Tove Jansson ja Tuulikki Pietilä: Haru, eräs saari

 

Saarelle on monta nimeä: saari, luoto, kari, haru.

Tove Janssonin (1914-2001) ja Tuulikki Pietilä (1917-2009) teos Haru, eräs saari kertoi heidän yhteisestä elämästään Klovharulla, pienellä ulkoluodolla Suomenlahdella. He rakennuttivat sinne oman mökin vuosina 1964-65, ja asuivat siellä kolmekymmentä vuotta aina kun mahdollista. 

Kirjassa on Toven päiväkirjamerkintöjä ja Tuulikki Pietilän maalauksia, joita hän teki saarivuosien aikana. Valitettavasti kaikki maalaukset ovat ruskean sävyisiä, uskoisin, että ne ovat kauniimpia luonnollisen värisenä. Olisin myös toivonut mukaan valokuvia saarelta ja tietysti Toven piirroksia. Kirjan kansikuvassa on selvästi Toven tekemiä hahmoja. Noita vastaavia hahmoja olisi kiva, jos niitä olisi näkynyt kirjassa mukana.

Ja viimeisenä kesänä tapahtui jotain anteeksiantamatonta; minä aloin pelätä merta. 

Ikä toi pariskunnalle kaikenlaista vaivaa ja pelkoa myös siitä, että ei enää kykene asumaan meren keskellä. Oli tullut aika luovuttaa mökki pois. 

Kirjan kirjoittamisen aikaan Tove Jansson oli jo 82-vuotias ja Tuulikki Pietilä 79-vuotias. Uskoisin, että heille oli helpotus jättää mökkiaherrus taaksejääneeksi elämäksi. Luonto merinäkymineen antoi heille runsaasti aihetta luovuuteen, josta olemme kiitollisina voineet nauttia heidän taideteoksissaan.

Oli miten oli, me sahasimme ja pilkoimme ja syyspuolella halkovaja oli kupolia myöten täynnä. Ja kun seuraavana keväänä palasimme, oli puuvaja tyhjä ja puhtaaksi pesty, meri oli vienyt kaiken, jopa hakkuupölkyn.

Kaikki omat saarimuistoni heräsivät, kun luin Toven ja Tuulikin yhteistä teosta, jossa kerrottiin lähemmin mökin rakennusvaiheista. Saarielämä on tullut minulle tutuksi kahdenkymmenen vuoden aikana, sillä mieheni on kotoisin saarelta, jonne kuljetaan veneellä. Saarelle on aina vietävä kaikki syötävä ja juotava vesi, minkä tarvitsee sinä aikana, minkä siellä viettää. Jos tarvitsee esim. rakennustarvikkeita, niiden kuljetus ja kantaminen vaatii aina ihan älyttömästi työtä. 

Meri keksi yllätyksiä tämän tästä, ja erään kerran pariskunnan kaikki halot oli hävinnyt talven aikana halkovajasta. Syksyinen aherrus oli siis ollut ihan turhaa, mutta saivat he sentään kuntoliikuntaa halkotöissä. 

Tove Janssonin ja Tuulikki Pietilän teos Haru, eräs saari kertoi tekstin ja kuvien voimin elämästä pienellä luodolla keskellä arvaamattoman meren lumoa.

 

Tove Jansson ja Tuulikki Pietilä, Haru, eräs saari

Teksti Tove Jansson 1996

Kuvat Tuulikki Pietilä

Kannen kuva Signe Hammarsten-Jansson (Tove Janssonin äiti)

Suom. Liisa Ryömä 

Wsoy 2023

s. 89

 

 

Maria Burrow: Rosholmin murhat

 

Vuosien jälkeen Mikko seisoi keltaisen lautan keinuvalla kannella. Lautta puski aallokossa määrätietoisesti kohti syrjäistä Rosholmin saarta. Merituuli ja pienet pisarat pistelivät Mikon kasvoja. Hänen teki mieli mennä takaisin autoon istumaan, mutta tuuli tuntui virkistävältä ja ohjasi kehässä kiertävät ajatukset hetkeksi muualle. Oli outoa palata takaisin kotiin.

Oulun lähellä Kellon Kiviniemessä asuvan kirjailijan Maria Burrowin esikoisdekkari Rosholmin murhat sijoittui kuvitteelliselle Perämeren saarelle. Kirjan päähenkilö, poliisikonstaapeli Mikko Laine, oli pitkällä sairaslomalla Turun poliisista. Rosholmin saari, Riitta-äidin huolenpito ja lepo rauhassa voisivat auttaa palautumaan uuvuttavasta poliisin työstä.

Rosholmin saarella liikkui juuri nyt enemmän poliiseja kuin koskaan aiemmin. Useita partioita oli leirintäalueella selvittämässä tilannetta ja jututtamassa matkailijoita, jotka olivat saattaneet nähdä tai kuulla jotain.

Rosholmin saarelta oli löytynyt ruumis, jolta puuttui eräs kehon osa. Mikko oli aiemmin ilmoittanut näkemästään kehon osasta poliiseille, mutta ei halunnut sekaantua enempää tutkimuksiin. Oulun poliisit olisivat halunneet jututtaa myös Mikkoa, mutta Mikko piiloutui vanhempiensa mökille. Siellä riitti puuhastelua ja seurakin oli erinomaista, sillä naapurihuvilassa asusti uusiseelantilainen Amy. Kirjan kuvioissa oli siis tiedossa rikoksia ja romantiikkaa. 

Mikko ei voinut käsittää äitinsä rauhallisuutta. Kuinka oli mahdollista, että äiti oli käynyt kahdesti sarjamurhaajan kanssa kahvilla ja tuntui suhtautuvan asiaan Muumimamman tyyneydellä?

Kaikenlaista sitä voi sattuakin pienellä saarella Perämeren pohjukassa. Voisi luulla, että kaikki tuntee toisensa, mutta eipä vainenkaan. Ihmisillä voi olla omat salaisuutensa. Kävi ilmi, että meren pohjukassa oli makaillut valtavan arvokas aarre, mutta siitä voit lukea lähemmin kirjan sivuilta. Aarteen pystyi löytämään vain ratkaisemalla arvoituksen.

Maria Burrowin dekkari Rosholmin murhat on viihtyisä dekkari syksyiseltä Perämeren saarelta. Sarjan kakkososa on nimeltään Friimannin kirous.

Maria Burrow, Rosholmin murhat

Lind & Co 2024

s. 269

Dekkari

Perämeri

 

Tess Gerritsen ja Gary Braver: Valitse minut

 

He valitsivat yksityisen, huomiota herättämättömän poistumisen ja olivat sen verran huomaavaisia, että jättivät jälkeensä hyvin vähän siivottavaa.

Toisin kuin tämä tyttö.

Yhdysvaltalaisten kirjailijoiden Tess Gerritsenin ja Gary Braverin yhteistyönä syntynyt rikoskirja Valitse minut kietoi rakkauden intohimoiseen syleilyyn.  Tosin tuo rakkaus oli aika tavalla salailtua ja peiteltyä, mutta tulista se oli. Mitä oikein tapahtuikaan asunnossa, jonka parvekkeelta oli pudonnut nuori opiskelijaneitonen. Oliko hän tehnyt itsemurhan vai mitä ihmettä olikaan tapahtunut. Bostonin poliisin rikoskomisario Frances "Frankie" Loomis oli nähnyt useita itsemurhatapauksia, mutta tätä tapausta hän ei äkkiseltään mieltänyt itsemurhaksi.

Ei tunne helvetti raivoa, kuin on viha loukatun naisen: väkivalta ja hylätty nainen.

Uhri oli 22v. Taryn Moore ja hän opiskeli yliopistossa neljättä vuotta. Professori Dorianin vetämä kirjallisuusseminaari Kohtalokkaat  romanssit kiinnosti osallistujia, mutta Taryn oli seminaarin tähtioppilas, jonka ajatukset ja esseet olivat virkistävän erilaisia, jopa niin erilaisia, että professori ehdotti jatko-opiskelupaikkaa hänelle.

Tarynin päässä kohahti kuin joku olisi karjaissut, ja hän painoi kätensä ohimoille peittääkseen äänen, mutta kuuli sen silti. Kuuli sydämensä jyskytyksen. Sydämensä särkymisen.

Taryn oli seurustellut saman poikakaverin kanssa lukiosta lähtien. Hän oli tullut opiskelemaan Bostoniin, koska poikaystävä halusi sinne. Poikaystävä oli halunnut pitää seurustelussa taukoa, mutta Taryn ei. Oliko sillä petturilla toinen seurustelukumppani?

Tarynin oma elämä ja kirjallisuusseminaarin aihepiiri kietoutuivat salaperäisesti toisiinsa Tess Gerritsenin ja Gary Braverin rikosmysteerissä nimeltään Valitse minut.

 

Tess Gerritsen ja Gary Braver, Valitse minut

Suom. Ilkka Rekiaro

Otava 2021

s. 332

Choose Me 2021

Rikoskirja

 

Herman Koch: Pääosassa Sophia

 

Hän - Sophia - näyttää kuvassa niin järkyttävän hyvältä. Täysin omalta itseltään. Voisin katsella kuvaa tuntikausia. Olen katsellut sitä tuntikausia.

Hollantilaisen Herman Kochin teos Pääosassa Sophia pureutui elokuvamaailman salattuihin teemoihin. Kirjan päähenkilöä esitti elokuvaohjaaja Stanley  Forbes, joka halusi uuden elokuvansa naispääosaan kirjailijaystävänsä 16-vuotiaan tyttären Sophian. Elokuva kuvattaisiin osin Australiassa ja matkalla oltaisiin kuukausia, joten mikä ajoi Forbesia, kun hän oli niin kiinnostunut nuoresta Sophiasta. Forbes olisi sopinut Sophialle isoisäksi ikänsä puolesta.

Olin tuntenut Michaelin jo pitempään. Esittämällä pari pientä loukkaavaa huomiota viimeisimmästä Amerikan flopistani hän näytti teatteriohjaajalle, ettei pelännyt minua, tekisi enintään minulle palveluksen, jos suostuisi ehdotukseeni.

Elokuvan tuottaja halusi erään kuuluisan näyttelijän, Michael Benderin, Sophian vastanäyttelijäksi.  Forbes ei olisi halunnut itseään vanhempaa näyttelijää elokuvaansa, mutta sille nyt ei voinut mitään. Kuvauksissa Michaelin ja Sophian välille syntyi välittömästi kemia, joka näkyi filmillä. Tuottaja ja kuvausporukka olivat innoissaan, mutta ohjaaja ei. Hän poisti mielessään Michaelin kokonaan elokuvasta ja suunnitteli jopa Sophian poistamista. Elokuva eli omaa elämää ohjaajan mielessä ja muu elämä eli omaa elämäänsä. 

Keitä me olemme tuomitsemaan heidät? Miksi heidän rakkautensa olisi vähemmän totta kuin rakkaus samanikäisten kesken?

Sophia oli pyytänyt Forbesia puhumaan uudenvuoden illallisella vanhemmilleen. Ennen illallisia Forbes tajusi olevansa nenästä vedettävä tyyppi. Vanha ihminen, kehonsa vanki. Tyyppi, joka  tunsi olevansa muiden tiellä ja taakkana.

Herman Kochin kirjojen aiheet pureutuvat aina ikäviin asioihin. Suorastaan järkytyin, kun luin ensimmäisenä Illallisen, jossa vanhemmat kannustivat poikaansa hakkaamaan maahanmuuttajia. Lääkärin jälkeen oli selvää, että lukisin jatkossa kaikki Kochin teokset. Tosin vierastin ajatusta, että lukisin elokuvamaailmaan liittyvää nuorten tyttöjen hyväksikäyttöä vanhempien miesten taholta. Aihe on kuitenkin ollut kovasti esillä mediassa. Vanhat ohjaajat ja näyttelijät ovat käyttäneet hyväkseen elokuvissa näytelleitä nuoria tyttöjä ja poikia. Edes alaikäisyys ei ole suojellut heitä. Eikä se suojellut kirjan nuorta Sophietakaan.

Herman Koch on sen lisäksi, että hän on kirjailija, niin myöskin kolumnisti ja näyttelijä. Koch on näytellyt radiossa, televisiossa ja elokuvissa, yleensä sivurooleissa. Hän on myös tv:ssä pitkään (1990-2005) esitetyn satiirisen Jiskefet (Roskapönttö)-sarjan yksi luojista, ja näytellyt myös siinä. Elokuvamaailma on siis tuttua Herman Kochille, joten hänellä on paljon näkemystä elokuvamaailman pimeistä puolista.

Herman Kochin teos Pääosassa Sophia pureutui elokuvamaailman tabuun.

Herman Koch, Pääosassa Sophia

Suom. Mari Janatuinen

Siltala 2022

s. 259

Een film met Sophia 2021

Elokuvamaailma

Hollanti

 

Herman Koch: Pormestari 

Herman Koch: Naapuri

Herman Koch: Lääkäri

Herman Koch: Illallinen 

Herman Koch: Suomen päivät

 

Leena Lehtolainen: Vihreän lohikäärmeen risteys

 

Vihreä lohikäärme oli jälleen tahraton. Sen suomuinen pinta kimalteli, siivissä säkenöi päävärin seassa pronssia, suusta syöksyvä liekki näytti siltä, että se polttaisi osuessaan iholle.

Löysin tämän Leena Lehtolaisen nuorten dekkarin Vihreän lohikäärmeen risteys kirjaston nettihausta, kun laitoin hakusanaksi vihreä. Hain vihreää, koska Helmet-lukuhaasteessa on kohta, jossa kirjan kannessa pitää olla vihreää tai sitten nimessä. Molemmat kohdat täyttyivät hyvin. Lisäksi luotan Lehtolaisen vetävään kirjoitustyyliin. Maria Kallio-kirjat olen lukenut melkein kaikki, ja olen seurannut kahta tv-sarjaa samoista dekkareista. Kirjassa nuoret päähenkilöt Viggo ja Selma etsivät Viggon kadonnutta veljeä ja Selman veli piti saada pois rötöstelyjen parista.

Selma oli hetkessä hereillä. Savun silmissä hehkui raivo, ja vaikka hän oli irrottanut otteensa Selmasta, tyttö pelkäsi, että sisarus kävisi uudestaan hänen kimppuunsa. 

Niinhän siinä saattaa käydä, että vaikka olisi huolissaan ja toivoo vain hyvää, niin sisaruksetkin haluavat huolehtia vain itse itsestään. Selman sisaruksen nimi oli Savu. Savu oli itse valinnut nimensä. Hän ei halunnut tietää mitään entisestä elämästään. Rikolliset olivat saaneet hänet kiikkiin juuri sen vuoksi, että Savu erottui joukosta. Yleensä rikolliset etsivät henkilöitä, jotka saa mukaan juuri sen vuoksi, että he eivät kelpaa muiden seuraan. 

Kiinan kielessä vihreän lohikäärmeen merkki sisälsi sekä jousen että keihäänvarren. Nyt jousen sinkoama nuoli oli viimein lähtenyt lentoon ja keihäänvarsi kaartoi kohti päämäärää, joka oli Joelin kohtalon selvittäminen, mietti Viggo ja hölkkäsi edestakaisin lähikäärmeen edessä.

Leena Lehtolaisen Vihreän lohikäärmeen risteys oli vetävä nuorten dekkari. Kirja pureutui tämän ajan kipeisiin nuorten ongelmiin kiinnostavalla ja uskottavalla tavalla. Mukana oli sopivasti ihastumisia ja yhteinen halu tehdä oikein.

 

Leena Lehtolainen, Vihreän lohikäärmeen risteys

Tammi 2022

s. 283

Nuorten dekkari

Queer

Nuorten ongelmat

Caroline Mitchell: Keskiyön peli

 

Muistan kuolinpäiväni aivan selvästi. Se alkoi ihan yhtä mitäänsanomattomana kuin moni muu sitä edeltävä päivä. Siihen aikaan en ymmärtänyt, mikä elämässä on tärkeää.

Irlantilaisen Caroline Mitchellin jännitystä tihkuva psykologinen trilleri Keskiyön peli alkoi Halloween-yön pelistä. Tapahtumapaikkana oli vanha ränsistynyt kartano, jossa oli tehty kymmeniä vuosia aiemmin perhesurma. Viisi nuorta tyttöä meni pelaamaan Keskiyön peliä keskellä yötä kartanolle, jonne oli pääsy kielletty. Pelin tarkoituksena oli kutsua paikalle Keskiyön mies. Jos ei osannut sääntöjä... 

Sinä yönä kuolin, enkä ole lähtenyt Blackhallin kartanosta sen koommin.

Kirjan päähenkilö oli Sarah Noble, joka oli ollut pitkällä sairaslomalla etsivän työstään. Sarahin taustalta löytyi enemmänkin traumaattisia tapahtumia. Ei ihme, että hän tarvitsi sairaslomaa. Nyt piti palata takaisin työelämään, ja melkein ensimmäiseksi hän joutui mukaan erään nuoren tytön katoamistutkimukseen.

Vihdoin, yksinäisen keittiönsä hämärässä, Sarah löysi vastauksia. Koko tämän ajan hän oli olettanut, että peli oli vain tekosyy. 

Sarah löysi tekijän kartanosta, jonne ei ollut aikonut palata enää ikinä. Keskiyön mies kuitenkin odotti häntä siellä. Oli tullut aika selvittää sekä menneisyyden että nykyisyyden mysteerit. 

Keskiyön pelin tapahtumat alkoivat lokakuun viimeisestä päivästä ja päättyivät joulukuun 25. päivä. Sarah oli tehokas työssään, vaikka hän ei saanutkaan osallistua varsinaiseen rikostutkintaan. Ei hän sitä olisi halunnut tehdäkään. Kirjassa oli Halloweenin kauhutunnelmien lisäksi ystävyyttä ja rakkautta. Lisäpehmeyttä jännittävään tarinaan toivat kissat.

 

Caroline Mitchell, Keskiyön peli

Suom. Matilda Forstadius

Docendo 2024

s. 355

The Midnight Man 2021

Psykologinen trilleri

Halloween

Irlanti

David Nicholls: Melkein perillä

 

Kolmen päivän patikkamatka ventovieraiden ihmisten seurassa. Tämä oli juuri sellainen potentiaalisesti kammottava kokemus, jollaista Marnie kipeästi kaipasi, ja jossain mielensä sopukoissa hän päätti harkita asiaa. Tosimaailmassa hän tuli vastanneeksi: "Sopii."

Ystävänpäiväkirjaksi sopii hyvin tämä englantilaisen David Nichollsin teos Melkein perillä. Kirja kertoi nelikymppisistä Marniesta ja Michaelista, jotka tekivät monen päivän vaellusretken yhdessä. He tutustuivat toisiinsa matkalla. Marnie ei ollut aiemmin vaeltanut, sitä vastoin Michael vaelsi kaikki vapaa-aikansa yksin. Molemmat viihtyivät yksinäisinä, mutta eräs yhteinen ystävä halusi heidän viettävän sosiaalisempaa elämää. 

He hymyilivät toisilleen, ja hetken kuluttua Marnie sanoi: "Mutta haisenko minä ihan totta lehmänpaskalta?"

Ensimmänen etappi oli saavutettu ja vaellusporukka oli päässyt hotelliin. Suihkunraikkaana ja tälläytyneenä, Marnie huomasi vaelluskengällään sitä ihteään, ja siitä kehittyi aikamoinen siivousurakka, kuten  jokainen voi kuvitella. Kirja on kaikessa sympaattisuudessaan myös välillä huvittava. Marnie on kerta kaikkisen ihana nainen. Illallisen jälkeen eräs vaellusporukan jäsen yritti kehitellä intiimejä sänkypuuhia Marnien kanssa, mutta siitäkin kannattaa lukea lähemmin kirjan sivuilla.

Johtuipa se sitten korkeammalle nousemisesta tai universumin kostosta, nyt vettä alkoi tulla oikein toden teolla. Polku hävisi näkyvistä ja muuttui puron kanssa samansuuntaisesti virtaavaksi vuoksi, joka loiskui ja lorisi ensin heidän vasemmalla, sitten oikealla puolellaan heidän hyppiessään sinne tänne helpointa reittiä etsien.

Uskomaton kävelymatka luonnon armoilla jatkui sitten kahteen pekkaan, vain Michel ja Marnie uskalsivat ulos sateeseen, sillä muut eivät halunneet kastua, vaan menivät taksilla seuraavalle hotellille. Semmoinen vaihtoehto olisi minullekin sopinut hyvin kaatosateessa. 

Suosittelen lukemaan tämän feelgood-kirjan, vaikka vaeltaminen ei kiinnostaisikaan. Kirjan syvin teema on yksinäisyys ja miltä se tuntuu. Michael oli eron ja muiden ikävien tapahtumien jälkeen traumatisoitunut ja käpertynyt siihen, että selviäisi päivästä toiseen. Marnie oli jäänyt omiin oloihinsa pandemian jälkeen, eikä mikään oikein huvittanut, työt olivat kotona, minnekään ei tarvinnut lähteä, kukaan ei kaivannut.

David Nichollsin teos Melkein perillä vei kahden yksinäisen ihmisen matkalle itseen ja muiden luo. Nicholls on käsikirjoittanut mm. Rimakauhua ja rakkautta-tv-sarjaa, joka on ollut yksi suosikki-sarjoistani. Sitä samaa teemaa eli rakkauden  pelkoa, lähestyä toista ihmistä, ystävystyä ym. löytyy myös Melkein perillä teoksen sivuilta. Ja mikä upea nautinto tämän kirjan teksti- ja sanavarasto onkaan.

 

David Nicholls, Melkein perillä 💕 *****  

Suom. Oona Nyström 💕 *****

Otava 2024

You Are Here 2024 

Feelgood

Vaelluskirja

 

        Hyvää Ystävänpäivää !!!

 

Joel Kangas: Kaamos

 

 

Nuori nainen näyttää taskulampun valossa enemmän kylmettyneeltä mallinukelta kuin ihmiseltä. Pisamaisille kasvoille on luonnottoman ilmeettömyyden lisäksi jäänyt kalpeus, jonka alta paistaa kuolemasta huolimatta nuori kauneus.

Joel Kankaan esikoisdekkari Kaamos kertoi inarilaislähtöisestä helsinkiläisestä poliisista Mikkal Moilasesta. Inarissa asui vielä tullin palveluksessa oleva sisko. Kaipuu pohjoiseen oli kyllä mielessä, mutta lapsuuden traumat pitivät öisin hereillä. Tutkinnan alle tuli nuoren naisen ikävä kuolema, joka laajeni yllättäen kirjan tarinassa myös koskettamaan Mikkalia. Joku hautoi ikävyyksiä koko poliisilaitokselle, ja etenkin Mikkalille.

Mikkal säpsähtää ja pysähtyy. Aivan kuin vähän matkan päässä joku olisi livahtanut ison kiven taakse. Iso ja tumma hahmo. Hetkittäin hänellä on ollut levoton olo, näille juoksulenkeille vieras. Hänestä on tuntunut, että joku seuraa tai vaanii.

Mikkal harrasti juoksemista, joten ihan kuka tahansa ei pysynyt 28 kilometrin lenkillä mukana. Lukijoille  selviää kirjan pahis aika nopeasti, mutta poliisit näyttivät olevan aika sinisilmäisiä tutkimuksissaan. Tuo pahis sekoitti kyllä omatoimisesti tutkintalinjoja. Ikävä tyyppi kerta kaikkiaan.

Kylmä ja paukkuva, mutta ei armoton pakkanen. Lumen valtaama tunturimaisema aukeaa mökintekeleestä kömpivän Mikkalin kasvojen edessä. Alkutalven lumimäärät eivät vielä riitä valkaisemaan koko maisemaa.

Tulihan se Inarissa käyntikin Mikkalin eteen. Hänellä jäi hiukan aikaa poliisin tehtäviltä, joten Otsamo-tunturille oli päästävä kipuamaan. Otsamolla olen itsekin käynyt muutaman kerran. Tunturin laella on oikea mökki, ja sieltä on hienot näkyvyydet joka suuntaan.

Eräs henkilö piti noutaa Norjan rajalta kuulusteltavaksi Helsinkiin. Samalla reissulla Mikkal tapasi siskonsakin ohimennen. 

Ilma on viileä. Kostea ja kalantuoksuinen. Tumma pilvimassa valloittaa vauhdilla taivasta, tuuli on yltynyt ja Inarijärvi pauhaa vaahtopäinä.

Kirjan tarinassa kuljettiin Mikkalin lapsuuden kuvauksissa 1990-luvun loppupuolen Inarissa, ja nykyajan poliisitutkinnassa. Jokin yhdisti nuo molemmat, joista voit lukea kirjan sivuilta tarkemmin.

Tykkään tosi paljon koukuttavista kirjan lopuista, joissa koukutetaan seuraavaan sarjan kirjaan. Nyt jäi hiukan harmittamaan, kun en tiedä, mitä loppujen lopuksi oikein tapahtui. Mikkalin lapsuudenkin kuvaukset jäivät avonaisiksi. Joten toivottavasti näihin mietteisiin tulee vastauksia jatkossa. Inarissa voitaisiin pysytellä seuraavassakin dekkarissa. 

 

Joel Kangas, Kaamos

Karisto 2025

s. 317

Dekkari

Inari 1990-luvun loppuvuodet

Helsinki nykyaika

 

Sigurdardóttir Lilja: Sysimusta kuilu

 

Ísafold oli aina sanonut elävänsä unelmaelämää, mitä Áróra oli pitänyt outona. Ísafoldin mukaan Islannissa asuminen, kielitaidon palautuminen yhtä sujuvaksi kuin lapsena ja islantilaisten tapojen omaksuminen oli aina ollut hänen unelmansa. Áróralla ei ollut koskaan ollut samanlaista tarvetta kiinnittyä maahan. Ei ennen kuin sisko katosi.

Islantilaisen Lilja Sigurdardóttirin Sysimusta kuilu on viides osa Áróran tutkimuksia-dekkarisarjassa. Kirjan tapahtumat sijoittuivat  Reykjavikiin, missä Áróra asui, ja missä hänen miesystävänsä Daniel oli poliisina. Áróra tuli alunperin Islantiin Englannista, sillä hänen siskonsa oli kadonnut. Aróra oli varma, että siskon mies Björn oli tappanut hänet. Sitten katosi Björn. Edellisessä kirjassa heidät molemmat löydettiin.

Áróra oli jo ennen puolta päivää käynyt Kaffikón kaikissa Reykjavikin keskustaa lähimpänä olevissa viidessä kahvilassa.

Áróra tutki työkseen talousrikoksia. Islannissa oloaikanaan töitä oli ollut vähän, mutta nyt hän sai vinkin Danielilta. Kahvilaketju siis pesi  selvästi rahaa. Pitäisi vain selvittää mitä rahaa ja mistä se tulee. Keitä rikollisiin kuului, ja miten hommaa pyöritettiin. Áróra tutki tapausta intensiivisesti, ja lähestyi jopa rikollisryhmän pomoa tuttuun rehvakkaaseen tapaansa. Daniel tutki toisaalla samaa tapausta yhdistellen todisteita, haastatellen ja kuulustellen. Tulostakin syntyi.

Kun Áróra kääntyi, Daniel pudotti takin lattialle ja syöksyi rakkaansa luokse. "Áróra! Mitä on tapahtunut?" Hänellä oli huuli halki, otsassa iso kuhmu  ja ... 

Ároran siskon elämä parisuhteessa oli kaikkea muuta kuin unelmaelämää. Se elämä oli väkivaltaa ja väkivallan pelkoa. Mies oli kammottava pikkurikollinen, joka piti Ísafoldia otteessaan, ja pakotti tekemään ikäviä asioita, jopa muuttumaan itsekin rikolliseksi. Mutta hän rakasti miestään, eikä pystynyt jättämään Björniä, vaikka tiesi, että Björn lopulta tappaisi  hänet.

Lilja Sigurdardóttirin dekkari Sysimusta kuilu kertoi päähenkilön sisaren tarinan ja päätti samalla viisiosaisen dekkarisarjan. Kirjan sivuilla juotiin paljon kahvia ja setvittiin huumemaailman ikävyyksiä. Tiivistunnelmainen dekkari, jossa pääosa on lähisuhdeväkivallalla. Ei sovi herkemmille lukijoille.

Lilja Sigurdardóttir, Sysimusta kuilu *****

Suom. Seija Holopainen *****

BlueMoon 2025

s. 215

Daudadjúp sprunga 2023

Dekkari

Áróran tutkimuksia-sarjan 5. osa

Islanti

 

Sigurdardóttir Lilja: Jääkylmä aurinko

 

Sikurdardóttir Lilja: Verenpunainen meri 

 

Sigurdardóttir Lilja: Kalmankalpea maa

Sigurdardóttir Lilja: Kuolonmusta laava

 

Ulla Rask: Blanka, Itämeren tytär

 

Ei kukaan tietenkään odota, että hyvän saksalaisen perheen tytär olisi omissa häissään iloinen, mutta olisi hyvien tapojen mukaista yrittää olla näyttämättä sitä noin selvästi...

Ulla Raskin esikoisromaani Blanka, Itämeren tytär aloitti uuden historiallisen Kylmä meri-kirjasarjan. Kirjan alussa vietettiin Blankan sisaren Dorothea häitä  vuoden 1606 Räävelissä eli nykyisessä Tallinnassa. Sulhasena oli lyypekkiläinen leskimies. Dorothea oli saanut kuitenkin tappavan taudin, ja kuoli. Kalliit häät ja isän velkaantuminen pakottivat myös Blankan avioitumaan, mutta siitä voit lukea lähemmin kirjan sivuilta.

"Älä huuda", Blanka suhisi, kapusi sängylle ja kurkki ulos hytin ainoasta ikkunasta. "Laivaan kiipeää oudon näköisiä miehiä veneestä, jossa on lippu, jollaista en ole koskaan nähnyt. Ja nyt on yö." 

Kun Blanka lähti piikansa Margon kanssa viimein Räävelistä kohti Lyypekkiä miehensä luokse täyteen lastatun laivan matkassa, laiva ryöstettiin ja Blanka ja Margo kaapattiin lunnaiden toivossa mukaan. Siitä seurasi aikamoinen seikkailu pitkin Suomenlahtea ja Itämerta. Lunnasrahoja ei vain kuulunut eikä näkynyt ilkeille kaappaajille. Naiset pelkäsivät henkensä edestä kaappajiaan.

Jokainen Rode Draakin miehistön jäsen, joka suinkin pääsi irrottautumaan töistään, oli kerääntynyt kannelle ihmettelemään ruumasta löytyneitä salamatkustajia.

Vuoden 1607 juhannuksena Visbyn väki juhli keskikesän juhlaa vahvassa humalatilassa. Niin myös kaapparit, joiden ruokaa oli vahvistettu salaperäisillä huumaavilla marjoilla. Niiden avulla Blanka ja Margo pääsivät pakoon ja piiloutuivat. Oli heillä tietysti eräs kiltti ja ihastunut apurikin matkassa. Onneksi oli. Vielä piti selvitä Visbyn ja Lyypekin välinen matka joten kuten laivan ruumassa niin, että kukaan ei löytäisi heitä. Toisin kävi. 

Ulla Raskin upea historiallinen Blanka, Itämeren tytär  kertoi kahdesta nuoresta naisesta, jotka joutuivat hurjaan seikkailuun merimatkallaan. Suosittelen lämpimästi historiallisten kirjojen lukijoille.

 

Ulla Rask, Blanka, Itämeren tytär

Wsoy 2025

s. 375

Kylmä meri -sarjan 1. osa

1600-luku

Rääveli, Lyypekki

 

KEVÄTDEKKARIT 2025

 

Nyt olisi tarjolla jännitystä kevään lukupinoihin. Olen dekkareiden suurkuluttaja, joten ajattelin tällä kertaa esitellä lukulistallani olevia jännittäviä kirjoja. Tykkään cosy crime tyyppisistä kirjoista, joissa saa mielellään olla huumoriakin mukana. Luen toisinaan trillereitä ja mietin aina kuka on syyllinen. Oudointa on, jos syyllinen tulee kertomuksen ulkopuolelta.

 

 

Englantilaisen Jacqueline Winspearin dekkari Maisie Dobbsin ensimmäinen juttu aloittaa sotien väliseen Englantiin sijoittuvan dekkarisarjan. Historiaa, romantiikkaa ja jännitystä luvassa lukijoille.

 

 

Laura Anderssonin Tähtipölyn bulevardi aloittaa uuden historiallisen sarjan 1930-luvun Helsingistä, jossa elokuvatähti Doris Laine elää kaksoiselämää alamaailmassa.

 

 

Hyvänmielen dekkarisarjan aloittaa Hanni Maulan Vintagea ja veritekoja. Päähenkilönä hyörii eläkeläinen Helvi Helve, joka tutkii antiikkiharrastajan kuolemaa ystäviensä ja villakoiransa kanssa. 

Jesse Q. Sutanton Vera Wongin murhaavan hyvät neuvot kertoo 60v. Vera Wongista, joka pitää omaa teeliikettä. Eräänä päivänä liikkeessä oli aamulla ruumis, ja Vera aloitti salapoliisin työnsä heti. Toivottavasti tämä sarja sijoittuu Jakartaan, missä kirjailijakin asuu.

 

 

Liz Nugentin psykologinen trilleri Särmikäs Sally Diamond sijoittuu Irlantiin. "Kun kuolen heitä minut roskiin."

 

 

Jessica Bullin Kovaonninen hatuntekijä aloittaa 1700-luvun loppupuolelle sijoittuvan dekkarisarjan, jossa Jane Austen ratkoo murhamysteerejä. Historiaa, herraskartanoita, tanssiaisia...

 

 

Eija Laineen esikoisdekkari Keisarinvihreä kuulostaa kiinnostavalta. Kirjalla on vetävä nimi ja upea kansikuva. Pieni paikkakunta ja idyllinen talo sopivat sosiaalisesti rajoittuneelle päähenkilölle, Kaislalle, mutta rauhaa ei riitä pitkäksi aikaa.

 

 

Richard Osmanin dekkari Ratkomme murhia aloittaa uuden dekkarisarjan. Kirjan päähenkilöinä toimivat eläkkeellä oleva poliisi Steve Wheeler ja hänen miniänsä Amy Wheeler. Hurja matka luvassa, mutta kuka hoitaa kissan?

 

 

Joona Keskitalon Tunturi, joka ulvoi on kolmas teos Takamailla-trillerisarjassa, jossa ensimmäinen osa oli nimeltään Saari, joka repesi ja toinen osa Suo, joka upposi.  Jokainen teos on itsenäinen.

 

 

Joel Kankaan esikoisdekkari Kaamos aloittaa uuden dekkarisarjan, jossa rikoksia tutkii Inarista kotoisin oleva Helsingin poliisi Mikkal Moilanen. Tapahtumat sijoittuvat Helsinkiin. Voi kun tämä sarja olisi sijoittunut kokonaan pohjoiseen. Luen kuitenkin, koska kansikuva ja kirjan nimi ovat tosi kiinnostavat.

 

      Löytyykö dekkareita sinun kirjapinostasi?

   Mitä jännittävää suosittelisit minulle luettavaksi? 

Freida McFadden: Kotiapulainen valvoo

 

Minun on vain toivottava, ettei kukaan saa selville, mitä olen tehnyt.

Yhdysvaltalaisen Freida McFaddenin Kotiapulainen valvoo jatkoi trillerisarjaa, joka kertoi Milliestä. Tällä kertaa Millie eli perhe-elämää miehensä ja kahden lapsensa kanssa. He olivat ostaneet ensimmäisen oman kotitalonsa hyvältä asuinalueelta. Millie oli valmistunut sosiaalityöntekijäksi, ja kävi töissä, lapset olivat koulussa ja mies yritti siirtää puutarha-alan yrityksensä samalle alueelle. Naapurin rouva auttoi häntä siinä yrityksessä Millien mielestä vähän liiankin ahkerasti.

Naapurin rouvalla kävi kotiapulainen, ja pian Millie huomasi, että samainen kotiapulainen oli kotiutunut heillekin töihin. Samanaikaisesti Millie huomasi, että hänen miehensä oli aikamoinen valehtelija. Ja ihan oikeasti heitä tarkkailtiin koko ajan.

Ja nyt hän on täällä. Samassa huoneessa kanssani.

Naapurin pariskunta oli todella outo. Melkein yhtä outo oli toinenkin naapuri. He eivät tulleet ollenkaan toimeen keskenään. Naapurusten välit nyt tuppaavat toisinaan kiristymään ihan oikeassakin elämässä. Millie yritti vältellä molempia, mutta se ei onnistunut.

Millie yritti elää niin, että naapurit eivät saisi tietää hänen vankilamenneisyydestään mitään, saatikka sitten hänen lapsensa, jotka muuton jälkeen alkoivat oireilla ikävällä tavalla. Olisihan se pitänyt Millien huomata, joka oli opiskellut sosiaalialaa, että jotain oli pahasti pielessä. Lasten muuttunut käytös pahempaan suuntaan, on aina merkki siitä, että jotain ikävää on tapahtunut.

Freida McFaddenin Kotiapulainen valvoo vei keskelle naapurustomysteeriä.

 

Freida McFadden, Kotiapulainen valvoo

Suom. Jussi Tuomas Kivi

Otava 2024

s. 367

The Housemaid Is Watching 2024

Trilleri

 

Freida McFadden: Kotiapulainen

Freida McFadden: Kotiapulaisen salaisuus 

Blogistania 2024 omat valinnat

 

Kirjasähkökäyrän valinnat vuoden 2024 parhaimmiksi kirjoiksi ovat:

 

Blogistania Finlandia:

3p. Pajtim Statovci: Lehmä synnyttää yöllä

2p. Tommi Kinnunen: Kaarna

1p. Merja Mäki: Itki toisenkin

 

Blogistania Globalia:

3p. Mélissa Da Costa: Kaikki taivaan sini

2p. Ann Napolitano: Kaunokaisia 

1p. Toshikazu Kawaguchi: Ennen kuin kahvi jäähtyy 

 

Blogistania Tieto:

3p. Niko Kettunen: Kaikenkarvainen kapybara

2p. Selma Lähteenmäki: Eläinten turvakoti Tuulispää

1p. Jari ja Kati Tervo: Ukko ja mökki

 

Blogistania Nuoret:

3p. Arndis Pórarinsdottir ja Hulda Sigrún Bjarnadottir: Maailman lopun saari

2p. Adam Silvera: Ensimmäinen viimeinen päivä 

1p. Pia Westerholm: Poikani Vimma

 

Blogistania Kuopus:

3p. Linda Bondestam: Hopi Hopi

2p. Daniel Kalejaiye: Konstaapeli Gorilla ja kadonnut keksipurkki

1p. Roope Lipasti: Lemuetsivät - Löyhkäävä labyrintti

Roope Lipasti: Luutnantti Ströbelin istumajärjestys

 

- Hoi poika, tulepas tänne.

Hän kaivoi esiin nahkaisen kukkaron ja sieltä kuparisen kolikon, jonka ojensi minulle ja kertoi tarvitsevansa oppaan, koska tässä suurkaupungissa ei hänen mukaansa pystynyt kulkemaan eksymättä. 

Roope Lipastin historiallisen teoksen, Luutnantti Ströbelin istumajärjestys, alku sijoittui syksyiseen Turkuun ja vuoteen 1631.  Luutnantti Ströbel oli palaamassa sodasta, ja tapasi laivasta noustuaan noin 11-vuotiaan orpopojan Påvalin. Påvalista tuli Ströbelin opas ja apulainen sekä kirjan tarinan kertoja. Ströbel asettautui asumaan Påvalin pieneen vuokra-asuntoon. Pian Ströbel oli koko kaupungissa tunnettu ja haluttu vieras, sillä kirkkoon hankittaisiin Ströbelin suunnittelemat penkit, ja Ströbel vastaisi istumajärjestyksestä. Mutta miksi Ströbel oli tullut Turkuun, kun oli kotoisin Raumalta?

- Kirkko ei voi maksaa teille. Tämähän on vain muodollisuus. Emme voi antaa arvokasta kultalankaa ilman pätevää sopimusta, ettekä te naisena voi sitä tehdä. Tällä ei toki ole mitään tekemistä teidän itsenne kanssa.

Valpuri punastuu kiukusta, ja hän häpeää punastustaan niin, että punastuu vielä enemmän.

Valpuri Johanintytär Tasapää oli helmenompelijatar ja kirjan toinen kertoja. Hän oli saanut helmenompelijan oppinsa isältään, joka oli eläessään arvostettu mestari. 1600-luku oli naisille ikävää aikaa siinä mielessä, että he eivät saaneet olla itsellisiä, paitsi lesket. Miehet päättivät ja sopivat asioista, vaikka Valpuri olisi ollut kaikin puolin itse halukas mestariksi. Mies oli juoppo ja saamaton, eikä pystynyt edes petihommiin. Sitten hurmaava luutnantti Ströbel asteli tupaan ja toi takkinsa korjattavaksi ja tuntui kuin uudet tuulet alkoivat puhallella, sillä takki vaati useamman käyntikerran Valpurin luona. Ja takista tietysti tuli hieno.

Isäni,

Kirjoitan tätä odottaessani laivaa Lyypekissä. Jalkaani särkee luoti, joka siihen osui. Näyttää siltä, että saatan selvitä kotiin ja jos niin käy, etsin teidät käsiini ja kerron tämän tarinan. Sen jälkeen sytytän kotinne palamaan ja jos yritätte ulos, ammun teidät.

Luutnantti Ströbel opetti Påvalin lukemaan. Kun Påvel halusi harjoitella lukemista, hän luki Ströbelin kirjoittamia kirjeitä. Ne olivat sangen erilaisia sisällöltään, kuin mitä Ströbel puhui ääneen.

Kirkon penkit valmistuivat sopivasti, kun luutnantti Ströbelin Turun aika oli tullut päätökseen, mutta sitä ennen tapahtumat kiihtyivät ja oikeuttakin käytiin. Kaupunkilaiset saivat nauttia ruoskinta-esityksistä ja huoranpenkistä ja muistakin 1600-luvun tuomiosta. Mutta mitä oikein tapahtuikaan? 

Roope Lipastin Luutnantti Ströbelin istumajärjestys vei hurmaavan huijarin matkassa 1600-luvun Turkuun. 

 

Roope Lipasti, Luutnantti Ströbelin istumajärjestys

Kansikuva Elina Warsta

Atena 2024 

s.361

Historiallinen teos

1600-luku

Turku 

 

Roope Lipasti: Mikaelin kirja