Katarina Wennstam: Kuolleet naiset eivät anna anteeksi

 

Uudenvuodenaatto vuonna 1895

Kuolema oli pääkaupungin arjessa aina läsnä pahamaineisena ja kutsumattomana vieraana.

Ruotsalaisen Katarina Wennstamin historiallinen teos Kuolleet naiset eivät anna anteeksi aloitti uuden Tukholman murhat-dekkarisarjan 1800-1900-lukujen vaihteesta suorastaan häkellyttävän kiinnostavalla tavalla. Kirjasta suorastaan huokui historiallinen taustatyö mm. naisten ja lasten elämään, joka näytti isoja eroavaisuuksia samassakin taloyhtiössä. Myös se, miltä yli sadan vuoden takainen Tukholma kuulosti, näytti ja haisi, nousi sivuilta selkeästi esille.

Naisen kasvot olivat kalpeat, mutta hänen silmänsä kiiltelivät yhä. Tosin se ei kertonut elämästä. Kiilto oli peräisin taivaalta satavista lumihiutaleista.

Hildur oli kahdeksanlapsisen perheen vanhin lapsi. Isä oli portinvartijana eräässä kerrostalossa. Perhe asui yhdessä huoneessa kerrostalon ensimmäisessä kerroksessa, jossa söivät, nukkuivat, pesivät pyykkinsä, ja Hildur ompeli asiakkailleen vaatteita, hoiti pienemmät lapset ja teki kotityöt. Uudenvuodenyönä, vessareissullaan, hän löysi pihalta kuolleen naisen, nuoren tyttösen. Tuo tapahtuma yhdisti Hildurin ja kolme muuta talossa asuvaa naista yllättävän tiiviisti toisiinsa.

Olga istui salongissaan takan edessä lukemassa Stockholms Dagbladia. Lehdestä näki, mitä niin Ruotsissa kuin muuallakin maailmassa oli tapahtunut edellisen numeron ilmestymisen jälkeen. Lehdessä kerrottiin, että Pariisissa oli esitetty maksavalle yleisölle ensimmäisen kerran niin sanottuja "eläviä kuvia".

Leskirouva Olga Laurell asui aikuisen poikansa Oscarin kanssa samassa talossa, kuin Hildurin perhe. Heillä oli palvelijana Edit, josta tuli hyvin läheinen Olgalle ajan kuluessa. Olgan mies ja poika olivat molemmat poliiseja. Olga vihasi miestänsä, sillä hän oli saanut mieheltään taudin, mikä oli jo turmellut hänen kasvonsa. Mies oli onneksi kuollut ja kuopattu.

Olgan palvelustyttö, nuori Edit, oli vietelty edellisessä työpaikassaan, ja nyt hän haki keinoja, millä saisi raskauden keskeytettyä. Korsetti ei enää auttanut peittelemään vatsaa.

Tukholmassa ei ollut hakattu kiveen, mitä Fredrikan tulisi elämässään tehdä. Kaupungissa jotkut naiset pitivät jopa omaa myymälää. Adolf Fredrikin aukion kulmauksessa olevan pienen kulmakirjakaupan näyteikkunan takanakin työskenteli nuori nainen. 

Fredrika muutti setänsä perheen luokse Tukholmaan, vanhempiensa kuoleman jälkeen. Perhe asui vastapäätä Laurellin perheen asuntoa. Fredrika oli tottunut vapaaseen elämään ja kulkemiseen jo kotonaan, sillä vanhemmat eivät olleet rajoittaneet Fredrikan elämää. Toista oli sedän perheessä.

Seuraneitinä oleminen ei riittänyt Fredrikalle, joten pian hän huomasi ystävystyneensä Hildurin ja Oscarin kanssa. Myöhemmin myös Oscarin äiti liittyi heidän joukkoonsa, kun he pohtivat, miten saisivat selville, kuka oli kuolleen nuoren naisen miesystävä, ja liittyikö murhattu vaununkuljettaja samaan juttuun. Fredrika oli sattunut seisomaan katsomassa, kun poliisit olivat tutkineet vaunuja ja olivat puhuneet uhrista.

Katarina Wennstamin teos Kuolleet naiset eivät anna anteeksi yhdisti historian ja rikokset yllättävän raikkaasti katselemalla tapahtumia naisnäkökulmasta. Mielenkiintoiset tapahtumat, kiinnostavat henkilöhahmot ja uskomattoman upea taustatyö loistavat kirjan sivuilla, ja toivottavasti seuraava osa julkaistaan pian. Tästä kirjasta tehdään jo tv-sarjaa 💜

 

Katarina Wennstam, Kuolleet naiset eivät anna anteeksi *****

Suom, Christine Thorel *****

Gummerus 2026

s. 432

Döda kvinnor förlåter inte 2023

Historiallinen rikoskirja 

Tukholman murhat-sarjan 1. osa 

1895-96 Tukholma

Ruotsi