torstai 30. marraskuuta 2023

Finlandia - lukuhaaste

 


Finlandia - lukuhaaste 1.12.2022 - 30.11.2023 Jokken kirjablogissa:

 

Carlson Kristina: Maan ääreen 

Chanfreau Sofia: Kirahvin sydän on tavattoman suuri  (Junior)

Isomäki Risto, Tolppanen Petri ja Kaakinen Jussi: Sarasvatin hiekkaa (Sarjakuva)

Joenpelto Eeva: Tuomari Müller, hieno mies 

Kujanpää Mari: Minä ja Muro (Junior)

Oksanen Sofi: Puhdistus 

Rane Irja: Naurava neitsyt  

Rauma Iida: Hävitys

Tuuri Antti: Lakeuden kutsu 


 

 

keskiviikko 29. marraskuuta 2023

Clare Mackintosh: Vuorten varjo

 


Ffion oli ottanut Daven harvinaisen heikolla hetkellään käytyään hoitamassa tuhopolttotapausta löytöeläinkodissa, jossa Dave oli viettänyt jo useamman vuoden suorittaen ilmeisesti elinkautiseksi muuttuvaa tuomiotaan.

Clare Mackintoshin Vuorten varjo on toinen osa rikosetsivä Ffion Morgan-dekkarisarjassa. Ensimmäisen osan jälkeen Ffion oli ottanut itselleen koiran, joka kärsi suunnattonta eroahdistusta, jos joutui olemaan Ffionista erossa. Daven osa kasvoi kirjassa koko ajan, ja hän toimi mahtavasti kirjan lopussa. Ihanaa, että kirjaan on valittu näin mainio lemmikki. Tosin Ffionin työkaverit eivät tykänneet Daven pieruista, mutta niitähän nyt päästelevät kaikki ihan luonnostaan.

Hän ei pystyisi osallistumaan Tulikokeeseen. Ei ikimaailmassa. Kyse ei ole siitä, etteikö hän pystyisi elämään kuuden ventovieraan kanssa kahden viikon ajan, hän ei vain kestäisi olla suljettuna häkkiä muistuttavalle alueelle. Kuin kissapedot eläintarhoissa,  hän ajattelee aidan kiertämistä ja pakopaikan etsimistä. 

Pohjois-Walesissa, missä Ffion oli töissä, kuvattiin Tulikoe nimistä tosi-tv-ohjelmaa. Sarjaan oli valittu seitsemän kilpailijaa ja päävoitto oli muhkea summa rahaa. Kilpailijat eivät vain tienneet, mihin he olivat lupautuneet. Edessä olisi todella pirullisia juonenkäänteitä. Niinpä Ffion huomasi tämän tästä viettävänsä työaikaa ohjelman kuvaamispaikalla, sillä tapahtumat suorastaan vyöryivät päälle. 

Päivän traagisten tapahtumien takia Tulikokeen tämäniltaista jaksoa ei esitetä televisiossa.

Tulikoe-tv-ohjelmaan  osallistuneiden kilpailijoiden joukosta katosi heti alussa yksi henkilö. Tuo henkilö työllisti poliisia ahkerasti. Muutaman päivän päästä tapahtui sitten todella ikävä rikos, joka aiheutti sen, että Ffion työpäivät jatkuivat jatkumistaan, ja jopa öisin tuli hälytyksiä. Ffionin esimieheksi leirille tuli englantilaispoliisi Leo Brady, jonka kanssa Ffion teki yhteistyötä jo ensimmäisessä kirjassa. Molemmat ihastuivat silloin toisiinsa. Heidän ensimmäinen tutustuminen tapahtui hieman eri tavalla kuin työasioissa. Kaikkea sitä voi sattua. 

Ffion on mestari kaikenlaisten outojen sattumusten kanssa. Niin myös Vuorten varjossa. Loppupeleissä hän joutui tekemisiin jääkylmän veden kanssa. Lue miten kävi uimapuuhissa kaikki vaatteet päällä?

Clare Mackintoshin dekkari Vuorten varjo loi murhamysteerin keskelle tosi-tv-ohjelmaa.

 

Clare Mackintosh, Vuorten varjo ****

suom. Päivi Pouttu-Deliére

Gummerus 2023

s. 395

Dekkari

Rikosetsivä Ffion Morgan-sarja 2. osa

Pohjois-Wales

 

Clare Mackintosh: Tummat vedet

maanantai 27. marraskuuta 2023

Tove Alsterdal: Syväsatama

 


Hän eteni hitaasti aluksen keulan viertä. Siellä pohjalla lojui jotain, hän ui hitaasti esineen ympäri ja tunsi hengityksen salpaantuvan, kuin joku olisi tukkinut säiliön letkun. Hän tarttui suukappaleeseen, hengitti hengittämistään. 

Pääkallo. Ihmisen luuranko, joka oli uponnut puoliksi liejuun.

Ruotsalaisen Tove Alsterdalin Syväsatama  on kolmas osa Ådalen-dekkarisarjassa. Ensimmäinen osa Juurakko sai Lasiavain-palkinnon ja toinen osa oli nimeltään Vajoama. Kirjasarjalla vaikuttaisi olevan syvälle meneviä nimiä. Tällä kertaa syvältä joen pohjasta löytyi luuranko. Tuo luuranko vei kirjasarjan päähenkilön, poliisikonstaapeli Eira Sjödin, tutkimuksissa kauas menneisyyteen omien vanhempiensa nuoruuteen.

Kadonneiden hakemistosta tehdyt haut eivät olleet auttaneet heitä henkilöllisyyden selvittämisessä. Kysely on lähetetty myös ulkomaille. Luodin jälki oli tehnyt tästä murhatutkinnan. 

Kirjan tapahtumat kulkivat 1960-70 lukujen taitteessa, jolloin nuoret yhdysvaltalaismiehet saivat Ruotsista turvapaikan. Tapahtumista voit tarkemmin lukea kirjan kuvioista. Sen verran voin valaista tarinaa, että Eiran äidin valokuvakansiosta löytyi valokuva, jossa äidin vierellä istui juuri se henkilö, jonka luuranko löytyi joesta. Mitä oikein menneisyydessä tapahtui? Äiti asui palvelutalossa, sillä hänellä oli vakava muistisairaus. 

"Sano minua enoksi", Magnus kuiskasi Eiran puseroa vasten, "ja pidäkin huoli siitä ettei sinusta tule tällaista kuin minä."

Eira oli raskaana, mutta ei ollut malttanut jäädä äitiyslomalle. Vanhan luurangon tutkimus oli mielenkiintoinen. Lisäksi hänellä oli huoli äidistä ja vankilassa olevasta veljestä. Eira oli jo aiemmin saanut selville, että Magnus oli vankilassa toisen henkilön tekemästä murhasta. Tuo toinen henkilö tuli myös esille kirjan kuvioissa. Jopa heilutellen asetta. Hyvin kiukkuinen ja arvaamaton henkilö.

Tove Alsterdalin Syväsatama liikkui menneisyyden ja nykyisyyden rikollispoluilla arvaamattomien rikollisten jalanjäljissä.


Tove Alsterdal, Syväsatama ****

suom. Kari Koski

Aula & Co 2023

s. 361

Djuphamn 2023

Dekkari

Ådalen-sarja 3. osa


Tove Alsterdal: Juurakko

Tove Alsterdal: Vajoama

perjantai 24. marraskuuta 2023

Emma Donoghue: Tähtien tahto

 


Pimeitä tunteja oli vielä edessä, kun lähdin sinä aamuna kotoa. Poljin Dublinin löyhkäävillä, sateen liukastamilla kaduilla. Lyhyt vihreä viitta suojasi minua vedentulolta, mutta pian takinhihat olivat läpimärät. Ohittaessani kujan, jolla tungeksi karjaa, haistoin lannan ja veren löyhkän.

Irlantilaissyntyisen Emma Donoghuen kolmas teos Tähtien tahto vei vuoden 1918 Dubliniin, Irlantiin. Kirjan päähenkilö oli kätilö Julia Power, joka teki pitkiä työpäiviä aamusta iltaan sairaalassa. Ensimmäistä maailmansotaa käyvää maata ravisteli raju influenssa-aalto, johon ei ollut parannuskeinoa. Varsinkin aliravitut odottavat äidit ja nuoret ihmiset kuolivat tautiin nopeasti. Raastava yskä ja korkea kuume olivat varma merkki vaikeasta influenssasta.

Toivottavasti tiedätte tarpeeksi tajutaksenne, ettette tiedä mitään.

Julia sai avukseen nuoren kovia kokeneen tytön, joka ei tiennyt edes minkä ikäinen oli. Mutta Birdie oli hyvin oppivainen ja avulias. Ja Julia oli rauhallinen opettaja. Kirjan sivuilta nousi esille dublinilaisten köyhyys ja kirkon vaikutus elämänmenoon ja varsinkin ilman huoltajaa syntyviin lapsiin. Julia ja Birdie ystävystyivät nopeasti pitkien tuntien aikana. Birdie oli yksi lapsista, joka oli joutunut "putkeen".

Ajattelin tohtori Lynniä ja hänen aatetovereitaan kiipeämässä kaupungintalon katolle: he olivat käyneet vaaraa päin, mutta miksi? Tuntui oudolta ajatella lääkäriä, joka tarttui aseeseen ja ampui ihmisiä sen sijaan, että olisi parantanut heitä. Tosin armeijan lääkärit tekivät samaa, tajusin. Sota oli yhtä sotkua.

Tohtori Kathleen Lynn ajoi naisasialiikettä ja Irlannin itsenäisyyttä. Hän oli kirjan ainoa henkilö, joka eli kirjan kuvaamana influenssa-aikana, ja joka valittiin sittemmin Irlannin uuteen parlamenttiin vuonna 1923. Tohtori Lynn oli varsinkin miesten vihaama henkilö, jonka moni olisi halunnut nähdä viruvan vankilassa ennemmin, kuin pelastamassa sairaita.

Menin pienelle, katonrajassa olevalle ikkunalle ja avasin kaihtimia. Huomasin ilmalaivan korkealla Dublinin sataman yllä: sieltä valvottiin merta saksalaisten sukellusveneiden varalta.

Sota on todellakin yhtä sotkua. Mitä sodista on opittu, kun niitä käydään edelleen, ei mitään. Tosin aseet ovat paljon julmempia tänä päivänä ja ne tekevät rajua tuhoa. Toivon rauhaa ja sopua. Ihmisten välisiä riitoja pitäisi pystyä sopimaan, ennen kuin aseet otetaan esille.

Kannoin häntä pitkin katua lopunaikojen maisemissa.

Emma Donoghuen Tähtien tahto on historiallinen sairaaladraama Dublinista.


Emma Donoghue, Tähtien tahto

suom. Einari Aaltonen

Tammi 2023

s. 332

The Pull of the Stars 2020

Historiallinen sairaaladraama

1918

Espanjantauti 

 

Emma Donoghue: Huone

Emma Donoghue: Ihme

keskiviikko 22. marraskuuta 2023

Eeva Joenpelto: Tuomari Müller, hieno mies

 


Aurinko oli vieläkin korkealla, se paistoi suoraan rouva Müllerin pöydälle, kirjoille ja kansioille. Hän pyyhki pölyjä hetken, lopetti kun pientä kimaltavaa nöhtää oli ikkunasta tuleva valon särmä täynnä. Hän laski rätin myttyyn pöydälle ja istahti.

Eeva Joenpellon (1921-2004) teos Tuomari Müller, hieno mies voitti vuoden 1994 Finlandia-palkinnon. Eeva Joenpelto on käyttänyt myös kirjailijanimiä Eeva Helle ja Eeva Autere. Eeva Joenpeltoa on pidetty vahvojen naisten kuvaajana, ja sellainen nainen oli myös tuomari Müllerin toinen vaimo, Meeri. 

Sitten olivat alkaneet tulla koirat. Epäluulot, pelot ja kauhut olivat katselleet häntä eläinten väsymättömistä silmistä. Ne olivat olleet siinä. Eivät pahantahtoisina, läsnä vain. Hän oli alkanut itkeskellä. Hän oli tiennyt, ettei hänestä ollut siinä pikkukaupungissa kukaan pitänyt. Mutta entä kun siellä oli tehty Göstalle niin paljon pahaa?

Tuomari Müller ei ollut halunnut mennä poliitikkojen peleihin mukaan, joten hänen uransa pankinjohtajana ja seurakunnan talouspäällikkönä oli mustamaalattu. Poliitikot pääsivät ottamaan lahjuksia toinen toisiltaan. Vuosikausia jatkui sama homma. Tuomari Müllerin sydän ei kestänyt murhetta tyttären kuolemasta, eikä sitä, että poliitikot puukottivat kuvainnollisesti häntä selkään. Rehellinen mies kuoli varhain ja Meeristä tuli leski.

Eeva Joenpelto otti hienolla teoksellaan kantaa kuntien ja pikkukaupunkien poliitikan tekoon, joka oli muuttunut inhottavaksi sisäpiirikaupanteoksi. Poliitikot ottivat oman osansa lahjuksista. Taitaapa se lahjusten otto olla nykypäivääkin, kun seuraa, miten jotkut joutuvat jopa  käymään oikeudenkäyntejä siitä, että ovat ottaneet lahjuksia, vaikka se on kiellettyä Suomessa.

Upea kirja, joka on kestänyt hyvin aikaansa. Pidin kovasti tuomarin lapsuuden kuvauksista. Sain kirjan äidiltä joululahjaksi nuorena. Silloin en ymmärtänyt vielä kirjailijan kirjoja, joita lapsuuskotonani oli  pitkä rivi kirjahyllyssä. Luin siihen aikaan etupäässä kauhua ja trillereitä.

Eeva Joenpellon teos Tuomari Müller, hieno mies on tarkkanäköinen ja rohkea yhteiskunnallinen vaikuttajateos.


Eeva Joenpelto, Tuomari Müller, hieno mies

Wsoy 1994 kuudes painos

s. 441

Finlandia-palkinto 1994

 

maanantai 20. marraskuuta 2023

Einat Tsarfati: Mikä sotku - Opas sotkuiselle ihmiselle

 


Miksi jotkut ihmiset ovat sotkuisia? Vaikka he kuinka yrittäisivät ryhdistäytyä, pikkuhiljaa kaaos aina valtaa heidän kotinsa, työpöytänsä ja mielensä. Onko sotkuinen ihminen tuomittu elämään sotkunsa keskellä? (Takakansi)

Einat Tsarfatin omakohtainen sarjakuvakirja sotkuisesta ihmisestä riemastuttaa ja laittaa kyllä ajattelemaan omia siivo/sotku-käytäntöjä. En voi sanoa, että olisin itsekään siisteyden perikuva, mutta äiti yritti parhaansa siisteyskasvatuksessa, ja olen tyytyväinen siihen mitä olen.

Pystyn elämään, jos on  pölyistä ja koirankarvoja ja koirien lelut vinksin vonksin. En tarvitse joka viikkoista suursiivouspäivää. Nuorempana olin innokkaampi siivoamaan. Luulen, että nelikymppisenä tuli stoppi siihen hommaan. Oliskohan kyseessä hormoonimuutos. Luen ennemmin kuin siivoan.

 


Sotkuiseksi ihmiseksi synnytään kirjan mukaan, ja kaikki lapset ovat sotkuisia. Olen minä kyllä tavannut jo varhaiskasvatuksen puolella lapsia, jotka ovat tosi siistejä, vaatteet ulkovaatteita  myöten järjestyksessä ja puhtaita ja sitten niitä, jotka vielä 6-vuotiaina koristelevat kakalla seiniä ja pissivät mihin sattuu, eivätkä pese käsiä sitten millään kasvatusmetodilla. Ihan normimeininkiä. Jo lapset ovat erilaisia sotkijoita.

Tuon yllä olevan kuvan vessapaperijuttu nauratti minua kovasti. Toisinaan vessapaperia on tosiaankin lähdettävä saman tien ostamaan, kun viimeistä paperia viedään. Voin sanoa, että suodatinpaperia ei myöskään meinaa millään muistaa ostaa. Oliskohan ennemmin kyse muistista? Mitä sinä et muista ostaa kaupasta?

Tähän liittyy sitten se, että siistit ihmiset tekevät kauppalistoja, joten he eivät koskaan unohda mitään. Teen kyllä listoja, mutta harvemmin kauppalistoja. Ehkä alan tekemään niitä. Joskus kerron miehelle, että mikä on loppunut, ja hän pistää kauppalistan ylös kännykkään. Nyt on hauskempaa, kun kierrämme ympäri isoa markettia, ja yritämme muistella,  että mitä piti ostaa. Yleensä kassalla tulee mieleen, että käsisaippua on loppu. No käytetään suihkusaippuaa vielä seuraavaan kauppareissuun asti. 

Se, että ei ole supersiisti ja järjestelmällinen ihminen, niin kasvattaa luovuutta. Kun ei ole jotain, niin sitten on selvittävä ilman ja keksittävä jotain muuta tilalle. Käsisaippuaa on ostettava viimeistään siinä vaiheessa, kun suihkusaippua on loppu.

 

 

Tämän kirjan tarkoitus ei ole tehdä sinusta siistiä ihmistä. Tarkoitus on vain helpottaa elämääsi sotkuisena ihmisenä. Ja osoittaa, että kaiken sen ajan, jonka hukkaamme yrityksiin olla siistimpiä, voisi käyttää paremminkin.

Yllä oleva teksti on mielestäni todella järkevää ajattelua ja kiteyttää sen, minkä olen itse ajat sitten ymmärtänyt, että ei minusta tule millään yhtä siistiä kuin äitini. Olen syntynyt sotkuisemmaksi ja laiskemmaksi siivoajaksi. Olemme mieheni kanssa aika samanlaisia eläjiä, ja koirat voivat nukkua meidän kanssa samassa sängyssä. Näillä sotkuilla mennään.

Einat Tsarfatin sarjakuvakirja Mikä sotku on huumorintajuinen opas sotkuiselle ihmiselle.

 

Einat Tsarfati, Mikä sotku - Opas sotkuiselle ihmiselle

Kuvitus Einat Tsarfati 

Hertta 2023

s. 224

Sarjakuvakirja

suom. Annette Appel

perjantai 17. marraskuuta 2023

Lola Lorenzo ja Barbara Lybeck: Lola

 


Synnyin perheeseen, jossa minua rakastettiin ja isä ja äiti olivat ylpeitä ihanasta "pojastaan".

Lola on Somaliassa syntyneen, mutta jo vauvana Suomeen muuttaneen Lola Lorenzon elämäkerta. Hän pyysi Barbara Lybeckiä kirjoittamaan elämäkerran, joka toisi esille somalialaisen transnaisen vaikeudet ja ongelmat elää sellaisena kuin hän jo pienenä pyysi Jumalalta rukouksissaan - hän heräisi tyttönä. Lola Lorenzo syntyi siis poikana, mutta hän ei koskaan tuntenut olevansa poika.

Lapsuudenkokemus, johon palaan aina uudestaan ja uudestaan, on Somalian matka, joka venähti nelivuotiseksi.

Isä vei  7v. Lolan veljineen Somaliaan tutustumaan sukulaisiin ja mummoon. Tutustumista ei kauan kestänyt, kun isä vei heidät koulukotiin. Siellä lapset olivat kuin vankilaoloissa. Heitä kohdeltiin väkivalloin, hakattiin ja käytettiin hyväksi. Järkyttävää, mutta totta. Elämää koulukodeissa kesti 4 vuotta. Sitten he pääsivät palaamaan takaisin Suomeen.

Olin islamilaisessa maassa, kuulin ympärilläni koko ajan lausuttavan rukouksia ja lausuin niitä itsekin, ei ollut houkutuksia. Eihän siellä voinut edes vilkaista poikien perään, koska jos olisit jäänyt kiinni, sinut olisi tapettu. Pelkäsin niin paljon, etten voinut tehdä mitään. Toivoin vain, että syntiset ajatukseni lähtisivät itsestään pois. Mutta mikään ei tietenkään lähtenyt mihinkään.

18-vuotiaana Lola palasi Somaliaan ja toivoi, että ajatukset muuttuisivat, mutta eivät ne muuttuneet. Ajatukset siitä, että hän on transnainen vain vahvistuivat. Sodan kiristyessä Somaliassa, hän sai mahdollisuuden palata takaisin koti-Suomeen.

Olen pesunkestävä suomalainen somali, enkä halua olla mitään muuta. Suomalainen Liisa tai Seija.

Miten muutos julkiseksi transnaiseksi tapahtui, sen voit lukea kirjasta. Lolan elämä ei ole ollut helppoa, mutta onneksi hänellä on ollut tukijoita. Parhaiten häntä ovat tukeneet muut transihmiset ja ballroom-kulttuuri. 

Kaikkea hyvää sinulle elämääsi Lola. Kiitos, että sain lukea elämäkertasi. Toivon, että päivä päivältä elämääsi tulee lisää ystäviä, jotka tukevat sinua ja kannattelevat pimeinä hetkinä. 

 

Lola Lorenzo ja Barbara Lybeck, Lola *****

Into 2023

s. 237

Elämäkerta

Transnainen

keskiviikko 15. marraskuuta 2023

Heta Salmi: Sininen kaunotar

 


 

Joku ohikulkija oli napannut kuvan peitetystä ruumiista, jonka jalka retkotti viltin alta. Aika kammottava kuva. En ymmärrä, kuinka joku haluaa tuollaisen laittaa kaikkien katseltavaksi.

Heta Salmen  esikoisdekkari Sininen kaunotar sijoittui Porvoon idylliseen pikkukaupunkiin. Päähenkilöinä toimi poliisista Janne Kelo ja utelias kultaseppä Saara. Yllä olevassa tekstissä Saara ja hänen työkaverinsa Elli keskustelivat kuvasta, joka oli jaettu facebookissa sinä aamuna. Ruumiskuva. Pian kävi ilmi, että ruumiilla oli ollut Saaran tekemä koru, eikä aikaakaan, kun Janne Kelo tuli kolkuttelemaan vanhassa kaupungissa sijaitsevan yhdistetyn liiketilan ja työpajan ovelle. Mikä yhdisti Saaran ja kuolleen naisen? Miksi juuri hänen korunsa?

Armeliaisuudesta vien teidät mukanani, vaikka teitte elämästäni helvettiä ja valehtelitte välittävänne. Uskottelitte olevanne ystäviäni, mutta se oli pelkkää puppua, eikö niin? Olen tarkkaillut teidän kaikkien touhuja ja tullut  siihen tulokseen, ettei teillä ole mitään arvokasta, minkä vuoksi elää, siksi vien teidät mukanani, päästän pahasta. Armahdan teidät. Aamen.

Yllä oleva teksti tuli murhaajan suusta. Aika yllättävä henkilö kaiken kaikkiaan. Murhaajaan tutustuttiin hänen kirjoittaman päiväkirjansa sivuilta. Tosin arvasin kyllä kuka oli kyseessä. Se, että kuinka monta uhria ehti tulla, ennen kuin poliisit olisivat hänen perässään, teki kirjasta jännittävän. 

Jännitystä oli luvassa Janne Kelolle muutenkin, sillä hänen nuoruudessaan tekemien rötösten pomo oli löytänyt hänet. Jannella oli pelättävää, sillä hänellä oli teini-ikäinen tytär Tilda. Jengipomo iskisi Janneen melko varmasti tytön kautta. Mutta miten kävi kirjassa?

Kirjassa tutustuttiin myös erään lahkon  toimintaan. Jannen sisko Maiju oli käynyt lahkon kokouksissa. Liittyikö järkevä nykyaikainen koulutettu nainen lahkon epämääräiseen toimintaan? Aika taitavia olivat manipuloimaan. Saa nähdä näkyykö lahkon toiminta seuraavissa sarjan kirjoissa.

Heta Salmen Sininen kaunotar toi esille kostonhimoisen murhaajan. Murhia ja kimurantteja ihmissuhteita Porvoon idyllisillä kujilla.


Heta Salmi, Sininen kaunotar

Momentum Kirjat 2023

s. 328

Esikoisdekkari

Cosy-crime

 

maanantai 13. marraskuuta 2023

Jørn Lier Horst: Yksi ja ainoa

 


Aukean reunalla kasvoi vanha ryhmyinen mänty. Kaarnassa näkyi köyden hiertämiä naarmuja, joihin oli tarttunut siitä säikeitä. Wisting irrotti pari hasuista säiettä ja veteli niitä sormien välistä. Ne olivat jotain keinotekoista ainetta, vaalean vihertäviä. 

"Minusta näyttää, että joku oli sidottu puuhun mutta onnistui pääsemään irti", vanha mies sanoi ja veti savut. Kuiva tupakka rätisi.

Norjalaisen Jørn Lier Horstin Yksi ja ainoa jatkaa huippujännittävää William Wisting-dekkarisarjaa. Yllä olevassa lainauksessa eräs mies halusi näyttää poliiseille, mitä oli löytänyt metsästä. Siellä oli kaivettu hauta, ja ilmeisesti joku henkilö oli ollut sidottuna puuhun, mutta hän oli päässyt pakoon. Myöhemmin kirjan sivuilta löytyi lisää hautoja ja myös ruumiita. Kuka tai ketkä olivat noiden ikävien rikosten takana?

Pari yöperhosta kieppui avuttomasti valonheittimien ympärillä. Kirkas valo häikäisi silmiä. Maasta kohosi imelä haju. Krp:n tutkija poisti viimeiset mullat vainajan päältä erikoisimurilla.

Metsähautojen lisäksi Wistingin rikostutkimusryhmä tutki kadonneen nuoren naisen tapausta. Lisäksi poliisien olisi pitänyt paneutua tarkemmin sarjamurtorikoksiin, joita lähistöllä tapahtui. Onneksi Wistingin toimittajatytär Line paneutui tarkemmin murtoihin, ja Wisting sai häneltä hyviä vinkkejä. Wisting on taitava yhdistelemään palasia, ja niin kävi myös tässä kirjassa. Kaikki rikokset ja rosvot selvisivät, mutta ennen sitä sai töitä paiskia olan takaa, yötä myöten.

Hän kyykistyi katsomaan tarkemmin, mutta siitä ei ollut mitään epäilystä. Ohut ihmisen sormi oli katkaistu alimman nivelen juuresta. Veri oli hyytynyttä. Tummalla haavapinnalla kuhisi pieniä mustia kärpäsiä.

Wistingiä ei odottanut kukaan kotona, sillä vaimo oli lähtenyt Afrikkaan. Hän ei siis viihtynyt tyhjässä kodissa, vaan teki pyöreitä päiviä ratkaistakseen rikokset. Myös muu tiimi oli ahkerasti mukana tutkimustyössä, vaikka näytti siltä, että työt vain lisääntyivät päivä päivältä. 

Jørn Lier Horstin dekkari Yksi ja ainoa kertoi julmista rikoksista.

 

Jørn Lier Horst, Yksi ja ainoa *****

suom. Päivi Kivelä

Otava 2023

s. 277

Den eneste ene 2007

Dekkari

William Wisting-sarja

 

Jørn Lier Horst: Pahan otteessa

Jørn Lier Horst: Hiljainen meri

Jørn Lier Horst: Kadonnut Felicia

Jørn Lier Horst: Pimeä laskeutuu

Jørn Lier Horst: Avaintodistaja

Jørn Lier Horst: Hylkiöt

Jørn Lier Horst: Tulikoe

Jørn Lier Horst: Luolamies

Jørn Lier Horst: Koodi

Jørn Lier Horst : Yksi ja ainoa          

sunnuntai 12. marraskuuta 2023

ISÄNPÄIVÄRUNO

 


 

ISÄNPÄIVÄRUNO

 

 Tämä on hyvä päivä.

Sain untuvaisen kirjeen, minua rakastetaan.

Sain etäisen, kypsälle riisille tuoksuvan viestin,

                      kourallinen maata

                         on jälleen vapaana.

              Tämä päivä,

        marraskuun epävireiset 

                    varikset

               ovat

pääskysten pärskähteleviä huiluja.

 

Tommy Tabermann, Aivan kuin joku itkisi 1973 


Onnea isät, isoisät ja isoisoisät sekä tulevat isät 💖

lauantai 11. marraskuuta 2023

Kamila Shamsie: Ystävistä parhain

 

 

Koulupäivä ei ollut virallisesti alkanut, mutta valkoharmaisiin koulupukuihin sonnustautuneet oppilaat olivat jo alkaneet asettua edelliseltä lukukaudelta tuttuihin asetelmiin. Siistit tyypit. Pahikset. Parit. Tuomitsevat tytöt. Näkymättömät pojat.

Pakistanilaissyntyisen Kamila Shamsien Ystävistä parhain teoksen päähenkilöinä olivat Zahra ja Maryam. Yllä olevassa tekstissä oli vuosi 1988. Koulu Karachissa oli alkamassa loman jälkeen ja valmistautuminen yläasteen päättökokeisiin. Yläasteen jälkeen molemmat halusivat jatkaa lukioon ja ulkomaille yliopistoon. 

Tytöt olivat 14-vuotiaita ja murrosikä vaikutti sekä ulkoisiin että sisäisiin muutoksiin. Seksuaalinen herääminen ulkoisten muutosten ohella oli yksi. Kuka minä olen ja mitä minä haluan tehdä aikuisena oli toinen. Lisäksi heitä painoivat Pakistanin diktatuuri ja patriarkkaalinen kasvatus ja kulttuuri. Mitä tyttö saa tehdä ja mitä ei oli koko suvun ja yhteisön asia.

Zahra hidasti askeleitaan, Maryam nopeutti. Kuinka monta kilometriä he olivatkaan elämänsä aikana kävelleet yhdessä - kierrokset koulun pihalla, sunnuntaikävelyt säässä kuin säässä. Päättymättömät keskustelut ei mistään, tai samasta asiasta yhä uudestaan koukaten ajoittain mitä riipaisevampiin aiheisiin, jotka herättivät henkiin teinivuosien intensiiviset hetket.

Sivulla 145 siirryttiin Lontooseen ja vuoteen 2019. Zahra ja Maryam olivat nelikymppisiä. Ystävyys oli säilynyt hyvin, huolimatta eräästä tapahtumasta vuonna 1988. Siihen liittyi kansikuvassa oleva auto, ja siihen liittyi pari nuorta poikaa, jotka menivät hieman liian pitkälle. 

Molemmat naiset olivat menestyneitä ja hyvin itsenäisiä ja suorastaan itsepäisiä omilla aloillaan. Muuten he olivat luonteiltaan hyvin erilaisia. Maryam suorastaan himoitsi valtaa ja menestystä yrittäjämaailmassa, melkein keinoja kaihtamatta. Zahra oli asianajaja ja yhteiskunnallinen vaikuttaja kansalaisjärjestössä. Varsinkin maahanmuuttajat hakivat häneltä apua.

Sitten miehet menneisyydestä saapuivat esiin. Eikä mikään muu sekoittanut tätä ystävyyttä enempää kuin tuo nuoruuden trauma. Mitä tapahtuikaan pitkäaikaiselle ystävyydelle? 

Kamila Shamsie on kasvanut Pakistanissa Karachissa, opiskellut Yhdysvalloissa ja asuu nykyisin Lontoossa. Kirjoissaan hän tuo esille pakistanilaista historiaa esim. tämän kirjan alussa valtaa piti vielä diktaattori Zia. Hänen kuolemansa jälkeen pääministeriksi valittiin äänestyksellä nainen nimeltään Benazir Bhutto. Vuonna 2007 Bhutto kuoli itsemurhapommituksessa. Myös hänen isänsä ja veljensä oli tapettu.

Pidin kovasti ystävysten nuoruuteen liittyvästä kirjan osuudesta. Aikuisuutta ja menestystä työmarkkinoilla oli hiukan liikaa. Kirjan paras kappale oli kirjan loppupäässä, kun ystävykset ruotivat ystävyyttään ja menneisyyden tapahtumia ja salaisuuksia auki. Se oli todella raadollista puhetta. Siinä kirjailijan taidot nousivat esille parhaiten. Luovan kirjoittamisen opettajalle oikea taidonnäyte siitä, miten riitaa viedään eteenpäin dialogissa.

Kamila Shamsien Ystävistä parhain syventyi tarkastelemaan ystävyyden siteiden kestävyyttä.

 

Kamila Shamsie, Ystävistä parhain

suom. Cristina Sandu

Gummerus 2023

s. 334

Best of Friends 2022

Pakistan 1988

Lontoo 2019-20

 

Kamila Shamsie: Joka veljeään vihaa

Kamila Shamsie: Jumala joka kivessä

Kamila Shamsie: Kartanpiirtäjä

 

torstai 9. marraskuuta 2023

Guillaume Musso: Tyttö ja yö

 


Kovalla tuulella - kuten tänään - paikka muutti täysin. Kalliojyrkänteet näyttivät hengenvaarallisilta, oliivipuut ja pinjat taipuivat kuin tuskissaan, kuin juuriaan maasta kiskoen. Mutta Vinca ei välittänyt. Hän näkisi pian Alexiksen. Hän olisi taas rakkaansa luona!

Ranskalaisen Guillaume Musson rikoskirja Tyttö ja yö vei Etelä-Ranskaan, Antibesin rannikolle. Oli vuoden 2017 toukokuun alkupuoli. Rannikolta löytyi ruumis. Samaan aikaan vietettiin Saint - Exupéryn kansainvälisen lukion 50-vuotissyntymäpäiviä. Noiden juhlien puheenaiheeksi nousi vuoden 1992 outo tapahtuma, jossa katosi oppilas ja opettaja.

Sisimmässäni olin aina tiennyt, että tämä päivä saattaisi koittaa. Lähes kaksikymmentäviisi vuotta olin elänyt - tai ainakin yrittänyt elää - tämä Damokleen miekka roikkumassa pääni yllä.

Kirjan päähenkilö oli reilu nelikymppinen Thomas, joka palasi kotiseudulleen ystävänsä pyytämänä. Jos he eivät tekisi mitään, niin heidän molempien elämä murenisi. Kaikki, mitä he olivat suunnitelleet elämälleen, olisi kuin pois pyyhkäisty. Mutta mitä sellaista olikaan tapahtunut vuonna 1992, että sitä ei voisi tuoda julki?

Kirjan tapahtumissa eletään vuotta 1992 ja vuotta 2017. Nuori lukiolaispoika Thomas oli valtavan rakastunut Vincaan. Hän ei ollut ainoa. Suurin piirtein kaikki ympäristön miehet ja naiset rakastivat häntä. Mikä pettymys Thomakselle olikaan, kun Vinca alkoi ottaa etäisyyttä ja Thomas huomasi hänen seurustelevan muiden kanssa. Miksi hän ei kelvannut? Mustasukkaisuus kaiversi sisuksia ja mieltä. Mitä tulikaan nuorena tehtyä, että sitä sai hävetä ja katua loppuelämän ajan?

Guillaume Musson rikoskirjassa Tyttö ja yö tapahtui niin paljon, että heikompia voisi hirvittää. Liikkeellä oli oikea koston lähettiläs, joka oli päättänyt tehdä mahdollisemman monen henkilön elämästä suoranaista helvettiä. Tuon henkilön Thomas ajatteli paljastaa. Sitä ennen hänen tulisi paljastaa se, kuka hän itse oli.

Kun Vinca vihdoin syleili rakastettuaan, ääni hänen sisällään kuiskasi jälleen, että kaikki päättyisi vielä huonosti. Mutta tyttö ei välittänyt tulevasta. Rakkaus on kaikki tai ei mitään.

 

Guillaume Musso, Tyttö ja yö

suom. Anna Nurminen

Siltala 2023

s. 353

La jeune fille et la nuit 2018

Rikoskirja

tiistai 7. marraskuuta 2023

Maja Lunde: Unelma puusta

 


Hento lapsenvartalo mustalla kivirannalla kädet puunrungon ympärillä. Tuuli piiskasi veden pieniksi jyrkiksi aalloiksi, joiden huippuja koristi valkoisten kuplien hauras pitsi.
 
Norjalaisen Maja Lundenin ilmastokvartetin neljäs teos on nimeltään Unelma puusta. Kirjan päähenkilönä ja kirjan kertojana toimi Tommy, joka kirjan alussa oli 5-vuotias ja lopussa 18-vuotias. Kirjan miljöönä toimi Huippuvuoret. Kirjan alussa elettiin vuotta 2097. 
 
Tommy löysi rannalta suuren puun. Huippuvuorilla ei kasvanut puita luonnostaan, siihen oli liian kylmää. Tommyn isoäiti otti kuitenkin puusta siemeniä talteen, ja Tommy sai kylvää siemenet purkkeihin kasvamaan. Heillä oli suuri lämmin kasvihuone, jossa isoäiti kasvatti alueen ihmisille ruokaa. Isoäiti oli siementen vartija. Huippuvuorille oli säilötty valtava määrä siemeniä eri puolilta maapalloa.
 
Heillä oli ollut enemmän kuin tarpeeksi tekemistä säilyä hengissä kaikki ne vuodet Romahduksen jälkeen. Kenelläkään ei ollut sen koommin ollut aikaa tarkistaa, ei kai oltu ajateltu, että se olisi vaivan arvoista, sillä Huippuvuoret olivat eläneet eristyksissä, ilman yhteyttä maailmaan niin monta vuotta. Siemenet oli unohdettu. Kunnes lapset ottivat yhteyttä.
 
Kirjan toinen kertoja oli Tao. Tao tuli tutuksi kvartetin ensimmäisestä teoksesta, nimeltään Mehiläisen historia. Mehiläiset olivat vähentyneet ja vähentyneet, kunnes luultiin niiden kuolleen sukupuuttoon Kiinassa. Sitten ne palasivat takaisin. Taon pieni poika oli allerginen mehiläisille ja kuoli niiden pistoon, kun ei ymmärtänyt olla leikkimättä sellaisen kanssa.

Huippuvuorille tuli ikävä tauti, johon asukkailla ei ollut lääkkeitä. Asukkaat olivat eläneet kiertotaloutta, kasvattaneet ruokansa itse, metsästäneet ja kalastaneet. Mutta heillä ei ollut vastustuskykyä tarttuvia tauteja kohtaan, joita esim. linnut toivat muuttomatkoiltaan. Ensiksi sairastuivat linnunmunien kerääjät.

Isoäiti pelasti lapsenlapsensa Tommyn, Hildurin ja Henryn tappavalta taudilta. Myös Rakel ja Runa selvisivät hengissä. Lue kirjasta, miten lapset selviytyivät, vaikka heidän ruokansa kiinnosti muitakin nälkäisiä kulkijoita.

Sellaiset ihmiset olivat tuhonneet maailman, ja sellaisilta ihmisiltä Huippuvuorten asukkaat olivat piiloutuneet tänne pohjoiseen. Ja nyt Rakel oli kutsunut heidät tänne.
 
Maapallon tilanne näyttää tällä hetkellä todella pahalta. Maja Lunden ensimmäisessä teoksessa kuvattiin mehiläisten historiaa. Ihminen on käyttäytynyt pitkään siten, että mehiläisille ja muille pistiäisille ei ole ollut tilaa elää. Niitä on esim. myrkytetty, jotta ne vähenisivät. Kunnes huomattiin, että nehän ovat elintärkeitä ihmiskunnalle. Melkein kaikkii viljakasvit. hedelmät ja marjat, mitä ihmiset syövät, tarvitsevat pistiäisiä pölytykseen. Kasvit eivät tee hedelmiä, siemeniä jne. ilman pistiäisiä.
  
Kasvit, eläimet ja ihmiset tarvitsevat myös makeaa vettä. Maapallon makea vesi on katoamassa. Siitä Maja Lunde kertoi Sininen teoksessaan. Ihmiset ovat ilmaston lämpenemisen ja saastuttamisen takana. Nuo asiat vaikuttavat siihen, että makea vesi on katoamassa maapallolta.
 
Kolmannessa teoksessa, nimeltään Viimeiset, Maja Lunde toi esille eläinten sukupuuttoon kuolemisen ihmisten toiminnan vuoksi.  Kirjassa oli kolme tarinaa Mongolian hevosista, alkuhevosista, joita ihmiset hankkivat aikoinaan eläintarhoihin ja sirkuksiin. Siinä samalla kuoli paljon hevosia, sillä kuljetukset olivat hevosille liian raskaita. Ihmisiltä löytyy myös viisautta siitä, mikä on oikein ja mikä on väärin. Onko oikein, että villieläimet ovat eläintarhoissa pienissä häkeissä, kun elävässä elämässä niiden reviirit voivat olla satoja kilometrejä?

Maja Lunden ilmastokvartetin neljäs eli viimeinen kirja Unelma puusta sijoittui kauas tulevaisuuteen. Toivottavasti ihmiskunta oppii elämään ensinnäkin rauhassa toinen toistensa kanssa. Lisäksi tarvitaan viisautta elää yhdessä luonnon ja eläinten kanssa. Tarvitaan ymmärrystä siitä, että omat teot vaikuttavat tulevaisuuden ihmisten, eläinten ja luonnon elämään.
 
Maja Lundenin Unelma puusta on jäähileisen kylmäävä dystopiatarina, mutta samalla toivoa antava.
 
 
Maja Lunde, Unelma puusta *****
suom. Katriina Huttunen *****
Tammi 2023
s. 459
Tulevaisuusdystopia
Vuodet 2097-2115
Huippuvuoret
Luontokatastrofit

Maja Lunde: Sininen
Maja Lunde: Viimeiset


 
 

maanantai 6. marraskuuta 2023

Klassikot

 


 KOTIMAISET

 

Aapeli: Pikku Pietarin piha

Aapeli: Koko kaupungin Vinski

Aho Juhani: Rautatie

Autio Orvokki: Sininen kaappi 

Blomqvist Anni: Tie Myrskyluodolle

Blomqvist Anni: Luoto meressä

Blomqvist Anni: Maija

Blomqvist Anni: Meren voimia vastaan 

Blomqvist Anni: Hyvästi Myrskyluoto

Canth Minna: Työmiehen vaimo

Canth Minna: Köyhää kansaa 

Canth Minna: Salakari

Fagerholm Monica: Ihanat naiset rannalla 

Finne Jalmari: Kiljusen herrasväki 

Haanpää Pentti: Eräs avioliitto ja muita kadonneita juttuja 

Harjanne Maikki: Mintun joulukirja

Istanmäki Sisko: Liian paksu perhoseksi 

Jansson Tove: Kesäkirja

Jansson Tove: Kuvanveistäjän tytär

Jansson Tove: Muumilaakson marraskuu 

Jansson Tove: Taikatalvi 

Jansson Tove: Näkymätön lapsi

Jansson Tove: Taikurin hattu 

Jansson Tove: Vaarallinen matka

Joenpelto Eeva: Naisten kesken - Kirjeitä tuntemattomille 

Joenpelto Eeva: Tuomari Müller, hieno mies 

Jotuni Maria: Huojuva talo 

Jotuni Maria: Kun on tunteet ja Tyttö ruusutarhassa

Jotuni Maria: Tohvelisankarin rouva

Kariniemi Annikki: Erään avioliiton anatomia 

Kauranen Anja: Sonja O kävi täällä

Kilpi Eeva: Noidanlukko

Kivi Aleksis: Seitsemän veljestä

Kunnas Kirsi: Tiitiäisen satupuu

Kunnas Mauri: The very best & the wörst of Nyrok City

Kunnas Mauri: Piitles 

Kurenniemi Marjatta: Onneli ja Anneli

Lander Leena: Tummien perhosten koti 

Lassila Maiju: Tulitikkuja lainaamassa

Liksom Rosa: Hytti nro 6

Linna Väinö: Musta rakkaus

Meri Veijo: Manillaköysi

Meri Veijo: Kersantin poika

Meriluoto Aila: Peter-Peter

Mickwitz Camilla: Jason 

Mukka Timo K.: Maa on syntinen laulu 

Mukka Timo K.: Tabu

Oksanen Sofi: Puhdistus

Paloheimo Oiva: Tirlittan

Parras Tytti: Jojo

Parras Tytti: Pieni hyvinkasvatettu tyttö 

Pennanen Lea: Piilomaan pikku aasi

Polva Anni: Älähän änkee 

Riikkilä Väinö: Pertsa ja Kilu - Viimeiset kaanit

Rintala Paavo: Pojat

Runeberg J.L.: Vänrikki Stoolin tarinat 

Saisio Pirkko: Betoniyö 

Salama Hannu: Juhannustanssit

Salminen Sally: Katrina 

Sillanpää F.E.: Hiltu ja Ragnar 

Sinkkonen Lasse: Solveigin laulu

Skiftesvik Joni: Isäni, sankari 

Swan Anni: Kesätarina Joulu-ukosta 

Tabermann Tommy: Aivan kuin joku itkisi

Tikkanen Märta: Miestä ei voi raiskata

Topelius Zacharias: Adalmiinan helmi  

Tuuri Antti: Lakeuden kutsu 

Utrio Kaari: Aatelisneito, porvaristyttö

Vaara Maria: Toinen hengitys 

Valtonen Hilja: Vaimoke ja Hätävara

Waltari Mika: Komisario Palmun erehdys


 

KÄÄNNÖSKLASSIKOT

 

Allende Isabel: Henkien talo

Atwood Margaret: Orjattaresi

Barrie James Matthew: Peter Pan

Beauvoir Simone de: Lempeä kuolema 

Beckett Samuel: Piiritetyn huoneen novelleja 

Berlin Lucia: Siivoojan käsikirja ja muita kertomuksia

Beskow Elsa: Petterin ja Lotan joulu

Bly Nellie: Kymmenen päivää mielisairaalassa 

Brodsky Joseph: Veden peili 

Brontë Anne: Agnes kotiopettajatar

Bulgakov Mihail: Saatana saapuu Moskovaan

Capote Truman: Aamiainen Tiffanylla

Carver Raymond: Mistä puhumme kun puhumme rakkaudesta 

Carver Raymond: Sateisten päivien jälkeen 

Cela Camilo José: Mehiläispesä 

Christie Agatha: Ruumis kirjastossa

Christie Agatha: Murha maalaiskylässä

Christie Agatha: Neiti Marplea ei petetä

Christie Agatha: Lomahotellin murhat

Christie Agatha: Lentävä kuolema

Christie Agatha:  Vanha hyvä aikani

Collodi Carlo: Pinokkion seikkailut

Dahl Roald: Iso kiltti jätti

Deledda Grazia: Kuin ruo´ot tuulessa

Dickens Charles: Saiturin joulu 

Dostojevski F.M.: Vanhan ruhtinaan rakkaus 

Ekman Kerstin: Tapahtui veden äärellä

Eugenides Jeffrey: Virgin Suicides

Fizgerald F. Scott: Kultahattu - The Great Gatsby

Galsworthy John: Omenapuu 

Golding William: Kärpästen herra

Gordimer Nadine: Palvelija ja herra

Gordimer Nadine: Poikani tarina

Grimm Jacob ja Wilhelm: Lumikki ja neljä muuta Grimmin satua

Han Suyin: Päivien kimallus 

Harper Lee: Kuin surmaisi satakielen

Hemingway Ernest: Kirjava satama

Heyse Paul: Kaksi vankia

Heyse Paul: Unohtumattomia sanoja

Heyse Paul: Trevison koru-ompelijatar 

Highsmith Patricia: Tunari

Hosseini Khaled: Ja vuoret kaikuivat 

Hugo Victor: Kurjat - Les Misérables

Irving John: Kaikki isäni hotellit

Isherwood Cristopher: Praterin orvokki

Kemal Yashar: Poika ja lokki 

Keysey Ken: Yksi lensi yli käenpesän

Knutsson Gösta: Minä, Pekka Töpöhäntä 

Kundera Milan: Olemisen sietämätön keveys

Lagerlöf Selma: Peukaloisen retket villihanhien seurassa 

Lawrence D.H.: Lady Chatterleyn rakastaja

Laxness Halldór: Salka Valka

Lessing Doris: Viides lapsi

Lindgren Astrid: Peppi Pitkätossu 

Lindgren Astrid: Vaahteramäen Eemeli

Lindgren Astrid: Mio, poikani Mio

Lindgren Astrid: Sotapäiväkirjat 1939-1945

Lustig Arnost: Rukous Katarzyna Horowitzille

McCourt Frank: Seitsemännen portaan enkeli 

Mann Thomas: Kuolema Venetsiassa 

Mann Thomas: Herra ja koira

Martel Yann: Piin elämä 

Modiano Patrick: Hämärien puotien kuja

Moravia Alberto: Kaksi naista

Morrison Toni: Minun kansani minun rakkaani 

Morrison Toni: Tervanukke 

Müller Herta: Hengityskeinu 

Munro Alice: Kerjäläistyttö

Munro Alice: Viha, ystävyys, rakkaus 

Murakami Haruki: Norwegian Wood

Rowling J.K.: Harry Potter ja viisasten kivi 

Rowling J.K.: Harry Potter ja salaisuuksien kammio 

Roy Arundhati: Joutavuuksien jumala

Saint-Exupery Antoine de: Pikku prinssi

Segal Erich: Love Story - Rakkauskertomus 

Shields Carol: Kivipäiväkirjat

Spyri Johanna: Pikku Heidi

Stancun Zaharia: Miten rakastinkaan sinua 

Steinbeck John: Routakuun aika

Steinbeck John: Helmi 

Steinbeck John: Torstai on toivoa täynnä 

Strindberg August: Keikari

Strout Elizabeth: Olive Kitteridge

Tartt Donna: Jumalat juhlivat öisin

Tocarczuk Olga: Päivän talo, yön talo

Tolkien J.R.R.: Seppä ja satumaa 

Tyler Anne: Hengitysharjoituksia 

Vera Yvonne: Palava perhonen

Walker Alice: Häivähdys purppuraa

Waller Robert James: Hiljaiset sillat 

Weiss Helga: Helgan päiväkirja

Zola Émile: Nana

Zola Émile: Naisten paratiisi