Kasvavan kauhun vallassa hän tajusi, ettei hänen tarvinnut kaivella pakastinta enempää. Paidan hihassa oli nimittäin käsivarsi. Ja sen päässä kurttuinen käsi.
Ruotsalaisen Åsa Larssonin kuudes dekkari Isien pahat teot oli dekkari, jota odotin kymmenen vuotta. Hyvää jaksaa odottaa ja kirja vei tunnelmiin, jotka vain Åsa Larsson osaa taikoa. Kirjasarjan päähenkilö on syyttäjä Rebecka Martinsson, joka on tullut varmasti monelle tutuksi myös elokuvista, jotka on tehty kirjojen perusteella. Nekin olen katsonut. Isien pahat teot sai Ruotsissa vuoden 2021 Paras rikosromaani-palkinnon.
Sitten hän soitti numeroon 112. Selitti tilanteen. kertoi että oli Torniojoen saarella ja että hänen kanssaan samassa huoneessa oli kaksi vainajaa. Kyllä, oikein ymmärretty. Hänen piti toistaa. Yksi sohvalla ja toinen pakastimessa.
Kirjan tarinassa muisteltiin mm. 1960-lukua, jolloin katosi eräs mies. Miestä jäi kaipaamaan hänen pieni poikansa. Poika aloitti myöhemmin nyrkkeilyuran isän jalanjäljissä ja pääsi pikälle. Nyt hän sai kuulla, että isä oli löytynyt. Valitettavasti rikos oli vanhentunut, joten poliisi ei ollut kiinnostunut selvittämään sitä. Onneksi hän sai apua eräästä eläköityneestä poliisista.
Rebeckan oli sen sijaan vaikea peittää todellisia tunteitaan. Hänestä tuli vähäsanainen ja yksioikoinen, niska ja suu jäykistyivät. Hänen oli vaikea katsoa silmiin ihmisiä, joista ei pitänyt. Hän halveksi itseään sen vuoksi, ettei osannut pelata peliä. Että oli tuomittu olemaan altavastaaja sielultaan.
Kiirunan syyttäjä Rebecka Martinsson oli helposti napit vastakkain ihmisten kanssa, joista hän ei pitänyt. Hän juopotteli aika railakkaasti ja masentui herkästi. Hänen lapsuutensa oli levoton, sillä hän kasvoi isänsä kanssa, kun äiti oli jättänyt perheen. Isän kuoltua hän kasvoi isovanhempien kanssa. Nyt hänellä oli vain naapurinsa Sivving ja ex-kumppanilta saatu koiranpentu. Myös ystävyys poliisi Anna-Maria Mellan kanssa oli jäähtynyt.
Ongelmistaan huolimatta Rebecka on ollut hyvin kiinnostava päähenkilö tässä dekkarisarjassa ja taitava ratkomaan rikoksia. Niin tälläkin kertaa, vaikka hänet potkittin pois rikostutkinnasta, johon liittyivät hänen äitinsä kasvattisuku, venäläiset ja paikalliset rikolliset ja jopa pakastinmurha menneisyydestä.
Åsa Larssonin Isien pahat teot oli mustaa huumoria tihkuva ja laajalle levittyvä rikostarina suoraan jäisen kylmästä Kiirunasta.
Åsa Larsson, Isien pahat teot *****
suom. Kirsi Kokkonen
Otava 2022
s. 563
Fädernas Missgärningar 2021
Dekkari
Rebecka Martinsson-sarjan päätösosa
Åsa Larsson: Uhrilahja
Ei ole tullut Larssoniakaan luettua. Minulla on aukkoja dekkaritietämyksessä :)
VastaaPoistaTämä sarja on tullut telkkaristakin tutuksi.
PoistaKymmenen vuotta sain odottaa päätösjaksoa. Kyllä tätä olisi voinut lukea pitemmällekin.
Minullakin on aukkoja dekkaritietämyksessä. Tämä korona-aika on lisännyt dekkareiden lukemistani. Jotenkin vain tuntuu, että dekkareistaa on saanut tarpeeksi jännitystä ja draamaa elämään, kun muuten on ollut hiljaiseloa ja on pitänyt pysytellä kotona.
Mää oon kans oottanu seuraavaa osaa tähän sarjaan pitkään! Ja nyt pitäis käydä kirjastosta enää hakemassa se, että pääsis lukemaan, ku oli varaus viimein tullu sinne.
VastaaPoistaKymmenen vuotta on pitkä aika kirjasarjassa. Tätä kannatti odottaa.
PoistaItsekin olen kaipaillut sarjan jatkoa. Luin tosin edellisen osan vasta 2017. Olen kirjaston jonossa lupaavalla sijalla 259.
VastaaPoistaTämä on todella hyvä, joten kannattaa odottaa.
PoistaOlin tosi aikainen, kun varasin kirjan, sillä varausnumeroni taisi olla alle 10.
Yhtä kirjaa odotan, jonka varausnumeroni oli yli 700. Tällä hetkellä se on 500. Meinasin jo ostaa kirjan, mutta odotan kesään asti.
Minäkin luin tämän sarjan aiempia osia, en tosin ihan kaikkia. Pidin niistä kovasti. Saa nähdä, milloin saan tämän uuden luettavakseni.
VastaaPoista