perjantai 25. maaliskuuta 2022

Torey Hayden: Näkymätön tyttö

 


En tuntenut tätä tyttöä lainkaan, mutta vaistosin hänen käytöksessään itsetuhoisuutta ja muita sormuksen palauttamista vakavampia ongelmia. Kosketin hänen olkapäätään ja sanoin: "Huomaan, että haluat tehdä niin. Mutta juuri nyt minulle on tärkeintä, että pysyt turvassa. Huomaan, että jokin on vialla ja että olet hyvin onneton. Anna siis minun auttaa..."

Torey Haydenin uusin omakohtainen teos Näkymätön tyttö kertoi murrosikäisestä Eloisesta, joka oli kokenut runsaasti ikäviä juttuja elämänsä aikana. Eloise oli kuullut Toreysta ja pyysi häneltä apua. Tästä alkoi ehkä yksi vaikeimmista auttamispoluista Toreyn työelämässä, jossa hän oli auttanut lukemattomia lapsia. 

Kauhistuin ja katsoin ympärilleni käytävällä. Ei jälkeäkään. Eloise oli kadonnut.

14-vuotias Eloise siis katosi kesken juttelun Toreyn luona. Kävi ilmi, että hän oli kadonnut sijaiskodistaan useita päiviä aikaisemmin. Tietysti Torey huolestui kovasti, sillä hän oli huomannut tytön itsetuhoisuuden. Tytöllä oli ollut ongelmakäyttäytymistä ja useita eri sijaiskoteja ja terapiakuntoutusta. Vanhemmilla oli aina ollut päihdeongelmia ja vankilatuomioita. Eloisen kasvatusympäristö oli ollut surkea ja aikuiset olivat kohdelleet häntä kurjasti. Hän oli kehittänyt turvakseen mielikuvitushenkilön, Olivian.

"En halua elää. En vitsaile. Jos en saa olla Olivian kanssa, en halua elää."

Eloise oli myös kehittänyt itselleen vainoamiskäytöstä, josta hän itse ei halunnut luopua, mutta se koettiin useilta tahoilta hankalaksi käytökseksi. Torey oli siis jälleen uusien haasteiden edessä. Ensimmäinen tehtävä oli saada tyttö sitoutumaan hoitoon, mikä aiheutti runsaasti hankaluuksia. Torey ymmärsi kuitenkin, että hänkin pystyy muuttamaan vanhoja käytäntöjä.

"Et sinä minua näe. Luulet näkeväsi, mutta et näe. Totuus on, että olen sinulle yhtä näkymätön kuin kaikille muillekin."

Ihmiset, jotka auttavat lapsia, joilla on hankaluuksia ja ongelmakäytöstä, saavat ihailuni ja toivon heille sydämeni pohjasta jaksamista vaikeiden päivien voittamisessa. Torey on auttanut erityisopettajana erityislapsia koko aikuisikänsä sairaaloissa, kouluissa ja laitoksissa Yhdysvalloissa, Walesissa ja Skotlannissa. Hän on kirjoittanut työstään useita kirjoja, joita löytyy myös omasta kirjahyllystäni. Hän on kohdannut myös yhteiskunnan epäoikeudenmukaisuuden auttaa erityislapsia. Pikahoidoista ei yleensä ole mitään hyötyä, kun lapsen taustalta löytyy kaltoinkohtelua ja väkivaltaa.

Torey Haydenin Näkymätön tyttö  antoi äänen nuorelle tytölle, jota oli aina kohdeltu kurjasti.

 

Torey Hayden, Näkymätön tyttö *****

suom. Jussi T. Kivi

Otava 2022

s. 286

The Invisible Girl 2021

 

Torey Hayden: Tiikerin lapsi

Torey Hayden: Satutettu lapsi

Torey Hayden: Aavetyttö

Torey Hayden: Näkymätön tyttö 

14 kommenttia:

  1. Torey Haydenilta olen lukenut ainakin "Tiikerin lapsi" - teoksen ja sen vaikuttavuus palasi elävästi mieleen avaustasi lukiessa. Lasten ja nuorten hätä ja avuntarve eivät ole ainakaan nykypäivään mennessä vähentyneet...
    Tärkeitä asioita, herkkiä ja ammattitaitoisesti kirjoitettuna.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tiikerin lapsi oli ensimmäinen kirja, jonka luin Haydenilta. Kirja suorastaan ravisteli. Kirjailijan elämäteokset ovat erittäin koskettavia.
      Todella tärkeitä asioita ja huikea työura.

      Poista
  2. Tämä täytyykin lukea, pidän kovasti Haydenin kirjoista. Kunpa kaikilla alan ihmisillä olisi yhtä hyvät hoksottimet ja kärsivällisyys kuin hänellä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen samaa mieltä siinä, että olisi hyvä, jos muillakin alan työntekijöillä olisi hyvät hoksottimet ja kärsivällisyyttä. Valitettavasti noista alan epäkohdista ja epäasiallisista työntekijöistä saa lukea mediasta jatkuvasti esim. lapsia on sidottu pöytään tai sänkyyn tai heitä pidetään jossakin lukitussa tilassa koko ajan.

      Poista
  3. Hayden on upea kirjailija. Ainakin Tiikerin lapsen ja Aavetytön olen lukenut. Ovat todella vaikuttavia kirjoja.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kirjat ovat vaikuttavia ja Haydenilla on oma äänensä, joka jatkuu kirjasta toiseen jatkumona.

      Poista
  4. Kiitos postauksesta Mai, tämä täytyy muistaa kirjastossa käydessä. Minun ensimmäinen hayden oli tai on Aavetyttö, joka herätteli ja sai kiinnostumaan psykologiasta lukiokursseja enemmän. Muidenkin opintojen kautta ihmismieli ja sen oikut kiinnostavat. Näissä haydeneissa näkyy myös hyvin hoitokultuurin erilaisuus yhteiskunnissa,kun sitä vertaa esim. Omaamme, vaikka metodit ovat lähestulkoon samat.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minustakin on hyvä, kun kirjoista nousee esille yhteiskunnallinen esimerkki eli se miten erityislasten kanssa toimitaan eri maissa. Yleensä erityislapsille ei ole juuri mitään tarjolla tai jos on, niin joku varastohuone mahdollisimman kaukana muista lapsista ja henkilökunnasta.
      Haydenin rikkaus on se, että hän pystyy luomaan näistäkin kopperoista viihtyisät tilat eikä hän vieroksu tehdä työtään lattialla lasten tasolla, jos ei ole esim. pöytiä.
      Jotenkin vaikuttaa, että maaa kuin maa, niin ensimmäiseksi säästetään erityislasten koulutuksesta ja tuesta, jopa turvallisista koulumatkoista.
      Psykologia on mielenkiintoinen aihepiiri, samoin erityiskasvatus.

      Poista
  5. En ole lukenut Haydenilta vielä mitään, mutta juuri näin äänikirjana hänen teoksensa Toisten lapset. Ehkä kuuntelen sen pikapuoliin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Suosittelen sinulle Haydenin kirjoja. Yleensä hän kertoo erityislapsista, joita hän itse on tukenut lasten omilla kasvupoluilla kouluissa ja laitoksissa, joista jokainen polku on kiinnostava ja erilainen. Kirjan lopuissa hän kertoo aikuistuneista lapsista, miten heillä menee.

      Poista
  6. Kiitos mielenkiintoisesta esittelystä! Aihe on haastava... ja hyvin tärkeä. Erityiskasvatuksen tarve ei nykyisessä maailmanmenossa ainakaan vähene.
    Te onnekkaat siellä keväisemmässä Turussa! :) Istun sohvalla kirjoittamassa eikä ikkunasta näy kuin taivas, koska katolta pudotetut lumet peittävä näkymän. Aurinko sentään paistaa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Sara kommentistasi :)
      Erityiskasvatus on todella haastava aihepiiri ja Hayden pystyy oman kokemuksensa kautta avaamaan meille tuota haastavaa aihepiiriä. Kunnioitan hänen hienoa työpanostaan erityiskasvatuksen piirissä. Tarve ei todellakaan ole vähenemässä, päinvastoin sillä Korona-aika ja tämä sota-aika luovat sille lisäpaineita. Lasten kasvu on haurasta aikaa, jolloin tärkeintä olisi saada kasvaa turvallisessa ja kehitystä tukevassa ilmapiirissä. Se on nyt poispyyhkäisty.

      Keväinen Turku on viilentynyt kovasti, mutta lumet ja jäät ovat melkein sulaneet pois ja kevään merkkejä ilmestyy joka päivälle esim. muuttolintuja tulee koko ajan ja nokkosperhoset paistattelevat päivää auringonpaisteessa.
      Auringonpaiste on lupaava kevään merkki.

      Poista
    2. On tosi surullista ajatella lasten (ja nuorten) elämää tällaisessa maailmassa, vaikka osalla tietysti menee ihan hyvin. Samoin niin monien ikäihmisten tilanne on sydäntäsärkevä.

      Poista
    3. Suurimmalla osalla lapsista ja nuorista menee todellakin hyvin ja he kestävät tämänkin ajan. Toivottavasti kouluissa puhutaan aiheesta ja järjestetään keskustelu-/kriisiapua heille, jotka sitä tarvitsevat. Kouluihin tulee lapsia sota-alueilta, joten asiasta pitää pystyä puhumaan.

      Moni ikäihminen on joutunut suremaan korona-eristyksissä pari vuotta ja moni on kuollut ilman läheistensä tukea. Tämä on ollut todella surullista aikaa. Sydäntäsärkevää aikaa.

      Poista