Näkymätön lapsi ja 4v. blogisynttärit

Tuota Ninniä säikytteli pahasti eräs täti, joka oli ottanut tytön hoiviinsa, vaikkei pitänyt hänestä. Tapasin tädin ja hän oli kauhea. Ei vihainen, käsitättekö, sellaisenhan voi ymmärtää. Hän oli vain jäätävän kylmä ja ironinen.

Ylläoleva lainaus on Tove Janssonin kirjasta Näkymätön lapsi ja muita kertomuksia, ja sen nimikkotarinasta. Kirjassa on yhdeksän eri kertomusta. Yhteistä näille kertomuksille on se, että ne käsittelevät enemmän ja vähemmän pelottavia asioita. Kirja on julkaistu vuonna 1962, mutta mm. kertomuksessa Kamala tarina voisin vannoa, että siinä muistellaan sotaa ja senaikaisia pelkotiloja.

Jossakin kaukana suolla lähtivät kummitusvaunut vierimään, ne iskivät punaista tulta yli varvikon, ne kitisivät ja natisivat ja kulkivat yhä hurjempaa vauhtia.

Kirjan muut kertomukset ovat Kevätlaulu, jossa Nuuskamuikkunen on ensin epäkohtelias, mutta etsii sitten pienen olennon esille, jolle oli epäkohtelias ja muuttaa kohteluaan. Tästä tuli mieleeni kiusaamistilanteet ja sen ymmärtäminen. Kamalassa tarinassa on homssuja. Vilijonkka joka uskoi onnettomuuksiin on myös aika pelottava tarina, sillä siinä tapahtuu myös suuri onnettomuus. Maailman viimeinen lohikäärme kertoo tarinan siitä mitä tapahtui, kun Muumipeikko sai kiinni pikkuruisen lohikäärmeen. Siinä syvennytään siihen, että joku josta pitää, ei välttämättä pidäkään sinusta, vaan voi vaikka satuttaa. Hemuli joka rakasti hiljaisuutta kertoo tarinan siitä, että lasten leikkipuisto on hajonnut, eikä kukaan haluaisi tehdä uutta tilalle. Hattivattien salaisuus on myös pelottava seikkailu, jonka Muumipappa tekee. Sedrik on pieni lelukoira, jonka Nipsu lahjoitti pois, mutta jota hän ei voinut unohtaa. Kuusi kertoo joulusta, josta Muumiperhe ei tiedä mitään, koska he nukkuvat aina talvella talviunta. Hemuli kävi kuitenkin herättämässä Muumiperheen ja he olivat aivan ihmeissään koko jouluhössötyksestä, heitä jopa pelotti se joulun tulo, kun he eivät tienneet mikä se on. Loppu hyvin, kaikki hyvin. Kyllä nämä muumikirjat ovat ihania, vaikka olisivatkin välillä hieman pelottavia. Kaikista ihanin näistä tarinoista on Näkymätön lapsi, jonka Muumimamma hoitaa jälleen näkyväksi. Rakkaus ja hellyys on ihmeellistä taika-ainetta jokaiseen ongelmaan. *****

He katsoivat taivaalle, joka oli kaukainen ja tumma, mutta uskomattoman täynnä tähtiä, niitä oli tuhat kertaa enemmän kuin kesällä. Ja suurin niistä riippui suoraan heidän kuusensa latvan yläpuolella.

Tove Jansson, Näkymätön lapsi
tekijän kuvittama
suom. Laila Järvinen
suomennokset tarkistanut Päivi Kivelä 2010
WSOY
s. 145
Det osynliga barnet 1962
ensimmäinen suomenkielinen painos ilmestyi 1962

4v. blogisynttärit!

Maaliskuussa on useampi kirjabloggari aloittanut blogiharrastuksen, niin minäkin ja sitä on nyt ehtinyt kestää jo neljä vuotta. Uskomatonta miten tuo aika kuluu nopeasti. Minusta bloggaaminen on yksinkertaisesti kiinnostavaa puuhaa ja voin kirjotella omasta kirjanlukuharrastuksestani. Mukavaa tämä on, ja jatkoa seuraa. Mietin ensin mikä ilahduttaisi näin synttäreiden aikaan, mutta päädyin kirja-arvontaan. Tietysti tämä Tove Janssonin Näkymätön lapsi on yksi kirjapalkinnoista. Kirjoista olen postannut arvion, joten kirjan nimeä klikkaamalla pääset lukemaan mietteeni kirjasta. Vain minä olen lukenut kirjat. Kiitokset teille kaikille Kirjasähkökäyrän lukijoille. Aina on mielenkiintoista, kun joku piipahtaa kyläilemässä täällä, ja viesteihin vastaan mielelläni. Olette kaikki superihania :)

1. Tove Jansson: Näkymätön lapsi
2. Sirpa Kähkönen: Graniittimies
3. Sara Saarela: Kanssasi en tarvinnut sanoja
4. David Ebershoff: Tanskalainen tyttö
5. Anilda Ibrahimi: Punainen morsian
6. Colm Toibin: Brooklyn

Onnea arvontaan, joka suoritetaan 10.4.2016  t. Mai