Sylvia Plath: Ariel

 

Rakkaus käynnisti sinut kuin pullean kultakellon.

Kätilö läpsäytti jalkapohjiasi, ja kalju huutosi

valtasi paikkansa elementtien joukossa.

 

Yhdysvaltalaisen kirjailijan ja runoilijan Sylvia Plathin (1932-1963) runokirjaa, nimeltään Ariel: runoja, pidetään hänen pääteoksenaan yhdessä Lasikellon kanssa. Yllä oleva Aamulaulu runon alku kertoi mielestäni vauvan syntymästä.

 

Olen antanut asioiden lipsua, kolmikymmenvuotias rahtialus

roikkuu itsepintaisesti kiinni nimessäni ja osoitteessani.

(pari riviä runosta Tulppaanit) 

Ariel julkaistiin vasta kirjailijan kuoleman jälkeen, mutta kirjaa ei julkaistu sellaisena kuin runoilija oli sen halunnut julkaista. Sylvia Plathin tytär Frieda Hughes on halunnut julkaista runot äitinsä tahdon mukaisesti ja kaikkine runoineen, sillä Plathin aviomies Ted Hughes oli poistanut runoja mielensä mukaisesti. Frieda Hughes kertoi jälkisanoissa enemmän runoista ja äitinsä tahdosta, sekä isänsä tekemistä muutoksista aiempiin käsikirjoituksiin.

 

Nyt olen hiljaa, kurkkuun asti

täynnä vihaa,

paksua, paksua.

En puhu.

 

Yllä oleva teksti on osa runosta Lesbos. Rakastan Sylvia Plathin runoja, enkä ole varmasti ainoa. Rakastuin nuorempana myös hänen Lasikellon aikaisempaan suomennokseen, joka oli nimeltään Lasikellon alla. Sylvia Plathin elämä oli taistelua mielenterveyden ja masennuksen kanssa, ja hän oli yrittänyt itsemurhaa ja ollut hoidossa. Runoista nousi esille mm. hänen kokemuksensa sairaudesta ja sen hoidosta. Sylvia Plath teki viimeisen itsemurhansa kolmikymppisenä, ja jätti valmiin runokäsikirjoituksensa Arielista kirjoituspöydälleen. Kirja sisälsi 40 runoa.

 

Se on melkein ohi. 

 

Sylvia Plathin runokirja Ariel sisältää valtavan määrän tuskaa ja ahdistusta ja koskettavia runoja.

 

Sylvia Plath, Ariel: runoja

Suom. Anni Sumari

Siltala 2026

s. 96 + Frieda Hughesin jälkisanat 13s. + Sisältö

Ariel: The Restored Edition 2004

Englanninkielinen alkuteos Ariel 1965

Suomennos 1983 Kirsti Simonsuuri 

 

Sylvia Plath: Lasikello 

Klaudia Denisov: Minä, sinä, ukki ja mummo

 

Klaudia Denisovin sarjakuvateos Minä, sinä, ukki ja mummo kuvasi tummuudellaan pienen lapsen ahdistusta ja pelkoa eri asioista. Mukana oli kuitenkin paljon huumoria keventämässä tummuutta. 

 

 

Pienet siskokset olivat mummolassa käymässä. Mummola sijaitsi metsässä, jossa oli paljon jäniksen jälkiä. Yöksi mummo lukitsi ovet tarkasti, jotta jänikset eivät pääse sisälle. Mummollakin oli selvästi kaikenlaisia pelkoja, jotka hän toi esille toimissaan esim. uima-altaaseen ei voinut laittaa vettä, että tytöt eivät huku, mutta he saivat pomppia siinä. Siispä vanhempi tyttö pomppi siinä jatkuvasti, ettei mitään pahaa tapahtuisi.

Vierailunsa aikana tytöt paistoivat lettuja ja kävivät kirpputorilla. Ukin tehtävänä oli toimia kuskina, eikä hän pahemmin jutellut, poltti vaan tupakkaa ja köhi.

 

 

Mummon syli oli kuitenkin lempeä ja oli kiva lähteä taas kotiin, kun isä tuli hakemaan. Hei hei mummo ja ukki.

Klaudia Denisov, Minä, sinä, ukki ja mummo

Suuri Kurpitsa 2026

s. 155

Sarjakuvateos 

 

Mikaela Bley: Tyttörukka

 

Hän tuijotti seinää. Sulki silmänsä mutta avasi ne hetken kuluttua jälleen. Painoi tyynyn päänsä päälle ja yritti vaimentaa äänet, mutta ei se auttanut. Äänet vain voimistuivat.

Ruotsalaisen Mikaela Bleyn Tyttörukka aloitti rikostoimittaja Ellen Tamm-dekkarisarjan. Sarjassa on jo ilmestynyt neljä dekkaria, joten kiva kun  seuraavan dekkarin pystyi heti varaamaan kirjastosta, joka on nimeltään Sisaret. Kolmas dekkari on nimeltään Riivinrauta ja neljäs Tytöt vailla nimeä.

Kirjan alussa olevassa prologissa lapsi laittoi tyynyn korvilleen, koska halusi nukkua yöllä, mutta aikuiset riitelivät isoon ääneen. Nukkuminen ei siis onnistunut.

8-vuotias tyttö kadonnut jäljettömiin...

Ellen Tamm oli rikostoimittajana TV4:lla Tukholmassa. Hän sai uudelta uutispäälliköltä tehtäväksi tehdä uutisen kadonneesta tytöstä, vaikka aiemmin ei uutisissa oltu näytetty vastaavia juttuja. Ellenistä tuntui todella pahalta, sillä hänen siskonsa oli kuollut 8-vuotiaana. Ja uutispäällikkö tiesi sen. Tuo uutispäällikkö osoittautui aika ikäväksi tyypiksi.

Hän oli väsynyt. Lopen uupunut. Ei vieläkään pukeutunut, vaikka kello lähenteli kymmentä. Pöydällä hänen edessään oli päivän lehti. Hän ei ollut edes avannut sitä. Lycken kuva etusivulla kammotti, ja otsikot kirkuivat niin lujaa, että hän halusi peittää korvansa.

Pieni tyttö, Lycke, oli siis ollut kadoksissa useamman päivän ajan. Kukaan ei uskonut, että hän olisi enää elossa. Mutta kuka oli kaiken takana? Vanhemmat, jotka olivat eronneet ja riitelivät huoltajuudesta, vai uusi äitipuoli, joka oli jo synnyttänyt vauvan Lycken isän kanssa, eikä voinut sietää Lyckeä, mutta pakkohan se oli joka toinen viikko. Vanha lastenhoitaja rakasti Lyckeä, ja vihasi perheen aikuisia, jotka eivät huomioineet tarpeeksi Lyckeä. Tenniksen opettaja, joka osoittautui inhottavaksi tyypiksi. Vai oliko joku ulkopuolinen kaiken takana?

Mikaela Bleyn Tyttörukka oli esimerkki eroperheen kulisseista.

 

Mikaela Bley, Tyttörukka

Tammi 2023

s. 346

Lycke 2015

Dekkari 

Ellen Tamm-sarjan 1. osa

Rikostoimittaja tv-uutisissa

Tukholma 

Katrine Engberg: Parjattujen paratiisi

 

Puut soratien varrella hehkuivat oransseina ja keltaisena. Taivaassa on aina syksy, Liv mietti antaessaan katseensa kiertää litteiden hautakivien yli.

Tanskalaisen Katrine Engbergin Parjattujen paratiisi jatkoi jo kolmannessa osassa yksityisetsivä Liv Jensenin tutkimusten tarkastelua. Liv oli jättänyt poliisin työnsä ikävien tapahtumien jälkeen, mutta avusti ystäväänsä Petteriä, joka oli  sairastunut Alzheimerin tautiin, mutta ei halunnut vielä pois poliisin työstään. Myös Livin isoisä oli ollut poliisi, ja tällä kertaa rikostutkimukset liittyivät isoisän vanhoihin tutkimuksiin 1980-luvulla.

Nyt Liv ajoi pyörällä pitkin Soernen rantoja posket kuumottaen ja toivoi, että olisi ehtinyt ottaa parasetamolia. Hän pujotteli holtittomasti muiden pyöräilijöiden lomassa ja hengitti syvään syysilmaa tähyillen synkän näköisiä pilviä.

Liv asuu Kööpenhaminassa, ja on innokas pyöräilijä, niin kuin moni muukin. Eräs ikääntynyt juristi oli pyytänyt Liviä käymään, sillä hän oli saanut ikäviä häirikköpuheluja. Livin asentaessa kameraa juristin asunnon kellarikerrokseen, Liv lukittiin sinne. Ennen kuin hän sai rikottua lukon, juristi oli tapettu. Jälleen Livin ystävä Petter oli tutkinnanjohtaja, ja pyysi apua Liviltä. 

Hautapaikka. Isoisä tiesi, että lapsi oli haudattu Christianiaan. Ajatus oli kuin hämähäkki, joka kömpi Livin niskaa pitkin paidan alle ja nostatti ihon kananlihalle.

Katrine Engbergin Parjattujen paratiisi sujahteli, sekä hyvin menestyneiden tanskalaisten, että Christianian kaupunginosan köyhempien asukkaiden seurassa, jossa elettiin hyvin vapaamielisesti 1980-luvulla. Lopulta myös Liv muisti lapsuutensa ajanjakson Christianiassa isoisänsä seurassa.

Myös Livin ystävillä oli omat ongelmansa mm. huumerikollisuus, jota käsiteltiin pienemmässä mittakaavassa kirjan tarinassa. Katrine Engberg käsittelee Liv Jensen-kirjoissaan mm. maahanmuuttajien ongelmia, ja niin myös tapahtui Parjattujen paratiisissa.

Katrine Engbergin Parjattujen Paratiisi yhdisti vanhat ja uudet rikokset.

 

Katrine Engberg, Parjattujen paratiisi

Suom. Sirpa Alkunen

Otava 2026

s. 414

De uonskedes paradis 2025

Dekkari

Liv Jensen-sarjan 3. osa

Tanska

Christiania 1984

Huumeet 

Syksy 

Jevhenija Kuznjetsova: Tikapuut

 

Joskus tämäkin sota loppuu...

Ukrainalaisen Jevhenija Kuznjetsovan Tikapuut sijoittui vasta-alkaneen sodan  alkujärkytykseen. Kirjan päähenkilö oli nelikymppinen Tolik, joka oli muuttanut aiemmin Espanjaan päästäkseen itsenäistymään. Hän oli ostanut talon ja teki paljon etätöitä. Sodan alettua, hän haki äitinsä, enonsa, siskonsa ja tämän kaverin sekä tätinsä Ukrainan rajalta ja antoi heille suojapaikan talossaan. Mukana tuli koira ja pari kissaa.

Tämä kokoonpano oli viettänyt talossa jo kaksi viikkoa, ja Tolikista oli vastoin tahtoaan tullut suuren suvun patriarkka ja sponsori. 

Tolik oli luonteeltaan introvertti ja viihtyi hyvin itsekseen. Nyt talossa oli elämää joka hetki, eikä työn tekemisestä tullut juuri mitään. Siispä Tolik siirtyi tekemään töitä öisin. Sekin oli äidin mielestä väärin. Myöskin juokseminen oli väärin, kun Tolik lähti joka-aamuisille juoksulenkeilleen. Tolikin olisi pitänyt olla seurallisempi, hankkia itselleen vaimon ja perheen ja mennä sotimaan. Pihalle piti saada multaa ja tomaatin taimia ja lannoitteita ym. Koko ajan vaadittiin jotakin.

- Kun me lähdemme, äiti aloitti, - tomaatit jäävät sinulle.

Jevhenija Kuznjetsovan Tikapuut kertoi sodan alun pahimmista viikoista, ja miten Tolikin perheenjäsenet viettivät sitä turvassa Espanjassa. Heitä jokaista poltteli takaisinmeno omiin koteihinsa ja naapureilta ja paikalle jääneiltä he saivat lisätietoja sodan tapahtumista.

Sotaan liittyviä teemoja tuli esille Tikapuiden sivuilla mm. rahankeruu Ukrainalle. Tolik perheineen oli mukana toiminnassa, mutta he yrittivät päästä pois toiminnasta, kun huomasivat venäläisten ujuttautuneen kieroudella mukaan avustustoimintaan.

- Vaikeinta on, ettei voi tehdä mitään. Korkeintaan ottaa aseen käteen, mutta ensinnäkin minua pelottaa...

Tolikin sukulaiset lähtivät takaisin Ukrainaan, ja Tolik löysi myös tavan auttaa Ukrainaa. Kirjan kerronta oli kepeää, mutta kepeys oli savuverho sodan aiheuttamien tunteiden  painolastin jaksamisen kanssa. Toivotaan kaikki rauhaa Ukrainaan.

Jevhenija Kuznjetsovan Tikapuut toi esille sotaa paenneet henkilöt tunteineen. 

Jevhenija Kuznjetsova, Tikapuut

Suom. Eero Balk 

Aula & Co 2024

s. 203

Драбина 2023

Espanja

Vuosi 2022

 

Jevhenija Kuznjetsova: Kysykää Mialta

Jevhenija Kuznjetsova: Niin kauan kuin on elämää  

 

 

Paula Havaste: Ruttotyttö

 

Tuuli oli nostanut veden kuohuville laineille. Oli selvää, että alla oli mittaamattomia syvyyksiä. Siellä lymysi takuulla pelottavaa veden väkeä, pahantahtoisia vedenmiehiä kidukset kaulansa sivuilla, pyrstöään loiskauttavia ilkeitä vedenneitoja ja pahimpana kaikista näkki...

Paula Havasteen uusimman teoksen, nimeltään Ruttotyttö, päähenkilö oli kirjan alussa vasta lapsonen, pieni Liina, joka oli matkalla meren yli armollisen neidin ja hänen seuraneitinsä kanssa. He olivat matkalla luostariin. Liina oli palkattu pikkupiiaksi tekemään ikävimmät työt, yöastioiden tyhjennykset ja pesut, mutta sitä työtä ei kovin paljon ollut matkalla.  Piti vain kestää kammottava merimatka ja matkapahoinvointi. Kirja kertoi Liinan työteliäästä elämästä 1600-luvulla.

Ja niin Liinasta tuli alimmista alimmainen, haisevimpien töiden tekijä, mutta ei se häntä haitannut.

Liina sai asua luostarin mailla sijaitsevassa pienessä tuvassa. Työkseen hänen piti tyhjentää ja pestä luostarin asukkaiden yöastioita aamuin illoin. Yöastiat hän tyhjensi tuvan lähelle ja teki kompostimultaa, jossa kasvoi hyvin kasvit mm. pavut. Liina auttoi luostarin keittäjää, ja oppi keittotaidon. Hän ei kuitenkaan oppinut kunnolla paikallista kieltä, ennen kuin eräs luostarissa asuva rouva tutustui häneen. He puhuivat yhdessä suomen kieltä, ja rouva opetti Liinalle myös paikallista kieltä. Rouva ohjasi Liinan tulevaa elämää ja valitsi Liinalle puolison. Liinalta ei kysytty halusiko hän, joten hän vain nyökkäsi kuuliaisesti.

No, nyt sitten olet kihlattu nainen. Hyvän miehen saat. 

Leon vei Liinan toisena kuulutuspäivänä  katsomaan maatilaansa, jonne Liinakin muuttaisi vihkipäivän jälkeen. Kylään oli tullut tautiaalto, joten heille ei tullut juhlia. Liina sai kulkea vihkimisen jälkeen Leonin perässä mökille, heidän yhteiseen kotiinsa. Kodissa kaikki muu oli hyvin, mutta Liina pelkäsi Leonin suuria koiria. Ehkäpä myös Leon oppisi pitämään hänestä.

Liina oli jähmettynyt paikoilleen, sillä hän tajusi, että luostarissa oli tapahtunut kauheita.

Liinan piti käydä vielä jonkin aikaa töissä luostarissa häiden jälkeen, mutta sinne palattuaan, hän löysi vain yhden ihmisen, joka oli hädin tuskin elossa. Mitä olikaan tapahtunut, siitä voit lukea tämän kiehtovan 1600-luvulle sijoittuvan Ruttotytön sivuilta. 

Paula Havasteen historiallinen Ruttotyttö vei mukaansa meren ylitse vieraille maille.

 

Paula Havaste, Ruttotyttö ***** 

Gummerus 2026

s. 336

Historiallinen teos

1600-luku

Luostari 

 

Paula Havaste: Laahus 

 

 

 

Satu Rämö: Disa

 

Tämä oli ensimmäinen lapsuusmuistoni: Sängyn alla oli ahdasta ja tuoksui happamalta. Oli syntymäpäiväni, ja aamulla kakussa oli ollut kolme kynttilää. Iltaa kohden tunnelma oli muuttunut, ja siksi makasin sängyn alla aivan hiljaa ja liikkumatta.

Satu Rämön uusin dekkari, nimeltään Disa, jatkoi supersuosittua Islantiin sijoittuvaa Hildur-sarjaa. Jokaisella kirjalla on ollut henkilön nimi, joka on nostettu esille kirjan tapahtumissa. Disa oli poliisin tiedonantaja. Hänen piti kaivaa esille varsinkin aiempiin huumerikoksiin liittyneitä henkilöitä ja heidän rikoksia. Disa toimi myös vapaaehtoishenkilönä naisten turvatalossa. Hänellä meni turvatalon naisten auttaminen jopa rikosten puolelle.

- Nyt on hyvin tärkeää, että kukaan ei koske ruokaan. Kukaan ei saa koskea ruokaan!

Hildurille ja hänen työkavereilleen tuli erikoinen tutkimustapaus hoidettavaksi, sillä eräässä juhlassa oli tarjolla sisäelimiä, jotka olivat peräisin ihmisestä. Toisaalla eräästä airbnb-asunnossa oli löytynyt teurastuksen jälkiä, mutta kuollut oli kateissa. Uhri oli helppo tunnistaa geenitutkimuksella, mutta kuka tai ketkä olivat tekojen takana ja miksi. Siinäpä oli Hildurille ja muille tekemistä useammaksi päiväksi. 

Hildurille koti oli paikka, jossa hän säilytti tavaroitaan ja itseään ja näköjään nyt myös kahta tärkeää ihmistä.

Hildurin kotiin oli siis väliaikaisesti muuttanut pari ihmistä, ja syykin oli selkeä. He eivät halunneet asua perheenisän kanssa, jolla oli menossa uusi suhde. Noista henkilöistä ja tapahtumista löydät enemmän tarinaa kirjan sivuilta.  

Disan juonikuvioissa paneuduttiin Islannissa rehottavaan ihmiskauppaan ja naisten pahoinpitelyyn. Rikosten tekijät olivat kokeneet lapsuudessa kovia, ja halusivat kostaa itsensä ja kovia kokeneiden naisten puolesta. Tällä kertaa myös Hildur joutui tulituksen kohteeksi, mutta siitäkin tapahtumasta kerrotaan tarkemmin kirjan sivuilla.

- Että kunpa osaisit olla joskus onnellinen. Niin hän usein sanoi. 

Satu Rämön Disan merkillisen oudot tapahtumakuviot Islannissa vetivät mukaansa vastustamattomaan lukukokemukseen.

 

Satu Rämö, Disa *****

Wsoy 2026

s. 436

Dekkari

Hildur-sarjan 6. osa

Islanti

Naisten ja lasten pahoinpitely

Ihmiskauppa

 

Satu Rämö: Hildur

Satu Rämö: Rósa ja Björk

Satu Rämö: Jakob

Satu Rämö: Rakel 

Satu Rämö: Tinna