Sinä olet pieni. Et ole saanut vielä silmiä. Niiden paikalla on kasvoissasi reiät. Mutta sellaisia vauvat ovat, kyllä ne aikanaan tulevat. Peittelen sinut, peitän puolet kasvoistasi. Sinähän olet pelkkä kallo, silmätön kallo josta kellertävä iho hilseilee.
Tanskalaisen kirjailijan Jonas T. Bengtssonin Submarino on yhteiskunnallisesti kantaaottava, suorastaan sosiaalisen huono-osaisuuden tarkasti esiintuova julistus. Kirja oli läimäytys kasvoille, näin lapsista tulee rikollisia ja näin lapset syrjäytyvät. Näin huonosti lapsia kohdellaan. Kirja on todella ajankohtainen, kun Suomessa lasten huostaanotot ovat lisääntyneet. Kirjan lapsia ei huostaanotettu, ei, vaikka olisi pitänyt tehdä se. Ympäristö ummisti silmänsä. Huonoista lähtökohdista ja surkeista olosuhteista sekä päihteiden väärinkäytöstä johtuen, kirjan lapsilla ei ollut mahdollisuuksia kasvaa ja kehittyä normaaleiksi. Kirja kertoi kahden pojan kasvukertomuksen, kirja kertoi päihteistä, kirja kertoi rikollisuudesta, kirja kertoi syrjäytymisestä... kirja kertoi traumoista ja kriiseistä, masennuksesta ja väkivallasta, kaikesta sellaisesta, joilta vanhempien pitäisi suojella lapsiaan.
Suunnittelimme miten tappaisimme äidin. Ajankuluksi, kun hän ei ollut kotona. Emme me häntä vihanneet. Emme vielä.
Submarinon väkevä tarina koukutti minut lukemaan sen yhdellä lukukerralla. Kirjan tapahtumat olivat todella aidontuntuiset ja kirjailijan tiivistetty tekstinkäsittely korosti tarinan väkivaltaisuutta ja rikollista elämäntyyliä, jolle ei näyttänyt olevan vaihtoehtoa. Tosin toinen veljeksistä pyrki kasvattamaan poikansa naapureiden hyväksymäksi. Kirjassa verrattiin normaalielämää ja rikollista päihde-elämää. Tietysti molemmat veljekset kaipasivat normaalia elämää, mutta jo lapsena aloitettu päihteiden käyttö esti normaalin elämän.
En kertonut hänelle koskaan laitoksista. Äidistä, joka toi meidät yhteen, mutta katosi itse. Veljistä, siitä jonka nimeä harvoin käytän ja siitä joka ei ehtinyt nimeä saadakaan.
Jonas T. Bengtsson, Submarino ****
suom. Päivi Kivelä
LIKE 2015
s. 447
Julkaistu Tanskassa 2007
Kirjasta on tehty samanniminen elokuva, joka sai Pohjoismaiden neuvoston elokuvapalkinnon 2010.