2016 kirjailijat ja kirjat

2016 kirjailijat ja kirjat

Aalto Ilari: Matkaopas keskiajan Suomeen
Abulhawa Susan: Sininen välissä taivaan ja veden
Aikio Ante: Aigi - Jänkäjärven syöverit
Alaniva Kirsi: Villa Vietin linnut
Allende Isabel: Henkien talo 
Andersen Jens: Astrid Lindgren - Tämä päivä, yksi elämä
Asher Jay: Kolmetoista syytä
Aslam Nadeem: Elävältä haudatut 
Bargum Johan: Syyspurjehdus 
Barbery Muriel: Haltiaelämää
Barnes Julian: Kuin jokin päättyisi
Björk Marja: Lainaa vain
Bjørk Samuel: Minä matkustan yksin
Björlind Cilla ja  Rolf: Musta aamunkoitto
Bradley Alan: Filminauha kohtalon käsissä
Bradley Alan: Loppusoinnun kaiku kalmistossa 
Brigatti Ella: Sängynaluskansa
Brigatti Ella: Sängynaluskansa Karnevaalit
Brigatti Ella: Sängynaluskansa Meksikossa
Busquets Milena: Tämäkin menee ohi  
Carey M. R.: Maailman lahjakkain tyttö
Carlson Kristina: William N. päiväkirja
Carver Raymond: Mistä puhumme kun puhumme rakkaudesta
Clézio J.M.G.: Alkusoitto
Cline Emma: Tytöt
Cornwell Patricia: Riistetty
Dahl Roald: Iso Kiltti Jätti
Dahl Roald: Ilmarin ihmelääke
Dahl Roald: Kuka pelkää noitia 
Doerr Anthony: Davidin uni
Ebershoff David: Tanskalainen tyttö
Enright Anne: Unohdettu valssi
Ferrante Elena: Loistava ystäväni
Fioretos Aris: Mary
Gardós Péter: 117 kirjettä
Green John: Teoria Katherinesta
Hautala Marko: Torajyvät
Hawkins Paula: Nainen junassa
Heikkinen Mikko-Pekka: Jääräpää
Heino Jyrki: Kelmit
Hiekkapelto Kati: Tumma 
Higashida Naoki: Miksi minä hypin-Erään pojan ääni autismin hiljaisuudesta
Hilton Lisa: Maestra 
Hiltunen Pekka: Onni
Hiltunen Simo: Lampaan vaatteissa 
Hirvisaari Laila: Hiljaisuus 
Hulkko Johanna: K18
Hurley Andrew Michael: Hylätty ranta
Hyry Antti: Kertomus
Itkonen Juha: Anna minun rakastaa enemmän
Jalonen Riitta: Kirkkaus
Jansson Tove: Näkymätön lapsi
Jones Sadie: Kotiinpaluu
Jones Sadie: Ehkä rakkaus oli totta 
Jong Erica: Elä ja uneksi 
Jotuni Maria: Huojuva talo
Juntunen Tuomas: Tuntematon lapsi 
Jäntti Essi (toim.): Täyttä elämää ADHD:n kanssa
Järvi Elina, Hotti Tiina ja Olga Poppius: Error - Mielen häiriöitä
Kaaberbøl Lene ja Agnete Friis: Huomaavainen murhaaja
Kallentoft Mons ja Markus Lutteman: Zack
Kaminer Wladimir: Venäläiset naapurini, Kertomuksia porraskäytävästä
Kaunisto Milja: Luxus
Kauranen Snellman Anja: Syysprinssi
Keränen Milla: Kapteeni 
Khemiri Jonas Hassen: Kaikki se mitä en muista 
Kinnunen Tommi: Lopotti
Kivi Aino: Maailman kaunein tyttö
Knight Renée: Kenenkään ei pitänyt tietää
Koivukari Tapio: Unissasaarnaaja
Koskinen Juha-Pekka: Lumottu lelutehdas 
Koskinen Juha-Pekka: Benjamin Hawk - Merirosvon oppipoika
Kubica Mary: Good Girl
Kubica Mary: Pretty Baby
Kunnas Kirsi: Tiitiäisen satupuu
Kunnas Mauri:Kaksitoista lahjaa Joulupukille
Kunnas Mauri: Seitsemän koiraveljestä
Kunnas Mauri: Majatalon väki ja kaappikellon kummitukset 
Kurenniemi Marjatta: Onnelin ja Annelin talo
Kurenniemi Marjatta: Onnelin ja Annelin talvi
Kurenniemi Marjatta: Onneli, Anneli ja Salaperäinen muukalainen
Kyrö Tuomas: Mielensäpahoittaja - Miehen työt
Köngäs Heidi: Hertta
Köngäs Heidi: Dora, Dora
Laaksonen Heli: Sylvia, Tuija ja laulava patja 
Lark Sarah: Valkoisen pilven maa
Linstedt Laura: Oneiron
Lipasti Roope: Viikinkisolmu
Lupton Rosamund:  Hiljaisuuteen hävinneet
Läckberg Camilla: Pahanilmanlintu
Lähde Kalle: Happotesti
Marttinen Annamari: Törmäys 
Maskame Estelle: DIMILY - Rakastan
Maskame Estelle: DIMINY - Tarvitsen
Maskame Estelle: DIMIMY Kaipaan
Maynard Joyce: Vuori talon takana
McFarlane Mhairi: En minä vaan sinä
Melender Tommi: Ranskalainen ystävä 
Mentula Mooses: Jääkausi 
Meri Veijo: Kersantin poika
Meri Veijo: Manillaköysi
Modiano Patrick: Kehäbulevardit
Moravia Alberto: Kaksi naista 
Morrison Toni: Koti
Morrison Toni: Luoja lasta auttakoon 
Moyes Jojo: Jos olisit tässä 
Müller Herta: Tänään en halunnut tavata itseäni
Mustonen Enni: Ruokarouva
Mäki Reijo: Liian kaunis tyttö
Neuhaus Nele: Lumikin on kuoltava
Nesbø Jo: Tohtori Proktorin Pierupulveri
Nevanlinna Arne: Marie
Niemi Juuli: Et kävele yksin
Nousiainen Miika: Vadelmavenepakolainen
Ohlsson Kristina: Lotus Blues 
Ohlsson Kristina: Mion Blues
Ojanen Eero: Suomen myyttiset linnut
Ollikainen Aki: Nälkävuosi
Ollikainen Milla: Veripailakat 
Poijula Soili: Lapsi ja kriisi
Poznanski Ursula: Äänet
Pääskynen Markku: Sielut
Redondo Dolores: Luualttari
Redondo Dolores: Myrskyuhri 
Riggs Ransom: Neiti Peregrinen koti eriskummallisille lapsille
Riley Lucinda: Keskiyön ruusu
Ritvanen Antti: Miten muistat minut
Rogneby Jenny: Leona - Kortit on jaettu
Rowley Steven: Lily ja mustekala 
Rowling J.K.: Harry Potter ja viisasten kivi
Rubina Dina: Kaksiosainen sukunimi 
Rönkä Matti: Eino
Saarela Sara: Kanssasi en tarvinnut sanoja
Safak Elif: Valkoinen elefantti 
Sahlberg Asko: Irinan kuolemat
Sandström Peter: Laudatur
Sansom C. J. : Ilmestys 
Santos Care: Suklaan maku
Sebald W.G.: Merkintöjä Korsikasta 
Sendker Jan Philipp: Sydämenlyönneissä ikuisuus 
Seppänen Jussi: Kymmenottelu
Sinervo Helena: Armonranta 
Sjón: Valaan suusta
Skagnes Sarita: Vain tytär
Slaughter Karin: Kaunokaiset
Snellman Anja: Lähestyminen
Statovci Pajtim: Tiranan sydän
Steinbeck John: Routakuun aika
Steinbeck John: Torstai on toivoa täynnä 
Stridsberg Sara: Niin raskas on rakkaus
Strömberg Mikaela: Sophie
Tahvanainen Sanna: Lohikäärmeunia
Tamminen Petri: Meriromaani
Tessaro Kathleen: Parfyymikeräilijä 
Tóibín Colm: Brooklyn
Tóibín Colm: Nora Webster
Tolonen Tuutikki: Mörkövahti
Tolonen Tuutikki: Mörköreitti 
Tremayne S. K. : Jääkaksoset
Uusma Bea: Naparetki
Valkama Johanna: Itämeren Auri 
Vanhatalo Pauliina: Pitkä valotusaika
Vanhatalo Pauliina: Keskivaikea vuosi
Viikilä Jukka: Akvarelleja Engelin kaupungista
Virtanen Marja Leena: Verho
Vuorela Seita: Viima 
Vuorela Seita: Lumi
Vuori Kristiina: Kaarnatuuli 
Westö Kjell: Kangastus 38
Winman Sarah: Merenneidon vuosi
Wyld Evie: Kaikki laulavat linnut 

Hyvää Uutta Vuotta 2017

Uusi Vuosi edessämme

kuin avautuva kirja.

Emme tiedä tarinaa,

emme tiedä juonta.

Vain lukemalla sivu sivulta,

vain elämällä päivä päivältä,

tarina vie mukanaan seikkailuihin,

yllätyksiin, iloihin ja haasteisiin.

Alati vaihtuviin kuin itse elämä.

Muistorikasta lukuvuotta 2017

         Mai

Vuoden 2016 haastekoonti

Nyt on menossa vuoden 2016 viimeiset päivät, aika hieman muistella mitä tuli luettua ja julkaistua täällä blogissani. Vuosi alkoi Sannabananan järjestämällä Rauhaa maailmaan lukumaratonilla, johon luin viisi kirjaa. Samanlainen Rauhan maraton olisi nytkin paikallaan, sillä vuosi 2016 oli kaikkea muuta kuin rauhallinen maailmalla, ja sotiminen jatkuu monessa maassa. Tammikuussa luin kirjabloggaajien Klassikkohaasteeseen Veijo Meren Manillaköyden. Jokainen varmaaan muistaa tämän sodasta lomalle päässeen miehen, joka halusi yllättää vaimonsa maasta löytämällään manillaköydellä, jonka kuljetus tuotti aika paljon ongelmia.

Helmikuussa päättyi Ullan blogin Talven lukuhaaste, joka kesti 15.10.15-29.2.16 välisen ajan.

Maeve Binchy Seitsemän talvista päivää
Camilla Läckberg Mantelintuoksua lumimyrskyssä
Juha-Pekka Koskinen Kuinka sydän pysäytetään
Sinikka Salokorpi Turun linnan Tonttu-ukon Jouluihme
Marjatta Kurenniemi Onnelin ja Annelin talvi
Johan Bargum Syyspurjehdus
John Steinbeckin Routakuun aika

Huhtikuussa sain Cats, books and me-blogin Kirsiltä vinkin koota kymmenen kärjessä oman kirjahyllyn lukemattomista kirjoista. Top 10 keskiviikko sisälsi hyvää lukemista, ja luin teoksia ihan mukavaan tahtiin, jos ei ollut muuta luettavaa. Sain luettua lukupinosta kuusi kirjaa, joten neljä siirtyy vuodelle 2017. Sen jälkeen teen uuden 10-kirjapinon. Tässä lukemani kuusi kirjaa:

John Steinbeck Torstai on toivoa täynnä
Heidi Köngäs Dora, Dora
Herta Müller Tänään en halunnut tavata itseäni  
Toni Morrison Koti 
Patrick Modiano  Kehäbulevardi
Sadie Jones Ehkä rakkaus oli totta 

Heinäkuussa oli kolmannen Klassikkohaasteen aika ja luin siihen perheväkivallasta kertovan Maria Jotunin (1880-1943) Huojuvan talon. Kirja julkaistiin postuumisti parikymmentä vuotta kirjailijan kuoleman jälkeen. Kirja ei kuitenkaan jättänyt kammoa, vaan voisin lukea kirjan uudelleen paremmalla ajalla ja syventyä ajankuvauksiin, miljöökuvauksiin ja muuhun tuon ajan kuvauksiin. Perheväkivallan on sanottu olleen kirjailijan oman kotielämän kuvausta, valitettavasti.

Elokuussa kokosin kirjat, jotka luin Lukutoukan kulttuuriblogin järjestämään kesäbingoon. Osallistuin kesäbingoon ensimmäistä kertaa ja se oli aika hauskaa ja huoletonta lukemista, kun vain luki ohjeen mukaan. Vain kaksi ruutua jäi rastittamatta kesäbingoruudukosta.

Antti Ritvasen Miten muistat minut teoksessa on värikäs kansi.
Enni Mustosen Ruokarouvan nimi liittyy ruokailuun.
Sadie Jonesin Ehkä rakkaus oli totta kirjassa rakastutaan.
Juha-Pekka Koskisen Benjamin Hawk-Merirosvon oppipoika  on lastenkirja.
Milla Ollikaisen Veripailakat, kirja jonka nimi on yksi sana.
Reijo Mäen Liian kaunis tyttö on dekkari.
Jo Nesbøn Tohtori Proktorin pierupulveri on lasten fantasiakirja.
Anthony Doerrin Davidin uni teoksessa lähetetään kirjeitä.
Dina Rubinan Kaksiosainen sukunimi on novellikirja.
Simo Hiltusen Lampaan vaatteissa on äijäkirja.
Kristina Carlsonin William N päiväkirja kertoo 1800-luvusta.
Maria Jotunin Huojuva talo sijoittuu menneisyyteen.
Lucinda Rileyn Keskiyön ruusun kannessa on nainen. Ihana kirja, historiaa ja nykyaikaa.
Andrew Michael Hurleyn Hylätystä rannasta on tehty elokuva.

Elokuussa oli myös aika koota Suketuksen Kansojen juurilla-lukuhaaste kokoon.  Haasteeseen luettiin alkuperäiskansoista kertovia kirjoja. Muissa lukemissani kirjoissa oli saamelaisia, mutta Valkoisen pilven maassa oli maoreja.

Aikio Ante: Aigi - Jänkäjärven syöverit 
Heikkinen Mikko-Pekka: Jääräpää 
Lark Sarah: Valkoisen pilven maa
Alasalmi Päivi: Joenjoen laulu
Alasalmi Päivi: Pajulinnun huuto

Lokakuussa oli aika koota Oksan hyllyltä - blogin viime syksynä alkanut elokuvallinen Seitsemännen taiteen tarinat lukuhaaste. Tähän elokuviin ja kirjoihin perustuvaan haasteeseen luin seuraavat kirjat:

Mary Kubica: Good Girl - Kunpa tietäisit
Aki Ollikainen: Nälkävuosi
Paula Hawkins: Nainen junassa
Andrew Michael Hurley: Hylätty ranta
Roald Dahl: Iso kiltti jätti
Roald Dahl: Kuka pelkää noitia
Péter Gardós: 117 kirjettä
Miika Nousiainen: Vadelmavenepakolainen
David Ebershoff: Tanskalainen tyttö
Marjatta Kurenniemi: Onnelin ja Annelin talo
Marjatta Kurenniemi: Onnelin ja Annelin talvi
Colm Tóibín: Brooklyn
Kjell Westö: Kangastus 38
Alan Bradley: Filminauha kohtalon käsissä
Lucinda Riley: Keskiyön ruusu 

Osallistuin myös Yöpöydän kirjat-blogin Niinan järjestämään lukuhermoja kutkuttavan haasteeseen lokakuun aikana, joka oli Halloween lukuhaaste. Halloweenin ystävänä halusin tietysti lukea aiheeseen liittyviä kirjoja hieman terävämmällä haarukalla ja veitsellä. Lasten- ja nuortenkirjoista löytyy aina sopivia kirjoja, aaveita, mörköjä, vampyyreja ym, mutta hiukan harmaiden aivosolujen (omien) pyörittelyn jälkeen, atshii mikä täällä pölisee, löysin halloween-teemaa aikuistenkin kirjoista.

Isabel Allende Henkien talo
Muriel Barberry Haltijaelämää
Alan Bradley Loppusoinnun kaiku kalmistossa
Marko Hautala Torajyvät
Riitta Jalonen Kirkkaus
Mauri Kunnas Majatalon väki ja kaappikellon kummitukset
Camilla Läckberg Pahanilmanlintu
Kristina Ohlsson Mion Blues
Ransom Riggs Neiti Peregrinen koti eriskummallisille lapsille
Seita Vuorela Lumi  

Joulukuun viimeisenä päivänä päättyy Ullan blogin New To You Reading Challenge-haaste. Tarkoituksena oli lukea kirjoja, joita löytyi omasta kirjahyllystä, kirjastosta jne. jotka olivat ennestään tuntemattomia, mutta haastoivat lukemaan 1.6 - 31. 12. 2016 välisenä aikana. Tärkeintä haasteessa oli löytämisen ilo, itselle uuden kirjailijan kirjan lukeminen. Tällaisia kirjalöytöjä olivat mielestäni:

Isabel Allende Henkien talo

Maria Jotuni Huojuva talo

Wladimir Kaminer Venäläiset naapurini, Kertomuksia porraskäytävästä 

W.G. Sebald Merkintöjä Korsikasta 

Raymond Carver Mistä puhumme kun puhumme rakkaudesta 

J.M.G. Clézio Alkusoitto

Anne Enright Unohdettu valssi

Alberto Moravia Kaksi naista 

Peter Sandström  Laudatur  

 

Vuosi 2016 on nyt paketoitu ja taputeltu ja laitettu kaunis rusetti päälle, ehkäpä vielä kaunis kukkanen rusettiin, sillä tämä lukeminen on ollut lahja minulle itselleni. Oikein antoisia lukuhetkiä on tullut vietettyä. Lämpöiset kiitokset lukuhaastajille Sannabananalle, Ullalle, Kirsille, Kristalle, Niinalle, Suketukselle ja Marikalle. Samoin Klassikkohaasteen vetäjille, jotka vaihtuvat joka kerta. Seuraava Klassikkohaaste loppuu tammikuun viimeinen päivä. 

Vuoden 2016 lukuhelmiä ovat olleet kirjat, joille ripottelen tähtisadetta ja suosittelen lukemaan: 

Riitta Jalosen Kirkkaus 

Jukka Viikilän Akvarelleja Engelin kaupungista

Kirsi Alanivan Villa Vietin linnut

Anja Snellmanin Lähestyminen

Juuli Niemen Et kävele yksin 

Tuutikki Tolosen Mörkövahti
Tuutikki Tolosen Mörköreitti  

Aris Fioretoksen Mary

Sadie Jonesin Kotiinpaluu

Sara Stridsbergin Niin raskas on rakkaus 

Emma Clinen Tytöt

 

Lukuiloa ja tähtien loistetta kaikille 

t. Mai

Novellit, runot ja säeromaanit

 

NOVELLIT
  

24 yötä jouluun  

Toiset 24 yötä jouluun

Adichie Chimamanda Ngozi: Huominen on liian kaukana 

Alasalmi Päivi: Joenjoen laulu

Antell Ann-Christin: Puuvillatehtaan joulutarinat

Autio Orvokki: Sininen kaappi   

Beckett Samuel: Piiritetyn huoneen novelleja    

Berlin Lucia: Siivoojan käsikirja ja muita kertomuksia   

Berlin Lucia: Tanssia ruusuilla ja muita kertomuksia   

Berlin Lucia: Ilta Paratiisissa  

Canth Minna: Köyhää kansaa   

Capote Truman: Aamiainen Tiffanylla 

Carver Raymond: Mistä puhumme kun puhumme rakkaudesta 

Catani Johanna ja Lari Mäkelä (toim.): Toinen tuntematon 

Christie Agatha: Neiti Marplen jäljillä

Cline Emma: Daddy   

Ervasti Saara: Amorialaiset 

Eugenides Jeffrey: Oikukkaat puutarhat

Farah Nura: Lumimaa    

Haanpää Pentti: Eräs avioliitto ja muita kadonneita juttuja

Heyse Paul: Trevison koru-ompelijatar   

Heyse Paul: Kaksi vankia 

Helasvuo Mikael: Elisabethin kakku ja muita novelleja   

Huilaja Janne: Hevonen  

Hyry Antti: Kertomus 

Härkönen Anna-Leena: Kissapsykoosi ja muita kirjoituksia

Härkönen Anna-Leena: Olis niin kiva ja muita kirjoituksia  

Härkönen Anna-Leena: Ihana nähä! ja muita kirjoituksia 

Härkönen Anna-Leena: Ihan ystävänä sanon  

Isomäki Risto: Viiden meren kansa

James P.D.: Kuolema joulupäivänä    

Jansson Tove: Näkymätön lapsi 

Jansson Tove: Nukkekaappi 

Jansson Tove: Viesti 

Jansson Tove: Reilua peliä 

Jansson Tove, Kesäkirja 

Jansson Tove, Kuvanveistäjän tytär 

Jotuni Maria: Kun on tunteet ja Tyttö ruusutarhassa  

Jotuni Maria: Kun on tunteet

Järvikallas Marko: Sano jotain kaunista

Järvikallas Marko: Saattue   

Kallas Aino: Marokon lumoissa    

Kaminer Wladimir: Venäläiset naapurini, Kertomuksia porraskäytävästä  

Kaukonen Katja: Vihkivedet 

Kilpi Eeva: Noidanlukko 

Koistinen Olavi: Mies joka laski miljardiin 

Laaksonen Heli: Lähtisiks föli   

Lapidus Jens: Ainakin äiti yritti - Rikostarinoita  

Latvala Taina: Ennen kuin kaikki muuttuu

Lehtolainen Leena: Joulupukin suudelma  

Liksom Rosa: Väliaikainen   

Lisko Eeva-Maria: Novellikokoelma Kahvila 

Machado Carmen Maria: Kahdeksan puraisua  

Mann Thomas: Kuolema Venetsiassa ja muita kertomuksia (Nobel) 

Mantel Hilary: Margaret Thatcherin salamurha  

Mitchell David: Pilvikartasto  

Munro Alice: Viha, ystävyys, rakkaus (Nobel) 

Nopola Sinikka: Onko teillä tämmöistä  

Pöyliö Sari: Pölynimurikauppias ja muita äitien erehdyksiä  

Rannela Terhi: Yöuinti ja muita novelleja  

Rissanen Kari: Alaston takinkääntäjä  

Rubina Dina: Kaksiosainen sukunimi 

Santos Care: Suklaan maku 

Sebald W.G.: Merkintöjä Korsikasta  

Seppänen Jussi: Kymmenottelu 

Simukka Salla & Riikonen Marika: Marilyn, Marilyn: Tarinoita ikonista ja ihmisestä

 
Strout Elizabeth: Kaikki on mahdollista

TaoLin: Kaunis maailma 

Tervo Jari: Kallellaan

Tervo Jari ja Kati: Ukko

Tervo Jari ja Kati: Ukko ja mökki  

Tervo Kati: Rapsuta minua ja muita kirjoituksia

Valtonen Jussi: Vesiseinä  

Viikilä Jukka: Suomalainen vuosi  

Walker Tim: Lost in Suomi. Miten tapasin suomalaisen vaimoni ja muita kertomuksia

RUNOT

Carver Raymond: Sateisten päivien jälkeen

Erämaja Anja: Ehkä liioittelen vähän

Itkonen Jukka: Kaikki hyvin kasvimaalla

Itkonen Jukka: Koipihumppa - Runoja lapsille

Jarkko Jokinen: Uneni sijaitsevat sammakoiden valtatiellä  

Jääskeläinen Markus: Ilmapallo 

Kaskinen Anna-Mari: Kauneimmat haukkuni  

Kaskinen Anna-Mari: On toinen maa   

Kunnas Kirsi: Tiitiäisen satupuu 

Kunnas Kirsi: Tapahtui Tiitiäisen maassa

Laaksonen Heli: Raparperisyrän  

Laaksonen Heli: Pulu uis   

Laaksonen Heli: Sulavoi 

Laaksonen Heli: Peippo vei 

Laaksonen Heli: Aurinko. Porkkana. Vesi.  

Lipponen Ulla (toim.): Kuukernuppi 

Nieminen Juho: Lainatut kumisaappaat lonksuvat jalassa 

Nieminen Juho: Saattaa sisältää pähkinää 

Nokkala Raija ja Ulla Kamppinen: Hirvi lukee dekkaria  

Runeberg J.L.: Vänrikki Stoolin tarinat 

Sachs Nelly: Israelin kärsimys

Tabermann Tommy: Passionata     

Tabermann Tommy: Aivan kuin joku itkisi  

Tapio Pauli: Varpuset ja aika  

Valli Suvi: Ohijuoksija 

Yrjänä A.W.: Arcana 

SÄEROMAANIT

Crossan Sarah: Yksi 

Crossan Sarah: Kuunnousu 

Kuronen Kirsti: Merikki 

Hyvää Joulua

                                         Yön satoi uutta lunta.
                  Se peitti jäisen maan.
                  ja järvi näkee unta
                  vain hanki peittonaan.
                  Kauan odotimme, ikkunaan jäimme,
                  kun tähdistä kirkkaimman näimme.
                  Se jouluviesti on
                  taas kylmyyteen lämpöä saamme.
                  On mieli huoleton,
                  sillä joulu tuo valon maailmaamme.

                  Me kylmän unohdamme
                  ja talven tuiskuineen.
                  Ja luottaa haluamme
                  taas uuteen kevääseen.
                  Luonto lepää hetken hankien alla,
                  kun tuivertaa tuuli ja halla.
                  Vaan joulu tullessaan
                  myös mielemme kylmyyden poistaa.
                  Luo tähti valoaan,
                  kun se kirkkaimmin pimeässä loistaa.

                                         Tove Jansson, Muumilaakson laulukirja, 1993.

                                         Suom. Vexi Salmi

               Hyvää Joulumieltä ja Rauhaisaa Joulua!

 

Lauri Viita 100 vuotta syntymästä.

Mitä lienee
siitä viis,
kunhan uskot 
unelmiis.

         Lauri Viita

Lauri Arvi Viita (1916-1965) on tullut tunnetuksi sekä elämänkuvioidensa että kirjojensa ansiosta. Hänestä on tehty mm. näytelmä ja  elokuva Putoavia enkeleitä, joka kuvasi hänen avioliittoaan kirjailija Aila Meriluodon kanssa. Lauri Viita oli naimisissa kolme kertaa ja hänellä oli seitsemän lasta. 

Esikoisteos (runoteos) Betonimylläri ilmestyi 1947. Kukunor ilmestyi 1949 (runoteos). Ensimmäinen romaani Moreeni ilmestyi 1950. Käppyräinen 1954 oli jälleen runoteos. Vuonna 1961 ilmestyi runo- ja proosateos Suutarikin, suuri mies. Toinen romaani Entäs sitten, Leevi 1965 oli trilogian ensimmäinen osa, mutta Lauri Viita kuoli 49-vuotiaana autokolarissa kirjan ilmestymisvuonna.

Iso mies tuli pieneen kylään: Lauri Viita tuli maailmaan, teknistyvään ja saastuvaan ja ahtaan ennakkoluuloiseen; hän ei ollut kirjailija vaan luonnonmullistus. Jopa sellainen suurromaani kuin Moreeni tuntuu syntyneen pärskeenä keskeltä valtavaa henkistä kuohumistilaa. Viita oli ennen kaikkea ääneen ajattelija, verbaalinen nero.  

                                                                     Aila Meriluoto

Lauri Viita työskenteli kirvesmiehenä kuten isänsä, mutta jäi ensimmäisen runokokoelman ilmestymisen jälkeen vapaaksi kirjailijaksi. Työmiehen muuttuminen kirjailijaksi vaati veronsa, kirjailija eli vahvasti ja voimakkaasti, rosoisesti ja jopa railakkaasti. Hänen mielenterveytensä ei kestänyt ja hän vietti pitkiä aikoja hoitolaitoksissa. Diagnoosin hän sai jo 40-luvulla, skitsofrenia. Diagnoosista on kiistelty jälkikäteen, mutta sodanjälkeisenä aikana ei vielä mielenterveysasiat olleet parhaimmalla mahdollisella tolalla. Lauri Viita osallistui maanpuolustukseen rintamalla vuosina 1939-44.

Lauri Viita oli oppositiossa kaikkea vastaan, lopulta kai eniten itseään. Hänen sairautensakin oli persoonallisuuden toteuttamista, ikään kuin draamallista symbolitoimintaa, viimeisten aikojen sisäistä kivettymistä myöten. 

                                                              Aila Meriluoto

Lauri Viidan runosikermästä 8. runo (1965) :
Onni

Sain sen, mitä halusin, rakkauden,
ja sentään: olenko onnellinen?
Mitä odottelen?
Joka kerta, kun oveeni koputetaan,
on mieleni riemua tulvillaan.
Mitä odotankaan.

  
Lauri Viita muualla kirjallisuudessa:
Marjukka Kaasalainen: Lauri Viita runoilijana (1964). 
Sakari Katajamäki: Kukunor: Uni ja nonsensekirjallisuuden traditio Lauri Viidan runoelmassa. Väitöskirja Helsingin yliopisto. Helsinki: Ntamo, 2016. 
Yrjö Varpio: Lauri Viita – Kirjailija ja hänen maailmansa. Helsinki: WSOY, 1973
Raimo K. R. Salokangas: Kirjailijan kieli ja mieli: Lauri Viidan elämä sairauden valossa. Helsinki: Psychiatria Fennica, 2012.
Aila Meriluoto: Lauri Viita, Legenda jo eläessään. Wsoy 1974

Juuli Niemi: Et kävele yksin

Ensimmäiseen hengenvetoon, syntysijoille, ponnista pois, alkuräjähdykseen, Jumalan kämmenelle, Allahin ituun! Sinne asti meidän piti mennä. Lähiökoulun perjantain viimeiselle tunnille. Sinne missä pulpettiin on kaiverrettu kirkkovene ja rauhanmerkki. Missä vapaus on vaivaisen vartin päässä ja tunnelma harras ja herkkä. I take you to the candyshop, Ali hyräilee. I let you lick my lollipop, Niko jatkaa. Aamen, Siiri kommentoi jäätävästi. Tämä rukous on tosi. Ainakin tämän Ada tietää.

Nyt uidaan herkille vesille Juuli Niemen Junior-Finlandiapalkitussa Et kävele yksin nuortenkirjassa. Kirja on rakkaustarina, mutta rakkaustarinoilla on alku, keskiosa ja loppu, niin tälläkin rakkaustarinalla, jonka päähenkilöt olivat 15-vuotiaat Ada ja Egzon. Juuli Niemen mukaan pitkään kirjoitettu kirja vaati pitkät kiitokset ja hän kiitteli mm. kollegoitaan Seita Vuorista ja Vilja-Tuulia Huotarista. Vuorisen Lumi teos oli myös ehdokkaana. Lumi teoksen traagisuutta lisäsi Seita Vuorisen kuolema kesken kirjan valmistumista, jonka Vilja-Tuulia Huotarinen viimeisteli valmiiksi. Myös Lumi kertoo kahden maan nuorten tarinan. Skippasin aluksi Et kävele yksin teoksen, koska kansikuva on kuin suoraan meikkimainoksesta. Onneksi luin kirjan, sillä kirja kosketti minua yllättävällä tavalla nuorten elämän taitekohtien rankkuudella. Ei ole helppoa olla nuori nuorten maailmassa. 

Lintuparvi visersi niin kovaa, ettei enää voinut tietää mitä laulua itse lauloi, mitä toinen jatkoi. Parvi sulautui yhdeksi kauniiksi kuvioksi, jonka ääriviivat särisivät siipien saumojen kohdalta. Tuntui ihanalta lentää tarkassa muodostelmassa, olla osa yhdessä tehtyä kuviota.

15-vuotiaana ei ole helppoa tutustua siihen henkilöön, johon on ihastunut, varsinkin jos ei ole aiemmin seurustellut. Onko toinen yhtä ihastunut, saako vastakaikua. Kirja antaa molemmille nuorille mahdollisuuden kertoa oman tarinansa, oman ihastumisen alkutaipaleen, tutustumisen ja seurustelun, sen, että koko ajan tekee mieli olla lähekkäin ja sen, että ajattelee koko ajan vain ihastumisen kohdetta ja haluaa jakaa pienetkin asiat vain sen toisen kanssa.

Me nojaamme aitaa vasten. Vähän takakenossa, Ada alempana, minä päällä lämmittäen häntä. Siiderikin lämmittää, se on meidän välissä ja otamme siitä aina välillä huikat. Se on kuvottavan makeaa, mansikka ja vanilja ovat pelkkää esanssia ja makeutusainetta, mutta Adan huulilta maistettuna sekin on parempaa.

Nuoret juhlivat, käyvät koulua, viettävät aikaa kavereiden kanssa ja Egzon voi viettää aikaa Adan kotona. Omaan kotiinsa Egzon ei halua Adaa viedä. Kotona on liikaa ongelmia. Juuli Niemi kuvaa uskottavasti nuorten elämää ja siihen liittyviä asioita. Ada vahvistaa Egzonin itsetuntoa ja Egzon Adan. Yhdessä he ovat enemmän, kunnes...

Kirjan loppuosa on koskettava. Kirjan loppu kruunasi tämän kauniin kirjan ja herkän, orastavan rakkauden, ensirakkauden. Kirja on ansainnut Junior-Finlandiapalkinnon. Toivotan Juuli Niemelle onnea palkinnosta ja  tähtisadetta kirjailijanuralle.

Juuli Niemi, Et kävele yksin *****
Wsoy 2016
s. 359

Laila Hirvisaari: Hiljaisuus

Koski on hänen turvapaikkansa, tänne hän pakenee kun hänen sydämensä on pakahtumaisillaan niin kuin nyt. Hän kuulee veden pauhun ja näkee ison kiven ja valkoisen vaahdon kiven molemmin puolin ennen kuin se laantuu yhtenäiseksi virraksi alajuoksua kohti.

Laila Hirvisaaren Hiljaisuus teos kertoo 9-vuotiaan Ingan tarinan. Inga on orpo ja asuu isovanhempiensa luona. Kirja sijoittuu 1940-luvulle ja kertoo meille sodan traumatisoivasta vaikutuksesta. Jokaisesta perheestä ja suvusta on joku perheenjäsen kaatunut sodan aikana. Inga menetti molemmat vanhempansa 4-vuotiaana. Sen jälkeen hän ei ole puhunut. Puhumattomuus on kuin punainen vaate kiusaajille. Kiusaajia ovat sekä aikuiset että lapset. Ingan lyhyt elämä on tullut kirjassa taitekohtaansa ja isovanhemmat pelkäävät tytön mielenterveyden puolesta.

Kukaan ei tiedä, miltä tuntuu olla hiljaa. Kun kuulee kaiken, pienimmän risahduksen, kaikki äänet. Ihmisten puheet. Linnun laulun. En vain voi kertoa että kuulen sanoilla, mutta kerron silmillä tai käsillä. En pysty puhumaan sanoja ääneen, vain mielessäni.

Hiljaisuus kirjan nimenä ja koskettava kuva pienestä tytöstä vaikuttivat siihen, että halusin lukea tämän kirjan. Mitä siellä hiljaisuuden takana on, liittyykö siihen jokin tarina? Kyllä, siihen liittyy salaisuus, jota Inga ei pysty kertomaan kenellekään. Salaisuus tulee painajaisina uniin, eikä Inga pysty nukkumaan. Se vaikuttaa hänen ruokahaluunsa ja haluunsa tehdä ylipäätään jotain. Kun olisi edes yksi ystävä.

Laila Hirvisaari on kirjoittanut surullisen tarinan pienestä tytöstä, jolla on liian suuri salaisuus harteillaan. Hän ei pysty puhumaan siitä, eikä edes kirjoittamaan, vaikka hän on kirjoittanut lukuisia vihkoja täyteen, sillä hän kommunikoi kirjoittamalla vastaukset vihkoonsa, joka on aina hänen taskussaan mukana. Koska kirja kertoo pienestä tytöstä, on kirjan näkökulma pienen tytön näkökulma elämään, ihmisiin ja tapahtumiin. Kirjassa kuvataan 40-luvun miljöötä aidonoloisesti, jossa kulkupeleinä ovat hevoset. Kylä, jossa perhe asuu, on pieni maalaiskylä, jossa ruokatarvikkeet hankitaan naapureilta, maito sieltä missä on lehmiä, liha sieltä missä kasvatetaan sikoja, kananmunat kanankasvattajilta. Leivät ja pullat leivotaan kotona, marjat ja sienet haetaan metsästä. Luonto on yksi kirjan hienoimmista elämyksistä, ja varsinkin koski, joka virtaa kylän läpi kulkevassa Helmijoessa. 

Inga on herkkä ja syvästi tunteva tyttö, joka on kokenut vaikean trauman. Eläminen pienessä maalaisyhteisössä ei ole ollut hyvä kokemus, varsinkin kun paikka, missä trauma tapahtui on koko ajan lähellä muistuttamassa tapahtuneesta. Lopulta isovanhemmat haluavat lapsenlapselleen apua. Vai onko jo liian myöhäistä? Viisi vuotta on pitkä aika. 

Kun kuuntelin Laila Hirvisaaren haastattelua, hän kertoi, että Hiljaisuuden kirjoittaminen on ollut hänelle kaikista vaikeinta. Voin hyvin kuvitella sen, sillä kirja koskettaa omalla hiljaisella tavallaan. Kukaan ei voi lukea kirjaa tuntematta myötätuntoa. Toivon, että huomaisimme myös tässä ajassa ne hiljaisimmat ja puuttuisimme niihin kiusaamisiin. Laila Hirvisaaren Hiljaisuus osallistuu sodan jälkiseurauksiin, mutta se osallistuu myös nykyajan koulukiusaamisiin syyttämättä ketään, mutta herättämällä omatuntoja. Miksi erilaisuuden hyväksyminen on niin vaikeaa!

Minä toivon niin hartaasti, että jonain päivänä saisin sanoja suustani.

Laila Hirvisaari, Hiljaisuus ****
Otava 2016
s. 239

Kirjan ovat lukeneet mm. Krista, Esther, Jonna ja Evaria

Tervetuloa Esther Kirjasähkökäyrän lukijaksi <3

Naoki Higashida: Miksi minä hypin - Erään pojan ääni autismin hiljaisuudesta

Pienenä en ymmärtänyt olevani erityistä tukea tarvitseva lapsi. Sain tietää asiasta, kun ihmiset kertoivat minun olevan erilainen kuin muut, ja että se on ongelma. Tottahan se oli.

Japanilainen Naoki Higashida (s. 1992) on kirjoittanut omaelämäkerrallisen teoksensa Miksi minä hypin 13-vuotiaana. Naoki Higashidan autismi on niin syvää, että hän ei kykene keskustelemaan normaalisti. Sanat katoavat, kun hän yrittää puhua muiden kanssa. Itse voisi kuvitella vastaavaa tilannetta, ehkä kateissa on jokin sana tai nimi, mutta että kaikki sanat katoaisivat, niin se on jo merkki vakavammasta sairaudesta. 

Naoki Higashida on elänyt koko elämänsä autismisuuden keskiössä, joten hänellä on hyvä tilaisuus kertoa mitä se sitten on, miltä hänestä tuntuu oma käytös ja muiden suhtautuminen omaan käytökseensä. Miksi hän hyppii, huutaa, karkaa, riehuu, itkee rajusti, panikoi, ja moneen muuhunkin kysymykseen tulee vastaus kirjan sivuilla. 

Kirjan alkupuheen on kirjoittanut kirjailija David Mitchell, mm. Pilvikartaston kirjoittaja. Mitchell on kääntänyt Miksi minä hypin teoksen japanin kielestä englanniksi KA Yoshidan kanssa. Kirjan upean kansikuvan lisäksi kirjasta löytyy muitakin kuvia parivaljakko Kai & Sunnylta. Kuten monet muutkin autistit, Naoki Higashida tekee valtavasti eri asioita ja hän on ehtinyt jo kirjoittaa yli 20 kaunokirjallista ja tietoteosta. Lisäksi hän pitää suosittua blogiaan ja kulkee luennoimassa autismista.

K37 Miksi heiluttelette sormia ja käsiä kasvojenne edessä? ... Myönnän tämän olevan jotakin sellaista, jota en pysty selittämään loogisesti.

Miksi minä hypin teoksessa on 58 kysymystä, jotka on merkitty K-kirjaimella otsikoissa ja ne on numeroitu. Lisäksi kirjassa on lyhyitä kertomuksia ja kirjan lopussa on hieman pidempi kertomus. Kysymysten vastaukset ovat lyhyitä, mutta niitä on selvästi pohdittu. 13-vuotias Naoki Higashida löysi äitinsä tuella ja kannustuksella keinon kommunikoida muiden kanssa ja kirjoittaa pidempiä teoksia. Alussa kommunikointikeino oli pahvilla olevat kirjaimet, joita hän näytti yksitellen.

K53 Miksi olette pakkomielteisiä tiettyjen asioiden suhteen?

Emme ole pakkomielteisiä, koska pidämme siitä tai koska päätämme tehdä niin. Autisteilla on pakkomielteitä, koska ilman niitä me tulisimme hulluiksi...

Kirja on erinomainen teos autistilasten vanhemmille, jotka pohtivat mitä heidän lapsella on edessään elämässä. David Mitchellin oma poika on autisti ja hänen mielestään oma poika kertoi Naokin sanojen avulla, mitä hänen päänsä sisällä tapahtui. Kirja avaa silmiä myös epäluuloille ja vanhoille käsityksille monista autismia koskevista harhaluuloista, kuten että autistit ovat tunneköyhiä ja epäsosiaalisia, eivätkä tunne empatiaa. Suosittelen kirjaa kaikille autistien kanssa työskenteleville, uskon, että moni kirjan vastaus antaa tietoa miten käyttäytyä autistin seurassa.

Kirjan luettuaan voi jokainen pudottaa ennakkoluulonsa menemään ja unohtaa ne. Naoki Higashida on  osoittanut erilaisuuden voiman ja vahvuudet, toisilla ne ovat erilaisia, hänen vahvuutensa on tarinankertomistaito. Toivon onnea ja menestystä sekä tähtien loistetta kirjailijanurallesi Naoki Higashida.

Naoki Higashida, Miksi minä hypin - Erään pojan ääni autismin hiljaisuudesta *****

suom. Mikko Pihlajavirta

kuvitus Kai & Sunny 2013

Sammakko 2016

s. 183

Jiheisho no boku ga tobihaneru riyu 2007

The Reason I Jump 2013

s. 183

Paulan bloggaus

Tervetuloa Satu Kirjasähkökäyrän lukijaksi :)