Lisa Jewell: Sitten hän oli poissa

Kaikki oli mennyttä, ikuisesti mennyttä. Jos hän voisi palata takaisin, suoristaa aikajanan kelaamalla sitä takaisin esiin kuin lankakerää, hän näkisi solmut, huomaisi vaaran merkit. Taaksepäin kelatessa kaikki oli itsestään selvää alusta asti, mutta silloin, kun hän ei tiennyt mistään mitään, hän ei ollut osannut aavistaa. Hän oli kävellyt luottavaisena suoraan sitä kohti.

Brittikirjailija Lisa Jewellin psykologinen trilleri Sitten hän oli poissa kertoo koskettavan tarinan äidistä, jonka teini-ikäinen tytär katosi kymmenen vuotta aiemmin Lontoossa matkalla kirjastoon. Laurel oli surrut tytärtään kovasti ja lopulta muutaman vuoden kuluttua metsästä löytyi muutama luu ja reppu, jotka kuuluivat hänen tytölle, joiden perusteella tapaukselle saatiin hautajaisten jälkeen loppupiste, vai saatiinko sittenkään?

Vuosia myöhemmin Laurel tapasi kahvilassa yllättäen miehen, jonka kanssa heille syttyi intohimoinen suhde. Laurel oli ihastunut ja iloinen siitä, että oli tavannut niin sopivan miehen monen surullisen vuoden jälkeen. Laurel tutustui pian myös miehen tyttäriin, joista nuorempi muistutti sattumalta hänen kadonnutta tytärtään. Myös lähipiiri oli samaa mieltä, että heissä on kummallisen paljon samaa näköä.

Kirjan tarinassa kuljetaan kadonneen tyttären matkassa, Laurelin matkassa ja erään henkilön matkassa, jota ei kukaan ole yhdistänyt Laurelin tytön katoamistapaukseen. Kirja on hyvin viihteellisesti kirjoitettu, ja suomennos on oikein hyvin onnistunut, joten viihdyin kirjan tarinan matkassa. Kirjassa ei mässäillä väkivallalla eikä verellä, vaan tapahtumat ovat arvaamattomia yhteensattumia. No jotain suunniteltuakin rikollista puuhaa kirjasta löytyy, mutta tavoitteena ei ole murha eikä tappo sen voin paljastaa.

Kirjan rikollinen janoaa rakkautta rakastamaltaan ihmiseltä, vaikka sitten rikosten kautta. Rakkaus on aihe, josta saadaan aikaiseksi pientä ja suurta draamaa, runoista lyriikoihin ja vaikka tällaisia kiinnostavan koukuttavia trillereitä. Sitten hän oli poissa voisi olla riipaisevan hyvä elokuva, sillä siitä löytyy runsaasti koskettavia kohtauksia. Tunnustan, että kyyneleet tulvahtivat ainakin yhdessä kohtaa poskilleni. Suosittelen.

Sinä et ole se, joka väität olevasi, hän äkkiä ajattelee. Sinä olet huijari.

Lisa Jewell, Sitten hän oli poissa ****

Suom. Karoliina Timonen

Wsoy 2019

s. 404

Psykologinen trilleri

Sopii Helmet-lukuhaasteen kohtiin 1. Kirjan kannessa on ihmiskasvot, 2. Kirjassa etsitään kadonnutta ihmistä tai esinettä ja 7. Kirja kertoo paikasta, jossa olet käynyt (Lontoo)

Tim Weaver: Uhri

Sinä päivänä, kun lähdin lehdestä, Derryn näytti minulle valitsemansa hautapaikan eräältä pohjoislontoolaiselta hautausmaalta. Hän katseli hetken paikkaansa, sitten minua, ja hymyili. Muistan sen hymyn selvästi. Se tuli niin suuren tuskan ja pelon lävitse, että olisin halunnut iskeä jotakin säpäleiksi. Olisin halunnut iskeä ja iskeä, kunnes olisin turta kivusta – mutta tartuin vain häntä kädestä, vedin hänet syliini ja yritin vaalia jokaista sekuntia, joka meillä oli jäljellä.

Englantilainen kirjailija Tim Weaver on kirjoittanut suositun trillerisarjan, josta on jo ilmestynyt yhdeksän romaania. Uhri on sarjan aloitusosa. Kirjan päähenkilö on toimittaja David Raker, joka on etsinyt työkseen kadonneita henkilöitä, mutta suree vielä vaimonsa kuolemaa, kun eräs tuttava haluaa hänen etsivän heidän kuolleen poikansa. Äiti on varma siitä, että hän näki poikansa elävänä. Jotakin mystistä tapauksessa on, ja ennen kuin David huomaakaan, hän on syventynyt tapauksen tutkintaan.

Tässä vaiheessa on hyvä kertoa, että vaikka kirjan alku on rauhallinen, niin tapahtumat kiihtyvät ja muuttuvat väkivaltaisiksi, joten suosittelen herkimpiä lukijoita jättämään kirjan lukematta kokonaan. Kirja on ainakin yhtä väkivaltainen kuin Jo Nesbon trillerit. Kirjassa syvennytään kadonneisiin henkilöihin, jota kirjailija tekee myös työkseen, sillä hän tuottaa ja juontaa suosittua Missing-podcastia, jossa asiantuntijat puhuvat kadonneista ja katoamistapausten tutkinnasta. Kirjailija on siis itsekin tavallaan katoamistapausten asiantuntija.

David huomasi heti, että häntä seurataan ja hänelle valehdellaan, kun hän kyseli kadonneesta pojasta. Ennen tapauksen ratkeamista David joutui useamman väkivaltaisen hyökkäyksen kohteeksi ja lopulta hän löysi erään syrjässä olevan talon, jonka salaisuudet olivat kurjaakin kurjempia. Eräs henkilö harrasti kidutusmuotoja, joista voit lukea tarkemmin kirjan sivuilta, jos uskallus riittää. Tämän henkilön nimi olisi sopinut hyvin kirjan nimeksi, sillä Uhri on mielestäni aika yksinkertainen nimi tälle kirjalle. Pysyin hyvin vauhdissa mukana, vaikka sitä väkivaltaa sitten riitti loppuun asti. Suosittelen trillereiden ystäville.

Äkkiä tunsin pakokauhua – mitä, jos hän näkikin minut?

Peräännyin taas lähemmäksi portaikkoa.

Ja silloin haistoin sen.

Hänen hajunsa.

Tim Weaver, Uhri

Suom. Maikki Soro

Minerva Crime 2019

s. 383

Chasing the Dead 2015

Sopii Helmet-lukuhaasteen kohtiin 7. Kirja kertoo paikasta, jossa olet käynyt ja 24. Sokkona hyllystä valittu kirja

Toni Morrison: Tervanukke

Levättyään hän päätti uida perhosta ja varjella jalkojaan imulta, joka oli lähestynyt häntä kummallakin kerralla oikealta puolelta. Mutta kun hän halkaisi veden edestään, hän tunsi lempeän mutta päättäväisen paineen lipuvan rintaa, vatsaa ja reisiä pitkin. Se työnsi häntä kuin peräänantamattoman naisen käsi. Hän kamppaili ankarasti päästäkseen läpi, mutta ei onnistunut. Käsi painoi häntä poispäin rannasta. Mies käänsi päätään nähdäkseen mitä hänen takanaan oli. Hän ei nähnyt muuta kuin vettä, verenkarvaisena kimaltavaa vettä ja auringon, joka lipui siihen kuin tuore sydän.

Amerikkalainen nobelisti Toni Morrison kirjoittaa upeita teoksia. Omassa kirjahyllyssäni on Minun kansani minun rakkaani teoksen lisäksi Tervanukke, joka odotti aikansa vuoroaan lukujonossa. Tervanukke, kuten kaikki muutkin Morrisonin teokset, pureutuu mustien elämään ja kuvaa heidän kokemiaan vääryyksiä. Tervanukke pureutuu varsinkin isäntä-palvelija-suhteen kuvaamiseen, mutta moneen muuhunkin inhottavaan vääryyteen, kuten esim. orjuuteen.

Kirjan valkoinen rikas aviopari omistaa Karibialla talon, johon eläkkeelle jäänyt ilkeä isäntä on kovasti kiintynyt, mutta jossa parikymmentä vuotta nuorempi rouva ei viihdy ollenkaan. Heitä palvelee iäkäs musta pariskunta, on palvellut melkein koko ikänsä, ja he tietävät omistajapariskunnan kaikki salaisuudet. Heidän Pariisissa mallintöitä tekevä sukulaistyttönsä Jadine on tullut vierailulle. Taloa asustaa myös tunkeilija.

Mies hieroi leukaansa hänen tukkaansa ja puhalsi hänen korvansa päällä olevaa pientä suortuvaa. ”Minäkin haistan sinut”, mies sanoi ja painoi kupeensa niin syvälle kuin sai Jadinen madeirahameen hillittyihin kuvioihin. ”Minäkin haistan sinut.” Hänen äänensä oli hiljainen, huohottava, ja tuntui Jadinesta tulevan hyvin korkealta. Jostakin kaukaa kaukaa ylhäältä, kattoa korkeammalta, jättiläispuitakin korkeammalta, ja se pelotti häntä.

Joulumyrskyn saapuessa talon sisälläkin myrskyää. Salaisuuksia on jo niin paljon, että ne kaipaavat päivänvaloa. Isäntä- ja palvelusväki setvivät salaisuuksia puolin ja toisin, ja siinä ohessa Jadine ja tunkeilija ihastuvat toisiinsa. Ihastuminen vaatii tiiviimpää läsnäoloa, joten he katoavat nopeasti saarelta. Tästä siirrytään mustan koulutetun naisen ja mustan kouluttamattoman miehen kiihkeään suhteeseen, joka paloi kuin virvatuli kuumimmalla liekillä, ja joka aiheutti lopulta pakomatkan ja takaa-ajon. Tervanuken tarina oli upea, ja sain lukea uskomattoman kiihkeää ja kuumottavaa tekstiä Morrisonilta.

Toni Morrison, Tervanukke *****

Suom. Seppo Loponen

Keltainen Kirjasto 1982

s. 341

Tar Baby 1981

Morrison Toni: Rakkaus
Morrison Toni: Koti
Morrison Toni: Luoja lasta auttakoon
Morrison Toni: Minun kansani, minun rakkaani  (Nobel 1993)

Kirja sopii Helmet lukuhaasteen kohtaan 10. Rodullistetun kirjailijan kirjoittama kirja

Oman kirjahyllyn aarre

Mauri Kunnas: Riku, Roope ja Ringo lentävät kuuhun

Eräänä aamuna kapteeni kutsuu Rikun, Roopen ja Ringon avaruusasemalle. Saku, vanhin ja tärkein kuurobotti, on mennyt epäkuntoon.

”Tarvitsemme teidän apuanne pojat”, sanoo kapteeni huolestuneena.

”Teidän täytyy lentää kuuhun katsomaan mikä siellä on vikana.”

Tästä alkaa kaverusten Rikun, Roopen ja Ringon avaruusmatka Mauri Kunnaksen jännittävässä kuvakirjassa Riku, Roope ja Ringo LENTÄVÄT KUUHUN. Riku, Roope ja Ringo-kirjasarjaan kuuluu neljä kirjaa: Kolme kokkia, Televisiossa ja Värikäs päivä sekä Lentävät kuuhun.

Kuu on kiehtonut ihmisen mieltä varmasti aina, ja Neil Amstrongilla oli kunnia laskeutua kuun pinnalle ensimmäisenä ihmisenä vuonna 1969. Rikun, Roopen ja Ringon tarinassa kuuhun on jo lennetty pidemmän aikaa ja sinne on kerääntynyt aikamoinen määrä erilaisia robotteja. Ihminenhän roskaa koko ajan ja mikään tavara ei tunnu riittävän, vaan aina pitää olla kaikki uutta ja parempaa. Kirjan tarinassa kuu on täynnä toinen toistaan hienompia ja värikkäämpiä robotteja, joista vanhin robotti on mennyt epäkuntoon. Luen kirjaa opettavaisesta näkökulmasta ja uskon, että Mauri Kunnaksen ajatuksena on ollut kirjaa tehdessä se, että vanhoja tavaroita kannattaa huoltaa.

Maapallo on täynnä tavaraa ja roskaa, vesistöt ovat saastuneita jätteistä, merissä lilluu suunnattomasti muovijätelauttoja, avaruus on täynnä ihmisten jättämää avaruusromua, joista osa upotetaan merten syvimpiin kohtiin, ilmasto lämpenee uhkaavasti hiilidioksidipäästöjen vuoksi. Mauri Kunnas oli tulevaisuuden uhkakuvien äärellä jo vuonna 1986 tehdessään tämän kirjan lapsille. Nyt olisi jokaisen aikuisen ja samalla lapsen aika miettiä sitä minkälaisen maapallon ja lähiavaruuden tila on tällä hetkellä, kun ihminen on kasannut satelliitteja ja avaruusasemia kiertämään maapalloa ja siellä seassa lentäviä vanhoja romuasemia, jotka eivät toimi enää.

Lasten kuvakirjojen tekijöillä on suunnaton vastuu siitä, että he opettavat kirjojen tarinan ja kuvien välityksellä lapsille aidoista asioista sadun välityksellä. Mauri Kunnaksella on taito tehdä kuvakirjoja, joissa on tärkeä teema taustalla ja lisäksi hänen kuvituksensa on huumoripitoista, aikaa kestävää ja rönsyilevän sadunomaista.

Mitä sinä olet valmis tekemään hillitäksesi luontoa uhkaavia katastrofeja?

Mikä luontokatastrofeista huolestuttaa sinua eniten?

Mauri Kunnas, Riku, Roope ja Ringo LENTÄVÄT KUUHUN *****

Suomenkielinen teksti Mauri ja Tarja Kunnas

Otava 1986

s. 27

Amerikkalainen alkuteos Ricky, Rocky and Ringo go to the moon

Kunnas Mauri: Seitsemän koiraveljestä
Kunnas Mauri: Hyvää yötä, herra Hakkarainen
Kunnas Mauri: Koirien Kalevala
Kunnas Mauri: Apua, merirosvoja!
Kunnas Mauri: Majatalon väki ja kaappikellon kummitukset 
Kunnas Mauri: Kaksitoista lahjaa Joulupukille
Kunnas Mauri: Kaikkien aikojen avaruuskirja
Kunnas Mauri: Koiramäen Suomen historia
Kunnas Mauri: Joulupukki
Kunnas Mauri: Robin Hood

Sopii Helmet-kuvahaasteen kohtiin 13. Kotimainen lasten- ja nuortenkirja, 28. Kirjan kannessa on kuu ja 47. Kirjassa on alle 100 sivua

Oman kirjahyllyn aarre

Emma Puikkonen: Lupaus

En muista riitojen syitä eikä se ole tärkeää, tärkeää on, että jossain vaiheessa me emme enää osanneet nähdä toisissamme mitään kaunista. Katselimme aamukahvia juodessamme ihmistä, jonka vieressä nukuimme yön, emmekä enää tunnistaneet suun vieressä kulkevia juonteita, silmät näyttivät vierailta, iho omituisen harmaalta. Käänsimme katseemme kohti maisemaa, järveä ja sen talvista mustuutta, mietimme, miten hankalaa olisi peruuttaa kaikki, avioliitto ja lapsi, lupaukset, joita oli tehty.

Emma Puikkosen romaanissa Lupaus kuljetaan sisarusten Rinnan ja Robertin matkassa. Rinna on kuntoutushoidossa ja Robert Grönlannin jäätiköillä. Molempia huolestuttaa ilmaston muutokset ja niiden vaikutukset jokapäiväiseen elämään. Varsinkin Rinna huolestui asiasta niin, että lopulta hänen mielenterveytensä horjui.

Rinna oli yksinhuoltaja, jonka lisäksi hän hoiti vanhemmilta perinnöksi saatua vanhaa taloa. Kasvattaessaan yksin Seelaa maailma muuttui nopeasti ympärillä. Uhanalaisten eläinten määrä kasvoi, säätila lämpeni, mehiläiset katosivat, kun taas punkit levisivät Jäämerelle asti ja peurat olivat jokapäiväisiä vieraita kotipihassa. Emma Puikkonen on kirjoittanut kirjassaan Suomeen liittyvistä uhkista, jotka ovat jo tätä päivää, lisäksi hän on kirjoittanut myös jonkin verran tulevaisuuden mustista joutsenista esim. maahan kaivettavasta ilmatiiviistä kapselista, jonne voi piiloutua uhkia pakoon.

Rinnan tytär Seela kasvaa kirjassa vauvasta nuoreksi, ja olisin mielelläni lukenut myös hänen mielipiteitään muuttuvasta maailmasta ja elinympäristöstä, sillä hänen elämäänsä varmasti vaikutti etupäässä äidin sairastuminen monellakin tasolla. Viime viikolla koululaiset marssivat koko maapallolla ilmastonmuutoksen johdosta. He haluavat, että aikuiset tekevät jotakin, jotta ilmastonmuutos ei etenisi niin nopeasti. He marssivat sen puolesta, että aikuiset eivät pilaisi heidän tulevaisuuttaan. Olisiko Seela ollut mukana marssimassa, kenties.

Kirjan yksi teema on lupaukset, joita Emma Puikkonen käsittelee silkkihansikkain, mutta ajatuksia herättelevällä tavalla. Miten isän antama lupaus pienelle Rinnalle kannattelee häntä aikuisuuteen asti. Hän haluaisi luvata omalle tytölle samoja asioita, mutta syvä huoli ja ahdistus ilmastonmuutoksista vaikeutti lupausten pitämistä.

Olisin halunnut lohduttaa Rinnaa, että ei kannata ottaa niin vakavasti omia lupauksia. Lupausten sisältö muuttuu vuosien vieriessä, kun ihmisen ajatukset muuttuvat. Uuden vuoden lupaukset on sitten asia erikseen. Avioliittolupaukset voivat muuttua ihmisten kasvaessa eroon toisistaan. Muistan itse miten poikien ollessa pieniä he alkoivat pelätä, että minä kuolen, joten lupasin heille, että elän 95-vuotiaaksi asti ja he itse ovat silloin 70-vuotiaita papparaisia. Se lohdutti heitä silloin pienenä.

Emma Puikkonen kirjoittaa vahvasti asioista, jotka kiinnostavat minua kovasti. Jos sinua kiinnostaa ilmastonmuutos ja sen vaikutukset, niin kirja on sinulle tehty. Suosittelen.

Emma Puikkonen, Lupaus

Wsoy 2019

s. 299

Kirja sopii Helmet-lukuhaasteen kohtiin 22. Ilmastonmuutosta käsittelevä kirja ja 49. Vuonna 2019 julkaistu kirja

Elina Lappalainen ja Ilona Partanen: Ihmeellinen Minna ja suomalaiset supernaiset

Minna Canth oli utelias ja tiedonjanoinen. Hän luki kirjoja ainakin saksaksi, ruotsiksi, tanskaksi ja norjaksi. Hän tilasi uusimpia tieteen ja politiikan asioista kertovia ulkomaisia lehtiä. Koska hän oli niin innostava ja hauska keskustelija, monet nuoret opiskelijat ja kirjailijat halusivat tulla Kuopioon hänen luokseen. Minnan salongissa oli aina avoimet ovet ystäville ja kahvia tarjolla. Minna Canth oli kiinnostunut aikansa uusista keksinnöistä, tieteestä ja tekniikasta. Hän toi Kuopioon tuulahduksen kansainvälistä ajattelua.

Elina Lappalaisen kirjoittaman ja Ilona Partasen kuvittama lasten tietokirja Ihmeellinen Minna ja suomalaiset supernaiset on värikäs tietoteos, joka kertoo hauskalla tavalla suomalaisista naisista, joita voi kuvata supernaisiksi, sillä he ovat menestyneet jollakin tieteen, taiteen tai politiikan saralla. Kirjassa on siskokset, jotka asuvat Kuopiossa ja he saavat keksiä suomalaisia supernaisia. He saivat tällaisen tehtävän isoäidiltään, joka kuuluu myös kirjan supernaisiin uteliaisuutensa ansiosta.

Kirjailija Minna Canth lukeutuu kirjan supernaisiin sisukkuutensa ansiosta. Hän oli lahjakas kirjailija, toimittaja ja vieläpä yrittäjä ja kaiken hän teki seitsemän lapsen yksinhuoltajana.

Kirjan supernaisia ovat myös tähtitieteilijä Liisi Oterma, presidentti Tarja Halonen, kirjailija ja taidemaalari Tove Jansson ja Marimekon luoja Armi Ratia. Heistä jokaisesta on lapsille suunniteltu mukavan lyhyt ja ytimekäs tietopaketti heidän saavutuksistaan.

Kirjan kuvitus on runsas ja uskon, että tällainen tietokirjatyyli uppoaa lapsiin paremmin näiden mielikuvitusrikkaiden ja värikkäiden kuvien ansiosta. Kirja on hyvä kokonaisuus suomalaisista supernaisista.

Elina Lappalainen ja Ilona Partanen, Ihmeellinen Minna ja suomalaiset supernaiset

Tammi 2019

s. 48
Lasten tietokirja

Anna Ekberg: Salattu nainen

Pimeys. Louise räväyttää silmänsä auki. Ei halua vajota siihen. Poliisi selaa yhä paperipinoaan otsa rypyssä. Mitä hän etsii? Ei ainakaan enää silmäile häntä syyttävästi. Louise tuijottaa naista kesämekossa, taloa, vanhaa naista, lapsia. Eikä tunnista mitään.

Tanskalaisen Anna Ekbergin esikoistrillerissä Salattu nainen on räväkkä alku, joka jatkuu loppuun asti, ja voin sanoa, että jopa tällaiselle trillereiden ystävälle kirjassa oli vauhdikasta menoa. Cristiansöllä asuva avopari Louise ja Joachim liitettiin mukaan tapahtumiin, joissa ravisteltiin molempien salaisuudet auki niin vauhdikkaasti,  että oli kuin olisi katsellut jännityselokuvaa. Juonenkäänteistä vastasivat tanskalainen kirjoittajapari Anders Rønnow Klarlund ja Jacob Weinrich, jotka ovat kirjoittaneet sen verran jännittävän toimintatrillerin, joka taatusti yllättää lukijan ainakin jossakin kohtaa tarinaa.

Kirjan takakannessa lukee, että Louisen kahvilaan saapuu eräänä päivänä mies, joka väittää olevansa hänen aviomiehensä, eikä Louisella ole minkäänlaisia muistikuvaa miehestä. Tästä alkavat jännitystä tihkuvat juonenkäänteet, sillä yllätys yllätys Louise vangitaan, sillä epäillään, että Louise on tehnyt jotakin oikealle Louiselle, jonka reppu ja henkilötodistus hänellä on ollut mukanaan, kun hänet löydettiin muutama vuosi takaperin tajuttomana.

Louisen ei tarvinnut olla pitkään vangittuna, sillä hänen sukunsa oli suunnattoman rikas ja käytti tietysti niitä rahoja vapautukseen, mutta mistä johtui, että Louise ei tuntunut sopeutuvan aikaisempaan luxuselämään takaisin. Aviomies salaili selvästi asioita, mutta samaan aikaan hän halusi, että Louisen muisti paranee, ja kaikki palautuisi mukavasti ennalleen. Jotain salaperäisen hyytävää kyseisessä miehessä oli liittyen Louisen omaisuuteen. Aviomies väitti myös, että Louise oli tasapainoton, ja hän joutuikin yllättäen pakkohoitoon. Aika pelottava aviomies, jos kykenee tuollaiseen, mutta rahan voimallahan sitä on ennenkin hoidettu hysteerisiä naisia pakkohoidossa. Asiahan oli kuitenkin niin, että Louisen muisti parani koko ajan kiihtyvällä vauhdilla, eikä hän ollut mielisairas.

Toisaalla Joachim kaipasi Louisea vierelleen ja päätti tutkia, kuka oikea Louise oli ja mihin hän oli oikein kadonnut. Yksi vihje johti toisen vihjeen luokse ja näin edeten Joachim heräsi roikkumassa katosta eräänlaisessa viritelmässä, mutta siitä voit lukea lisää kirjan sivuilta.

Niinhän siinä kävi, että ”Louise” pakeni pakkohoidosta ja aloitti omat tutkimuksensa niistä asioista, joita jotkut henkilöt yrittivät salailla ja väittää joksikin muuksi. Hän joutui kiihkeän takaa-ajon kohteeksi, ja huomasi lopulta, että puhelin ja auto oli viisainta jättää matkasta ja kulkea muutenkin tuntemattomana. Jostakin syystä häneltä sujui luonnostaan kaikki rikollinen puuhastelu. Kirjan nimi muuten yllättää kuumottavan kammottavalla tavalla. Usko pois, että Salattu nainen vei ja minä vikisin ihastuksesta.

Hän katsoo itseään peilistä. Kuka hän on? Nainen leirintäalueen vessassa. Nainen pakomatkalla. Varas, jonka hiuksissa on vessanpytyn vettä ja pissaa. Yksin. Hän kaipaa Joachimia. Hänen on pakko saada Joachim kiinni. Hänen täytyy etsiä Silkeborgista puhelin ja soittaa tälle. Kertoa, että hän tarvitsee apua. Asianlaita on pahempi kuin hän luuli, hän ei selviä yksin.

Anna Ekberg, Salattu nainen *****

Suom. Katarina Luoma

Minerva Crime 2018

s. 421

Den hemmeliga kvinde 2018

Toimintatrilleri

Anna Ekberg: Uskottu nainen

Kirja sopii Helmet-lukuhaasteen kohtaan 2. Kirjassa etsitään kadonnutta ihmistä tai esinettä.

Tomas Gads: Pirulainen

Se pieni palanen omaa ajattelua auttoi pitämään hengissä. Muu sielu oli jo murskattu.

Tomas Gadsin esikoisdekkari Pirulainen pureutuu erikoiseen hukkumistapaukseen. Ryhmänjohtaja Halmeen viisihenkinen rikoksia tutkiva ryhmä kiinnostui hukkumistapauksesta intuition vuoksi. Purjehdusmatkalla ollut toimitusjohtaja löytyi suhteellisen omituisesta hukkumispaikasta, kun taas hänen purjeveneensä oli kaukana paikasta. Lisäksi hänen olisi pitänyt olla ulkomaan työmatkalla eikä Suomessa. Tapaukseen liittyi sen verran omituisia piirteitä, että Halmeen tuore tutkimusryhmä päätti ottaa jutun tutkinnan alle.

En jaksa enää kannatella kulisseja. Ettei mikään muka ole vialla. Että pelkään jatkuvasti. Etten uskalla edes hengittää hänen ollessaan läsnä. Hän saa minut katoamaan katsomalla lävitseni muiden läsnä ollessa.

Tomas Gadsin taakse kätkeytyy parivaljakko Satu Roos ja Kaisa Nummela. He ovat taustaltaan sosiaalipsykologeja, ja heidän työnsä näkyy myös kirjassa mm. pari henkilöä käy terapiassa. Kirjassa on myös yhteiskunnallista sanomaa esim. työuupumista, loppuunpalamista ja niiden johdosta ammatin vaihtoa. Dekkarihenkeen ei kuulu sivistyssanat, joita kirjassa oli, joten niistä pyrkisin eroon seuraavissa kirjoissa. Tarina on muuten hyvin nykyaikainen ja tähän päivään sopiva.

Halmeen tutkimusryhmään kuuluu Ann-Mari, Niklas, Magnus ja Ivan. Ryhmän henkilöillä on vielä sopeutumisongelmia ja yhteen hiileen puhaltaminen on vielä alkutekijöissään, mutta silti tulosta alkaa näkyä, kun päästään ennakko-odotuksista ja omasta pätemisestä eroon. Kaikenlaisen säheltämisen jälkeen juttu saadaan ratkaistua, mutta selvisikö juttu sittenkään niin kuin he luulivat, sillä kirjan lopussa odottaa aikamoinen koukku, johon ei voi olla tarttumatta. Seuraavaa dekkaria jään jännityksellä odottamaan, sillä tästähän on selvästi tulossa sarja. Uusi kotimainen dekkarisarjan aloitus tempaisi mukaansa haastavalla ja koukuttavalla otteella.

Kaikkein vaikeinta minulle on ollut se, että muut ovat pitäneet hänen toimintaansa normaalina. Kaikki se huuto huoneessani. Ja läpikatsomiseni palavereissa. Kukaan ei sanonut koskaan mitään.

Tomas Gads, Pirulainen

Bazar 2019

s. 331

Kirja sopii Helmet-lukuhaasteen kohtaan 1. Kirjan kannessa on ihmiskasvot

Oman kirjahyllyn aarre

Linda Olsson: Sonaatti Miriamille

Elämässä ei yleensäkään varoiteta mistään etukäteen. Ennen koko elämän mullistavia tapahtumia ei välttämättä tule pienintäkään varoittavaa merkkiä. Saatat juuri olla kampaamassa lapsesi hiuksia tai heittämässä hänelle lentosuukkoa, kun täydellinen tuho jo värjyy yllänne.

Ruotsalaisen Linda Olssonin kirjat ovat upeita, niin on myös hänen Sonaatti Miriamille, joka odotti kirjahyllyssä lukuvuoroaan luultavasti pitkähkön ajan. Olin joskus laittanut kirjan lukujonoon, jossa odottivat ensimmäisenä lukuvuoroa odottavat kirjat, mutta aina jokin kirja ohitti sen. Ehkä nyt olin valmis sen kauneudelle ja suurelle surulle, kun edellinen kirja, jonka luin (ei Olssonin teos), oli suuri pettymys suomennoksen osalta.

Valitettavasti Olssonin kirjassa sivutaan samaa asiaa kuin edellisessä kirjassa, aikuisen miehen inhottavia tekoja pienelle tytölle. Olssonin kirja jatkuu pitkälti tytön aikuisuuteen ja kertoo myös miten nuo teot vaikuttivat koko hänen elämäänsä ikävällä tavalla, ja jatkuivat jopa seuraavaan sukupolveen asti. Inhottavilla kokemuksilla on yleensä taipumus vaikuttaa mielenterveyteen, niin tässäkin sydäntä raastavan surumielisessä tarinassa.

Sonaatti Miriamille kertoo Ruotsissa kasvaneesta Adamista ja hänen halustaan tuntea omat sukujuurensa. Kuka hänen isänsä oli ja missä kaikki sukulaiset olivat? Adam päätyy kyseiselle etsintäretkelle läheisen kuoleman johdosta. Etsintäretkellään hän matkustaa Krakovaan, josta hänen sukujuurensa kenties oli mahdollista löytää. Oliko jo liian myöhäistä, sillä nuolet osoittivat toiseen maailmansotaan ja sen vaikutuksiin Puolan juutalaisia kohtaan?

Suunnitellessaan matkaansa, Adam päätti ottaa yhteyttä myös entiseen rakastettuunsa. Heidän suhteensa päättyi parikymmentä vuotta aiemmin. Oli tullut aika puhua kipeistä asioista, jotka aiheuttivat eron, sillä molemmat rakastivat toisiaan suunnattomasti. Voi mikä ihana ja samalla pakahduttava rakkauskertomus Sonaatti Miriamille on. Kirjan nimi tulee Adamin sävellyksestä, joka on ainoa sävellys, jonka hän on pystynyt säveltämään läheisen kuoleman jälkeen. Suru on raskas taakka, jolle on annettava aikaa toipua.

Tuijotimme toisiamme armottoman kirkkaassa valossa. Sinun fyysinen läsnäolosi sai veren kiertämään muistini sopukoissa. Tunsin uinuneiden hermonpäiden yhtyvän, veren kuohuvan kehossani, sormenpäitteni kihelmöivän. Se ei ollut seksuaalista. Tai se ei ollut yksinomaan seksuaalista. Tuntui kuin koko olemukseni olisi pitkän ajan jälkeen taas kytkeytynyt virtalähteeseen.

Linda Olsson, Sonaatti Miriamille *****

Suom. Anuirmeli Sallamo-Lavi

Gummerus 2009

s. 376

Sonata for Miriam 2008

Olsson Linda: Kun mustarastas laulaa

Kirja sopii Helmet lukuhaasteen kohtiin 6. Rakkausromaani ja 48. Kirja kertoo kuulo- ja näkövammaisesta henkilöstä

Oman kirjahyllyn aarre

Kicki Sehlstedt: Älä silmä pieni

Vessanistuimen posliini oli kylmä minun paljasta ihoani vasten. Nielaisin saadakseni alas sakean nesteen ja päästäkseni eroon sen mausta sillä välin kun hän vetäytyi ulos minusta. Hän kurotti kätensä ylitseni saadakseen vessapaperia. Kun katsoin häntä, hän seisoi selin minuun ja veti farkkujensa vetoketjun ylös ennen kuin avasi vessanoven ja lähti ulos.

Ruotsalaisen Kicki Sehlstedtin esikoisdekkarissa Älä silmä pieni pureudutaan tiukin hampain mm. tämän päivän ikävimpään verkkomaailmassa pyörivään sugardaddy-ilmiöön, jossa nuoret tytöt kuvaavat itseään nettisivustoille vanhempia miehiä varten ja touhu voi jatkua pitemmällekin. Iljettävän sugardaddy-ilmiön lisäksi kirjassa on myös kadonnut yliopistotutkija, joka teki tutkimusta prostituutiosta, johon myös sugardaddy-ilmiö johtaa. Kirjassa pureudutaan kyseiseen ilmiöön aika perusteellisesti.

Toimittaja Aida Svantesson alkaa tutkia siskonsa katoamista yhdessä siskonsa yliopistoprofessorin kanssa. Aida tekee kenttätutkimusta ja käy haastattelemassa asiaan liittyviä henkilöitä. Valitettavasti hän huomaa myös lähipiiriinsä kuuluvan henkilön käyvän seksiklubilla, jossa hän kävi tekemässä kenttätyötä. Mitä tehdä, ummistaako silmät? Nuoret alaikäiset naiset houkuteltiin mukaan seksityöhön ensin kehumalla heitä kauniiksi verkossa jne., sen jälkeen annettiin lahjoja ja kuljetettiin hienoissa paikoissa, ns. houkuttelija eli poikaystävä johdatteli mukaan seksityöhön ja lopulta tytöt olivat ansassa. Heistä oli otettu seksikuvia, jotka uhattiin julkaista, jos he eivät tee mitä halutaan ym. Kyseisessä hommassa pyörii isot rahat ja paljon vaikuttajia.

Kirjan tarina alkoi kyllä inhottamaan ja meinasin lopettaa monta kertaa, mutta halusin tietää mitä kirjan kahdelle nuorelle tytölle tapahtuu. Heidän elämänsä oli muutenkin suistunut alamäkeen, koulu ei maistunut ja alkoholi ja huumeet turruttivat ikävimmät ajatukset.

Tässä on taas kirja, joka on käännetty suomeksi erittäin huonosti, luultavasti etupäässä jollakin koneella. Oikoluku ontuu pahasti. Mustalla pitsipäällysteissä kassissa, joka on ollut pöydän alla, on Idan iPad, jonka hän ojentaa Aidalle ja päästää sen kädestään kuin se polttaisi. Lainaus on lievimmästä päästä virheistä, jotka alkoivat tositeolla ärsyttämään kirjaa lukiessa. No, oli tässä kirjassa muitakin asioita mitkä ärsyttivät, mutta varmaan kirjalle löytyy lukijoita ja tykkääjiä. En tykännyt. Hyvä käännös ja oikoluku parantaisivat kirjaa, sillä sanomahan on juuri tätä päivää ja ajankohtainen. Ei ummisteta silmiä ikäviltä asioilta.

Kicki Sehlstedt, Älä silmä pieni

Suom. Petri Stenman

Like 2019

s. 360

Tapio Koivukari: Poltetun miehen tytär

Ymmärsin, että minun oli päästävä täältä, pois koko pitäjästä, sillä täällä minua odotti vain tihentyvä piiri kuin korppien joukko jalkansa loukanneen karitsan ympärillä, odotti syytösten syöveri ja pahan hengen palkka, sillä milläs olisin saattanut todistaa, etten tiennyt kirkossa kouristavan pirun alkuperää, en sen enempää kuin toisetkaan, niin lähellä oli se leiskaus, sylkäisty syytös, olinhan minä Hyväniemen Manga, poltetun miehen tytär, ja se ajatus poltti sieluani ja sydäntäni kuin hehkuva rauta tai polttava liekki.

Tapio Koivukarin kirjassa Poltetun miehen tytär eletään 1600-luvun Islannissa. Kristinusko on levinnyt maahan, mutta sitä vanhemmat uskot ja uskonnot ovat mukana jokapäiväisessä elämässä, vaikka kristinusko kieltää uskomasta noitiin, piilokansoihin, maahisiin ja taikuuteen. Hyväniemen Thórdur on tunnettu noitataidoistaan. Hänen noitataitonsa ovat monien sukupolvien takaa ja niiden avulla hän on kalastanut ja pitänyt perheensä jäsenet hyvinvoivina. Taitojensa avulla hän on rakentanut ison aluksen, joka on suurempi kuin muilla ja toki se herätti kateutta muissa. Kateus, pahansuopuus, ilkeys, epäluuloisuus ja muut pahat voimat lisääntyivät heidän asuinseuduillaan ja pian tuli Hyväniemen Thórdurille kutsu noitakäräjille.

Kevätkäräjien jälkeen isä vanhentui parissa päivässä. Askel painoi, ryhdistä oli kadonnut korska ja pontevuus, hän vaipui kumaraan kuin taakan alla, katse painui maahan eikä noussut enää ylös.

Mangan isälle kävi kuin kävi ja noitavainot olivat saaneet alkunsa Islannissa. Pastorit ja piispat olivat ihmeissään siitä, miten monta noitaa heidän alueillaan oli. Naapurit ilmiantoivat toisiaan. Epäluulot lisääntyivät, ja isän tuomion jälkeen Manga tiesi, että hänen oli lähdettävä pakomatkalle, tai hän saisi saman tuomion.

Ja tällainen on hänen ulkomuotonsa:

Hyvinkin keskimittainen, vaaleaverinen, poskipäiltään

korkea, kepeäliikkeinen ja puheissaan järkevä.

Runonlaulajana miltei naisten parhaita.

Etsintäkuulutus yleiskäräjien pöytäkirjoissa kesällä 1656

Tapio Koivukarin Poltetun miehen tytär kertoo mielenkiintoisella tavalla noitavainojen  ajasta, joka levisi 1400-luvun lopulla Euroopassa uskonpuhdistuksen aikana. Uusimpien tutkimusten mukaan noin 50 000 ihmistä menetti henkensä ja heistä suurin osa oli naisia. 1600-luvulla noitavainot olivat levinneet Euroopan syrjäkolkkiin mm. Suomeen ja Islantiin, joissa valtaosa noidiksi syytetyistä oli miehiä. Kirjan lopussa on faktaa noituuteen liittyvistä asioista. Kirjan tarina kertoo noituuteen liittyvän hulluuden leviämisestä Islannissa ja sen ikävistä seurauksista. Oliko syytöksistä mahdollista selvitä ja millä tavoin, sekin selviää tarinasta. Lukuiloa historiallisen noitatarinan parissa.

Tapio Koivukari, Poltetun miehen tytär

Johnny Kniga 2018

s. 277
Historiallinen teos1600-luvulta

Tapio Koivukari: Unissasaarnaaja

Kirja sopii Helmet-lukuhaasteen kohtiin 1. Kirjan kannessa on ihmiskasvot, 27. Pohjoismaisesta mytologiasta ammentava kirja ja 16. Kirjassa liikutaan todellisen ja epätodellisen rajamailla

Kirjahyllyn aarteet

Viime vuonna eräs henkilö kysyi netissä, että kuinka monta kirjaa sinulla on kirjahyllyssä, joita et ole lukenut. Aloin laskea niitä ja kun pääsin sataan, lopetin laskemisen ja päätin samalla alkaa lukemaan oman kirjahyllyni kirjoja. Sanoista tekoihin! Päätin pyytää myös kavereita mukaan pölyyttämään omia kirjahyllyjä ja lukemaan omia kirjoja. Lukuhaaste on nimeltään Kirjahyllyn aarteet ja se on voimassa 6.1.2019-5.1.2020.

Alla tähän asti haasteeseen lukemani kirjahyllyn aarteet.

Alliende Isabel: Rouva Fortunan tytär
Blӕdel Sara: Kadonnut nainen 
Campion Jane ja Pullinger Kate: Piano

Gads Tomas: Pirulainen
Gaudé Laurent: Montepuccion aurinko
Haanpää Pentti: Eräs avioliitto ja muita kadonneita juttuja
Hayden Torey: Tiikerin lapsi
Hirvonen Lauri: Pein ja Ryhvelin rakettiriita
Hirvonen Lauri: Pei ja Ryhveli pelastajina 
Hogan Ruth: Kadonneiden tavaroiden vartija
Jansson Tove: Reilua peliä   

Kankimäki Mia: Naiset joita ajattelen öisin
Kemal Yashar: Poika ja lokki
Kunnas Mauri: Riku, Roope ja Ringo lentävät kuuhun
Kurenniemi Marjatta: Onneli ja Anneli ja nukutuskello

Kärki Katja: Jumalan huone
Laaksonen Heli: Lähtisiks föli 
Meri Veijo: Sujut
Michaelides Alex: Hiljainen potilas 
Mikkanen Raili: Into-tonttu pelastaa joulun

Modiano Patrick: Villa Triste
Morrison Toni: Tervanukke
Mukka Timo K.: Tabu
Müller Herta: Ihminen on iso fasaani 
Mörö Mari: Kiltin yön lahjat 
Oksanen Sofi: Koirapuisto
Olsson Linda: Sonaatti Miriamille
Parks Adele: Päästin hänet sisään
Parras Tytti: Pieni hyvinkasvatettu tyttö  
Parras Tytti: Jojo  
Penny Louise: Kuolema kiitospäivänä
Penny Louise: Kylmän kosketus 
Pettersson Lars: Koutokeino, kylmä kosto 

Rannela Terhi: Frau
Rimminen Mikko: Nenäpäivä 
Roth Anne: Sekundakroppa - Elämäni kilpirauhaspotilaana 
Sahlberg Asko: Amandan maailmat
Seppälä Anne: Topi löytöretkillä
Shields Carol: Kivipäiväkirjat
Slaughter Karin: Menneisyyden jäljet
Snellman Anja: Parvekejumalat 
Snellman Anja: Paratiisin kartta
Stancu Zaharia: Miten sinua rakastinkaan
Statovci Pajtim: Bolla  
Tartt Donna: Jumalat juhlivat öisin
Tartt Donna: Pieni ystävä
Turtschaninoff Maria: Naondel
Vaara Maria: Toinen hengitys 
Valtonen Hilja: Vaimoke
Valtonen Hilja: Hätävara 

Lukuiloa!

ps. Löysin bloggaajakolleegani  Marileen 1001 kirjaa ja pieni elämä blogista pitämän Kirjahyllyn aarteet-juttusarjan vuodelta 2016. Kyseinen juttusarja ja tämä lukuhaaste ovat eri juttuja. 1.5. 2019 Mai
ps. Nimi on näköjään jäänyt elämään päähäni, sori Marilee. 

Jayne Anne Phillips: Kiuru ja Termiitti

Hän kuulee nyt laulun sanattomien fraasien hitaan svengin ja näkee itsensä seisomassa spotissa, soittamassa yksin lavalla, silmät kiinni, mutta hän on tanssilattialla Lolan kanssa. Lolan kädet ovat löyhästi ristissä hänen niskassaan ja liikkuvat hänen kaulallaan kun he tanssivat lähekkäin klubilla joka on täynnä ihmisiä. Joskus he tanssivat levyautomaatin soidessa, mutta nyt he ovat keskellä tätä outoa jakautunutta hetkeä, kuulevat hänen soittavan kappaletta jonka vain hän soittaa täsmälleen tällä tavoin. He ovat yhdessä ja Lolalla on raukea tyytyväinen hymy  ja kosteat silmät niin kuin rakastelun jälkeen, ilme joka hänestä aina oli pakahduttavan surullinen.

Amerikkalaisen Jayne Anne Phillipsin Kiuru ja Termiitti nousi lukulistalleni blogiystävän suosittelemana. Luin kirjailijan Suojelus teoksen viime vuonna ja Leena Lumi suositteli silloin minulle tätä toista kirjailijan teosta. Nämä kaksi teosta ovat aihepiiriltään erilaisia, mutta molemmissa on kirjailijalle tyypillinen maagisen runollinen ääni, johon liittyy psykologinen jännitys, odotus, intohimon herääminen ja ihastuminen. Molemmissa kirjoissa yksi päähenkilöistä on pieni poika. Termiitti on puhumaton ja liikkumaton poika. Toinen päähenkilöistä on hänen melkein 18v. isosiskonsa Kiuru, joka hoitaa ja rakastaa Termiittiä valtavan paljon. Kirjan kertojina toimivat myös Termiitin nuori isä ja molempien lasten täti Nonni.

On vuosi 1950 ja 21-vuotias korpraali Robert Leavitt on keskellä Korean sotaa. Hän ei pelkää omasta puolestaan, vaan on jännittynyt vaimonsa Lolan synnytyksen johdosta, sillä synnytykseen on lyhyt aika. Tilanne Etelä-Koreassa on järisyttävän dramaattinen. Sotilasjoukot tulittavat kaikkea mahdollista, kaikki ovat vihollisia ja nuoret sotilaat ampuvat silmittömän peloissaan kaikkea liikkuvaa. Leavitt on jäänyt tunneliin evakuoimiensa siviilien kanssa. Häneen on osunut kuolettavia luoteja, mutta hän ei pääse ulos tunnelista omin voimin. Viimeiset muistot elämästä vierivät tuskallisen kiduttavina hänen silmiensä ohi.

Nogun Rinin tapahtumat Etelä-Koreassa ovat tapahtuneet todella, ja kirjailija on omistanut teoksen Cholle, vauvalle, joka syntyi ja kuoli tunnelissa Nogun Rissä heinäkuussa 1950.

Vuonna 1959 Länsi-Virginiassa Kiuru hoitaa Termiittiä, ja on samalla jokaisen lähiseudun miehen intohimon kohteena. Pienellä paikkakunnalla jokainen tuntee toisensa, joten kiihkeä ja kaunis Lola, lasten muualle muuttanut äiti, on vielä kaikkien muistissa ja tiedossa. Kiuru on yhtä kaunis kuin äitinsä, mutta luonteensa hän on perinyt salassa pidetyltä isältään. Heidän äitinsä on jättänyt lapsensa siskolleen Nonnille hoidettaviksi, eikä ole pitänyt yhteyttä. Salaisuudet tulevat lopulta esille kuin tulvavesi, joka peittää talot ja maat. On tullut aika miettiä tulevaisuutta ja tehdä elämänmuutoksia.

Jayne Anne Phillipsin Kiuru ja Termiitti koskettaa aihepiiriltään, se koskettaa henkilöidensä puolesta, se koskettaa tarinallaan ja luo maagisen ja lukumuistoihin jäävän kirjan, joka sisältää omanlaatuisen maailman, joka voisi olla niin totta.

Se painaa sormen keskelle minun rintaani kuin kovan pisteen ja liikuttaa sitä alaspäin kuin kirjoittaisi minuun.

Jayne Anne Phillips, Kiuru ja Termiitti *****

Suom. Kersti Juva

Tammen Keltainen Kirjasto 2009

s. 314

Lark and Termite 2009

Jayne Anne Phillips: Suojelus

Kirjaa sopii Helmet-lukuhaasteen kohtiin 6. Rakkausromaani ja 43. Kirja seuraa lapsen kasvua aikuiseksi

Leena Lumin loistava bloggaus kirjasta