Petri Tamminen: Meriromaani

Petri Tamminen on minulle jälleen uusi suomalainen kirjailijatuttavuus luettuani hänen lyhytproosateoksensa, jonka nimi on Meriromaani. Kirjan kansikuva ja nimi kuvaavat todella hyvin tätä purjelaiva-aikakauteen sijoittuvaa ja merimieselämää kuvaavaa kirjaa. Luin viime viikolla hiukan vastaavan teoksen, joka oli Milla Keräsen Kapteeni. Kapteeni sijoittui 1700-luvulle, mutta Meriromaanin aikana oli jo höyrylaivoja ja junia, joten kirja sijoittuu myöhäisempään ajankohtaan. Koska asun nykyisin Turussa, on lähiseutu ja saaristo tullut tutuksi ja näistä puhuttiin kirjassa. Kirjan päähenkilö Vilhelm Huurna kävi Turussa Merikoulun ja asui vetoisessa kortteerissa Linnankadulla.

Joulukuussa Merikoulun oppilas Vilhelm Huurna matkusti kotipuoleen Askaisiin tervehtimään äitiä ja isää. Hän istui tuvassa uusi puku yllään ja esitti itseään. Hän kävi tervehtimässä myös Askaisten isäntiä ja neuvottelemassa heidän kanssaan laivasta, jonka isännät olivat luvanneet hankkia ja jonka päälliköksi he hänet nimittäisivät kunhan hän saisi koulunsa päätökseen, ja heidän seurassaan hän esitti jotakuta ihan toista.

Petri Tammisen Meriromaanin päähenkilö Vilhelm Huurna on mielenkiintoinen hahmo, voisi sanoa jopa välistä surkuhupaisa. Jotenkin tuli mieleeni kirjan sävystä ja päähenkilöstä mustavalkoinen mykkäelokuva, sillä kirjassa ei juuri puhuttu. Ehkä pisimmät puheet olivat Askaisten isäntien kehupuheet Vilhelm Huurnasta, mutta varsinaista dialogia ei käyty. Yhden isännän luona Vilhelm kävi myöhemmin joka sunnuntai vieraisilla, mutta sielläkään ei puhuttu, oltiin hiljaa vaan. Kuvasiko kirjailija ehkä syvemmän tulkinnan mukaan suomalaista puhumattomuutta tällä kirjalla. Ei tarvita puhetta, kun selviää ilmankin.

Kaikkein yllättävintä oli kuitenkin se, kuinka samanlaisena asiat elämässä toistuivat ja kuinka vähän hän siitä oppi. Hän oli tehnyt kaikki virheensä moneen kertaan ja yhtä monta kertaa niitä hävennyt. Jos hän hetken uskoi, että hän oli nyt kokenut mies ja osasi jo ottaa rauhallisesti ja saattoi itse valita suhtautumisensa maailmaan, maailma todisti hänelle heti, että se ei pitänyt näitä hänen suhtautumisiaan minään.

Kirjan tarina on yhden miehen elämäntarina merillä eri laivojen päällikkönä. Tammisen Meriromaani on täynnä mustaa huumoria ja elämän totuuksia, jotka oli sovitettu elämänmakuisen tarinan juonikuvioihin mausteina merimatkoja, meriä, lasteja, merimiehiä ja niitä herttaisia ja vähemmän herttaisia neitejä satamissa. Meriromaani on Tammisen kymmenes romaani ja seuraavaksi taidan perehtyä hänen Enon opetuksiin.

Petri Tamminen, Meriromaani ****

Otava 2015

s. 141

Kirsin, Elinan, Tuijatan, Lauran, Liisan, Sirrin ja Kaisan bloggaukset kirjasta. Kirja on ollut oikein suosittu täällä bloggerissa, enkä ihmettele yhtään :)