Onnittelut juhlapäivän kunniaksi 💛

 

Olen kasvanut pois

kiltin tytön roolistani

siksi toisinaan

osoitan mieltäni

näyttäen maailmalle kieltäni

Mutta kuule

jos et ole filosofi

anna minun olla

oman elämäni katastrofi

 

Una Reinman 

 

Iloa, eloa ja onnea kaikille valmistuneille 💛💜💚💙💖 

Herman Koch: Vankiloma

 

Se tuntui niin hyvältä ajatukselta. Derek L. oli kirjoittajana selvästi lahjakas, hän kirjoitti runoja ja novelleja. Runoista en ymmärrä tuon taivaallista, mutta hänen novellinsa olivat poikkeuksellisen väkeviä: niissä oli vahva, hyvin omintakeinen ääni.

Hollantilaisen Herman Kochin uusin suomennos oli nimeltään Vankiloma. Kochin teokset yllättävät minut joka kerta, sillä ne kertovat usein ihmisten ikävistä salaisuuksista ja mieliteoista, mutta asiat, mihin ne liittyvät, ovat joka kerta erilaisia. Koch on aiemminkin kirjoittanut päähenkilöksi kirjailijan, teoksessaan Naapuri. Kirjailijoilla on tunnetusti mielikuvitusta loihtia kaikenlaisia juttuja. 

Vankiloma kirjassa oli kirjailija nimeltään Simon Hanson, jolle eräs  vanki, nimeltään Derek L. lähetti vankilasta novellejaan. Kirjan nimi tuli Derek L.:n novellikirjan nimestä. Kirjan kertojina toimivat Simon, hänen vaimonsa Hanna ja Derek. Lisäksi sivuosassa esiintyi Simonin ja Hannan poika Nick. 

Eräänä lauantaina minut kutsuttiin heti aamusta vankilanjohtajan luo. Kirjailija oli lähettänyt hänelle kirjeen ja pyytänyt minulle poistumislupaa, jotta voisin olla paikalla novellikokoelmani julkistamistilaisuudessa.

Simon oli järjestänyt Derekille viikonloppuvapaan vankilasta. Derek istui vankilassa pitkää tuomiota, joten tietysti hän suunnitteli vapaudesta pitempiaikaista järjestelyä. Kirjasta voit lukea tarkemmin, miten viikonloppu sujui, ja palasiko Derek kiltisti takaisin vankilaan. 

Poliiseillakin oli kiinnostusta Derekin vapaudesta, sillä he ajattelivat saada erään pitkään pakoilleen vangin Derekin avulla kiinni. Kaikenlaista salaista kähmintää oli siis luvassa kirjan sivuilla. 

Simonin vaimo oli poliisi, joten poliisilaitos luotti Derekin kirjailija-poliisi-pariskunnan luokse viikonlopun ajaksi. Kirjan sivuilta voit lukea, mitkä olivat Simonin intressit saada Derek luokseen, ja mitkä olivat Hannan intressit saada Derek lähemmäs. Myös pariskunnan nuori poika kiinnostui kyseisestä rikollisesta vähän liikaakin, ettei vain uusi ura urkenevi rikosten maailmassa. Kochilla on taito tarttua kirjoissaan tämän päivän puhutuimpiin ongelmiin.

Herman Koch on sen lisäksi, että hän on kirjailija, niin myöskin kolumnisti ja näyttelijä. Koch on näytellyt radiossa, televisiossa ja elokuvissa, yleensä sivurooleissa. Hän oli myös tv:ssä pitkään (1990-2005) esitetyn satiirisen Jiskefet (Roskapönttö)-sarjan yksi luojista, ja näytteli siinä. Vankiloma on myös kuin tehty satiiriseksi näytelmäksi.

Herman Kochin Vankiloma piti koomisella tavalla, ja mustaa huumoria unohtamatta, kaikenlaista jännitystä yllä...

 

Herman Koch, Vankiloma ****

Suom. Mari Janatuinen

s. 303

Luchtplaats 2024

Hollanti

 

Herman Koch: Pormestari 

Herman Koch: Naapuri

Herman Koch: Lääkäri

Herman Koch: Illallinen 

Herman Koch: Suomen päivät

Herman Koch: Pääosassa Sophia 

 

 

Sarah Pearse: Villi luonto

 

Vaikka yritän olla ajattelematta sitä, tuntuu pelottavalta kuvitella, miltä matkailuauto näyttää ulkopuolelta katsottuna. Miten pieni se onkaan, miten eristyksissä, ainoa valonlähde pimeydessä.

Englantilaisen Sarah Pearsen dekkari Villi luonto jatkoi etsivä Elin Warner-sarjaa. Elin oli lähtenyt veljensä kanssa Portugaliin lomailemaan metsäiselle puistoalueelle. He asuivat lomansa ajan matkailuautossa. Lähistöllä oli ryhmä matkailuautoja ja omissa oloissaan viihtyviä henkilöitä. Näistä aineksista, plus ikävästä lähisuhdeväkivallasta, kirjailija on kirjoittanut luontoon sijoittuvan dekkarin.

Lupasin yhdelle kaverilleni, Pennille, että yrittäisin löytää hänen siskonsa nyt kun kerran olemme täällä.

Ei siinä auttanut Elinillä kuin suostua Isaacin pyyntöön etsiä Kieriä, Pennin siskoa. Elin olisi halunnut levähtää ja nauttia luontoretkistä raskaan työnsä vastapainona, mutta Isaac halusi auttaa kaveriaan. Kaveri olisi tulossa myöhemmin etsimään siskoaan Kieriä. Sisko oli ollut liikkeellä matkailuautolla, mutta oli sittemmin kadonnut, ja hänet oli viimeksi nähty samaisella puistoalueella Portugalissa. 

Ihmiset näkevät vain sen, minkä haluavat. 

Kirjassa liikuttiin kahdessa aikatasossa vuosina 2018 ja 2021. Vuoden 2018 äänenä oli Kier ja vuoden 2021 tapahtumista vastasi  Elin. Hyvin sujuvasti ja uskottavasti etenevä tarina. Elin sai veljensä Isaacin kanssa selville aika paljonkin, mutta löytyikö Pennin sisko, sen saat itse ottaa selville. Parasta oli luonto ja sen kuvaukset. Tykkään, kun dekkareissakin oleillaan luonnossa.

Sarah Pearsen Villi luonto dekkarissa oli jännitystä ja kadonneita henkilöitä.

 

 

Sarah Pearse, Villi luonto **** 

Suom. Jenni Viljanen

Otava 2025

s. 444

The Wilds 2024 

Dekkari

Elin Warner-sarjan 3. osa

Portugali

Matkailu 

Lähisuhdeväkivalta 

 

Sarah Pearse: Parantola 

Yrsa Sigurdardóttir: Löydän sinut

 

Hevonen tai lehmä. Niiden lisäksi Islannissa kyseeseen tuli vain yksi muu nisäkäs - ihminen. Einar kalpeni ja vaikka oli tottunut kaikenlaiseen ja hänellä oli käsineet suojanaan, hänen teki mieli pudottaa luu lattialle. "Täällä on enemmänkin tällaisia luita."

Islantilaisen Yrsa Sigurdarottirin Löydän sinut jatkoi jännittävää Musta jää-sarjaa jo kolmannella dekkarilla. Aiemmat dekkarit olivat nimeltään Näen sinut ja Muistan sinut. 

Reykjavikiläiseltä jäteasemalta oli löydetty ihmisen luita. Luut olivat jo vanhoja, ja ne oli viety kuolinsyytutkijalle. Sillä aikaa poliisit Tyr ja  Karó saivat tehtäväksi rauhoittaa erään asutusalueen naapuruston tulehtuneita välejä. Kun poliisit saapuivat paikalle, kaksi pariskuntaa tappeli keskenään, ja oli siinä heitelty kaikenlaista tavaraakin toistensa päälle. Poliisit pelkäsivät, että jotain pahempaakin tapahtuu, sillä riitaisuudet olivat kestäneet jo pitempään. Ja tapahtuihan sitä.

Pekonin haju sekoittuneena aluksen keinuntaan ja unettomuuteen oli tehdä Gunndisista lopun. Hän oli unohtanut pakata lääkkeen merisairautta vastaan, ja vaikka lääkettä varmaan löytyisi alukselta, sen etsiminen olisi nyt liian myöhäistä. Hän oli herännyt merisairaana.

Gunndis teki laivoilla keikkaluontoista kokin työtä. Myös hänen isänsä oli ollut laivakokki, mutta oli jo kuollut vuosia sitten. Gunndis tarvitsi rahaa, sillä koulun keittäjän työ oli pienipalkkaista. Laivakeikoista sai hyvin rahaa, sillä kokin piti osallistua myös kalansaaliin nostoon. Valitettavasti hän tuli herkästi merisairaaksi, mutta merenkävijät ymmärsivät, että se kuului asiaan, kun myrskysäät pauhasivat. Laivan muut työntekijät karsastivat kuitenkin Gunndisia, ja jos kalansaalis olisi huono, viimeiseksi tullut saisi syyt niskoilleen.

Yrsa Sigurdardóttir kutoi erikoisen rikosverkon Löydän sinut dekkarissa, jossa yhdistyivät vanhat luut, riitelevät naapurit ja laivakokki Gunndis erikoisella tavalla yhteen. Mikä yhdisti heitä, sen voit lukea kirjasta. Dekkarisarjan erikoisuutena voin mainita, että kirjat ovat itsenäisiä, ja ne liittyvät vain löysästi toisiinsa. Poliisit ja kuolinsyyntutkija ovat olleet mukana alusta asti, mutta vähäisissä määrin. Tällä kertaa Tyr oli enemmän esillä. Sen verran voin paljastaa, että romantiikkaakin oli hiukan mukana.

 

Yrsa Sigurdardóttir, Löydän sinut ***** 

Suom. Marjakaisa Matthíasson *****

Otava 2026

s. 315

Frys i abum blód 2023 

Psykologinen jännityskirja

Musta jää-dekkarisarjan 3. osa

Islanti

 

Yrsa Sigurdardóttir: Näen sinut

Yrsa Sigurdardóttir: Muistan sinut  

 

Evie Woods: Kadonnut kirjakauppa

 

Dublinin sateiset kadut kylmänä talvipäivänä eivät juuri houkutelleet nuorta poikaa vitkastelemaan, paitsi jos poika sattui seisomaan nenä kiinni mitä kiehtovimman kirjakaupan ikkunassa. Sisällä tuikki valoja, ja kirjojen värikkäät kannet vetivät häntä puoleensa lupaillen tarinoita seikkailuista ja pakoreiteistä.

Irlantilaisen Evie Woodsin Kadonnut kirjakauppa hurmasi ihanalla tarinalla 1920-luvulla perustetusta kirjakaupasta, Opaline´s Bookshop, jota päähenkilö Martha etsi Henryn kanssa nykyajassa. Menneisyydessä nuori Opaline joutui pakenemaan veljeään, joka olisi halunnut naittaa hänet ystävälleen, mutta Opaline pääsi pakoon Irlantiin, jonne hän perusti kirjakauppansa.

Dublin, yhdeksän kuukautta sitten...

Kun tulin ensi kerran Ha´penny Lanen punatiiliselle Yrjöjen aikakauden talolle sinä kylmänä, pimeänä iltana takki vettä tippuen, en aikonut jäädä sinne.

Martha oli paennut Dubliniin ikävää väkivaltaa. Hän sai työpaikan taloudenhoitajana madame Bowdenin luona. Madame ei kysellyt mitään Marthan murjotusta ulkonäöstä, vaan odotti, että Martha tekisi työt ripeästi. Martha kelpasi kuulemma paremman puutteessa. Marthalla oli kuitenkin muitakin tavoitteita, sillä hän halusi opiskella yliopistossa. Opinnot olivat jääneet aiemmin kesken, kun hän oli tavannut Shanen.

Hänen ruskeissa silmissään oli lämpöä, vai olivatko ne vihreät? Ehkä pähkinänruskeat. Hiukset valahtivat koko ajan niiden eteen. 

Martha kohtasi Henryn heti ensimmäisenä aamunaan Dublinissa. Henry etsi Kadonnutta kirjakauppaa, jonka hän oli nähnyt aiemmin, mutta hukannut sen jälkeen. Kirjakaupan etsimisestä ja kirjakaupan omistajan, Opalinen, tarinan selvittämisestä, tuli heidän yhteinen juttunsa. Romantiikkaakin oli runsaasti ilmassa, mutta heillä kummallakin oli aiemmat suhteet, jotka vaativat ensin selvittämistä. 

Anna sydämesi nähdä se, mitä silmäsi eivät näe. Seuraa polkuasi, ja ota tutkija mukaan. Minusta on mukavaa, että hän on maisemissa.

Evie Woodsin ihastuttava teos Kadonnut kirjakauppa vei maagisen koukuttavalla tavalla Dubliniin seikkailemaan, ja lumoutumaan kirjojen maailmasta sekä varsinkin Opalinen ja Marthan yhteensulautuvista tarinoista.

 

Evie Woods, Kadonnut kirjakauppa 💚💚💚💚💚 

Suom. Heli Naski 💚💚💚💚💚

Bazar 2026

s. 423

The Lost Bookshop 2023

Feelgood

Irlanti 

Hanni Maula: Teetä ja teräaseita

 

Hemmetin ilmastonmuutos! Kesäkuun alussa ei kuuluisi olla näin painostava ilma, vanhempi konstaapeli Anna Järvinen tuskailee ja tuntee orastavan päänsäryn tykyttelevän takaraivossa.

Hanni Maulan Teetä ja teräaseita on toinen osa Hauholle sijoittuvassa  dekkarisarjassa, jonka päähenkilöihin tutustuttiin ensimmäisessä osassa nimeltään Vintagea ja veritekoja.

Sarjan ihana päähenkilö on utelias eläkeläinen Helvi Helve ja hänen ihanan persoonallinen villakoiransa Nemesis. Ensimmäisessä osassa Anna-poliisi muutti poikansa kanssa Helvin naapuriin, ja teki nyt vapaa-ajalla hiki hatussa remppaa, kun poika oli lähtenyt isänsä mukana lomalle.

"Tiesin jo entuudestaan, että jätkä on Hämeenlinnasta kotoisin, mutta hänen sukupuunsa onkin varsin löyhkäävää sorttia. Ville on Likaveikkojen perintöprinssi."

Helvin veljentytär Sara oli muuttanut yllättäen hänen luokseen. Sara odotti viimeisillään vauvaa, ja oli eronnut miehestään. Nyt hän vain itkeskeli huoneessaan. Helvi oli huolissaan ja tutki Saran miehen Villen taustoja. Likaveikkojen omistajat Laakkoset olivat pysytelleet julkisuudessa firman hämäräperäisten juttujen vuoksi, ja nyt Likaveikkojen jätteenkäsittelylaitoksella oli tapahtunut onnettomuus, missä oli kuollut yksi henkilö. 

"Onnettomuustutkinnassa moni asia viittaa siihen, että Rami Rannan promptivirhe aiheutti Poutasen kuoleman. Mutta oliko teko tahallinen vai vahinko? Mitä me tähän mennessä tiedämme Rannasta?

Ruumiita alkoi löytyä vauhdikkaalla tavalla. Anna kävi useamman kerran puhumassa Likaveikkojen omistajien kanssa. Myös Helvi teki koiransa kanssa tutkimuksia, joihin osallistuivat myös hänen toinen naapurinsa Riitta, sekä lähikaupassa töitä tekevä Hannu.

Helvi Helve onnistui koiransa kanssa olemaan pääpahisten kanssa loppukahinoissa vanhassa kartanossa, missä olisi pitänyt olla rauhallinen teeretriitti, eli hiljaisuutta ja teelajien maistelua hyvässä seurassa. Kesämyrsky vain pauhasi, sähköt katkesivat ja salamat löivät sateiselta taivaalta. Ja Helville tuli kiire viemään Nemesis eläinlääkärille.

Hanni Maulan dekkarissa Teetä ja teräaseita viihdyttiin kesämaisemissa rikollisia jahtaamassa.

 

Hanni Maula, Teetä ja teräaseita

Karisto 2026

s. 350

Dekkari

Helvi Helve-sarjan 2. osa

Hauho 

 

Hanni Maula: Vintagea ja veritekoja 

Pohjoismaiset dekkarit

 

ISLANTI

Indri∂ason Arnaldur: Talvikaupunki 

Jónasson Ragnar: Lumisokea

Jónasson Ragnar: Tuhkayö

Jónasson Ragnar: Repeämä 

Jónasson Ragnar: Sydäntalvi  

Jónasson Ragnar: Pimeys

Jónasson Ragnar: Sysipimeä 

Jónasson Ragnar ja Katrin Jacobsdóttir: Reykjavik 

Ridpath Michael: Varjojen saartama 

Rämö Satu: Hildur 

Rämö Satu: Rósa & Björk 

Rämö Satu: Jakob 

Rämö Satu: Rakel 

Rämö Satu: Tinna

Rämö Satu: Disa

Sigurdardóttir Lilja: Jääkylmä aurinko

Sikurdardóttir Lilja: Verenpunainen meri

Sigurdardóttir Lilja: Kalmankalpea maa

Sigurdardóttir Lilja: Kuolonmusta laava

Sigurdardóttir Lilja: Sysimusta kuilu 

Sigurðardóttir Yrsa: Nukke 

Sigurðardóttir Yrsa: Hiljaisuus

Sigurðardóttir Yrsa: Perimä 

Sigurðardóttir Yrsa: Näen sinut 

Sigurdardóttir Yrsa: Muistan sinut

Sigurdardóttir Yrsa: Löydän sinut

Sigurdsson Skúli: Isoveli        

     

NORJA

Bakkeid Heine: Haudattu salaisuus 

Bakkeid Heine: Meren aaveet 

Bakkeid Heine: Paratiisin kutsu 

Bakkeid Heine: Nuku lapsi armaani  

Bakkeid Heine: Kuoleman lautturi  

Bjørk Samuel: Minä matkustan yksin

Bjørk Samuel: Yölintu

Bjørk Samuel: Poika pimeästä 

Brekke Jørgen: Armon piiri    

Brekke Jørgen: Uneton 

Fossum Karin: Varoitus 

Fossum Karin: Minä näen pimeässä

Holt Anne: Kuollut kulma

Holt Anne: Kuolematon kunnia

Holt Anne: Jäinen painajainen 

Holt Anne: Hyytävä kosto

Horst  Jørn Lier: Hiljainen meri  

Horst Jørn Lier: Hylkiöt

Horst Jørn Lier: Tulikoe

Horst Jørn Lier: Luolamies

Horst Jørn Lier: Koodi 

Horst Jørn Lier: Avaintodistaja

Horst Jørn Lier: Pimeä laskeutuu 

Horst Jørn Lier : Kadonnut Felicia 

Horst Jørn Lier: Pahan otteessa 

Horst Jørn Lier: Yksi ja ainoa 

Horst Jørn Lier : Suljettu talveksi 

Horst Jørn Lier: Yömies 

Horst Jørn Lier: Tapaus 1569

Horst Jørn Lier: Ajokoirat

Horst Jørn Lier: Lumen peittämä 

Horst Jørn Lier: Petturi 

Nesbø Jo: Aave

Nesbø Jo: Poliisi

Nesbø Jo: Jano

Nesbø Jo: Veitsi

Nesbø Jo: Verikuu  

Nesbø Jo: Isänsä poika

Nesbø Jo: Verta lumella I 

Raake John Kåre: Jää  

Sveen Gard: Raskaat varjot

Sveen Gard: Pimeän sylissä

Sveen Gard: Verikarkelot            

Tangen Geir: Maestro

Tangen Geir: Sydämenmurskaaja   

                  

RUOTSI

Ahndoril Alex: Murhan avain 

Al-Khalili Charlotte: Vastapyörre

Alsterdal Tove: Juurakko

Alsterdal Tove: Vajoama

Alsterdal Tove: Syväsatama

Anna Karolina: Toinen meistä kuolee tänään

Bengtsdotter Lina: Beatrice 

Bengtsdotter Lina: Annabelle  

Bengtsdotter Lina: Francesca 

Berg Anton: Kahdeksantoista 

Bergenstav Jeanette: Syntiuhrit

Bergenstav Jeannette: Yön saalistajat 

Börjlind Cilla ja Rolf: Nousuvesi

Börjlind Cilla ja Rolf: Kolmas ääni 

Börjlind Cilla ja Rolf: Musta aamunkoitto

Börjlind Cilla ja Rolf: Uinu, paju pienoinen

Börjlind Cilla ja Rolf: Polttopiste 

Börjlind Cilla ja Rolf: Jäätynyt kulta

Börjlind Cilla ja Rolf: Laupias samarialainen 

Börjlind Cilla ja Rolf: Yön silmä

Börjlind Cilla & Rolf: Varjo lankeaa 

Dahl Arne: Vapaus

De La Motte Anders: Keräilijä

De La Motte Anders: Lasiprinssi  

De La Motte Anders: Ruostemetsä   

Edvardsson Mattias: Melkein tosi tarina

Edvardsson Mattias: Aivan tavallinen perhe

Edvardsson Mattias: Hyvät naapurit

Edvardsson Mattias: Perhetragedia

Ekman Kerstin: Tapahtui veden äärellä 

Ericson Pernilla: Älä käännä selkääsi

Eriksson Maria: Mian salaisuus

Gerhardsen Carin: Piparkakkutalo

Gerhardsen Carin: Tuhkimotytö

Gerhardsen Carin: Unilaulu

Gerhardsen Carin: Piirileikki

Gerhardsen Carin: Hyvä haltija

Gerhardsen Carin: Jääkylmät silmät  

Grebe Camilla: Kun jää pettää alta

Grebe Camilla: Lemmikki

Grebe Camilla: Horros

Grebe Camilla: Varjokuvat 

Grebe Camilla: Veteen piirretty viiva

Grebe Camilla: Ajasta ikuisuuteen

Grebe Camilla: Pimeyden polut 

Grebe Camilla ja Carl-David Pärson: Vaihdokkaat 

Gullberg Helene: Suojatti 

Hjulström Carin: Pikku murha vain

Hjulström Carin: Vain pisara verta 

Hjulström Carin: Yksi ruumis liikaa 

Hjulström Carin: Kun luminen on maa 

Jansson Anna: Murhan alkemia

Jansson Anna: Haudan takaa

Jansson Anna : Tuhopolttaja

Jansson Anna: Katoavat jäljet 

Jungstedt Mari: Kevään kalpeudessa; Hiljaisuudenhinta , Vaarallinen leikki

Jungstedt Mari: Joka yksin kulkee 

Jungstedt Mari: Pimeys keskellämme

Kallentoft Mons: Sydäntalvenuhri; Suvisurmat; Syyskalma ;Kevätkuolema

Kallentoft Mons: Viides vuodenaika

Kallentoft Mons: Vesienkelit

Kepler Lars: Paganini ja paholainen

Kepler Lars: Tulitodistaja 

Kepler Lars: Nukkumatti

Kepler Lars: Vainooja

Kepler Lars: Kaniininmetsästäjä

Kepler Lars: Lazarus 

Kvensler Ulf: Erämaa

Laestadius Ann-Helén: Varkaus

Lapidus Jens: Ainakin äiti yritti - Rikostarinoita

Larsson Åsa: Isien pahat teot

Larsson Åsa: Uhrilahja

Lihammer Anna: Kun pimeys peittää maan

Lindstein Mariette: Ehdoton valta

Lindstein Mariette: Tuomiopäivä 

Lundgren Jennie ja Ulrika Lundgren Lindmark: Kun jää murtuu

Läckberg Camilla: Pahanilmanlintu

Läckberg Camilla: Perillinen; Merenneito; Majakanvartija  

Läckberg Camilla: Enkelintekijä

Läckberg Camilla: Leijonankesyttäjä

Läckberg Camilla: Mantelintuoksua lumimyrskyssä  

Marklund Liza: Ajojahti

Marklund Liza: Rautaveri 

Marklund Liza: Napapiiri

Marklund Liza: Suonsilmä 

Marklund Liza: Myrskyvuori   

Mo Johanna: Yölaulaja

Mo Johanna: Varjolilja 

Mo Johanna: Metsämaa 

Mo Johanna: Niittoheinä  

Moström Jonas: Kameleontti  

Natt och Dag Niklas: 1793

Natt och Dag Niklas: 1974 Elävien haudasta

Natt och Dag Niklas: 1795 Petojen naamiot

Niemi Mikael: Veden viemää

Niemi Mikael: Karhun keitto

Norebäck Elisabeth: Sano että olet minun

Norebäck Elisabeth: Nadia

Ohlsson Kristina: Tuhatkaunot

Ohlsson Kristina: Varjelijat

Ohlsson Kristina: Paratiisiuhrit

Ohlsson Kristina: Daavidintähdet

Ohlsson Kristina: Syntitaakka

Ohlsson Kristina: Lotus Blues

Ohlsson Kristina: Mion Blues

Ohlsson Kristina: Sairaat sielut

Ohlsson Kristina: Myrskynvartija

Ohlsson Kristina: Jäänmurtaja

Ohlsson Kristina: Varjopaikka

Ohlsson Kristina:  Pelastusrengas 

Persson Per Ole: Jaco 

Persson Giolito Malin: Suurin kaikista

Pettersson Lars: Koutokeino, kylmä kosto  

Plat Anna: Kukaan rakkaasi ei kuole 

Rogneby Jenny: Leona - Kortit on jaettu

Rogneby Jenny: Leona - Tarkoitus pyhittää keinot  

Rolfsdotter Ulrika: Saaliin sydän

Roslund Anders & Hellström Börge: Kolme sekuntia

Rosman Ann: Majakkamestarin tytär

Sarenbrant Sofie: Lepää rauhassa

Sarenbrant Sofie: Avoimet ovet 

Sarenbrant Sofie: Osasto 73 

Sarenbrant Sofie: Kerjäläinen 

Sarenbrant Sofie: Syntipukki

Sarenbrant Sofie: Häpeänurkka

Sarenbrant Sofie: Valheenpunoja 

Sarenbrant Sofie: Kuoleman kintereillä

Sarenbrant Sofie: Suojelusenkeli 

Sarenbrant Sofie: Sielunkumppani 

Sarenbrant Sofie: Parasiitti 

Sarenbrant Sofie: Seuraaja  

Sarenbrant Sofie ja Carina Bergfeldt: Syntymäpäivä 

Schepp Emelie: Ikuisesti merkitty

Schepp Emelie: Valkoiset jäljet   

Schulman Ninni: Tyttö lumisateessa

Schulman Ninni: Poika joka ei itke 

Schulman Ninni: Vastaa jos kuulet   

Schulman Ninni: Älä kerro kenellekään

Schulman Ninni: Tervetuloa kotiin

Schulman Ninni: Kun kellot seisahtuvat 

Schulman Ninni: Juhlimaan tulkaa

Schulman Ninni: Viimeiset leikit 

Sehlstedt Kicki: Älä silmä pieni 

Skybäck Frida: Musta lintu 

Skybäck Frida: Rautakukka       

Stehn Malin: Kun vuosi vaihtuu 

Sten Camilla: Kadonnut kylä 

Sten Viveca: Sisäpiirissä

Strömberg Sara: Hakkuu 

Strömberg Sara: Saalis

Strömberg Sara: Vyöry

Sund Erik Axl: Varistyttö

Sund Erik Axl: Unissakulkija 

Theorin Johan: Sankta Psykon kasvatit

Wahl Mats: Näkymätön 

Wennstam Katrina: Kuolleet naiset eivät anna anteeksi 

Älgebrink William: Talo joen rannalla                

     

TANSKA  

Bengtsson Jonas T.: Submarino  

Blӕdel Sara: Nimimerkki Prinsessa

Blӕdel Sara: Vain yksi elämä

Blӕdel Sara: Uhrilehto

Blӕdel Sara: Kadonnut nainen

Blӕdel Sara: Tyttö puun alla

Blӕdel Sara: Hiljainen leski 

Ekberg Anna: Salattu nainen

Ekberg Anna: Uskottu nainen

Ekberg Anna: Kadotettu nainen

Ekberg Anna ja Thomas Rydahl: Merenneidon kuolema  

Engberg Katrine: Krokotiilinvartija

Engberg Katrine: Kunnes aika koittaa

Engberg Katrine: Valkeat yöt 

Gazan Sissel-Jo: Yksi pisara   

Kaaberbøl Lene ja Agnete Friis: Poika matkalaukussa

Kaaberbøl Lene ja Agnete Friis: Hiljainen, huomaamaton murha

Kaaberbøl Lene ja Agnete Friis: Satakielen kuolema

Kaaberbøl Lene ja Agnete Friis: Huomaavainen murhaaja 

Krefeld Michael Katz: Langenneet 

Nordbo Mads Peder: Tyttö ilman ihoa 

Riel Ane: Pihka

Riel Ane: Tiima 

Rydahl Thomas: Erakko

Staun Susanne: Punainen merkki 

Theils Lone: Kohtalokas merimatka

Theils Lone: Runoilijan vaimo  

       

    

       

Jari ja Kati Tervo: Ukko ja onnen aika

 

Sekä Ukko että minä olimme kyllästyneet muutamassa viikossa talsimaan kesäperukkamme ainoaa hiekkatietä. Sillä oli tarjolla vain kaksi suuntaa.

Jari ja Kati Tervon  Ukko ja onnen aika on jo  kolmas kirja ihanan persoonallisesta borderterrieristä Ukosta, joka on nyt jo  6-vuotias. Meidän Mimmi 3v. ihailee kuvassa Ukko-kirjaa, tai tietenkin ihmettelee, että miksi se mamma tuon kirjan pisti lattialle.

Tätä takaperoista järjestystä - ensin hiekkaa, sen päälle lunta - Skattan kaikki koirat inhosivat. Heidän tassujensa anturat olivat kovilla. 

Talvella Ukon ja muiden kaupunkikoirien tassut ovat lujilla sepelikaduilla. Sepelistä huolimatta koiria on lenkitettävä ahkerasti. Ukon lenkkiseurueeseen kuuluu nykyisin jo  eläkkeellä oleva, mutta ahkerasti edelleen kirjoittava kirjailijapariskunta, Jari ja Kati Tervo. Kirjassa he kertoivat vuorotellen omista päivistään Ukon kanssa, mutta oheistuotteena seurattiin heidän yhteiselämää vuoden aikana, ja varsinkin Jarin tekstistä nousi esille pinnalla olevia yhteiskunnallisia aiheita, ja erityisesti hänen teräviä mielipiteitään niistä, jotka saivat minut välillä nauramaan ääneen. 

Tosin jokatalvinen ikävä sepelirumba ei naurata minua. Mieluummin koirat kävelisivät hiekoitushiekan tai suolattujen katujen pinnalla talvisin tai pelkällä lumella. 

Kati jätti Ukolle jämät kaurapuurosta. Hän laski lautasen matolle nojatuolin viereen, ja kun Ukko vilkaisi häntä, Kati lausahti: Jep. Ukko syöksyi hotkimaan puuroa.

Tervon perheellä oli päivittäisiä, hyvin tavallisia, juttuja Ukon kanssa. Ukko oli selvästi kotiutunut perheenjäseneksi ja osasi jopa vaatia itselleen erilaisia oikeuksia, mm. makupaloja eri tilanteissa.

Ukko nautti, kun sai tepastella äiskän tai iskän kintereillä milloin rantaan, milloin kasvitarhaan, aina ilman hihnaa. 

Tervon perhe vietti koko kesän mökillä. Mökillä oli leppoisaa ja rauhallista. Kukaan ei häirinnyt heitä, mutta oman pojan Kallen ja hänen tyttöystävän Arinan vierailut olivat hyvin hartaasti odotettuja. Kesäsää oli alkukesästä kylmä ja sateinen, mutta parani heinäkuussa. Mökilläkin Ukolla oli omat jo vakiintuneet jutut ja samoin Jarilla ja Katilla. Vaihtelua mökkeilyyn toivat varsinkin kauppareissut. 

Odotin mielenkiinnolla Jari ja Kati Tervon yhteisteosta Ukko ja onnen aika. Koska meilläkin on koiria, on kiva lukea, miten muissa koiraperheissä eletään arkea lemmikin kanssa.  Voi sitä rakkauden määrää, mitä Ukolle annetaan ja sitä saadaan takaisin, se aivan huokui kirjan sivuilta. Tätä kirjaa on ilo suositella 💕.

 

Jari ja Kati Tervo, Ukko ja onnen aika *****

Kannen kuva Elina Warsta *****

Otava 2026

s. 255

Muistelukirja

 

Jari ja Kati Tervo: Ukko ja mökki 

Jari ja Kati Tervo: Ukko 

 

Mimmi tykkää katsella peilistä

 

 

 

Anders De La Motte: Ruostemetsä

 

Ruostemetsä ei ikinä unohda. Hetkeään odottaessaan se käärii salaisuutensa rihmaisiin liinoihin ja palsamoi ne maahapoilla. Ja toisinaan, sarvipöllön luikauttaessa öisen valituslaulunsa ja tuulen puhaltaessa pohjoisesta, metsä  raottaa nihkeää sisintään.

Ruotsalaisen Anders De La Motten Ruostemetsä on jo kolmas osa huikean jännittävässä Kadonneet sielut-dekkarisarjassa. Kirjan kansikuvassa on hieno kuva turilaasta, joka liikkuu Ruostemetsän sivuilla, mutta kyllähän sivuilta löytyi isompiakin turjakkeita, sillä metsän omisti Offerlundin perhe. 

Offerlundin perhe oli kuulu väkivallasta ja rikoksista, eikä metsään ollut kenelläkään mitään asiaa. Siitä huolimatta kirjan toinen päähenkilö, professori Martin Hill, uskalsi uhmata useamman kerran metsän omistajia, ja seikkaili metsässä. Toisinaan hänellä oli seuraakin.

Sellaisena yönä, kauan sitten, hänet löydettiin jälleen. Känsäkätiset ja jäyhäilmeiset miehet kaivoivat hänet kovakouraisesti esiin turpeesta. Ja aivan kuten aikaisemminkin, kuolema seurasi hänen kannoillaan.

Kirjan toinen päähenkilö, rikospoliisi Leo Asker, sai tehtävän, joka ensialkuun vaikutti vain sellaiselta, minkä eräs ilkeämielinen esimies voisi hänelle antaa, muka vahingossa, jotta Leolla ja hänen alaisillaan olisi edes jotain tekemistä. Leo oli kuitenkin saanut alaisensa vauhtiin, ja sitä vauhtia oli mahtavaa seurata myös tässä tarinassa. Lisäksi alaisista oli tullut läheisempiä, mikä Leolle oli yllättävää, sillä hänellä oli tapana vetäytyä syrjään ja toimia vain yksin. Siihen hän oli saanut koulutuksen isältään Preppaaja-Periltä. Isä oli edelleen karkuteillä, ja tuli vastaan vasta kirjan lopussa, mutta jatkaa ikäviä touhujaan myös seuraavassa kirjassa. 

Hän on Harmaatyttö.

Tuhat vuotta hän on valvonut.

Odottanut.

Täällä.

Ruostemetsässä.

Kirjan nimi voisi olla myös Harmaatyttö, sillä sellainen löytyi tarinastakin, ja hän makasi museon vitriinissä kuolleena kuin kivi. Suomudassa hyvin säilynyt, satoja vuosia vanha nuoren naisen ruumis, joka paikkakunnalla sai kaikenlaisia matkijoita. Myös Leo Askerin tutkimukset johdattivat Ruostemetsään, ja ikävä kyllä Offerlundin rikollisperheen keskelle. Mutta kuka tai ketkä olikaan kaiken takana? 

Anders De La Motten Ruostemetsä dekkarissa vanhat salaisuudet tulivat julki.

 

Anders De La Motte, Ruostemetsä ***** 

Suom. Aki  Räsänen ***** 

Into 2026

s. 413

Rostskogen 2024

Dekkari

Kadonneet sielut-sarjan 3. osa 

 

Anders De La Motte: Keräilijä 

Anders De La Motte: Lasiprinssi

Anders De La Motte: Ruostemetsä  

Raija-Leena Rekilä: Osast6 - Tositarinoita suljetulta

 

Psykiatrisen osaston arjesta on varmasti monenlaisia mielikuvia. Totuus on toisaalta kuvitelmia arkisempaa, toisaalta usein niin absurdia, että sitä on vaikea itsekin uskoa.

Raija-Leena Rekilän tietoteos Osast6 kertoi otteita kuntouttavan suljetun osaston arjesta ja potilaista. Rekilä kirjoitti kokemuksista omasta työntekijän näkökulmastaan sairaanhoitajana kyseisellä osastolla. Raija-Leena Rekilä on tehnyt yli 30 vuotta psykiatrisen sairaanhoitajan työtä, josta hän myös kertoo kirjassaan. Hän on viihtynyt hyvin työssään mielenterveyspotilaiden hoitajana, ja hän on ollut mukana perustamassa kyseistä osastoa.

En osannut ottaa huomioon sitä, että Teijo ei ollut vuosikausiin käynyt kaupungilla tai edes sairaalan alueen ulkopuolella. Olimme siis täysin uuden kokemuksen edessä.

Kyseinen potilas oli elänyt vuosikausia mielisairaalassa, joten hänellä ei ollut enää sopivia vaatteita, kun hän siirtyi kuntouttavalle osastolle. Siispä hoitaja suunnitteli kauppamatkan, ja Teijo saisi uudet vaatteet. Mikään  ei kuitenkaan luonnistanut, ei sovituskoppiin meno, ei rullaportaat, ei muut ihmiset, joten Teijo alkoi huutamaan kaupassa. Matkassa oli liikaa yhdellä kerralla opittavaa ihmiselle, joka oli tottunut olemaan mielisairaalassa.

Lahja oli haastava asukas jo pelkästään psyykkisen vointinsa vuoksi, eikä vointi näyttänyt vanhemmiten yhtään tasaantuvan. Hän pimitti lääkkeitä, riiteli ja pelotteli muita asukkaita.

Lahjan hoito oli siis hankalaa ja vaati paljon huolellista etukäteisvalmistelua. Varsinkin suihkussakäynti oli todella haastavaa, ja Lahja oli  selvästi oppinut hallitsemaan hoitajaansa, joka yritti tehdä kaikkensa Lahjan mieliksi. Lopulta kuitenkin hoitajankin pinna paloi, shampoot lentelivät päälle ja tilanne ratkesi valtavaan naurunremakkaan, kun molemmat, sekä hoitaja että hoidokki olivat shampooliemessä.

Raija-Leena Rekilän tietoteos Osast6 oli todella silmiä avaava teos suljetulta osastolta. Monet potilaat kävivät useiden vuosien ajan hoidettavana, ja monesti syynä oli se, että kun oli lääkitys saatu kuntoon, potilaat eivät tunteneet tarvetta syödä lääkettä ja menivät siksi jälleen huonoon kuntoon. Hoidettavat tulivat siis tutuiksi hoitajalleen ja usein kauppareissuillaan tulivat myöhemmin juttelemaan, kun olivat kotiutuneet.

Toivottavasti saamme seuraavaksi kuulla psykiatrisen sairaanhoitajan kertomana nuorten osaston toiminnasta, jossa hän jatkoi suljetun osaston jälkeen. Mielenterveyden hoito on pysynyt edelleen hiljaisena tabuna, josta ei pahemmin puhuta julkisuudessa muuta kuin, että hoitoa on todella hankala saada, ja hoitoon on kuukausien pituinen jono.

Raija-Leena Rekilän Osast6 avasi suljetun osaston ovet kiinnostavalla tavalla. 

 

Raija-Leena Rekilä, Osast6 - Tositarinoita suljetulta

Deadline Kustannus 2025

s. 218

Tietokirja

Mielenterveys

Psykiatrinen kuntoutusosasto 

 

Jørn Lier Horst: Petturi

 

"Larvikin Møllebakkenilla on sortunut vähintään neljä taloa maanvyöryssä. Ensimmäisenä paikalle ehtivää yksikköä pyydetään ilmoittamaan tilanne välittömästi. Kaikki käytettävissä olevat yksiköt ilmoittautuvat kanavalla kaksi. Täällä 1-1, loppu."

Norjalaisen Jørn Lier Horstin Petturi aloitti todella jännittävästi, kun sarjan päähenkilö poliisi William Wisting joutui yllättäen työkaverinsa kanssa perustamaan ambulanssipisteen ja kokoamispaikan loukkaantuneille maanvyörymäpaikalla, jossa oli sortunut useita taloja, ja siten loukkaantuneitakin oli useita.

Kolmelta yöllä tilanne alkoi olla hallinnassa. Lähimmät talot oli evakuoitu eivätkä tuhot olleet niin suuria kuin Wisting oli pelännyt. Ketään ei ollut ilmoitettu kuolleeksi ja loukkaantuneet oli kuljetettu hoitoon.

Poliisin työ voi olla todella vaativaa. On toimittava monessa eri roolissa, kuten maanvyörymätapahtuma osoitti. Seuraavana päivänä löytyi kuitenkin maahan hautautunut mies, joka ei asunut maanvyörymäpaikan taloissa. Ja niskasta löytyvä jälki osoitti, että mies ei ollut kuollut luonnollista kuolemaa. 

Wistingille ja hänen työkavereilleen löytyi ratkottavaa murhatapauksessa, jonka jäljet ulottuivat Ruotsin puolelle. Sieltä saapuikin nopeasti kolme henkilöä, jotka olivat mukana ratkaisemassa raakoja sieppaus/kiristys/ryöstörikoksia Ruotsin puolella. Rikolliset eivät siis kaihtaneet väkivaltaa, eivätkä murhia.

"Ei tässä ole kyse kiristyksestä"

Wisting ratkoi jälleen yhden rikolliskoplan aiheuttamat rikokset Larvikissa. Vastassa oli pimeälle puolelle siirtynyt petturi, joka osasi esiintyä valheellisesti ja toimi samalla rikollisten pomona. Mitä tapahtuikaan, kun Wisting itse joutui kiristäjien kohteeksi, sen voit lukea kirjan jännittävääkin jännittävimmiltä sivuilta.

 

Jørn Lier Horst, Petturi *****

Suom. Päivi Kivelä

Otava 2026

s. 348

Forræderen 2022

Dekkari

William Wisting-sarjan 17. osa

Norja 

 

Jørn Lier Horst: Avaintodistaja 

Jørn Lier Horst: Kadonnut Felicia 

Jørn Lier Horst: Hiljainen meri 

Jørn Lier Horst : Yksi ja ainoa 

Jørn Lier Horst: Yömies 

Jørn Lier Horst: Hylkiöt 

Jørn Lier Horst: Suljettu talveksi 

Jørn Lier Horst: Ajokoirat 

Jørn Lier Horst: Luolamies 

Jørn Lier Horst: Tulikoe 

Jørn Lier Horst: Pimeä laskeutuu 

Jørn Lier Horst: Koodi 

Jørn Lier Horst: Korpimaja  

Jørn Lier Horst: Pahan otteessa

Jørn Lier Horst: Tapaus 1569 

Jørn Lier Horst: Lumen peittämä

Jørn Lier Horst: Petturi