Halusin postata naistenpäivänä hieman vakavammasta aiheesta, joten kirja, jonka valitsin on Sarita Skagnesin omaelämäkerta Vain tytär. Sarita Skagnes on käyttänyt aikuiselämänsä tyttöjen ja naisten oikeuksien puolustamiseen, varsinkin oikeuteen päättää omasta elämästä. Kirjan tuotot menevät hyväntekeväisyyteen, Suomessa Plan Suomi-järjestölle, joka auttaa puutteenalaisia lapsia ja antaa heille voimia tulla itsenäisiksi, arvokkaiksi ihmisiksi.
"Naiset kamppailevat isojen ja pienten asioiden parissa, mutta monien on taisteltava säilyäkseen hengissä siitä hetkestä lähtien, kun he syntyvät tähän maailmaan. Joidenkin on taisteltava olemassaolostaan jo äitinsä vatsassa, jossa monet kuolevat, koska vanhemmat haluavat pojan eivätkä tyttöä. Minä olen yksi näistä naisista, ja siksi päätin kirjoittaa oman tarinani. Ja myös siksi, että minulla oli voimaa päästä irti kurjuudestani."
Sarita Skagnesin kirjan osa yksi on nimeltään Elämäni helvetissä. Sarita Skagnes syntyi intialaisen perheen kolmantena tyttönä, vaikka ennustusten mukaan hänen olisi pitänyt olla poika. Isä yritti tappaa hänet, terveen tyttövauvan, mutta isovanhemmat veivät vauvan kylän kätilön luokse turvaan. Nähtyään ensimmäisen kerran tyttärensä kahdeksan viikon ikäisenä, isä peitti vauvan nenän ja suun, kunnes vauva lakkasi hengittämästä ja isä luuli hänen kuolleen. Onneksi vauva oli alkanut jälleen hengittää ja isoäiti oli hänen turvana. Sen jälkeen vauva olisi kuollut aliravitsemukseen, koska häntä ei ruokittu, mutta onneksi naapuruston ystävälliset naiset hoitivat ja ruokkivat kolme ensimmäistä vuotta tuota epätoivottua vauvaa, jota ei merkitty edes syntyneiden listaan. Häntä ei siis ollut olemassa. Hänet voitiin tappaa milloin tahansa.
Olin arvoton.
Kolmivuotiaana Sarita passitettiin tädin palvelijaksi. Jos hän ei selviytynyt kotitöistä, täti pieksi hänet. Täti ei ollut ainoa pahoinpitelijä, vaan siihen osallistuivat myös perheen pojat ja lopulta se muuttui raiskauksiksi.
Yhdentoista vanhana Sarita muutti isovanhempien luokse asumaan ja toimimaan heidän palvelijana. Kerran vuodessa oikea isä saapui Norjasta, jonne muu perhe oli muuttanut asumaan monta vuotta aiemmin. Nuo ajat olivat kauhun aikoja, sillä isä hakkasi koko ajan tyttöä ja lopulta hän raiskasi tytön. Hänen mielestään tytär oli huora. Isovanhemmat pakottivat isän viemään tyttären mukanaan Norjaan, koska oli häpäissyt suvun. Perhe sai Norjaan ilmaisen kotipalvelijan, jota sai haukkua ja hakata mielinmäärin, lisäksi isä sai uuden uhrin kotigalleriaansa. Kaikki muut hän oli pelotellut ja alistanut mielivaltaansa.
Intiassa olin arvoton, valkoihoisten maassa olin rättipää ja mutakuono.
Tämä kirja on hyvin tärkeä kirja naisten asemasta tällä maapallolla. Jokaiselle olisi hyväksi lukea Sarita Skagnesin tarina omasta helvetistä, jonka hän joutui kokemaan, koska syntyi tyttönä. Hänen hyväksi koitui hänen halu päästä irti kurjuudesta ja ainoa keino oli opiskella. Opiskelun ohella hän hoiti ison perheen kotityöt ja kulki töissä. Isä vei palkkarahat. Lopulta hän tutustui aikuisena norjalaiseen mieheen ja ystäviin, jotka lupasivat auttaa häntä pääsemään irti perhehelvetistä. Lähdöstä seurasi kaikkea pahaa, mutta sen voi lukea kirjasta. Haluan toivottaa Sarita Skagnesille voimia omassa arvokkaassa työssään avustusjärjestöissä, joiden avulla autetaan tyttöjen ja naisten asemaa.
Maailma on paha paikka, mutta me voimme kaikki olla mukana auttamassa. Älä ummista silmiä ja korvia. Sarita Skagnes lopetti hiljaisuuden ja tuli rohkeasti esille tappouhkauksista ja -yrityksistä huolimatta. Tähtikimallusta arvokkaalle työllesi Sarita. *****
Vaikka tarinani on surullinen, olen täynnä rakkautta.
Sarita Skagnes, Vain tytär
suom. Henry Tanner
Tammi 2010
s. 235
alkuperäisteos Bare en datter 2007
Intian väestöstä puuttuu systemaattisen sukupuolisyrjinnän vuoksi 50 miljoonaa tyttöä tai naista.
Joka viidennen tytön syntymä jää rekisteröimättä.
Noin joka viides punjabilaistyttö on jäänyt syntymättä tai on surmattu vauvana.
Yli puolet tytöistä kuolee ennen 15-vuotispäiväänsä Intiassa aliravitsemukseen, sairauksiin ja kaltoinkohteluun.
Puolet intialaistytöistä aloittaa peruskoulun, mutta 60% lopettaa kesken 6-16-vuotiaana.
45% intialaistytöistä on joutunut ruumiillisen kurituksen kohteiksi koulussa. Tytöt eivät ilmoita väkivallasta mihinkään, joten kotiväkivaltaa ei tiedetä.
Intiassa joka vuosi noin puoli miljoonaa uutta lasta joutuu seksityöhön. Tytöt ovat alttiimpia raiskauksille, ihmiskaupalle ja seksuaaaliselle hyväksikäytölle.
Joka kahdeksas intialaistyttö menee naimisiin alle 15-vuotiaana. Joka yhdestoista 15-19-vuotias intialaistyttö on äiti.
Intiassa tapetaan keskimäärin 19 naista päivässä avioliitto-ongelmien vuoksi. Surmaaja on aviomies, miehen perheenjäsen tai naisen oma sukulainen.
Kaksi kolmesta pahoinpidellystä ja hyväksikäytetystä naisesta yrittää itsemurhaa.
Lue lisää tilastotietoja Sarita Skagnesin Vain tytär teoksesta.
Hieno ja koskettava valinta naistenpäivän kirjaksi, kiitos siitä.
VastaaPoistaHyvää naistenpäivää Sinullekin Mai!
Kiitos sinulle, että luit hänen tarinastaan postaukseni. Hyvää naistenpäivää!
PoistaEn voi muuta sanoa kuin että ihan hirveetä. Kiitos tärkeästä postauksesta Mai ja hyvää naistenpäivää!
VastaaPoistaNämä ovat asioita, joihin pystytään puuttumaan. Sarita Skagnes tekee hienoa työtä maailmalla tuodessaan julki näitä epäkohtia, joihin avustusjärjestöt voivat puuttua. Tärkeintä on koulutus. Kun äiti on koulutettu, hän laittaa lapsensa kouluun. Vain koulutuksen avulla pystytään puuttumaan tyttöjen ja naisten kaltoinkohteluun, väkivaltaan ja tappamiseen. Koulutetut naiset kasvattavat poikansa ymmärtämään tekojensa pahuuden.
PoistaTämän kirjan tarina on hirveä.
Hyvää naistenpäivää Omppu!
Omalta osaltani pyrin auttamaan niin, että minulla on kummilapsi Afrikasta. Tämä on vielä aika uusi juttu ja parhaillaan olen kirjoittamassa ensimmäistä kirjettä hänelle. Planin kautta tämä.
PoistaIhana Omppu, toivon teille oikein hyvää kummisuhdetta :)
PoistaItse olen ollut tukihenkilönä lapsille, joiden perheissä on alkoholi, huume ja mielenterveysongelmia. Lisäksi olen ollut 10 vuotta tukihenkilönä perheelle, jonka isä sairastui syöpään ja kuoli neljä vuotta sitten.
Ei tätä ymmärrä... :( Rauhallista naistenpäivää sinulle
VastaaPoistaEi tämmöistä ihmiskohtaloa ymmärrä, mutta tämmöistä tapahtuu.
PoistaRauhallista naistenpäivää sinulle.
Onpa hyvä postaus tärkeästä aiheesta.
VastaaPoistaMeillä oli kerran kummilapsena intialainen tyttö, Gayatri. Hän kirjoitti suloisia piirroksin kuvitettuja kirjeitä. Jossain vaiheessa veljet lopettivat suhteen ja ilmoittivat, että tyttö on niin tyhmä, ettei tarvitse tukea. Voi kuvitella, mitä tämän takana oikeasti oli. Jos olisin voinut, niin olisin lähtenyt paikan päälle katsomaan, mutta silloin oli itsellä pienet lapset ja pienet varat.
Nyt olen Planin kuukausilahjoittaja. Luotan että heidän kauttaan raha löytää järkevän tukemiskohteen.
Anteeksi Mai, etten ole käynyt pitkään aikaan blogissasi. Se ei ole jostain syystä näkynyt seuraamissani blogeissa, vaikka olet siellä listallani ja olen vaihtanut ä:t a-kirjaimiksi. Koetan vielä niin, että poistan blogisi ja liitän uudelleen.
Käyn lukemassa menettämiäni vähitellen.
Hyvää naistenpäivää!
Hyvää naistenpäivää sinulle Marjatta :) Ja tervetuloa visiiteille :)
PoistaHienoa olla kuukausilahjoittaja.
Onnistui, jees! Nyt saan taas postauksesi tuoreeltaan.
VastaaPoistaHieno juttu :)
PoistaOnpa raju tarina ja järkyttävä alku elämälle! Mullakin oli pitkään Plan-kummilapsi jonka elämää sain seurata kunnes lähti kauemmas opiskelemaan. Voisinkin ottaa toisen jossain vaiheessa, hyvän asian puolesta.
VastaaPoistaKyllähän tämmöinen kirja herättää halun auttaa. Sarita Skagnesilla oli ensimmäinen kummilapsi parikymppisenä ja hänestä on tullut jo kummimummi, eli kummilapsi on saanut lapsen. Hienoa, että kummisuhde muuttuu ystävyydeksi.
PoistaTärkeä kirjoitus tärkeästä kirjasta ja sopiva juuri tänään. Tuli mieleeni Malalan tarina, joka joutui myös syrjinnän ja tappoyrityksen kohteeksi, koska oli tyttö ja puhui tyttöjen koulunkäynnin puolesta, mutta hänellä oli isänsä täysillä tukena.
VastaaPoistaKiitos Paula!
PoistaMalala on onneksi turvassa ja pystyy auttamaan muita saman kohtalon kokeneita tuomalla julki oman kohtalonsa. Ihmiset pitää pysäyttää näkemään kaikki julmuus maailmassa.
Nämä on hurjia mutta tärkeitä tarinoita. Kaikilla naisilla ei ole asiat niin hyvin kuin täällä Suomessa noin keskimäärin, ja se kannattaisi itse kunkin muistaa ennen kuin alkaa ihan pienistä valittamaan. Hyvää naistenpäivän iltaa sinulle, Mai. <3
VastaaPoistaKerran yksi tuttava sanoi minulle, että miksi sinä luet noita kauheita ihmiskohtaloita. Sanoin, että en halua ajatella, että maailmassa on kaikki hyvin, kun asiat ei ole hyvin. Haluan tietää asioita. Nuo faktatiedot kirjan lopussa ovat vain jäävuoren huippu, pintaraapaisua kaikesta pahasta.
PoistaKiitos Marika, hyvää naistenpäivää sinulle <3
Mietityttävä postaus jyrkästä aiheesta, joka saa tuntemaan itsensä yksilönä hampaattomaksi ja näkemään punaista... Jaan katsantokantasi kipeiden asioiden tietämisestä ja itselleen selvittämisestä, jotta niihin voi omalta osaltaan edes pienimuotoisesti puuttua ja vaikuttaa. En seiso teesin:"Tieto lisää tuskaa" takana, sillä epäkohdat eivät poistu painamalla pää strutsin lailla hiekkaan; rohkeutta ei pelkuruutta kehiin:)
VastaaPoistaJostakin syystä uutisointi on muuttunut aika minimaalliseksi Suomen tv-kanavilla, joten seuraamme BBC:n, CNN ja Deutche Welle ja muita ulkomaan uutisia. Matkustellessa ulkomailla olemme huomanneet, että uutisointi muualla maissa on paljon laajempaa. esim. Ukrainasta ja Krimiltä ei tule enää mitään uutisia. Yhteiskunta ja media pitää meitä lintukodossa täällä, vaikka maailmassa tapahtuu kaikenlaista.
PoistaJotenkin tuntuu, että Naisten päivän ajatus on muuttunut kaupalliseksi, annetaan nyt ruusuja ja naiset hymyilee ja on hiljaa. Naisten päivänä pitäisi tuoda esille naisten asioita, laittaa kampanja pystyyn maailman tyttöjen ja naisten puolesta. Kerätä tuolla vesisateessa ja kylmyydessä tarpoville lapsille, jotka nukkuvat muovipussin sisällä, lämpimiä peittoja ja telttoja. Näin pikkupätkän, jossa kerrottiin ruokajonossa seisomisen kestävän 3-5 tuntia ja sitten saa sen ainoan aterian jonka jälkeen pitää aloittaa jonottaminen uudetsaan, että saa sämpylän illaksi. Lasten sairaudet leviävät lian vuoksi. Ei nämä pakolaiset ole vapaaehtoisesti siellä, he ovat siksi, että valtaapitävät tahot haluavat sotia ja hallita.
Alan kuulostaa Astrid Lindgreniltä, jonka elämäkerran luin. Postaus tulossa. Siinä oli ihminen, joka antoi valtavat määrät tuloistaan hyväntekeväisyyteen.
Ei ihme, että hän kirjoitti Peppi Pitkätossun aikana, jolloin Hitler oli vallassa. Peppi vastusti kaikkea väkivaltaa.
Uutisseurannan suhteen menettelen samoin; tuntuu siltä, että suomalainen uutistarjonta koko ajan kapeutuu ja on selektiivisempää tarjonnaltaan. Peppi oli lapsuusajan ylivoimainen suosikkini juuri tuon tyttöenergiansa,rohkeutensa ja väkivallattomuutensa vuoksi. Luettuani Lindgrenin elämänkerran, rispektiä molemmille. Odottelen mielenkiinnolla postaustasi teoksesta:)
PoistaKiitos Takkutukka :)
PoistaPepistä se lähti se omakin halu puolustaa heikompia ja auttaa aina kun voin. Peppi antoi omista rahoistaan tarvitseville, varsinkin lapsille, ja kyseenalaisti aikuisten komentelua ja tyhmiä sääntöjä. Astrid Lindgren noudatti itse sitä samaa koko elämänsä ajan, ensin tulevat lapset ja heidän tarpeensa.
Ihmettelen tuota suomalaisen media-alan alasajoa, se tapahtui todella nopeasti. Ihmisille tarjotaan vain kaikkea tosi-tv-julkkishömppää oikean uutisoinnin tilalta. Odotan vain milloin uutisissa alkaa olla tuotesijoittelua.
Tätä varten naisten pitää huutaa päät punaisena oikeuksiensa perään yhä vieläkin, jos mikään muu ei auta.
VastaaPoistaHieno postaus, Mai!
Kiitos Kaisa Reetta:)
PoistaAjatukseni ovat niiden tyttöjen luona, jotka yrittävät syntyä tähän maailmaan, mutta heidät abortoidaan, koska genetiikan ansiosta tällaista voidaan tehdä. Tarkistetaan lapsen sukupuoli testillä. Intia ei ole ainoa maa, vaan mm. Kiina, Pakistan ja arabimaat harrastavat tätä inhottavaa naisvihaa. Näissä maissa naisista on jo iso puute. Siellä alkaa olla kyliä, joissa ei ole yhtään naista. Ei tarvitse ihmetellä, että miksi sieltä tulee vain nuoria miehiä tänne pakolaisiksi. Ei ole naisia.
Eräät hyvät (ulkomaalaiset) ystävämme saivat juuri toisen tyttären; nimeksi tuli Sarita.
VastaaPoistaOnneksi he asuvat Suomessa. Täällä on hyvä olla.
Suomi on hyvä maa ihan oikeasti.
PoistaTämän kirjailijan nimi ei oikeasti ole Sarita Skagnes. Hän ei voi käyttää oikeaa nimeään. Kaikki kirjassa esiintyvät ihmiset ovat erinimisiä oikeassa elämässä. Sarita on kaunis nimi. Sehän liittyy sinunkin nimeesi Sa-rita :)
Ihan oikeasti naisten elämisestä miesten alamaisina tänä päivänä vuonna 2016 pitäisi tehdä loppu. Jos sille ei tehdä mitään, niin vielä sadankin vuoden päästä naiset ovat samassa asemassa.
Tämä oli rankka, mutta tärkeä kirja. On hienoa, että Intiassa myös feminismi nostaa päätään. Toivotaan, että maailma muuttuu sielläkin, aika perinteistä mallia maassa pidetään yllä ja muutos on hidasta.
VastaaPoistaOlen itse aina miettinyt, että mitä miehet tekevät Intiassa & Kiinassa, kun kaikille ei riitä naisia. Tai en välttämättä halua edes ajatella...
Intiasta kuuluu myös hirveitä raiskausuutisia, eli joukkoraiskauksia. Uhriksi voi joutua ihan pikkutytöistä lähtien, myöskin ulkomaalaiset. Busseissa ja junissa raiskataan, nuo uutiset ovat hirveitä. Näistä seuraus on kuolema tai vaikeasti vammautuminen, eli miehet ovat säälimättömiä.Jos jääkin eloon, niin mielenterveys on tuhoutunut loppuiäksi.
PoistaNoista on näytetty dokumentteja mitä miehet tekevät maissa, joissa ei ole naisia. Ihmiskauppiaat tuovat alaikäisiä vanhemmilta ostettuja tyttöjä Thaimaasta, Vietnamista, Filippiineiltä, Kambutseasta, Malesiasta, Afrikasta ym. Kun ihmiskauppiaat kuljettavat pakolaisia, niin heidän on helppo varastaa yksinkulkevia lapsia ja määränpää on hieromalaitokset ympäri maapallon.
Pasi Pekkola on asunut Aasiassa ja kirjoittaa aiheesta kirjassa Lohikäärmeen värit.