maanantai 27. tammikuuta 2020

Elämä, kerta kaikkiaan - lukuhaasteen koonti





Kirjaluotsin Tiinan vetämä Elämä, kerta kaikkiaan-lukuhaaste loppuu maanantaina 27.1.20. Lukuhaaste oli niin mukavan houkutteleva, että halusin tietysti mukaan. Jostakin syystä olen viime vuosina kiinnostunut lukemaan elämäkertoja. Tykkään varsinkin niistä elämäkerroista, joissa on joku tunnettu historiallinen henkilö ja historiallisia tapahtumia mukana. Tähän matalan kynnyksen haasteeseen sopi ajallisesti 26 kirjaa mukaan. Joukossa on autofiktiivisiä teoksia, romaaneja, tietoteoksia, lastenkirja, nuortenkirjoja, novelleja, päiväkirja, lehtipakinakirja ja muistelmia. Tämän kokoelman suosikkini on skotlantilaisen Shaun Bythellin Elämäni kirjakauppiaana. Ihastuin myös valtavasti vietnamilaisen Kim Thúyn esikoisteokseen Ru ja Johanna Venhon Ensimmäiseen naiseen, joka kertoi Sylvi Kekkosesta.
Kiitos Tiina haasteesta :)

Berlin Lucia: Ilta Paratiisissa 
Fioretos Aris: Nelly B:n sydän
Foster Zoe, Petri Pietiläinen ja Juha Metso: Peilissä näin naisen, Zoen tarina 
Hayden Torey: Tiikerin lapsi
Kim Thúy: Ru
Kim Thúy: Vi
Laaksonen Heli: Lähtisiks föli 
Lappalainen Elina ja Ilona Partanen: Ihmeellinen Minna ja suomalaiset supernaiset 
Louis Édouard: Ei enää Eddy
McNamara Michelle: Katoan yön pimeyteen
Mikkanen Raili: Ei ole minulle suvannot!
Morris Heather: Auschwitzin tatuoija
Rannela Terhi: Frau
Rönkä Antti: Jalat ilmassa
Tuominen Taija: Kuningaskobra
Venho Johanna: Ensimmäinen nainen
Vuori Kristiina: Viipurin valtiatar 


Miisan lapsuus oli kurjaa (Tiikerin lapsi). Kun hän sai esikoulussa opettajaksi erityisopettajan, joka ymmärsi häntä, aggressiot ja käytösongelmat lievenivät. Hänellä oli ollut aiemmin tukena ja turvana vain mielikuvitusystävä, jonka nimi oli Minna (Ihmeellinen Minna ja suomalaiset supernaiset), muita ystäviä hänellä ei ollut koskaan (Ei enää Eddy) aiemmin ollut, sillä hän oli muiden mielestä outo. Lapset haukkuivat ja nimittelivät häntä noidaksi (Noitaäiti). Isä ja äiti joivat jatkuvasti (Kuningaskobra), ja kohtelu oli mitä oli. 

Miisa ajautui nuorena huumemaailmaan (Mercedes Bentso), sillä lapsuuden kokemukset olivat jättäneet jälkensä. Hänen äitinsä oli kuollut syöpään ja isä meni nopeasti naimisiin naisystävänsä kanssa, joka kohteli Miisaa todella ilkeästi (Äiti meidän). Lisäksi hän kohtasi aina miehiä, jotka hyväksikäyttivät hänen turvallisen sylin kaipuutaan (Rakas, tiesitkö että olen psykopaatti). Noilta miehiltä hän sai jatkuvasti veneerisiä tauteja (Musta-Maija ja Kirppu-Kaisa), joiden hoito ei aina onnistunut. Eräs miehistä yritti tappaa Miisan (Katoan yön pimeyteen). Miisa masentui, hänellä todettiin myös skitsofrenia (Toinen hengitys). Mielenterveysongelmat johtivat sairastelukierteeseen ja itsemurhayritykseen, sillä mielessä pyöri, miten väärin jotkut ihmiset olivat kohdelleet häntä (Jalat ilmassa).

Sairastelukierre oli johtanut jatkuvaan jojotteluun myös painon kanssa (Sekundakroppa), kunnes lääkitys saatiin kohdilleen. Elämä rauhoittui ja Miisa alkoi kirjoittaa ulos elämäntuskaansa ja – iloaan runojen muodossa (Ei ole minulle suvannot!). Miisa kirjoitti myös näytelmiä huono-osaisista ihmisistä (Kunhan ei nukkuvaa puolikuollutta elämää). Hän oli aina rakastanut kirjoja ja pääsi lopulta töihin unelmatyöpaikkaansa kirjakauppaan (Elämäni kirjakauppiaana). Kirjakaupassa kävi paljon turisteja. Miisa ystävystyi varsinkin erään vietnamilaisen tytön kanssa, joka myös haaveili kirjailijan urasta (Ru). Tyttö oli tavannut venepakolaisena erään vanhemman miehen, joka oli toiminut toisen maailmansodan aikana tatuoijana keskitysleirillä (Auschwitzin tatuoija). Tuo mies halusi kohdata holokaustin pahimman naisen (Frau). Miisa ymmärsi, että vaikka hän oli kokenut elämässään kurjia asioita, joillakin elämä meni vieläkin kurjemmin, ja siitä pystyi silti selviämään.

Eräänä päivänä kirjakauppaan asteli kaunis nainen (Zoen tarina). Miisa tunsi heti sympatiaa tuota surullista henkilöä kohtaan. Parin viikon päästä he olivat ylimmät ystävykset ja suunnittelivat yhteistä lomamatkaa (Ilta Paratiisissa) kauas paratiisimaiselle saarelle, jossa he aikoivat kierrellä pienellä autolla (Lähtisiks föli). He matkasivat saarelle lentäen tutun yksityiskoneella (Nelly B:n tarina). Heillä oli hauska yhteinen juttu, sillä he puhuttelivat toisiaan Ensimmäiseksi naiseksi ja Viipurin valtiattareksi, kun joku kyseli lomalla heidän nimiään. Kyllä elämä on sittenkin ihanaa.

14 kommenttia:

  1. Onpas Miisalla ollut hurja elämä, mutta onneksi hän löysi lopulta rauhan ja ilon :-) Minunkin tarinani henkilö on tainnut olla töissä samassa kirjakaupassa ;-)
    Kiitos Mai, että olit mukana haasteessani, näitä tarinoita on mahtava lukea!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Tiina. Tulipa luettua uskomaton määrä tähän haasteeseen sopivia kirjoja. Elämä voi yllättää iloisesti, nautitaan kaikista onnenmurusista elämän varrella.

      Poista
  2. Onpa ollut kiva haaste, en ole tätä huomannutkaan. Kiitos monista kirjavinkeistä. Itse olen kuuntelemassa Auschwitzin tatuoijaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Anneli <3
      Tämä haaste oli kiva. Minäkin meinasin ohittaa sen, mutta onneksi huomasin ajoissa, että minähän luen hurjasti näitä haasteeseen kuuluvia kirjoja. Pikkusen tuo haastekohta mietitytti, missä piti sovittaa kirjat kuvitteelliseen tarinaan, mutta sehän sujui loppujen lopuksi aika kivuttomasti.
      Sinulla on luvussa aika paha kirja. Onneksi kirjan päähenkilö selvisi kyseiseltä keskitysleiriltä.

      Poista
  3. Nämä elämäntarinat ovat kyllä ihania, niin erilaisia ja kovin vaiherikkaita! Sinulla onkin ollut paljon materiaalia mistä koostaa tarinaa. Ru ja Ei enää Eddy löytyvät omaltakin listaltani. Nelly B:n sydän kiinnostaa, koetan muistaa ottaa sen lukulistalleni kevään aikana. Minäkin luin Sylvi Kekkosesta, mutta eri kirjasta vain, eli Anne Mattsonin kirjoittaman elämäkerran.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Elämä on vaiherikas. Kun koostaa 26 elämäkertaa samaan tarinaan, siinä saa olla aikamoinen vääntäjä ja kääntäjä.
      Nelly B sopii hyvin Helmet-lukuhaasteeseen, koska siinä lennetään.
      Kyllä minä edelleen ihmettelen Sylviä, että miten se pystyi olemaan Kekkosen rinnalla.

      Poista
  4. Hieno tarina. Mietin tuota haastetta vuosi sitten, mutta ajattelin, että olisi liian hankala toteuttaa. Sinä olet saanut ounotuksi hienon kertomuksen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Mannilainen :)
      Tämä oli loppujen lopuksi aika kiva haasteen lopetusjuttu. Tykkäsin. Ja tuli luettua hienoja kirjoja.

      Poista
  5. Rakastan elämäkertoja♥ Ja kohtahan niitä alkaa tippua...

    (Mai, ihan täydellinen kirja sinulle minun mielestäni on Celeste Ngn On jotain kerrottavaa♥)

    Olet lukenut Macnamaran, kai olen lukenut mitä olet mieltä elli sinne nyt...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Leena <3
      Nämä kiehtovat tällä hetkellä, jotain mystistä näissä elämäkerroissa on.
      Kiitos lukuvinkistä.

      Poista
  6. Tämähän on ollut kiva haaste! On kiva käydä katsomassa, mitä te kaikki olette lukeneet tähän. Sinulla on pitkä lista kirjoja! Itse olen lukenut listaltasi Sekundakropan, Ensimmäisen naisen ja Elämäni kirjakauppiaana. Kiinnostavia kirjoja - kuten varmasti muutkin listasi kirjat.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä oli tosiaankin kiva haaste. Tiesin, että luen nykyisin paljon elämäkertaan liittyviä teoksia, mutta yllätyin itsekin, kun niitä kertyi näin paljon.
      Tuo haasteeseen liittynyt tarina oli loppujen lopuksi kiva tehdä.

      Poista
  7. Oletpa lukenut paljon kirjoja haasteeseen! Ja tarina on jouheva ja polveikas, ensin synkkä ja surullinen, mutta on siinä kutenkin onnellisempi loppu.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Yllätyin tosiaan itsekin siitä, miten runsaasti tuli luettua tähän haasteeseen. Kirjat olivat niin kiinnostavia ja niitä kertyi ihan huomaamatta ilman, että olisin varta vasten etsinyt haasteeseen tiettyjä kirjoja.
      Kirjoissa oli tosiaankin niitä synkempiä juttuja. Jos olisin kirjoittanut historiasta, niin sieltä olisi löytynyt vankila- ja kehruuhuonetuomioita, hirttämisiä jne. Yritin pysytellä nykyajassa. Tykkään onnellisista lopuista.

      Poista