Milena Busquets: Tämäkin menee ohi

Äiti, lupasit minulle, että kun kuolisit elämäni olisi raiteillaan ja järjestyksessä ja että tuskani ei ylittäisi sietokykyäni, et sanonut että minun tekisi mieli kiskoa irti sisuskaluni ja pistää ne suuhun. Ja lupasit ennen kuin aloit valehdella. Tuli aika, en tiedä miksi, jolloin sinä joka et koskaan valehdellut aloit tehdä niin.

Espanjalaisen kirjailijan, toimittajan ja kääntäjän Milena Busquetsin omaelämäkerrallinen romaani Tämäkin menee ohi kertoo kirjailijan elämästä äidin kuoleman varjostaessa taustalla. Luulen että tästä lähtien jokaiset hautajaiset joihin osallistun ovat sinun hautajaisesi. Luin kirjan surevan nelikymppisen Blancan ajatuksilla. Hän olisi halunnut surra yksin, käpertyä yksinäisyyteen ja olla rauhassa äidin istuessa vieressä ja pitäen kädestä kiinni. Se ei ollut enää mahdollista, äiti oli haudattu ja ajatukset äidin sairaudesta ja kuolemasta eivät jättäneet rauhaan. Eivät tietenkään, sillä se kuuluu asiaan, surra kun on surun aika. Blancalla oli kuitenkin lapsia ja ystäviä sekä sukulaisia plus rakastaja, jotka pyörivät ympärillä, eivätkä antaneet rauhaa. Häntä ohjailtiin lempeästi ja pidettiin huolta.

En ole nähnyt Santia moneen viikkoon. En kuolemasi jälkeen. Sitä edeltävinä kuukausina, samaan aikaan kun sinä turhaan kamppailit vauhkona sängyssäsi sairautta ja dementiaa vastaan, minä kamppailin tahollani tuossa samaisessa paikassa, ellen ollut liian surullinen tai väsynyt, niin ikään turhaan ja joskus vauhkona, osoittaakseni itselleni ja maailmalle että olin edelleen elossa.

Tämäkin menee ohi kertoo kirjan päähenkilön surusta, mutta myös iloista ja rakkauksista. Kirja on todellakin aistillinen, sillä päähenkilö ajattelee miehiään ja rakkauskohtauksia heidän kanssaan. Päähenkilö on myös kova flirttailemaan tuntemattomien kanssa ja sitä ei vähennä edes se, että hänellä on suruaika, äiti haudattiin muutama päivä sitten, jopa hautajaisissa oli henkilö kenen kanssa hän vaihtoi kiihkeitä katseita. Päähenkilö on kuin hänen pitäisi elää lujaa ja vauhdikkaasti, ennen kuin hän itse kuolee. Ehkä se on kuoleman pelkoa, sitä että omakin kuolema on lähempänä, kun ikääkin on jo neljäkymmentä. Tämä kirja oli kiihkeä ja kuuma ja tapahtumarikas tarina. Ehkä sureminen on vaikeampaa auringon paistaessa ja miesten ympäröidessä kiihkeillä katseilla ja puhelinsoitoilla. En tiedä, mutta äidin kuoleman ja oman kiihkeän (seksi)elämän yhdistäminen  ei ollut minun juttuni. Pidin valtavan paljon epilogista, se oli aivan kuin eri kirjasta, sillä siinä oli syvempiä tunteita. ***+++

Alan jo hengittää paremmin enkä näe juuri lainkaan painajaisia, ja on päiviä jolloin tunnen miten haltiapölyä laskeutuu päälleni, ei paljon eikä usein, mutta se on jo hyvä alku.

Milena Busquets, Tämäkin menee ohi ***
suom. Tarja Härkönen
Otavan kirjasto 2016
s. 190
También esto pasará  2015