaustarina. He molemmat selvisivät keskitysleireiltä noin kahdenkymmenen kilon painoisina luurankoina ja kuljetettiin Ruotsiin kuntoutukseen. Gárdosin isä sai kuolemantuomion saapuessaan Ruotsiin, lääkäri antoi elinaikaa vain kuusi kuukautta huonojen keuhkojen vuoksi. Siitä huolimatta tämä lahjakas runoilija ja lehtimies halusi kirjeiden avulla löytää itselleen vaimon. Ruotsiin oli lähetetty myös unkarilaisia naisia kuntoutukseen, joiden joukosta Miklós halusi löytää puolisonsa. 18-vuotias Lili oli yksi heistä, joka sai kirjeen.
Lammen jäälle astuin eilen,
rusahti harmaa jää,
varo, jos kosket sydämeeni,
yksi liike riittää,
murtamaan sen suojakuoren
jäisen riitteen!
Tule siis kevyin askelin
ja hymyhuulin
etsi itse kohdat
tuskan jäätyneen
hyväilysi lämmin
sulaa kasteeks sydämeen.
Tämä oli runo, jolla Miklós sulatti Lilin sydämen ja rakkaus syttyi parin välille kirjeiden ja puhelinsoittojen välityksellä. Rakastavaiset olivat eri puolilla Ruotsia juuri kuntoutusta varten kyhätyissä laitoksissa. Potilaita siirreltiin tiheään. Kun Miklósin lääkäri sai kuulla rakastavaisista, hän yritti kaikin keinoin erottaa heidät. Hänen mielestään kuolemansairaat eivät saaneet rakastaa ja elättää turhia toiveita, kun elinaikaa ei ollut. Lopulta Miklós lähetettiin Pohjois-Ruotsiin, jotta hän olisi mahdollisimman kaukana Lilistä. Uusi lääkäri sai ihmeissään todeta rakkauden parantavan voiman...
Péter Gárdos on käsikirjoittanut ja ohjannut teokseensa 117 kirjettä perustuvan unkarilais-israelilais-ruotsalaisen yhteistuotantoelokuvan Hajnáli láz vuonna 2015. Kirjan käännösoikeudet myytiin heti alkuun 26 maahan. Kirja tuo lukijoille muistutuksen toisen maailmansodan raadollisuudesta ja mitä ihmisille tehtiin keskitysleireissä. Kirja on kahden ihmisen selviytymistarina ja kirjan kirjoittaja on osoitus heidän tarinansa jatkuvuudesta, sillä Péter Gardós syntyi vuonna 1948 Budabestissa, vain neljä vuotta toisen maailmansodan loppumisen jälkeen. Kirja on samalla historiankirja ja kirjoittaja on poiminut mukaan ajalle sopivia miljöökuvauksia, köyhyyttä, puutetta ja vaatimattomia oloja.
Yleensä kirjoissa olevat kirjoitusvirheet ja muut virheet eivät vaikuta lukemiseeni, mutta tässä kirjassa niitä oli todella paljon esim. tuossa runossa, joka virheineen kaikkineen sulatti minunkin sydämeni. Gárdos kirjoitti teoksessa isäni, mutta välillä se oli muodossa isäni isä tai äitini isä. Jossakin on mokattu. Siitä huolimatta toivon tälle hellyttävälle ja toivorikkaalle rakkaustarinalle runsaasti lukijoita.
Péter Gardós, 117 kirjettä ****
suom. Juhani Huotari
Siltala 2016
s. 257
Hajnáli láz 2015
Ullan postaus
Mari a:n postaus
Osallistun kirjalla Marikan Seitsemännen taiteen tarinat haasteeseen, sillä kirjasta on tehty elokuva.
Minäkin huomasin nuo pikkuiset kirjoitusvirheet! Minusta tämä on hyvä tarina, joskin ehkä hieman ennalta-arvattava. Kaipasin jotakin yllättävää ja dramaattista.
VastaaPoistaMinusta tämä oli näin hyvä, viides tähti lähti noista kirjoitusmokailuista. Minulle riitti ne muistelut vankiajoista.
Poista