U.M. Susimetsä: Hämeen linnan Kerttuli

 

Häme, 1612

"Käyn katsomassa vasikkaa", Kerttuli sanoi äidille, kun he kantoivat kaivolta vettä kohti tupaa. 

Ulla ja Marko Susimetsä on Hämeenlinnassa asuva kirjailijapariskunta. Heidän historiallinen romaanisarjansa alkaa kirjalla nimeltään Hämeen linnan Kerttuli. Kerttuli oli töissä fatabuuripiikana Hämeen linnassa, kun sinne saapui vakavamielinen vapaaherra Karl Ulvhufvud valvomaan, että linnan korjaustyöt etenevät sovitulla tavalla. Rakkaus iski molempiin salaman lailla. Oliko ilmassa noituutta vai mikä oikein sekoitti oppineen miehen pään piian pauloihin? 

Hän ei vielä ollut saanut tilaisuutta käyttää uutta, vihreää silkkipukuaan kultanyöreineen ja röyhelökauluksineen. Se olisi täydellinen keväiseen juhlaan. Edes varautunut vapaaherra ei voisi vastustaa näkyä.

Hämeen linnassa oli vierailulla myös turkulainen Agneta miehensä Arvidin kanssa. Agneta oli iskenyt silmänsä vapaaherraan sekä tämän omaisuuteen ym. Siinä ei aviolupauksilla eikä jumalanpelolla saatikka lakiteksteillä ollut vaikutusta, kun Agneta punoi juoniaan. Lopulta hän onnistui ainakin eräässä puuhassaan. Seuraavassa sarjan kirjassa saamme varmasti lukea lisää Agnetan juonitteluista. Kauneutta oli yllin kyllin, mutta sielun tila oli mustaa kuin terva ja ilkeyttä ja pahoja tekoja oli riittämiin.

"Jos tällainen toistuu, saat etsiä uuden palveluspaikan."

Ilkeämielisiä ihmisiä löytyi kirjasta lisääkin, sillä vapaaherran palvelija, nimeltään Haken,  oli kopea ja kuvitteli itsestään liikoja. Haken oli sitä mieltä, että Kerttuli oli noitanainen, joka oli taikonut vapaaherran tahtoonsa. Haken himoitsi itse Kerttulia ja oli valmis jopa menemään vihille Kerttulin kanssa.

"Teidän Majesteettinne on viisas ja armollinen"

Hämeen linnaan saapui myös valtakunnan nuori kuningas Kustaa II Aadolf. Kuninkaalla oli vapaaherralle uusi tehtävä. Tehtävä vaati poistumista Hämeen linnasta kohti Turkua. Sydämet olivat syrjällään molemmilla, sekä Kerttulilla että Karlilla, kun edessä oli raastava ero. Karl ei voinut jättää edes hyvästejä rakastetulleen, sillä Kerttuli oli pysytellyt viimeiset ajat piilossa. 

Ulla ja Marko Susimetsän Hämeen linnan Kerttuli havisutteli historiaa ja rakkautta niin, että linnan kummituskin heräsi vaeltamaan ja kertomaan mielipiteensä.

 

U.M. Susimetsä, Hämeen linnan Kerttuli

Karisto 2025

s. 440

Historiaa ja romantiikkaa 

1600-luku

Hämeen linna

 

Eeva Kilpi: Tamara #klassikkohaaste 21

 

En kysy enää nykyisin Tamaralta ketä hän menee tapaamaan. Hän kertoo kyllä kysymättäkin. Tuskin maltan odottaa hänen paluutaan.

Eeva Kilven (1928-) Tamara on 21. Klassikkohaasteeseen lukemani kirja. Haasteen tavoitteena on lukea jo vanhempaa kirjallisuutta, ja sitä Tamara on, sillä se on julkaistu vuonna 1972 ts. 53 vuotta sitten. Tamara on klassikko aihepiirinsä vuoksi, sillä siinä käsitellään naisen seksuaalisuutta, jonka uskoisin vielä 1970-luvun alussa olleen häveliästä ja peiteltyä. Tamara nosti kaikki naisten tabut selvästi ja häpeämättömästi pöydälle.

Minulla on vaikea olo, sanoi Tamara. - Koko verenkiertoni on keskittynyt lantioon, en voi ajatella, ja katso nyt: vatsani on kuin puhallettu rakko. Ja erityisen vaikeata on jos samaan aikaan on kuutamo ja tuulee, niin kuin nyt.

Tamaran päähenkilöt olivat huonojalkainen minäkertoja ja hänen  hyvä sydänystävänsä Tamara. He viihtyvät toistensa seurassa, mutta Tamara tarvitsi enemmän kuin mitä minäkertojalla oli tarjottavana. Tamara tarvitsi seksiä. Hän tarvitsi seksiä myös kuukautisten aikana. Yllä oleva teksti kertoi hyvin omistakin mietteistäni kuukautisten aikana. Inhosin yli kaiken kuukautisia, olin kipeä ja ajatukseni olivat sekaisin. Hormonit jylläsivät tuhatta ja sataa. 

- Että pitääkin takertua juuri sellaiseen, verryttelijään, koirahulluun, mehiläisiäkin sillä kuulemma on maalla. Kaikki muu sitä kyllä kiinnostaa. Kun joku sanoisi siitä edes jotain pahaa.

- Jospa se on impotentti, minä sanoin, valmiina pettymään minäkin. 

Tamaran seurassa viihdyttiin ja kiihdyttiin. Tamara kertoi sydänystävälleen yleensä kaiken miehistään, joita tapaili. Yksi mies oli kuitenkin sellainen, johon Tamara rakastui. Siitä voit sitten lähemmin lukea kirjan sivuilta. Luvassa on runsain mitoin puhetta seksuaalisuudesta, seksistä ja naiselämästä miehen silmin katsottuna. Väliin huumoria ja hulvatonta puhetta, väliin surkeutta ja kurjaa oloa. Uskon kuitenkin, että Tamara vie ja lukijat vikisee.

Eeva Kilven Tamara on kuvaus rakkaudesta ja sen kaipuusta.

 

Eeva Kilpi, Tamara

Wsoy 2024

s. 316

Ensim. julkaisu 1972 

21. Klassikkohaasteen vetäjänä toimii Marika Oksan hyllyltä-kirjablogista. Kiitos haasteesta Marika.

Klassikkohaasteesta on muodostunut jo 10-vuotinen perinne. Joka vuosi tammikuussa ja heinäkuussa kirjojen lukijat ja kuuntelijat voivat osallistua kyseiseen lukuhaasteeseen lukemalla valitsemansa klassikkokirjan. 

 

Klassikkohaasteisiin lukemani kirjat:

1. Émile Zola: Nana

2. Veijo Meri: Manillaköysi

3. Maria Jotuni: Huojuva talo

4. Maiju Lassila: Tulitikkuja lainaamassa

5. Aila Meriluoto: Peter-Peter

6. Annikki Kariniemi: Erään avioliiton anatomia

7. Ken Keysey: Yksi lensi yli käenpesän

8. Timo K. Mukka: Tabu

9. Hannu Salama: Juhannustanssit

10. D.H. Lawrence: Lady Chatterleyn rakastaja

11. Lasse Sinkkonen: Solveigin laulu

12. Anja Kauranen: Sonja O kävi täällä

13. Juhani Aho: Rautatie

14. Mihail Bulgakov: Saatana saapuu Moskovaan 

15. Milan Kundera: Olemisen sietämätön keveys 

16. Anni Blomqvist: Maija

17. Aleksis Kivi: Seitsemän veljestä

18. Anne Brontë: Agnes kotiopettajatar 

19. Timo K. Mukka: Maa on syntinen laulu 

20. Mary Shelley: Frankenstein

21. Eeva Kilpi: Tamara 

 

Claire Douglas: Salaisuus talossa nro 9

 

"Se näyttää kädeltä..."

Brittikirjailija Claire Douglasin dekkari Salaisuus talossa nro 9 kertoi vanhan talon menneisyyden mysteereistä, jotka olivat tapahtuneet ennen nykyisten asukkaiden syntymää. Saffy ja Tom olivat muuttaneet isoäidin taloon pieneen englantilaiskylään. Kesken remontin puutarhasta nousi esille kahden ihmisen jäänteet. Mitä olikaan tapahtunut kymmeniä vuosia sitten? Dementoitunut isoäiti asui hoivakodissa, eikä hänen puheisiinsa voinut luottaa.

Hän muistaa. Hän muistaa, kuinka makasi sängyssä tässä samassa huoneessa ja etsi tapetin ruusunnupuista naamoja. Lorna katsoo tytärtään. "Uskon, että tämä oli silloin minun huoneeni."

Saffyn äiti Lorna tuli tyttärensä seuraksi, kun kuuli mitä talon puutarhasta oli löytynyt. Lorna ei ollut tiennyt, että hän oli asunut talossa, sillä isoäiti ei ollut puhunut siitä mitään. Isoäiti ei ollut ylipäätään kertonut omistamastaan talosta halaistua sanaa. Vasta kun hän joutui hoitokotiin, kävi ilmi, että hänellä oli talo, joka oli ollut aina vuokralla.

Jouluaatto, 1979

Kylä ei ole koskaan näyttänyt kauniimmalta kuin sinä iltana, jona tapasin ensi kerran Daphne Hartallin.

Kirjan tarinassa kerrotaan sekä 70-80-luvun tapahtumista että nykyisyyden elämästä talossa nro 9. Tarina kertoi kahdesta nuoresta naisesta, jotka asuivat yhdessä talossa nro 9. Jotakin mysteeristä tapahtui heidän välillään. Salaisuudet pysyivät pitkään haudattuina. Kun ne tulivat esille puutarhan syvyydestä, oli selvää, että jotain ikävää oli tapahtunut isoäidin elämässä. 

Claire Douglasin dekkarista Salaisuus talossa nro 9 nousi esille selittämättömiä arvoituksia.

 

Claire Douglas, Salaisuus talossa nro 9

Suom. Heli Naski

Publiva 2025

s. 419

The Couple at No. 9 2021

Dekkari

Queer

Joona Keskitalo: Tunturi, joka ulvoi

 

- Varoittivat sinusta siellä baarissa, mies vastaa. - Olet kuulemma miestennielijä.

Joona Keskitalon dekkari Tunturi, joka ulvoi on kolmas osa hulvattomassa ja mustaa huumoria tulvivassa Takamailla -dekkarisarjassa. Sarjan kirjoissa henkilöt ottavat rikosten tutkimiset ja tuomiot omiin kätösiinsä.  

Tällä kertaa päähenkilönä oli muoniolainen Janita Torppari, jonka elämänhallintataidot olivat pahasti sekaisin.  Hän oli tottunut elämään ja varsinkin juhlimaan muiden kustannuksella. Velkaa oli vaikka muille jakaa. Janita ei pelännyt velkaantumista eikä huijaamista. Tällä kertaa hän huijasi homeisella talollaan erästä helsinkiläistä miestä. Mies halusi teettää kuntotarkastuksen talossa, ennen ostopäätöstä. Ja siitä se soppa syntyikin.

- Olisin varmasti miljonääri, jos tarttuisin näihin tarjouksiin. Mutta ei kiitos. Homeet ovat vakava juttu, ja sitä paitsi minusta on hauska seurata sivusta, kun ihmiset käyvät toistensa kurkkuun kiinni.

Janita yritti vaikka mitä, että kuntotarkastaja olisi valehdellut hometalon puhtaaksi. Sitten sattui vahinko, ja tarkastaja kuoli. Siitä syntyi jälleen kaikenlaista juonenkoukkua. Kuntotarkastaja sattui kaiken lisäksi olemaan erään paikallisen pahamaineisen ja väkivaltaisen rikollissuvun jäsen. Rikollissuku alkoi kysellä kadonneen jäsenensä perään, pyssyjen kera. 

Nyt olisi Janitalla ollut tuliset paikat, mutta aina hän selvisi kiperistäkin paikoista, sillä hän sai naapurin äkäisestä miehestä lopulta ystävän tapaisen. Odd Moe auttoi Janitaa tosi paljon. Ikävä kyllä hän joutui itse rikollissuvun kanssa tekemisiin moneksi vuodeksi.

Janita seisoo kapealla kaistaleella violetin auringonlaskun ja punaisen liekkimeren välissä. Hän kääntää selkänsä liekeille ja ottaa auringon vastaan.

Loppu hyvin, kaikki hyvin ja tietysti Janitan seikkailuista julkaistiin kirjoja ja elokuvaurakin oli mahdollinen. Joona Keskitalon Tunturi, joka ulvoi dekkarin hulvatonta menoa oli hauska seurata.  Suosittelen.

 

Joona Keskitalo, Tunturi, joka ulvoi *****

Bazar 2025

s. 320

Dekkari

Muonio

Takamailla-sarjan 3. osa

 

Keskitalo Joona: Saari, joka repesi 

 

Keskitalo Joona: Suo, joka upposi 

 

Keskitalo Joona: Tunturi, joka ulvoi

 

Kristiina Vuori: Pihlajanmarjat #naistenviikko

 

Juhlapyhiä edeltävänä viikonloppuna Strömmerin Paperin & Liittimen väki nousisi linja-autoon ja huristaisi rajan ylitse suureen ja mystiseen Neuvostoliittoon.

Kristiina Vuoren humoristinen teos Pihlajanmarjat kertoi päähenkilönsä Jaanan ja hänen työkavereidensa matkasta Neuvostoliittoon keväällä 1990. Kirjassa käytiin Viipurissa ja Leningradissa. Matkalla juhlittiin ankarasti ja tehtiin kaikenlaisia virhearvioita, mitä nyt vodkan ja muiden juomien ansiosta voitiinkin tehdä. Myös seurustelusuhteet kokivat muutoksia, mutta oliko se sitten hyvä vai huono asia sensuellin Jaanan elämässä, sen voit lukea käymällä tämän remusakin seurassa naapurimaassa ns. rentoutumassa.

Simo ja minä käyttäydyimme sivistyneesti, joimme kahvimme ja pureskelimme pienet pyöreät näkkärimme jäätävän kohteliaina kuin brittiaristokraatit, jotka olivat päätyneet emännöimään hiilikaivoslaisten teekutsuja.

Jaanan kämppäkaveri Simo hankkiutui hänelle aveciksi Strömmerin & Liittimen kevätmatkalle. Simo oli ammatiltaan poliisi, mutta Jaana toivoi, että Simo olisi mukana kaveripohjalta eikä työasioissa. Niistäkin voit lukea lähemmin kirjan sivuilta. Kaikenlaista epämääräistä ja hämäräperäistä kuitenkin tapahtui matkan aikana esim. paikallinen poliisi ryhtyi sangen tuttavalliseksi jossakin vaiheessa, mutta oli hänestä apuakin.

Hengitin syvään rauhoittuakseni. Kaikki okei. Tai olisi sitten, kun pääsisimme takaisin hotelliin. Ilman kärähtäneitä kampauksia tai uuteen uskoon kolaroitua autoa.

Reissussa rähjääntyy aina, mutta etupäässä hauskaa oli tälläkin porukalla. Muistan kun vanhempani tekivät pari linja-automatkaa naapurimaahan ja Tallinnaan joskus 70-luvulla, niin jotain siellä oli aina sattunut. Äiti vei innokkaasti mukanaan sukkahousuja ja vaihtoi niitä rupliin. Se oli sitä aikaa, että naapurimaassa säännösteltiin kaikkea. Tuo aikakausi tuli hyvin mieleeni kirjan sivuilta.

Kristiina Vuoren Pihlajanmarjat on julkaistu vuonna 2014 Me Naisissa jatkokertomuksena nimeltään Venäläinen rapsodia. Minusta alkuperäinen nimi olisi sopinut hyvin kirjallekin nimeksi. Pihlajanmarjat liittyvät enemmänkin syksyyn, enkä minä löytänyt yhteyttä niihin tarinan vaiheissa, vain alkulehti viittasi niihin. Kirjan viikonloppumatka tehtiin keväällä. Mutta kirjan sivuilla oli eloa, iloa ja sattumuksia huumoria unohtamatta. Selvää kesänäytelmämateriaalia.

 

Kristiina Vuori, Pihlajanmarjat

Tammi 2025

s. 239

1990

Viipuri ja Leningrad

Matkakirja

Feelgood 

Laura Wathén: Ai se olikin ADHD

 

Oletko koskaan miettinyt, voisiko sinulla olla adhd?

Yllä olevan kysymykseen saat vastauksen, kun luet Laura Wathénin tietokirjan Ai se olikin ADHD. Laura Wathén on sosiologi ja hänellä itsellään on adhd, joten et tule lukemaan tyypillistä tietokirjaa, vaan pääset mukaan adhd-maailmaan. Voin luvata, että stereotypiat tippuvat kirjan tekstin mukana pois. 

Kun olet tavannut yhden adhd-ihmisen, olet tavannut vain yhden adhd-ihmisen.

Jokainen adhd-ihminen on erilainen. Piirteet, erilaiset haasteet ja voimavarat käydään kirjassa tarkkaan läpi, ja samalla Laura Wathén kertoi itsestään. Kiinnostuin lukemaan tämän kirjan, koska lapsellani todettiin  aikuisiän adhd. Kiinnosti tietää enemmän ADHD:stä, joka aina on liitetty häirikköpoikiin ja vankeihin. 

Olen todella kiitollinen Laura Wathénille, että hän kertoi kirjassa avoimesti adhd-diagnoosistaan, jonka hänkin sai vasta aikuisena. Lapseni ollessa lapsi, pidin häntä energisenä, luovana, liikunnallisena, eläinrakkaana ja älykkäänä. Olen edelleen sitä mieltä, että hän on energinen, luova, liikunnallinen, eläinrakas ja älykäs, ja olen ajatellut, että hän pärjää aina hyvin. Kirjasta nousi esille, mitkä ovat adhd-henkilöiden oppimat keinot selviytyä normimaailmassa, sillä eivät hekään kaikkea jaksa, ja silloin tunteet voivat nousta esille voimakkaasti, jos siihen ei ole opittu apukeinoja.

Laura Wathénin tietoteos Ai se olikin ADHD nosti esille paljon puhutun diagnoosin. Mutta onko se diagnoosi edelleen alidiagnosoitu?

 

Laura Wathén, Ai se olikin ADHD *****

Into 2025

s. 341 + lähteitä + hakemisto

Tietokirja 

ADHD 

Noora Vallinkoski: Miten meistä tuli ihmisiä

 

Tiia tulee kahden päivän päästä. Silloin kun minä pyysin ei kelvannut mutta kun itse sai päähänsä niin tulee.

Noora Vallinkosken kolmas teos on nimeltään Miten meistä tuli ihmisiä. Kirjassa oli kolme päähenkilöä: Monni, Tiia ja Petteri. Monni asui vuokraamassaan vanhassa talossa, johon nuori Petteri oli tuotu asumaan. Tiia oli Monnin Tanskassa asuva siskontyttö, joka ei halunnut olla vanhempiensa kanssa tekemisissä, ei ollut koskaan halunnut olla.

Vallinkosken esikoisteos Perno Mega City kertoi 80-90-lukulaisesta turkulaisesta lähiöstä, Pernosta ja kerrostalossa asuvasta perheestä, jonka äidillä oli pahenevat mielenterveysongelmat. Työläisperheen elämä tuli selkeästi esille, samoin se, miten ongelmallista mielenterveys voi olla ja miten se voi vaikuttaa läheisiin.

Ensimmäinen vaikea kirja, jonka sain käsiini, oli Allun ja Lisbetin kirjahyllyssä Guinnesin ennätyskirjojen välissä pölyttynyt Lajien synty. Olin yksitoistavuotias.

Miten meistä tuli ihmisiä kertoi puolestaan mm. sijaishuollon ongelmista. Petterin isä oli joutunut vankilaan ja äiti kuollut hänen ollessaan 5-vuotias. Petterin kohtalona oli sitten sijaisperhe, joka ei vaikuttanut luotettavalta paikalta. Lopulta hän pääsi asumaan kummitätinsä Monnin luokse. 

Kun Tiia täytti kaksikymmentäkaksi kysyin aikooko hän paistaa hampurilaisia loppuelämänsä vaikka hänestä olisi vankilanjohtajaksi. Sillä tahdonvoimalla pistäisi kuriin koko selliosaston. Totta puhuakseni olin huolissani.

Monni kannusti Tiia opiskelemaan. Kun Tiia tapasi Ollin, he rakastuivat ja aloittivat yhdessä yliopisto-opinnot. Sen jälkeen he olivat kiertäneet maailmalla töissä. Nyt nelikymppisinä heistä oli tulossa vanhemmat.

Noora Vallinkoski kertoi Miten meistä tuli ihmisiä teoksessaan kolmen ihmisen erilaiset elämänkerrat. Tiia oli näistä kolmesta henkilö, joka oli päässyt eroon köyhyydestä ja työläisyydestä opiskelunsa ansiosta. Tosin hän oli valmistuttuaan kokenut myös työttömyyttä.

Monni eli Moona-Liisa oli ollut eläkkeelle asti tehdastyöläinen, samoin Tiian vanhemmat. Tulot olivat niukat, mutta menotkaan eivät olleet suuria. Kaikesta säästettiin. Petteri oli auttanut teknisissä asioissa, joten Monni oli ihastunut tekstiviestejä lähettelevään henkilöön. Vaikka ei ymmärretty toistensa kieliä, ymmärrettiin jotain.

Noora Vallinkosken Miten meistä tuli ihmisiä pureutui yhteiskunnallisesti vähempiosaisten ongelmiin. Monni oli pienituloinen eläkeläinen ja Petteri työelämästä ja koulutuksesta syrjäytynyt nuori. Yllättäen älylaitteet toivat muun elämän lähettyville, jopa ihastumiset, kun he selvästi olisivat tarvinneet apua päivittäisissä elämänhallintaongelmissa. 

Noora Vallinkosken Miten meistä tuli ihmisiä  nosti esille eriarvoisuuden ja rakkauden kipeitä kysymyksiä.

 

Noora Vallinkoski, Miten meistä tuli ihmisiä *****

Atena 2025

s. 238

 

Noora Vallinkoski: Perno Mega City