keskiviikko 7. syyskuuta 2016

Emma Cline: Tytöt

Hän hymyili ja minun vatsanpohjaani kouraisi. Meidän välillämme tuntui tapahtuvan jotain, ilma järjestäytyi pikkuisen uudella tavalla. Katse oli suora ja anteeksipyytelemätön.

Emma Clinen esikoisromaani Tytöt kuvaa ylempiluokkaisen kalifornialaistytön Evien kesää vuonna 1969 ja nykyisyyttä. Elämää ennen ja jälkeen ikävien tapahtumien. Evie oli nimittäin riidoissa kaverinsa kanssa, ja syksyllä oli lähtö sisäoppilaitokseen. Vanhemmat olivat eronneet ja viettivät aikaansa uusien ystäviensä kanssa. Eviellä oli vain aikaa ja hän oli yksinäinen. Emma Cline kuvasi Evien elämää siten, että hän oli valmis tapaus mihin vain uuteen, kuten nuorilla yleensä on tapana kokeilla kaikenlaista. Nyt hän oli kuitenkin kiinnostunut ihmisestä, joka kuului epämääräiseen kulttiin, ja kultti otti 14-vuotiaan hiljaisen tytön siipiensä suojaan, mutta se ei tullut ilmaiseksi. Evie joutui tekemään ikäviä tekoja, joihin hän ei olisi halunnut, mutta orastava rakkaus oli kultille mannaa ja Eviestä tuli yksi kultin hyväksikäytön uhrista.

Hän näytti yhtä oudolta ja verekseltä kuin kasvi, joka kukkii vain viiden vuoden välein, leimahtaa loisteliaaseen kukintaan jonka räikeys ja kihelmöivä härnäävyys käy melkein kauneudesta.

Mitä tiedämme 196o-luvun Kaliforniasta? Hipit ja musiikkifestarit. Rauhaa ja rakkautta, mutta hyvä ja paha kohtasivat toisensa, sillä Charles Manson johti nuorisokulttia, joka tappoi hänen käskystään kuuluisia ihmisiä mm. raskaana olevan Sharon Taten, jonka aviomies oli elokuvaohjaaja Roman Polánski. Nämä tapahtumat ovat Emma Clinen kirjan taustalla. Lukiessani kirjabloggaajien arvioita kirjasta mietin, että en ole lukenut tällaista kulttikirjaa aiemmin, mutta sitten muistin tämän vuoden Runeberg-palkinnon voittaneen Unissasaarnaajan, jonka on kirjoittanut Tapio Koivukari. Unissasaarnaajassa ihmiset saapuvat kuuntelemaan sankoin joukoin unissasaarnaajaa ja tietysti hänestä halutaan hyötyä mahdollisimman paljon. Johtaja tuli siis ulkopuolelta. Myös Salla Simukan Lumikki-trilogian toisessa osassa, Valkea kuin lumi, on uskonnollinen lahko. 

Emma Clinen kirjassa kulttia johti karismaattinen mies, joka oli koonnut ympärilleen nuoria naisia aivopesemällä heidät uskomaan omaan asiaansa, ei uskontoon. Tällaiset henkilöt, jotka saavat seuraajia asialle kuin asialle, voivat olla todella vaarallisia. Kun mukaan lisätään huumeiden käyttö, niin jäsenet tekivät sekaisin ollessaan mitä vain johtaja älysi pyytää. Yleensähän johtajat pysyttelevät tapahtumista kaukana ja varmistavat sen, että eivät itse ole tappamassa ketään. Simukan ja Koivukarin kirjoissa ei tapettu ketään, mutta samaa hyväksikäyttöä niissä oli luettavissa kuin Tytöt teoksessa.

Jäikö minulta jokin merkki huomaamatta? Jokin sisikunnan vihlaisu? Tomaattilaatikossa kuhisevat kiiltäväsiipiset mehiläiset? Harvinaisen autoton tie?

Tuon kesän muistot jäivät kummittelemaan Evien mieleen kauhuna ja pelkona, että jotakin pahaa tapahtuu hänelle. Kenties kultin jäsenet haluavat päästä hänestä kokonaan eroon. Ilmeisesti rakkaus kuitenkin suojeli häntä pahimmilta tapahtumilta. 14-vuotias Evie olisi ollut valmis tekemään rakastamansa henkilön vuoksi mitä vain, onneksi tämä henkilö oli viisaampi. Evie joutui silmäkkäin omien pelkojensa kanssa, mikä minusta oli yksi kirjan huippukohdista. Kirjassa oli useampi yllättävä juonenkäänne, joten ei voi muuta kuin ihailla taitavaa tekstinkäsittelyä, runollista tummasävyistä tekstiä ja karseaa tarinaa, jota nuoren tytön halu tulla rakastetuksi pehmensi. Kirjan voi luokitella harvinaisten mustien timanttien kategoriaan. Emma Cline kirjoitti itsensä suoraan tähtiradalle.

"Ajattelitko koskaan, että säkin olisit voinut tehdä sen, mitä ne teki?"

Emma Cline, Tytöt *****
suom. Kaijamari Sivill
Otavan kirjasto 2016
s. 297
The Girls 2016
Arvostelukappale

Maijan, Riitan, Katjan, Kristan, Annikan , Kaisa Reettan ja Ompun bloggaukset kirjasta.



15 kommenttia:

  1. Hieno bloggaus Mai. Tämä kirja myllersi hurjasti minun mieltäni, taitaa myllertää vieläkin. Karmea tarina, josta en pitänyt yhtään. Cline kirjoittaa kyllä upeasti.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllähän sitä lukee dekkareita ja trillereitä ihan kevyellä mielellä viihteen merkeissä ja niissä tapahtuu väkivaltatekoja, murhia, esiintyy sarjamurhaajia ym. Sitten kun vastaavaa tapahtuu eri genressä, tällaisessa laadukkaassa proosateoksessa, niin ajatusmaailma kokee tämän paljon pahempana, melkein totena.
      Uskon, että Clinen kirjoja luen jatkossakin. Hän aloitti todella hyvällä proosakirjalla, joten toivottavasti hän ei päädy dekkarikirjoittajaksi.
      Minä tunsin tämän uhkan koko ajan, kun luin kirjaa. Uskomaton taito kirjoittajalla saada sellainen tunne lukijalle.

      Poista
  2. OHO! Tämähän olikin sitten sinulle ihan täydellinen. Mai, mikä tuo mustien timanttien kategoria on? Oletko kerännyt siihen tiettyjä teoksia?

    Joka tapauksessa mahtavaa lukea, että lukukokemuksesi oli mahtava. Omani, kuten tiedätkin oli hyvin erilainen ja siinä on bloggauksen sitruunapippuri ja suola. :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minähän olenkin tällaisten psykologisten kirjojen lukija. Miten mieli murretaan ja ujutetaan uudet ajatukset ihmisten päähän. Näitä narsistisia johtajia löytyy pilvin pimein tänäkin päivänä. Se, että samaan aikaan kun hippiliike syntyi, syntyi myös tällaista pahuutta rakkauden vastakohtana. Kun kirjaan laitetaan taustalle tunnettu kultti, joka murhasi ihmisiä, niin pakkohan minun oli tutustua siihen materiaaliin mitä löysin netistä kyseisestä kultista. Mikä tekee ihmisestä pahan, joka tappaa ja manipuloi ihmisiä tappamaan? Tässä kirjassa käytiin läpi sitä miten ihmisen mieli saatiin ns. rakkauden avulla tekemään vääriä tekoja.
      Emma Cline on nuori ja hän kirjoittaa näin upean tarinan jo nyt.
      Mustien timanttien kategoria on oma juttu, johon kerään näitä tummasävyisiä, psykologisia proosateoksia, jotka ovat vaikuttaneet minuun jollakin tasolla. Tämä vaikutti voimakkaalla uhkan tuntemuksella.

      Kiitos Omppu :D

      Poista
  3. Minunkin pitää ottaa pian lukuun, kun kirjastossa moni jonottaa tätä eikä lainaa voi uusia. Kuulostaa hyvältä, ja vähän jännittää, miten tämä minulle toimii.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eikun kirja rohkeasti auki ja lukemaan...siitä se lähtee.
      Ompun sanoin lukukokemukset ovat erilaisia. En antanut vanhan kultin vaikuttaa lukemiseen, keskityin vain tarinaan. Sitten myöhemmin uteliaisuus voitti. Tosin sillähän on rahastettu aika lailla kirjoilla ja elokuvilla ym. jutuilla.
      Tämä kirja olisi toiminut ilman viittausta siihen kulttiin.

      Poista
  4. Mirzu, olet tervetullut Kirjasähkökäyrän lukijaksi :)

    VastaaPoista
  5. Luin tämän juuri enkä ole vielä osannut päättää pidinkö kirjasta vai en, pitää pureskella lisää. Mansonin kulttiviittaukset ainakin olisi voinut poistaa, ne eivät auttaneet tarinaan mitenkään erityisesti.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mielenkiintoista kuulla piditkö vai et. Minustakin mansoniin viittaaminen julkisuudessa olisi voinut jättää pois. Kirjassahan siitä ei mainita mitään.

      Poista
  6. Pidit tästä näin paljon! Bloggauksesi on upea, Mai! <3

    Cline kirjoittaa sujuvasti. Varmasti tartun hänen seuraavaankin teokseensa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Kaisa Reetta <3

      Sama täällä. Nyt odotukset ovat korkealla.

      Poista
  7. Musta timantti! Mahtava kuvaus! Luen tätä juuri nyt ja olen melko tohkeissani vielä tästä kirjasta, mitä liekään tulossa...! Uskomatonta kuvailua kirjailijalta, pari kertaa loksahtanut suu auki miten upeita vertailuja.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Bleue <3
      Olihan tätä hurja lukea. Koko ajan oli sellainen pelottava uhka päällä, että mitä tapahtuu. Tarina oli itsessään raaka, mutta Emma Cline sai sen muuttumaan omaksi maailmakseen, 60-luvun nuoren tytön ajatusmaailmaksi. Nuori kertoi nuoresta, ehkä se oli tämän kirjan parhautta.
      Kieli ja teksti elivät omaa elämäänsä.

      Poista
  8. Kuullostaa kamalalta... Mutta ehdottomasti sellaiselta kirjalta, jonka haluaisin lukea! Pitääpä laittaa lukulistalle tämä. Ja hyvin kirjoitettu teksti! :)
    -peace & love, and respect to you all!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Kira Niia :)
      Tämä oli kamala tarina ja näistähän saa lukea aina välillä, kun nuoret kokoontuvat yhteen ja keksivät alkaa tekemään hulluja juttuja. Vielä kun saavat johtajakseen jonkun fanaatikon!
      Hauska lukea entisistä kansanedustajista missä kaikessa he ovat olleetkaan mukana. 60-70-lukulaisia radikaalejahan on edelleen mukana johtopaikoissa. Onko siinä jotakin samaa radikaali nuoruus ja johtaminen aikuisuudessa. Se olisi varmaan mielenkiintoinen tutkimuskohde.

      peace & love & lukuiloa

      Poista