Mintie Das: Kuolleetkin ghostaa

 

Kuolleet ovat pelottavia, vaikka hoitajani Dede onkin yrittänyt koko ikäni vakuuttaa minulle toisin. Ja myönnetään, olen jo kuusitoista enkä tarvitsisi enää hoitajaa. Mutta juuri nyt, kun tuijotan tohtori Jenkinsin ruumista, se on sivuseikka.

Intiassa syntyneen ja Yhdysvalloissa kasvaneen Mintie Dasin nuorten kirja Kuolleetkin ghostaa viihdytti mielettömän hyvin huikeissa ja nauruhermoja kutkuttavissa juonenkäänteissään. Tosin yllä olevan lainauksen aikana eräs Violetin (päähenkilö) luokkakaveri kiusasi nuorempaa tyttöä. Kyseinen kiusaaja, Naomi, siis kiusasi kaikkia. Hän oli todellakin hirvittävä tyyppi. Tuo tilanne Naomin perheen ruumisliikkeessä tuli seuraavana yönä hieman erilaisena versiona Violetin uniin.

Huokaisen. Miksi jokainen hetki Naomin kanssa tuntuu Lifetime-elokuvan kohtaukselta? Sellaisen, jossa ilkeä tyttö murhaa uuden kokelaan liian pitkälle menneen simputuksen seurauksena, ja hänen jäljellä olevien kätyreidensä täytyy auttaa peittelemään juttu.

No tässä kirjassa Naomikin sai oman osansa kiusaamisesta jne. Unohdin kertoa, että tämä kirja on fantasiakirja, jossa Violet oli tavannut suurimman osan kuolleista esiäideistään, jotka suurin piirtein olivat yrittäneet tappaa hänet. Niinpä Violet oli saanut sukulaisistaan enemmän kuin tarpeeksi.

Vaikka näytän omasta mielestäni niin intialaiselta, että kuvani kuuluisi basmatiriisipaketin kylkeen, minua luullaan usein meksikolaiseksi tai monietniseksi. Välillä joku kysyy, minkä kasinon minun heimoni omistaa. Ja tietenkin olen saanut oman osani siitä, että juntit luulevat minua arabiksi ja sitten tavallisesti vielä möläyttelevät valikoituja etnisiä solvauksia. Sellaisia rasistit ovat - he eivät juuri koskaan osu rasismissaan oikeaan.

Mintie Dasin ya-kirja Kuolleetkin ghostaa on sopiva sekoitus nuorten kirjaa, fantasiaa ja murhatutkimusta. Kirjassa siis murhattiin eräs henkilö ja Violet sai tehtävän, jossa hänen piti ratkaista kuka on murhaaja, muuten hänelle itselleen kävisi kalpaten. Kuolleetkin ghostaa aloitti vauhdikkaasti Brown Girl-kirjasarjan.

 

Mintie Das, Kuolleetkin ghostaa ****

suom. Kristiina Vaara

Into 2021

s. 299

Brown Girl Ghosted 2021

YA-kirja

Fantasia 

Brown Girl-kirjasarja 1.

 

KEVÄTKIRJAT 2023

 

MONIPUOLINEN KIRJAKEVÄT 2023

Kevätkirjat on julkaistu kirjakatalogeissa, joten aikomus olisi esitellä joitakin varsin kiinnostavia uutuuksia, jotka kutkuttavat ainakin minun lukuhalujani.

 

 

Pidin valtavan paljon Joonatan Tolan kerrontatyylistä hänen omaelämäkerrallisessa teoksessaan Punainen planeetta. Hullut ihanat linnut jatkaa hänen omaa elämäkertaansa. Traaginen lapsuus, johon loi epävarmuutta mielenterveyden ja päihteiden kanssa elävä isä.

 

 

Vesa Haapalan Alexis kertoo Aleksis Kiven elämästä. Mielenkiinnolla odotan tätäkin kirjaa. Kansikuva on kyllä todella houkutteleva luurankokäsineen.

 

 

Johanna Valkaman trilogian kolmas kirja Tervahovi jatkaa Susanna Katariina Weckistä kertovaa historiallista kirjasarjaa. Ensimmäinen kirja oli nimeltään Katariinanpyörä ja toinen Kuningatarlaiva. 1600-luku historiallisine juonitteluineen on tullut tutuksi tämän päättäväisen leskirouvan matkassa.

 

 

Terhi Rannelan Niin kuin muutkin herrat kertoo Euroopan ensimmäisestä naiseläinlääkäristä. Kauhajokinen Agnes Sjöberg pääsi vuonna 1911 opiskelemaan eläinlääketiedettä Saksaan. Tottakai edelläkävijänaisten elämä kiinnostaa alalla, jota pidettiin tuohon aikaan naisille sopimattomana.

 

 

Annamari Marttisen uusin teos Elämä jota en odottanut kertoo kolmiodraamasta. Marttinen on ihmissuhteiden kertomisen mestari. Tätä kirjaa odotan innolla, sillä olen lukenut kaikki hänen kirjoittamansa kirjat. 

 

 

Hannu Paloniemen esikoisteos Lumiluolapoika on omakohtainen teos äitiä surevasta pojasta ja samalla pojan musiikkihaaveista.

 

 

Kirjablogiystävä Anna Pölkin leivonta- ja tietoteos Kakkuja salaisesta puutarhasta on ehdottomasti kevään lukulistalla ja syystä, että tykkään leipomisesta. Jo kirjan kansikuva on niin herkullisen näköinen ja entäs nimi sitten. Herkulliselta kuulostaa.

 

KÄÄNNÖSKIRJAT:

 

 

Ruotsalaisen Alex Schulmanin teos Kiirehdi rakkain kertoo hänen isäsuhteestaan. Schulman ammentaa koskettaviin kirjoihinsa oman elämänsä ja sukunsa tapahtumia.

Ranskalaisen Valérie Perrin teos Vettä kukille kertoo Violettasta, joka on hoitanut pitkään hautausmaata. Tuskin maltan odottaa tämän kirjan lukemista. Aihepiiri kuulostaa todella sympaattiselta.

 

 

Ruotsalainen Frida Skybäck on yksi lempparikirjailijoistani, joten hänen uusin feelgood-teoksensa Kirjahyllyn salaisuus on tietysti lukulistallani. Kirjassa on isoäidin päiväkirja ja kirjeitä 1940-luvulta. Tarinassa matkataan ajassa toisen maailmansodan pyörteisiin.

Blogista löytyy hänen Kirjakauppa Thamesin varrella ja Lukupiiri maailman laidalla. 

 

 

Rakkauteni Elizabeth Stroutin kirjoihin alkoi teoksesta Nimeni on Lucy Barton. Lucy vierailee myös Bartonin teoksessa Voi William! ja novellikirjassa Kaikki on mahdollista. Uusimmassa teoksessa Lucy meren rannalla tavataan jälleen myös Lucyn ex-mies William. Kirjassa eletään pandemia-aikaa ja Lucy eristäytyy erääseen pikkukaupunkiin.

 

 

Onkohan Colleen Hooverin teos Se päättyy meihin uusi Paperipalatsi? Mielenkiinnolla jään odottamaan tätäkin lukuelämystä, jossa pääteemana on rakkaus. 

 

Luin ihaillen Brit Bennetin teoksen Mikä meidät erottaa, joka kertoi koskettavan tarinan kaksostytöistä, joista toinen pysytteli värillisenä ja toinen päätyi esittämään valkoihoista. Keväällä julkaistaan kirjailijan esikoisteos nimeltään Äidit, joka myös syventyy perheen sisäisiin asioihin. Bennetiä on verrattu jopa Toni Morrisoniin, joten uskoisin esikoiskirjan olevan yhtä vahvaa draamaa kuin kakkosteoskin oli. 

JÄNNITYSKIRJAT:

 

 

Yhdysvaltalaiskirjailija Laura Daven trillerissä Suojele häntä, perheen äiti huomaa, että hän ei tuntenut puolisoaan ollenkaan, kun yhtäkkiä FBI oli ovella kyselemässä hänen oudosti kadonneesta miehestään. Tästä kirjasta on tulossa myös mini-TV-sarja.

Englantilaisen Fiona Bartonin trillerit Leski ja Lapsi olivat sen hyytävän hyviä teoksia kaikessa psykologisessa jännityksessään, että myös tämä uusin trilleri Yksi meistä katoaa on ehdottomasti lukulistalla.

Ruotsalaisen Sofie Sarenbrantin Sielunkumppani on Emma Sköld-dekkarisarjan kymmenes osa. Tämä sarja on ihan parasta ruotsalaista dekkarigenreä.

 

 

Brittiläisen Richard Osmanin huippuhauskassa Torstain murhakerho-dekkarisarjassa ilmestyy kolmas dekkari nimeltään Hutiluoti. Ensimmäinen dekkari oli nimeltään Torstain murhakerho ja toinen Mies joka kuoli kahdesti.

Seniorikylässä asustava eläkeläisnelikko ratkaisee vanhoja ja vähän uusiakin rikoksia hulvattomaan tapaansa.

Freida McFaddenin psykologisessa trillerissä Kotiapulainen on vankilasta vapautunut päähenkilö Millie, joka saa paikan kotiapulaisena New Yorkissa. Häijyjä juttuja tiedossa???

 

Mitä sinä aiot lukea keväällä? Otan mielelläni vastaan kirjavinkkisi. 💖

 

                            LUKUILOA KEVÄÄSEEN!

Veera Ikonen: Pimeässä syttyy majakka

 

Minun sormeni muistavat tuhkan tunnun.

Veera Ikosen esikoisteos Pimeässä syttyy majakka kertoi koskettavan tarinan vanhemmista, jotka menettivät esikoislapsensa muutaman päivän ikäisenä. Traumaattisten vaiheiden jälkeen Elina ja Markus menivät eräälle harvaan asutulle saarelle toipumaan. Saarella ei pitänyt olla lapsia, mutta siellä oli yksi, 10-vuotias Milja. Kirjan kertojina toimivat Elina ja Milja.

"Missä sun vauva on?"

Milja on hyvin pikkuvanha ja kuin kävelevä tietoteos. Saarella ei ollut muita lapsia, ja Milja kävi kotikoulua. Äidin piti opettaa häntä, mutta äiti oli taiteilija ja alkoholin liikakäyttäjä. Milja sai tulla toimeen omin nokkineen ja huolehtia myös humalaisesta äidistään. Elinan ja Markuksen tullessa saarelle, Milja alkoi seurata salassa heidän toimiaan.

Vaikka sellaista kuplaa kuinka ravistaa, lumi hyörii ja pyörii, mutta figuurit sen sisällä eivät hievahdakaan. Yhtä hiljaa istuvat myös Elina ja Markus.

Pimeässä syttyy majakka voisi olla synkkä tilitys menetyksestä ja surusta. Kirjasta toki löytyy sitäkin, mutta siitä löytyy myös toipumista ja uuden etsimistä. Milja on kirjan valopilkku, valo majakassa. Kirjailija kuvaa lapsen maailmaa todella upeasti. Lapset elävät kahta maailmaa, tätä näkyvää ja sitten sitä omaa näkymätöntä maailmaa, jota me kaikki olemme eläneet lapsina, mutta kadottaneet sitten vuosien saatossa. Elina pääsi kurkistamaan Miljan näkymätöntä maailmaa.

"Kun yksi ovi sulkeutuu, yhdeksän uutta avautuu. Niitä ei vain näe, jos tuijottaa sitä joka on kiinni."

Veera Ikosen koskettava esikoisteos Pimeässä syttyy majakka kertoi menetyksestä ja surusta.

Veera Ikonen, Pimeässä syttyy majakka

Wsoy 2022

s. 265

Esikoisteos

Menetys ja suru

 

Jørn Lier Horst: Kadonnut Felicia

 

"Onko sattunut jotain vakavaa?" hän lisäsi, vaikka arvasikin vastauksen jo siitä että Hammer oli tullut hakemaan heitä. Nils Hammer työnsi kaikessa rauhassa nuuskaa huulen alle ennen kuin katsoi heitä synkästi ja vastasi: "Kuolemanvakavaa."

Norjalaisen Jørn Lier Horstin dekkari Kadonnut Felicia ilmestyi Norjassa jo vuonna 2005. Tätä Wisting-dekkarisarjaa on suomennettu sen verran epätahtiin, välillä uudempia ja välillä vanhempia sarjan kirjoja. Siispä olen tottunut lukemaan sarjaa välillä niin, että Wistingin lapset ovat pieniä, välillä Wistingistä on tullut isoisä ja kuten tässä kirjassa, kaksoset olivat lähteneet kotoa pois opiskelemaan ja vaimo Ingrid suunnitteli omia uusia työprojektejaan.

Jørn Lier Horst on itse entinen rikostutkija, joten sarja on hyvin uskottavan oloinen, vaikka kirjan lopussa hän kirjoittikin tarinan olevan keksitty. Tosin kirja on saanut innoituksen 70-luvun katoamistapauksesta, joka järkytti Norjaa.

"Tästä taitaa tulla vaikein tapaus pitkään aikaan", hän sanoi miettiväisesti.

25 vuotta sitten eräs juuri vauvan saanut nuori nainen katosi. Oli puhuttu, että hänellä oli raskausmasennus, ja että hän oli hypännyt kallioilta alas kuolemaan, sillä hänen pyöränsä löytyi kallioilta. Naisen luuranko löytyi kaivuutyömaalta. Hänet oli haudattu pukukaapissa tien alle. Sitä ennen hänet oli ammuttu. 

Wisting oli jälleen visaisen mysteerin äärellä. Lisäksi murha vanhenisi viiden päivän kuluessa. Kannattiko sellaista murhaa tutkia ja käyttää työryhmän voimavaroja ja taloudellisia resursseja siihen? Kyseinen murha herätti huomiota. Lisäksi samaan aikaan katosi jälleen nuori nainen. Wisting pelkäsi, että kadonnut nainenkin oli surmattu. Oliko kyseessä huumejengien välienselvittely? Entäs naisen läheiset? Yleensähän tappaja löytyy läheisten joukosta.

Wistingin ajatustenvirtaa on kiinnostavaa lukea. Lopulta hän vain nappaa oikean rikollisen kiinni, vaikka tutkimuksen punainen lanka olisi miten umpisolmussa hyvänsä. 

Raha ei tuo onnea mukanaan Jørn Lier Horstin dekkarissa Kadonnut Felicia.

Jørn Lier Horst, Kadonnut Felicia ****

suom. Päivi Kivelä

Otava 2022

s. 296

Dekkari

Wisting-dekkarisarja

Jørn Lier Horst: Hylkiöt  

Jørn Lier Horst: Tulikoe 

Jørn Lier Horst: Luolamies 

Jørn Lier Horst: Koodi  

Jørn Lier Horst: Avaintodistaja 

Jørn Lier Horst: Pimeä laskeutuu 

Jørn Lier Horst: Kadonnut Felicia 

Cara Hunter: Ei ulospääsyä

 

Henkilövahingot mahdollisia. Hätäpuhelussa sanottiin, että rakennuksessa saattaa olla neljä ihmistä. Kaksi aikuista, kaksi lasta.

Brittiläisen Cara Hunterin kolmas Adam Fawley-sarjan dekkari on nimeltään Ei ulospääsyä. Kirjan tarina aloitti tulipalolla ja jatkoi selvittämällä, kuka palon sytytti ja miksi. Talosta löydettiin alussa vain kaksi lasta. Vanhemmat eivät vastanneet puhelimiinsa. Missä he olivat ja miksi pienet lapset oli jätetty keskenään kotiinsa? Tulipalot ovat todella ikäviä ja tässä kirjassa ratkottiin tuhopolttoon liittyviä teemoja.

Vääntyneen ikkunapokan ja kärventyneen kipsilevyn alla on muutakin. Ihmisen käsi.

Tulipalon ja sammutustöiden jälkeen talo voi näyttää aika kamalalta. Kesti aikansa, ennen kuin taloa pääsi edes tutkimaan ja senkin jälkeen oli vaikeaa löytää sieltä mitään. Talosta löydettiin kuitenkin ihmisen käsi. Seuraavaksi piti tutkia kenelle se kuului. 

Thames Valleyn poliisi sekä Oxfordshiren pelastuslaitos eivät ole vielä antaneet lausuntoa palon syystä.

Cara Hunter asuu Oxfordissa ja hänen kirjasarjansa sijoittuu samanlaiselle seudulle, kuin missä hän itsekin asustaa. Sarjan henkilöhahmot ovat hyvin samaistuttavia ja kotoisen oloisia. Kotioloista löytyi parisuhde-elämään liittyviä ongelmia mm. eroja, mielenterveysongelmia, ja menneisyyteen liittyviä liittyviä asioita. Tässä kirjassa vierailtiin parissakin vanhustenkodissa ja osalla vanhuksista oli muistisairauksia, kun taas eräskin yli 90-vuotias rouva muisti hyvin tarkkaan vanhoja asioita.

Cara Hunterin Ei ulospääsyä käsitteli tuhopolttoa ja siihen liittyneitä muita rikoksia.

Cara Hunter, Ei ulospääsyä

suom. Sirpa Parviainen

Otava 2022

s. 371

Dekkari

Adam Fawley-sarja 3. osa

Cara Hunter: Jäljettömiin

Cara Hunter: Pimeyteen

 

 

Ibrahima Balde ja Amets Arzallus Antia: Pikkuveli

 

Muistelen usein äitiäni. Hänen nimensä on Fatimatu Diallo, enkä ole puhunut hänen kanssaan kuukausiin. Hän ei edes tiedä, että olen nyt Euroopassa.

Guineasta kotoisin oleva Ibrahima Balde ei suunnitellut poistuvansa maasta ja lähtevänsä Välimeren yli siirtolaiseksi Eurooppaan. Niin kävi, kun hän lähti hakemaan kotoa karanneen pikkuveljensä takaisin kotiin. Ibrahima Balden ja Amets Arzallus Antian teos Pikkuveli kertoi tuosta kolme vuotta kestäneestä matkasta. Matkasta ilman passia läpi sota-alueiden ja aavikon. Kävellen satoja kilometrejä ilman ruokaa ja vettä.

Kaikki kiduttajamme olivat siviilejä, sinun ja minun kaltaisia ihmisiä. Samoin kidutetut, naiset ja miehet, olivat kaikki samanlaisia kuin minä. Kenelläkään ei ollut mitään syytä olla siellä. Minä lähdin etsimään pikkuveljeäni Libyasta, muut unelmoivat kuljetuksesta Eurooppaan. Mutta kiduttajille sillä ei ollut mitään merkitystä. 

Ibrahima Balde joutui välillä kidutuksen uhriksi, kun kiduttajat halusivat rahaa. Välillä hänet myytiin orjaksi, välillä ammuttiin perään, kun hän karkasi. Ibrahiman äiti ei edes tiennyt vanhimman poikansa olevan Euroopassa. Eikä Ibrahima kertonut kokemuksistaan soittaessaan kotiin.

En ehtinyt oppia kirjoittamaan. 

Ibrahima Balde ja Amets Arzallus Antia tapasivat toisensa pakolaisleirillä, jossa Antia oli vapaaehtoisena työntekijänä avustusjärjestössä. Antia on ammatiltaan toimittaja ja hän on myös baskilainen runonlausuja. Jokin Ibrahiman tarinassa kosketti ja hän kirjoitti tarinan ylös, sillä Ibrahima ei itse osaa kirjoittaa. Kirjasta voit lukea Ibrahima Balden elämäkerran.

Ibrahima Balden ja Amets Arzallus Antian teos Pikkuveli on riipaiseva kuvaus siirtolaisuudesta.

Ibrahima Balde ja Amets Arzallus Antia, Pikkuveli

suom. Emmi Ketonen

Aula & Co 2022

s. 169

Baskinkielinen alkuteos Minan 2019

Suomennettu espanjankielisestä laitoksesta Hermanito

Elämäkerta

Silja Koivisto: Sataman kapakan Hilda

 

Hilda Sofia Hakkarainen oli Terttu-mummoni täti - minun isoisotätini. Olin jo varhain kuullut, että joku tuntematon mies oli tappanut hänet Kotkassa.

Silja Koiviston tietokirja Sataman kapakan Hilda kertoi kirjailijan isoisotädin elämästä ja kuolemasta, mutta myös hänen elämäänsä kuuluneista ihmisistä ja tietysti myös Hildan tappajan elämästä ja vaikutteista. Parasta kirjassa oli 1900-luvun ensimmäisten vuosikymmenien yhteiskunnan kuvaaminen sekä kirjallisesti että valokuvien avulla. Hilda asui Kotkassa, joten tuon ajan kaupunginkartat ja talot ovat hyvin esillä kirjassa, ja Hildan ja muiden asukkaiden askeleet pystyi hyvin kuvittelemaan kirjan sivuilla.

Eilisiltana klo 18.45 tapahtui Kotkassa, Keskuskadun 21:ssa sijaitsevassa ravintola "Rauhassa" verinäytelmä. Äkkiä kuultiin laukaus ja muudan nainen suistui ravintolan lattialle. Samassa hetkessä näki ravintolayleisö hänen seurassaan istuneen miehen suuntaavan taskuaseen päätänsä kohti. Kuului toinen laukaus ja mies suistui kuolleena lattialle.

Hilda Hakkarainen oli muuttanut jo nuorena Kotkaan, sillä siellä asui hänen vanhempia sisaruksiaan. Elämä oli tiukkaa, mutta siihen hän oli tottunut jo kotioloissaan. Hilda kävi töissä ja maksoi veronsa. Hildan elämästä on paljon talletettua tietoa, ja ne pystyi kokoamaan yhteen, vaikka hänen kuolemastaan on jo pitkälti yli kadeksankymmentä vuotta. Itse surmatyöstä on tallella mm. useita lehtileikkeitä, jotka löytyvät myös kirjasta. 

Tiistaina tammikuun 21. päivänä 1936 Hilda tuotiin huolto-osastoon "kuppataudin" vuoksi. Koska Hildan ensimmäinen poliisimerkintä on vain muutaman kuukauden takaa, voi olettaa, että tauti osui hänen kohdalleen varsin pian alalla aloittamisen jälkeen. Huolto-osastolta Hilda vietiin hoitoon Viipurin lääninsairaalaan.

Hilda Hakkarainen hakeutui prostituoiduksi. Hän makasi siis miesten kanssa esim. rahasta. Se, miksi hän ajautui ns. maailman vanhimpaan ammattiin, jäi pimentoon. Poliisi otti usein Hildan kiinni, ja niistä on dokumentteja jäljellä. Kirjailija paneutui kirjan sivuilla tarkemmin prostituutioon liittyviin teemoihin mm. sikiönlähdetykseen, sukupuolitauteihin ja niiden hoitoon, rotuhygieniaan ja sterilisaatioon, naispoliiseihin, siveystyöhön ja siveyselokuviin, työlaitoksiin ja naisiin kohdistuvaan väkivaltaan.

Silja Koiviston tietokirja Sataman kapakan Hilda kuvasi kattavasti prostituutioon liittyviä ilmiöitä ja kertoi samalla hänen isoisotätinsä iloluontoisesta elämästä, joka loppui väkivaltaiseen kuolemaan.

Silja Koivisto, Sataman kapakan Hilda *****

Johnny Kniga 2022

s. 266 + Kuvia + Kiitokset + Hildan aika 3s. + Liitteet 6s. + Viitteet 17s. + Lähteet 17s.

Tietokirja

Prostituutio

1930-luku

Keigo Higashino: Namiyan puodin ihmeet

 

Atsuya veti syvään henkeä ja kurkisti postiluukusta. Hän oli pelännyt talon olevan poliisiautojen saartama, mutta vastoin odotuksia ulkona olikin sysipimeää. Missään ei näkynyt ketään. Jännitys helpotti hieman, ja Atsuya poimi kirjekuoren käteensä. Sen etupuolelle ei ollut kirjoitettu mitään. Toisella puolella luki  pyöreällä käsialalla lähettäjän nimi: "Jänis kuusta".

Aivan mahtava kirja. Japanilaisen Keigo Higashinon teos Namiyan puodin ihmeet sisäsi mielettömän mysteeritarinan, jossa oli mukana yliluonnollisia aineksia. Kirjassa on kolme nuorta miestä, jotka olivat juuri käyneet eräässä talossa varkaissa, ja pelkäsivät nyt poliiseja, sillä talon omistaja oli tullut paikalle ja nähnyt heidät. Atsya, Shöta ja Köhei piiloutuivat erääseen vanhaan ja autioon kauppaan, joka oli nimeltään Namiyan sekatavarakauppa. Pian kaupassa alkoi tapahtua outoja juttuja.

Murehdin yksinäni, kunnes kuulin sattumalta huhun Sekatavarakauppa Namiyasta. Viimeisenä oljenkortenani päätin kokeilla, saisinko teiltä jonkin hyvän idean, ja siksi kirjoitan tämän kirjeen. Laitan mukaan vastauskuoren. Olkaa niin hyvä ja auttakaa.

Mieskolmikko joutui tosiaankin vastailemaan ihmisten jättämiin huolenaiheisiin. Ei siinä mitään, mutta piakkoin he huomasivat jotain outoa tapahtuvan ulkomaailman ja sekatavarakaupan välillä. Aivan kuin ulkona olisi nykyaika ja kaupan sisällä 80-luku, mutta voiko sellainen olla mahdollista? Pelleilikö joku tahallaan heidän kanssaan? Nyt oli rosvojoukko joutunut yllättävien tapahtumien keskipisteeseen.

Kirjassa oli useita eri henkilöitä, jotka olivat saaneet neuvoja entiseltä Namiyan puodin kauppiaalta. Kirjasta tuli tutuksi myös eräs lastenkoti, sillä se yhdisti henkilöitä kirjan juonikuvioissa. Kirjan lopussa kaikki mysteerilangat solmittiin yhteen ja huomasin lukeneeni aivan vallattoman hyväntuulisen teoksen, jonka taitavana taustakutojana toimi Sekatavarakauppa Namiyan entinen kauppias. Suorastaan rakastuin tähän tarinaan, jota voisi kutsua jopa aikuisten satukirjaksi.

Keigo Higashinon Namiyan puodin ihmeet koukutti yllättävillä tarinoilla, joiden sisältä löytyi uusia tarinoita. Miljoonia tähtisateita tälle tarinalle, toivoo hän.

Keigo Higashino, Namiyan puodin ihmeet *****

suom. Raisa Porrasmaa

Punainen Silakka 2022

s. 317

Namiya zakkaten no kiseki 2012, 2014

 

Camilla Grebe: Ajasta ikuisuuteen

 

 

Liittyykö tämä jotenkin siihen, mitä tapahtui sinä kesänä kadeksan vuotta sitten?

Gamilla Greben rikosromaani Ajasta ikuisuuteen kertoi kahdesta murhasta. Toinen murhista tapahtui kadeksan vuotta aiemmin ja toinen nykyisyydessä. Andersenin perhe vietti kadeksan vuotta sitten juhannusjuhlia, kun juhlien jälkeisenä aamuna heidän kaksospoikiensa kaveri löytyi kuolleena heidän pihamökistään. 17-vuotiaat kaksoset pidätettiin. Tuo tapatuma vaikutti koko perheeseen ikävällä tavalla, sillä pojat eivät sen jälkeen voineet sietää toisiaan silmissään.

Sitten hän katselee minua päästä varpaisiin. Näytän takuulla kamalalta: hiukset takussa, vaatteet ja kädet veressä. Mutta jos nainen on järkyttynyt, hän ei paljasta sitä.

Nykyisyydessä Andersenin perheen äiti Lykke löytyi omasta kodistaan verisenä ja pahoinpideltynä. Kuka oli tapettu? Sitä aprikoitiin aika pitkälle, eikä kerrottu suoraan. Tykkään Greben tyylistä aukoa tarinaansa vähän kerrallaan, sillä silloin omatkin aivonystyräni saavat työtä tehdäkseen miettiessäni, kuka teki ja mitä ja miksi. Andersenin perheen kotoa oli siis jälleen löytynyt ruumis ja perheen äiti oli pidätetty epäiltynä kyseisestä rikoksesta.

Lykke ei aikonut puhua muille kuin Keskusrikospoliisin murhatutkijalle Manfred Olssonille. Mutta miksi Manfredille?

Voitko tulla Kronobergin vankilaan kuulustelemaan häntä?

Manfred Olssonilla oli alkanut kesäloma ja hän oli menossa viettämään lomaa perheensä kanssa vuokramökille, kun pomo soitti ja ilmoitti, että Manfredia tarvittaisiin Lykken kuulusteluissa.

Työt voittivat lomailun tälläkin kertaa. Kirjan kertojina toimivat siis Lykke ja Manfred. Välillä selviteltiin kahdeksan vuoden takaista murhaa, ja välillä selviteltiin nykyisyyttä.

Camilla Grebestä on tullut yksi lempparikirjailijoistani. Grebe rakentaa tarinansa todella taitavasti, ja sen lisäksi hänellä on tapana paneutua myös yhteiskunnallisiin epäkohtiin mm. Varjokuvissa hän paneutui syvällisemmin naispoliisien historialliseen työnkuvaan. Ajasta ikuisuuteen toi tarkemmin esille kustannustoimittajan työnkuvaa ja siihen liittyviä haasteita.

Camilla Greben uusin rikoskirja Ajasta ikuisuuteen paneutui koukuttavasti kahteen murhamysteeriin saman perheen sisällä.

 

Camilla Grebe, Ajasta ikuisuuteen *****

suom. Sari Kumpulainen

Gummerus 2022

s. 455

Välkommen till Evigheten 2022

Rikosromaani

 

Grebe Camilla: Kun jää pettää alta 

Grebe Camilla: Lemmikki 

Grebe Camilla: Horros 

Grebe Camilla: Varjokuvat  

Grebe Camilla: Veteen piirretty viiva 

Grebe Camilla: Ajasta ikuisuuteen

Ilona Tuominen: Huutoon vastaa kaiku vain

 

Kevon kanjoni levittäytyi heidän eteensä kuin puiden täyttämä Atlantti, varvikkomerta syvempänä ja villimpänä. Kivireunat kohosivat rotkon sivuilla jylhinä, Kevojoki kiemurteli syvyyksissä kapeana hopeanhohtoisena nauhana.

Ilona Tuomisen trilleri Huutoon vastaa kaiku vain vei Suomen pohjoisimpaan paikkaan, Utsjoelle, jonne kirjan päähenkilöt Aamu ja Kiira menivät vaeltamaan syyskuun alussa. Jotain tapahtui vaelluksella, eikä heistä kuulunut mitään, joten Kiiran suku hermostui ja matkasi Utsjoelle aikomuksenaan löytää itse Kiira, kun poliisit eivät siihen kyenneet. Vaeltajien eksyminen on kyllä hyvin tavallista. Hyvin varustautuneet vaeltajat selviytyvät yleensä muutamasta ylimääräisestä päivästä erämaassa. Kiiran suku halusi löytää hänet heti. 

Tumma hahmo seisoi häntä vastapäätä. Ensin Aamu kuvitteli näkevänsä vain puun tai kiven, jota ei ollut aiemmin kahlaamoa ylittäessään huomannut, mutta kun hän otti askeleen, hahmokin liikahti. Se oli kuin elävä varjo, omistajastaan irronnut, niin kuin Peter Panissa. 

Nuoret naiset huomasivat pian, että heillä oli varjostaja, joka kuvasi heitä salaa. Miehellä oli punainen takki, joten hän näkyi kauas aavassa tunturimaisemassa. Lapin erämaa tuntureineen loi kirjalle klaustrofobimaisen tunnelman, jota korosti naisten varjostaja. Mikä oli miehen tarkoitus? Miksi hän ei jättänyt naisia rauhaan? 

Vaelluksellaan naiset olivat kohdanneet myös epämääräisen miesjoukon. Mitä vaelluksella oikein tapahtui? Pääsivätkö naiset turvallisesti vaelluksen loppuun asti? Jos kiinnostuit, niin lue ihmeessä tämä kirja. Jotain outoa ja jotain rikollista kuitenkin tapahtui kyseisellä tunturivaelluksella. 

Ilona Tuomisen trillerissä Huutoon vastaa kaiku vain oli yllättävä rikollinen, ja rikospaikkana mielettömän upea syyskuinen tunturi-Lappi.

Ilona Tuominen, Huutoon vastaa kaiku vain *****

Bazar 2022

s. 350

Trilleri

Utsjoki

 

Antti Tuomainen: Majavateoria

 

En voi väittää tuntevani oloani täysin luontevaksi. Olen vakuutusmatemaatikko, en murtovaras. Olen tuoreen kilpailijamme puistossa vain... hankkimassa tietoa, jota en ole onnistunut muuten hankkimaan.

Antti Tuomaisen dekkaritrilogian kolmas kirja on nimeltään Majavateoria. Ensimmäisen nimi oli Jäniskerroin ja toisen nimi oli Hirvikaava. Nimet sopivat hyvin sekä seikkailupuistomaailma SunMunFunin laitteisiin että vakuutusmatemaatikosta kertovaan dekkarisarjaan. 

Trilogian päähenkilö on nimeltään Henri Koskinen. Henri oli rakastunut Lauraan, ja muutti kirjan alussa asumaan Lauran ja Tuulin luokse. Uusperhearki aiheutti kaikenlaista vääntöä, varsinkin muiden Tuulin luokan isien puolesta, joiden intohimona oli leipominen ja myyjäiset. Matemaattisilla yhtälöillä oli toki mahdollisuus ratkaista nekin leivontaongelmat.

Tiesin toki vakuutusmatemaatikkona, tajunnan jo hämärtyessäkin, ettei elämässä voinut ennustaa kuin yhden asian sataprosenttisesti ja että tämä tekijä liittyi erittäin kiinteästi hyvin suunniteltuun henkivakuuttamiseen.

Eräänä aamuna seikkailupuisto SunMunFunin johtaja Henri Koskinen huomasi, että seikkailupuiston kävijämäärä oli romahtanut, jonka seurauksena kassavirta oli myös romahtanut. Kaupungin toiselle laidalle oli avattu Kuperkeikkamaailma, joka tarjosi kaiken, elämyksen ja ruoat melkein ilmaiseksi. Miten sellainen oli mahdollista? Henri päätti ottaa asioista selvän. Ja huomasi nopeasti, että häijy rikollisporukka oli vastuussa kyseisestä huvipuistosta. Porukka oli aikeissa pistää Henrin seikkailupuiston konkurssiin. Sehän ei tietenkään ollut Henrin mieleen. Hän aikoi taistella vastaan, tietysti matemattisesti ja johdonmukaisesti ja ehkä vähän luovastikin.

Antti Tuomaisen Majavateoria jatkoi aiempien kirjojen tapaan salapoliisitutkimusta Henri Koskisen matemaattisella ajattelutyylillä ja väliin sekaantumisella kaikenlaisiin kuolleisiin tyyppeihin, joita alkoi pulpahdella sieltä täältä, ja joiden kuolemasta syytettiin Henriä. Henri ei aikonut alistua syytetyn rooliin, vaan päätti ratkaista koko umpisolmun ja paketin. No ei nyt ihan kaikkea kannattanut ratkaista tai muistella.

Antti Tuomaisen Majavateoria oli riemukasta luettavaa suoraan huvipuistomaailmasta. Kirjan seurassa huomasin, että suupielet nousivat tämän tästä ylöspäin ja senkin huomasin, että kikattelin aina välillä ääneen. Hauskaa seuraa tämä vakuutusmatemaatikko Koskinen.

 

Antti Tuomainen, Majavateoria *****

Otava 2022

s. 286

Dekkari

 

Antti Tuomainen: Jäniskerroin

Antti Tuomainen: Hirvikaava

Susanna Hast: Ruumis / Huoneet

 

 

En voi muistaa tytön ruumista tai mitään muutakaan hänestä, sillä elämäni alkaa oikeastaan vasta siitä hetkestä kun minut tuhotaan.

Susanna Hastin esikoisteos Ruumis / Huoneet on hyvin omakohtainen teos. Kirjailija yrittää ymmärtää miksi häntä hyväksikäytettiin 11-12-vuotiaana lapsena. Tämän kirjan tekstiä oli valtavan vaikea lukea, sillä pelkäsin, että kirjassa paljastettaisiin mitä milloinkin oli tapahtunut, mutta paljastukset jäivät paljastamatta. Itse kukin hyväksikäyttäjä tietää mitä on tehnyt ja omat syynsä sille, että kajosi lapseen. Hyväksikäyttäjiä oli useita.

Miksi hän ei kertonut vanhemmilleen tapahtuneista hyväksikäytöistä? Valtava häpeä sulki kaiken mitä voisi kertoa. Kun lapsille tapahtuu traumoja lapsuudessa, käytös muuttuu aina. Siitä voit lukea enemmän kirjasta.  Susannan isällä oli alkoholiongelma, joten perhe-elämä pyöri alkoholisti-isän ja vanhempien eron ympärillä. Luulenpa, että vanhemmat huomasivat käytöshäiriöt, mutta panivat ne eron piikkiin, sillä silloinkin lapset oireilevat.

Susanna Hast sulki tapahtuneet sisimpäänsä, eikä puhunut niistä kenellekään, kunnes vaikea työuupumus iski päälle. Silloin myös lapsuuden aikaiset tapahtumat alkoivat vaatia veronsa. Hänelle tuli tarve puhua tapahtuneista ja saada työkaluja elämänhallintaan. Alkoi terapeutin etsintä. Kirjasta huokuu, miten valtavan tärkeätä on löytää terapeutti, joka ymmärtää ja joka ei tuomitse.

Tunne- ja turvataitojen opetus aloitetaan nykyään jo varhaiskasvatuksessa, ja niiden on koettu olevan kaikista tärkeimpiä asioita, mitä käydään läpi lasten kanssa joka viikko. Niiden opetusta jatketaaan esikoulussa ja koulun puolella. Niihin kuuluu omien rajojen ja muiden lasten rajojen opettelu. Niitä pitää opetella aina vaan uudestaan, sillä ne tuppaavat unohtumaan hyvin herkästi. On kiva kosketella toista lasta, kun hän kiljuu tai alkaa itkemään. Lapsia opetetaan kertomaan aikuiselle, sillä se on hyvin tärkeää, että asiasta puhutaan ja se selvitetään. Sillä jos vaikeat asiat jäävät tunnetasolle vaivaamaan, ne voivat aiheuttaa mm. mielenterveysongelmia tai käytösongelmia. Lapset ja nuoret voivat olla hyvin ilkeitä toinen toisilleen, valitettavasti.

Susanna Hastin esikoisteos Ruumis / Huoneet toi traumaattisen raskaita asioita esille kirjailijan varhaisnuoruudesta ja murrosiästä.

Olen palannut raunioille. Tässä paikassa tunnen muistokirjoituksen kulkevan ruumiini lävitse, kun taistelen unohdusta vastaan.

 

Susanna Hast, Ruumis / Huoneet

S & S 2022

s. 268

Muistelmat

Hyväksikäyttö

Mielenterveys 

HS-esikoiskirjapalkinto 2022

Isänpäivälahjakirja 2022

 

Isänpäivään on aikaa vielä kymmenen päivää, joten vielä on aikaa miettiä, mitä antaa isälle lahjaksi isänpäivänä. Olen koonnut lahjakirjalistan kirjoista, jotka olen lukenut tänä vuonna. Kirjaa klikkaamalla pääset lukemaan kirja-arvion.

 

 

Yhdysvaltalaisen Anthony Doerrin Taivaanrannan taa kokosi yhteen joukon vanhaa antiikin tarinaa rakastavia lukijoita. Kirjan punaisena lankana kulki hauska tarina, joka kuljetti hölmöläistä maailmanympärimatkallaan. Tämä tarina tuli tutuksi tavalla tai toisella kirjan henkilöhahmoille 1400-luvulla, nykyajassa ja tulevaisuudessa. 

 

 

Nobelisti Abdulrazak Gurnahin Loppuelämät syventyi Tansanian historiaan 1900-luvulla. Historia tuli näkyväksi yhden päähenkilön sotakokemusten mukana. Oudointa oli, että eurooppalaiset veivät sotansa Afrikkaan ja sotajoukkoina käytettiin afrikkalaisia sotilaita. Elämä jatkui sodista huolimatta ja hyvät hetket kannatti tunnistaa ja olla niistä kiitollinen.

 

 

Englantilaisen Nick Hornbyn teoksessa Olet tässä löydettiin kumppani, mutta kuinka siinä sitten kävikään. Hornbyn teksti on uskomattoman nokkelaa ja sitä lukee yhtä aikaa tunteella ja huumorilla.

Ville Hytösen teos Johannes-Andreas pureutui neuvosto-Viron viimeisiin vuosikymmeniin ja 1980-luvun sarjamurhaajan Johannes-Andreas Hannin esittelyyn. Kirjan kertojina toimivat itse Johannes-Andreas ja hänen vaimonsa Pille. Mikä teki babtistipapin pojasta rikollisen? Kirja on fiktiota, mutta se perustuu tositapahtumiin.

 

 

Brittiläisen Richard Osmanin toinen dekkari Mies joka kuoli kahdesti jatkaa hänen Torstain murhakerho-kirjasarjaansa samanlaisella huumoripitoisella linjalla kuin hänen ensimmäinen dekkarinsakin. Murhat ja eläkeläisten ystäväporukka plus huumori ovat selvästi hyvä dekkariyhdistelmä.

 

 

Asko Sahlbergin Marraskuun mies oli ovelan liikemiehen menestystarina historiallisten sotavuosien väliltä. Marraskuun miehen matkassa on lukijoille luvassa herkullisia henkilöhahmoja, mielenkiintoisia juonenkäänteitä ja tietysti enemmän tai vähemmän niitä moraalisia pohdintoja liikemaailman eri vaiheista, joista ihan kaikki eivät kestäneet päivänvaloa, eikä yönkään pimeyttä, kun pirtukaupoilla aloitettiin. 

 

Saksalaisen Jan-Philipp Sendkerin Kapinallinen ja varas kertoi nykyaikaan sijoittuvan tarinan koronapandemia-ajasta köyhässä aasialaisessa maassa. Tämä kirja avasi silmäni koronapandemia-ajan köyhyydelle ja turvattomuudelle Aasian slummeissa. 

Skotlantilaisen Douglas Stuartin Shuggie Bain voitti vuonna 2020 Booker-palkinnon. Kirjasta on tekeillä tv-sarja. Kirjan tarina riipaisee ja koskettaa tunteita. Pieni poika eli elämää alkoholisoituneen äitinsä kanssa ja siitä huolimatta rakasti äitiään valtavasti. 

 

 

Ukko on hurmaava kirja koiraansa ja koiran elämään hurahtaneista   Jari ja Kati Tervosta. Ihana muistelukirja, joka sisältää yllättävän paljon sekä surua että iloa. 

 

 

Yhdysvaltalaisen Colson Whiteheadin Harlem Suffle kertoi Manhattanilla sijaitsevan mustan väestön, eli Harlemin kaupunginosan huonekalukauppiaasta Ray Carneysta. Ray oli rikollisesta isästään huolimatta yrittänyt elää normaalin kansalaisen elämää ja pysyä erossa suoranaisista rikoksista.

 

Toivottavasti näistä kirjoista löydät lahjavinkin miehelle, isälle, isoisälle, papalle, ukille tai vaarille... tai sitten itsellesi. 💝

 

                           LUKUILOA!