Elämässä ei
yleensäkään varoiteta mistään etukäteen. Ennen koko elämän mullistavia
tapahtumia ei välttämättä tule pienintäkään varoittavaa merkkiä. Saatat juuri
olla kampaamassa lapsesi hiuksia tai heittämässä hänelle lentosuukkoa, kun
täydellinen tuho jo värjyy yllänne.
Ruotsalaisen Linda Olssonin kirjat ovat upeita, niin on myös
hänen Sonaatti Miriamille, joka
odotti kirjahyllyssä lukuvuoroaan luultavasti pitkähkön ajan. Olin joskus
laittanut kirjan lukujonoon, jossa odottivat ensimmäisenä lukuvuoroa odottavat
kirjat, mutta aina jokin kirja ohitti sen. Ehkä nyt olin valmis sen kauneudelle
ja suurelle surulle, kun edellinen kirja, jonka luin (ei Olssonin teos), oli
suuri pettymys suomennoksen osalta.
Valitettavasti Olssonin kirjassa sivutaan samaa asiaa kuin
edellisessä kirjassa, aikuisen miehen inhottavia tekoja pienelle tytölle.
Olssonin kirja jatkuu pitkälti tytön aikuisuuteen ja kertoo myös miten nuo teot
vaikuttivat koko hänen elämäänsä ikävällä tavalla, ja jatkuivat jopa seuraavaan
sukupolveen asti. Inhottavilla kokemuksilla on yleensä taipumus vaikuttaa mielenterveyteen,
niin tässäkin sydäntä raastavan surumielisessä tarinassa.
Sonaatti Miriamille kertoo Ruotsissa kasvaneesta Adamista ja
hänen halustaan tuntea omat sukujuurensa. Kuka hänen isänsä oli ja missä kaikki
sukulaiset olivat? Adam päätyy kyseiselle etsintäretkelle läheisen kuoleman
johdosta. Etsintäretkellään hän matkustaa Krakovaan, josta hänen sukujuurensa
kenties oli mahdollista löytää. Oliko jo liian myöhäistä, sillä nuolet
osoittivat toiseen maailmansotaan ja sen vaikutuksiin Puolan juutalaisia
kohtaan?
Suunnitellessaan matkaansa, Adam päätti ottaa yhteyttä myös entiseen
rakastettuunsa. Heidän suhteensa päättyi parikymmentä vuotta aiemmin. Oli
tullut aika puhua kipeistä asioista, jotka aiheuttivat eron, sillä molemmat
rakastivat toisiaan suunnattomasti. Voi mikä ihana ja samalla pakahduttava
rakkauskertomus Sonaatti Miriamille
on. Kirjan nimi tulee Adamin sävellyksestä, joka on ainoa sävellys, jonka hän
on pystynyt säveltämään läheisen kuoleman jälkeen. Suru on raskas taakka, jolle
on annettava aikaa toipua.
Tuijotimme toisiamme
armottoman kirkkaassa valossa. Sinun fyysinen läsnäolosi sai veren kiertämään
muistini sopukoissa. Tunsin uinuneiden hermonpäiden yhtyvän, veren kuohuvan
kehossani, sormenpäitteni kihelmöivän. Se ei ollut seksuaalista. Tai se ei
ollut yksinomaan seksuaalista. Tuntui kuin koko olemukseni olisi pitkän ajan
jälkeen taas kytkeytynyt virtalähteeseen.
Linda Olsson, Sonaatti
Miriamille *****
Suom. Anuirmeli Sallamo-Lavi
Gummerus 2009
s. 376
Sonata for Miriam
2008
Olsson Linda: Kun mustarastas laulaa
Kirja sopii Helmet lukuhaasteen kohtiin 6. Rakkausromaani ja
48. Kirja kertoo kuulo- ja näkövammaisesta henkilöstä
Oman kirjahyllyn aarre
Oman kirjahyllyn aarre
Minullakin on tämä ollut kirjahyllyn aarteena monta vuotta ja ihan kärkipäässäkin lukujonossa - monta vuotta! Jospa tänä vuonna lukisin sen. Kirjoituksestasi huomaan, että kirja on raastavan surumielinen, joten katsotaan, milloin on sopiva hetki.
VastaaPoistaSuosittelen lukemaan tämän kirjan. Uskomattoman kaunista tekstiä ja tarina on hieno.
PoistaHauska juttu, että tämä kirja on ollut sinunkin kärkipään lukujonossa. Ja samoin kuin minulla monta vuotta :)
Tätä en ole lukenut, vaikkakin muita Olssonin kirjoja kyllä. Niin kaunista tekstiä.
VastaaPoistaKaunista tekstiä, aivan ihanaa. Surumielinen tarina, joka lumosi minut totaalisesti.
PoistaMinulle tämä olisi varmasti ollut vahvin Olsson ellei Adam olisi lähtenyt Krakovasta. Silloin tuntui kuin koko kirjoittaja olisi vaihtunut.
VastaaPoistaOlen lukenut Olssononilta sen Laulaisin sinulle...ja sitten Sisareni talossa. Sisareni talossa on vahvan herkkä kirja, josta pidin kovasti. Tosin edelleen tämä Krakovaan jäänti olisi pitänyt tämän minulle kirkkaana ykkösenä. Ruotsi muutti tunnelmaa rajusti ja jäähdytti minua. Mutta ei huono, ei huono minustakaan.
♥♥
Minusta Tukholma ja entisen rakastetun tapaaminen oli se tämän kirjan huippukohta, jota kohti oltiin menossa alusta asti. Se oli vain ainoa oikea tapaaminen, jota odotin sydän sykkyrällä ja mikä tapaaminen oih <3
PoistaTämä oli minulle kolmas Olssonin kirja ja paras niistä, ihana <3
Minulla vähän samat tunnot kuin Leenalla. En taida olla kovin romanttinen nainen :)
VastaaPoistaJa minä taidan olla, tosin en tykkää mistään yltiöromanttisista kirjoista, tosin niitä tuli luettua nuoruudessa. Tässä kirjassa on suurta draamaa ja tunteiden paloa.
PoistaAjattele miten ajankohtainen kirja, kun nyt tulee koko ajan esille pedofilia, miten aikuiset miehet kohtelevat herkkiä lapsia ja nuoria. Olen sitä mieltä, että loppuikä on tuommoisten miesten käsittelyn jälkeen pilalla lapsilla. Nuorisopsykiatrian osastot ovat täynnä raiskattuja tyttöjä. Ohlsson kirjoitti oikein, vain ajalla on parantavat vaikutukset. Aina ei edes aika pysty parantamaan henkisiä haavoja.
Nuo Cecilian hyväksikäyttökokemukset Olsson kirjoitti todella hienosti ja hienovaraisesti. Häpesikö Cecilia niin paljon, että halusi Adamin viedä tytön kauas? Varmasti häpeä tuollaisen kokemuksen jälkeen on suunnattoman suurta.
PoistaMinä luulen, että teolla on niin valtava henkinen painolasti ja lisäksi raskaus vaikuttaa moniin siten, että ei pysty olemaan lapsen äitinä ilman mielenterveyshoitoa.
PoistaTämä oli Ohlssonin tarina raskausmasennuksesta. Lisäksi Cecilia ei halunnut olla äiti lapsuudenkokemuksensa vuoksi.