Heidi kesti hänen katseensa kertaakaan silmiään räpäyttämättä, sillä isoisä, jolla oli pitkä parta sekä tuuheat yhteenkasvaneet harmaat kulmakarvat, jotka muistuttivat jonkunmoista heinäkasvia, oli niin kummallisen näköinen, että Heidin täytyi häntä oikein perinpohjaisesti tarkastella.
Sveitsiläisen Johanna Spyrin (1827-1901) kirjoittama Pikku Heidi-kirja on julkaistu ensimmäisen kerran vuonna 1881. Ensimmäisen kerran olen lukenut kirjan hyvin pienenä tai sitten se on minulle luettu. Varsinkin äitini nuorin sisko oli innokas lukemaan minulle kirjoja. Sarjan kirjoista on tehty myös elokuvia, jotka katsoin pienenä. Heidi on orpo tyttö, jota hänen äitinsä sisko on hoitanut, mutta ei pystynyt enää hoitamaan, joten hän vei Heidin tämän isoisän luokse alppitunturille.
Joissakin kirjoissa isoisää kutsutaan alppivaariksi, tässä kirjassa tunturisedäksi, mutta Heidille hän on isoisä. Isoisä on saanut ikävän maineen kyläläisten keskuudessa, joten hän on rakentanut pienen kotinsa korkealle tunturiin, kauas muiden ihmisten seurasta. Hän pakoili muiden ihmisten seuraa ja muut ihmiset karttoivat isoisää. Kukaan ei pitänyt siitä, että pieni tyttö joutui isoisän luokse asumaan, mutta Heidipä ei ollut moksiskaan. Hän rakasti heti Alppeja, vuohia ja sai seuraa Vuohi-Pekasta, joka paimensi vuohia. Näin kului muutama vuosi. Kylän pappi kävi patistelemassa isoisää, että Heidin pitäisi mennä kouluun, mutta isoisä oli eri mieltä.
Sitten tuli päivä, jolloin Heidin täti tuli noutamaan Heidin eräälle tytölle leikkikaveriksi. Tyttö asui kaukana, kaukana suuressa kaupungissa. Kaupungissa asuminen oli Heidille järkytys ja Heidi oli järkytys taloudenhoitajalle. Heidi hankki melkein ensitöikseen taloon kissanpoikasia, joita taloudenhoitaja inhosi. Heidi teki kaikkea muutakin, jota taloudenhoitaja ei voinut sietää. Edes Heidin nimi ei kelvannut hänelle. Kaupunkielämä ei sopinut Heidille ja hän kärsi sunnattomasti.
Tämä lapsuudenaikainen kirja oli mukava lukea pitkästä aikaa, tosin kirja on aika uskonnollinen, jota en muistanutkaan. En luultavasti ole lukenut kirjaa edes tytölleni. Kirjan aidossa kansikuvassa on piirretty tyttö, jolla on tirolilaismekko päällä. Valkoinen pusero, hihaton sininen mekko ja valkoinen esiliina edessä. Heidi oli hyvin omatoiminen tyttö ja ihme, että hänelle ei sattunut isossa kaupungissa isompia haavereita. Johanna Spyrin Pikku Heidi on oikea klassikko lastenkirja, jonka maailmankuva ja teksti voi tuntua nykyajan lukijoista vanhahtavalta, mutta itse hyppelin mielelläni Alpeilla tunturikukkien seassa.
Johanna Spyri, Pikku Heidi ****
suom. Irene Mendelin (1864-1944) suomennos 1905
Perhekirjat 2015
s. 325
ensimmäinen suomennos 1885, suomentajia löytyy useita.
Osallistun tällä lastenkirjalla Kirjojen pyörteissä-blogin Jennyn Ajattomia satuja ja tarinoita-lukuhaasteeseen, sekä Luetaanko tämä?-blogin Kian Lapsuuteni kirjasuosikit-haasteeseen.
