Tori oli autio,
kaupungin bussiliikenne oli lakannut iltapäivällä. Lehmukset seisoivat
tomuisina rautarenkaissaan, rivin päässä olevasta oli auto repinyt kaarnan ja
nilaa niin että kylki paistoi vaaleankeltaisena ja ruskeana, puunrunko näytti
kinneriin ripustetulta teuraalta. Lähellä kirkon rappusia seisoksi kirjava
joukkio jossa ei ollut montakaan yli kaksikymmentävuotiasta.
Hannu Salaman Juhannustanssit
tuli heti mieleeni, kun Helmet –lukuhaasteen listassa oli kohta: Jossain päin
maailmaa kielletty kirja. Lukijoille voi tulla yllätyksenä se, että jopa
Suomessakin on kielletty ja sensuroitu kirjoja, mutta totta se on, sitä tehdään
tänäkin päivänä. Juhannustanssit
ilmestyi vuonna 1964, Hannu Salaman neljäntenä teoksena. Kirjassa on kohtaus,
josta kirjailijaa syytettiin jumalanpilkasta, ja josta hän sai kolmen kuukauden
tuomion. Presidentti Kekkonen armahti Hannu Salaman.
Luin kirjasta tehdyn muuttumattoman laitoksen. Kirjan
sensuroidut painokset ilmestyivät vuosina 1966-1990. Tämän päivän lukijana
ohitan ns. jumalanpilkkakohtauksen hieman kulmakarvoja kohotellen. Kohtauksesta
on kohistu paljon. Vaikka en ollut lukenut kirjaa, tiesin, että mikä
kohta oli sensuroitu. Oli aikakin lukea tämä kohistu kohtaus ja kirja, sillä
tämä teos oli ensimmäinen lukemani kirja kirjailijan laajasta tuotannosta.
Kirjasta kohistaan edelleen ja ainakin blogeissa näkyy kirjabloggauksia
Juhannustansseista. Samoin, jos pitää nostaa esille kirjoja, joita on
sensuroitu, kielletty tai niiden johdosta on saatu tuomio, silloin
Juhannustanssit on kirja, joka kannattaa muistaa. Lukiessa kannattaa miettiä
ensinnäkin 60-luvun ahdasta aate-, uskonto- ja kulttuurimaailmaa, jota varsinkin nuoret
kulttuurivaikuttajat halusivat olla ravistelemassa. Uskon, että kirja on
ravistellut muillakin tasoilla, sillä siinä on todella rohkeita kuvauksia
juhannusjuhlaillan vietosta ja mitä siellä tapahtui.
Kirjan yhtenä päähenkilönä toimi linja-autokuskina toimiva Lasse,
joka aloitti kirjan. Lasse teki vähintään kahta työvuoroa ja käytti juhannustansseissa aikansa nukkumalla, kun muut juhlivat. Lasse oli perheenisä,
mutta se ei estänyt häntä seurustelemasta muiden naisten kanssa. Nykyaikaa, mutta
60-luvulla vielä aika rohkeaa käytöstä. Lassen jälkeen tarkasteltiinn muita
juhannusjuhlijoita, varsinkin Lassen kyydissä olijoiden elämää, joista nuori opiskelijapoika Paavo lopetti kirjan.
Lassen kyydissä olijoista harva oli yli kaksikymppinen.
Muistan itsekin miten nuorena kuljettiin tanssipaikoille. Ja sen
tanssipaikkojen tunnelman. Ja sen, että oli nuori ja halusi olla muiden nuorten
seurassa. Hannu Salama on luonut kirjalle oikeanlaisen tanssipaikkatunnelman,
hikisen, kuuman, alkoholinhuuruisen, tanssivan, tönivän ja tappelevan. Kaikki
tunteet löytyivät kirjasta, jota höystettiin rehevällä puheella. Piiloon puiden
taakse ja hommat hoituivat nopeasti. Niin ja se juhannuskokon sytyttäminenkin
oli aikamoista sähläämistä.
Salissa soi, joku imelä sälli naukui levyltä Johnny
Guitaria; savolainen koska vetää iitä eeksi…
Hannu Salama, Juhannustanssit
Otava 1990 9. Painos
s. 245
ensimmäinen painos ilmestyi 1964
Klassikohaasteeseen lukemani kirjat:
1. Émile Zola: Nana
2. Veijo Meri: Manillaköysi
3. Maria Jotuni: Huojuva talo
4. Maiju Lassila: Tulitikkuja lainaamassa
1. Émile Zola: Nana
2. Veijo Meri: Manillaköysi
3. Maria Jotuni: Huojuva talo
4. Maiju Lassila: Tulitikkuja lainaamassa
5. Aila Meriluoto: Peter-Peter
6. Annikki Kariniemi: Erään avioliiton anatomia
7. Ken Kesey: Yksi lensi yli käenpesän
8. Timo K. Mukka: Tabu9. Hannu Salama: Juhannustanssit