lauantai 26. maaliskuuta 2016

Jojo Moyes: Jos olisit tässä

"Et sinä minulle piru vie mitään elämää antanut, vai annoitko muka? Et todellakaan. Sinä vain murskasit vanhan elämäni, mitä minulle jäi? Koska tämä alkaa tuntua -" Ojennan käsivarteni tuntien viileän yöilman ihollani, ja huomaan itkeväni jälleen. "Haista paska, Will", kuiskaan. "Haista paska, kun jätit minut."

Olin lukenut muutaman sivun Jojo Moyesin Jos olisit tässä kirjaa, ja itkin kuin vesiputous. Eipä silti jo aiemmat Moyesin kirjat Ole niin kiltti, älä rakasta häntä (2014) ja Kerro minulle jotain hyvää (2015) veivät minua tunteiden vuoristopoluilla tuhatta ja sataa. Kirjat ovat vain niin hyviä ja tunteellisia ja ihania. Moyes kirjoittaa myös humoristista tekstiä, joten itku ja nauru vuorottelivat. Jos olisit tässä on siis jatkokirja Kerro minulle jotain hyvää teokselle, jossa Louisa eli Lou jätti lopulliset hyvästit miesystävälleen. Lou on sen jälkeen asunut ulkomailla ja matkustellut ja päätynyt Lontooseen asumaan ja tarjoilemaan lentokenttäpubissa juomia, ennen kuin ihmiset nousevat koneisiin. Lou oli enemmän ja vähemmän masentunut, vaatteetkin olivat muuton jälkeen vielä laatikoissa ja vapaa-aika kului yksin viinipullojen seurassa.

Siirryin niin, että erotin hänet pienen valvontatelevision rakeisesta mustavalkokuvasta. Hänellä ei ollut ensihoitajan työasua vaan prätkätakki, ja hän nojasi seinään toisella kädellään.

Lou oli tutustunut Ambulanssi-Samiin kompuroidessaan, ja tästä alkoi kehittyä kirjaan oikein mielenkiintoinen tarina. Toinen tarina Samin rinnalla oli se, että Lousta tuli yks kaks murrosikäisen tytön vapaaehtoinen huoltaja. Lily oli potkittu ulos sieltä sun täältä, ja jostakin syystä Lou ei voinut olla huolehtimatta ärsyttävästä ja pahantuulisesta tytöstä, josta oma äitikään ei halunnut kuulla mitään. Lily etsi itse Loun käsiinsä, mutta lähemmät syyt voit lukea kirjasta. Yhtäkkiä Loun elämässä alkoi uusi aika ja runsaasti kaikenlaista tekemistä ja uusiin ihmisiin tutustumista, jota ei juuri ollut tapahtunut viimeisen vuoden aikana. Willin ikävä alkoi onneksi hellittää.

Katseemme kohtasivat, ja hän kohotti toista kättään kämmen minuun päin, ja minä kohotin omaani vastaukseksi.

Kirja oli hurmaavan hauska ja ihanan itkettävä lukupakkaus. Olin varannut kirjan matkalukemiseksi ja onneksi luin sitä auton kyydissä, enkä julkisessa ajoneuvossa, sillä sydämeni särkyi jälleen ja Moyes paikkaili sitä omalla humoristisella tyylillään. Loppu ei ollut mieleeni, ellei sitten ole tulossa näiden kahden seuraksi kolmatta kirjaa. Tämä on kirjoitettu kaikille romantiikan ja rakkauden nälkäisille ja tietysti näin kevätaikaan kirja on sopivaa luettavaa muutenkin. Voi Lontoo, voi Lontoo, nyt voisin matkustaa keväiseen Lontooseen, kaupunkiin, jossa Loun suru hellitti. Lou on huippuhyvä ja huippukiva kirjan päähenkilö ja hänen perheensä on uskomaton, lue ihmeessä heidän hullutuksistaan.

Jojo Moyes, Jos olisit tässä ****
suom. Heli Naski, olet tehnyt ihanan suomennoksen.
Gummerus 2016
s. 447
After You 2015

Jojo Moyes: Kerro minulle jotain hyvää
Jojo Moyes: Ole niin kiltti, älä rakasta häntä

Kristan bloggaus
Annikan bloggaus
Annin bloggaus
Maijan bloggaus
Anuliinin bloggaus


4 kommenttia:

  1. Kamarissani on sinulle onnenaiheinen haaste <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Katja, aina on tilaa onnenaiheisille haasteille :)

      Poista
  2. Pitääpä viimeistään kesällä kokeilla Jojo Moyesin kirjoja. Yhtään en ole vielä lukenut, mutta tämmöinen kevyempi kirja sopii kesälukemiseksi täydellisesti (tai sitten näin kesää odotellessa...). Iloisia pääsiäisenpyhiä sinulle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä olen ihan lääpällään Moyesin kirjoihin. Jostakin syystä tykkään itkeä ja nauraa, kun luen. Jos mitään ei tapahdu lukemisen aikana, ei kirja ole koskettanut millään tasolla, mutta siitä ei ole pelkoa näiden Moyesin kirjojen kanssa. Nämä kaksi viimeistä ovat siis pari, eli lue ensin Kerro minulle jotain hyvää.
      Iloisia pääsiäispyhiä myöskin sinulle Marika :)

      Poista