Marja-Liisa Kakkonen: Fiona

 

Ruotsinkieliset keskustelut neitien kanssa vakuuttivat, että tämä koulu oli sivistyksen kehto. Jo koulun nimi Antellska Privata Svenska Fruntimmerskolan heijasti sivistyneisyyttä. Täällä pystyisi opettamaan oppilaita ja elämään itsekin sivistynyttä elämää ruotsinkielisen väestön keskuudessa.

Marja-Liisa Kakkosen Fiona kertoi nuoresta helsinkiläisestä opettajattaresta, joka tuli ensimmäiseen työhönsä Mikkeliin vuonna 1864. Kyllähän Helsingissäkin olisi ollut työpaikkoja kouluissa, mutta siellä oli myös isä, joka olisi vielä pari vuotta Fionan holhooja. Isä oli saanut päähänsä naittaa Fionan eräälle kauppiaalle. Isällä oli velkoja, jotka kauppias oli luvannut maksaa pois, kunhan vaan hän saisi Fionan puolisokseen. 

"Vieraita saa käydä, mutta ei yökylässä. Miesvieraat ovat kiellettyjä ilman talonväen läsnäoloa."

Fiona oli nuori ja olisi halunnut ikäistään seuraa, jonka kanssa viettäisi vapaa-aikaansa. Onneksi hän sai asuinkaverikseen hauskan Amandan. Amanda oli kuitenkin jopa liiankin hauska ja tottunut huvittelemaan nuoresta iästään huolimatta. Amanda olisi voinut varoittaa Fionaa eräästä henkilöstä, mutta sitä hän ei tehnyt. Nuori Fiona joutui nopeasti erään henkilön saalistuskohteeksi.

Fiona oivalsi, kuka salaperäinen tanssittaja oli ollut. Mies oli tanssittanut häntä myös elojuhlissa, mutta silloin mies ei ollut puhunut mitään. Ainoastaan tuijottanut, mikä oli tuntunut tungettelevalta.

Mikkelistä löytyi siis 1860-luvulta juhlia ja tanssiaisia, mihin Fiona pääsi osallistumaan. Nuoret tykkäävät huvituksista ja ilosta ja kepeydestä. Ankarat säännöt ja määräykset, varsinkin nuorille naisille, olivat ikäviä. Niitä Fiona sai kuulla jatkuvasti. Isä kävi jopa Mikkelissä asti muistuttamassa tulevista häistä. Fiona tunsi olevansa isälle vain kauppatavaraa.

Siispä Fiona ei osannut varoa liehittelyjä ja kävelyretkiä. Kävi sitten niin, että Fiona lähti lopulta pakomatkalle Mikkelistä. Miten pakomatkalle kävikään? Ihana kirja ja jatkoa on luvassa.

 

Marja-Liisa Kakkonen, Fiona

Momentum Kirjat 2025

s. 255

Mikkeli 1864-65 

 

 

Petra Rautiainen: Puuntappajat

 

Olen katsonut vastasyntynyttä silmiin, kun ne ovat auenneet ummesta. Äidin ruumis paljaana ja auki minun edessäni, aivan kuin keväällä kaadettu naarashaapa makaa haapioksi onteloituna tulen päällä.

Petra Rautiaisen historiallinen teos Puuntappajat oli lukukokemus, jota ei unohda ihan helposti. Kirjassa elettiin kahta ajanjaksoa. Vuoden 1918 kertojana toimi lääkäri Ulpu Leidenius, joka johti Savossa naisten sairaalaa. Sitten tuli ensimmäinen maailmansota ja sisällisota. Punainen Risti otti sairaalan omakseen. Ulpun tehtävänä oli hoitaa haavoittuneet. Hän hoiti sekä punaiset että valkoiset potilaat. Se herätti epäilyksiä.

Minun tehtäväni oli löytää varmoja todisteita siitä, että Ulpu Leidenius todella oli maanpetturi.

Vuonna 1934 helsinkiläinen nimeltä mainitsematon etsivä muisteli vuotta 1918, kun hän oli Savossa tarkkailemassa Ulpua. Hän oli itse loukkaantunut tuona aikana, eikä muistot olleet selviä. Hänellä oli kuitenkin eräs läheinen, jolta hän oli saanut tarkkoja tietoja tapahtumasta. Kun Savosta löytyi luurankoja, etsivä päätti tutkia tapausta tarkemmin. Nuo luurangot saattoivat liittyä tapahtumaan, jossa hän itse loukkaantui.

Olen aina ajatellut, että se oli sattumaa ja että tuo päivä muutti suunnan minun elämässäni. Vasta nyt ymmärrän, että se ei ollut sattumaa, ja päivä jolloin kohtaloni sinetöitiin, oli päätetty jo kuukausia etukäteen.

Etsivä ymmärsi lopulta mitä oli tapahtunut, ja kuka junaili tapahtumia. Hän ei kuitenkaan pystynyt muuttamaan tapahtumien seurauksia, mutta hän ei enää ollut yhtä sinisilmäinen kuin nuorempana. Mutta hyväksyikö hän nuo menneisyyden tapahtumat ja niiden seuraukset? 

Sisällisota käytiin Suomessa kevättalvella vuonna 1918. Suomi oli julistautunut itsenäiseksi joulukuun 6. päivä 1917. Tuohon aikaan Suomi oli jakautunut poliittisesti vahvasti punaisiin ja valkoisiin. Sisällissodan aikana molemmat osapuolet sekä punaiset että valkoiset osallistuivat poliittiseen terroriin. Puuntappajista nousi esille poliittinen terrori, kun etsivän työnä oli etsiä "punikki"-naisia, jotka olivat heidän mielestään vaarallisia maanpettureita. Miksi lääkäri Ulpu Leidenius oli etsivän tarkkailun kohteena, siitä voit  lukea tarkemmin kirjasta.

Sisällisota oli todella surullinen sota, kun suomalaiset tappoivat suomalaisia. Tuota samanlaista teurastusta olemme seuranneet Gazassa ja Ukrainassa. Monessa muussakin maassa on tällä hetkellä käynnissä sotatila, valitettavasti. Koko maapallo saa osallistua median kautta sotiin ja lisäksi nykyajan hybriditerroriin mm. netin, pankkien ja lentokenttien häiritsemiseen.

Petra Rautiainen on kuvannut kirjassaan Puuntappajat raadollista poliittista ajatusmaailmaa, joka vallitsi maailmansotien aikoina. Miesten sotiessa ja haavoittaessa toinen toisiaan, ja siinä sivussa myös naisia ja lapsia, uusia vauvoja syntyi, eikä se aina tapahtunut helposti, vaan tarvittiin lääkärin apua. 

Petra Rautiaisen Puuntappajat teos ravistelee historian traagisia tapahtumia. 

 

Petra Rautiainen, Puuntappajat *****

Otava 2025

s. 217

1918 Sisällissota

1934 

Petra Rautiainen: Tuhkaan piirretty maa

Petra Rautiainen: Meren muisti 

Anna Äärelä: Mene mene mene

 

Kun Nelliä oli talutettu ulos luokkahuoneesta, hän muistaa kuulleensa vain omat askeleensa. Häntä vieneet karhut olivat kävelleet varusteistaan huolimatta täysin äänettömästi.

Anna Äärelän psykologisesta trilleristä Mene mene mene oli kadonnut auringonvalo. Maapallolla elettiin pimeydessä. Pimeys lisäsi ikävyyksiä ja väkivaltaa. Päähenkilö Nelli oli englannin opettaja, mutta opiskeli poliisiksi. Taustalta löytyi kaikenlaista, mutta ikävin kokemus tapahtui koululla. 

Kaasunaamari revitään pois hänen kasvoiltaan. Kyynelkaasu tunkeutuu keuhkoihin, ja Nellin sisäelimet roihahtavat. Nelli etenee käytävää pitkin, ja silloin hän huomaa panttivangin istuvan keskivaiheilla käytäväpaikalla.

Opiskelun lopuksi oli leiri, jota johti Karhu-ryhmä. Nelli oli tavannut ryhmän jäsenet koululla. Ryhmäläiset eivät luottaneet Nelliin, joka joutui kokemaan ikäviä asioita sen vuoksi. Suorastaan hengenmeno oli lähellä. Nelli ei antanut periksi, huolimatta pienestä koostaan. Hän taisteli itsensä vapauteen ts. sairaalaan.

Nelli tietää, että kalterein vahvistetun oven takana on Poliisitalo 3, josta entiset ja nykyiset Karhu-ryhmän jäsenet tekevät kenttätöitä. Vain joskus asemalle otetaan joku uusi, mutta silloin hänessä nähdään potentiaalia edetä urallaan poliisin erikoisjoukkoihin.

Nelli ei halunnut töihin Poliisitaloon, mutta kukaan muu poliisiasema ei uskaltanut palkata häntä, koska Poliisitalo halusi hänet. Nelli ei tiennyt miksi. Kirjaa lukiessa sekin selvisi.

Anna Äärelän tummanpuhuva trilleri Mene mene mene käsitteli ikäviä asioita. Menneisyyden koulutragedia oli vahvimpana esillä, sillä tekijä oli päässyt pakoon, ja se vaikutti työpaikan henkilöstön suhtautumiseen Nelliin. Jo osasikin olla ikävähenkinen työpaikka. Eihän tuommoista työpaikkaa kestä kukaan. Jokainen heistä tarvitsisi kaikenlaista terapiaa selvitäkseen ikävistä työkavereista ja kammottavista työtehtävistä. Lisäksi oli se kammottava pimeys, joka rassasi kaikkia ihmisiä lisääntyneine itsemurhineen ja väkivalta vain lisääntyi. Ja joku möi aseita ihmisille.

Anna Äärelän psykologinen trilleri Mene mene mene sekoitti keskenään kauhua, dekkaria, scifiä ja pienen hippusen romantiikkaa. 

 

Anna Äärelä, Mene mene mene

Kosmos 2025

s. 322 

Psykologinen trilleri 

Milla Keränen: Kuunkiroajat

 

Pöllö huhuili uudelleen portilla, tällä kertaa kolme pitkää huutoa, ja livahdin toisten perässä ulos hautausmaan portista.

Milla Keräsen historiallisen  trilogian toinen osa on nimeltään Kuunkiroajat. Kirjan tarinaa kerrottiin kahdessa aikakaudessa Skotlannissa. Vuonna 1745 tarinaa kertoi Kinstonen kreivitär Mary ja 1763 tarinassa pääsi esille Thomas Hope, joka oli ensimmäisen kirjan, Kaarnen varjon päähenkilö. 

Thomas Hope oli jättänyt Suomen olot taaksensa, koska hänen ystävänsä Alexander Keith oli kadonnut tai kuollut. Vuosi 1745 valotti Alexanderin elämää Skotlannissa, Edinburgissa, ja sitä miten hän liittyi Kinstonen kreivittären elämään. Vuonna 1763 Edinburgissa Thomas esiintyi salanimellä, ja huomasi liittyneensä haudattujen ruumiiden ryöstäjiin. Ruumiita toimitettiin lääkäriopiskelijoita varten, jotta he oppisivat ihmisen anatomiaa. Thomas oli rahapulassa, niin kuin moni muukin.

Istuin liikkumatta haudan pohjalla ja odotin, että taivas vaalenisi. 

Thomas Hope joutui tappajan takaa-ajamaksi, koska oli huomannut joidenkin ruumiiden muistuttavan toisiaan. Kuolleet henkilöt eivät  olleet kuolleet tavallisiin tauteihin tai vanhuuteen, heidät oli siis tapettu. Mutta miksi? Tarinoiden edetessä selvisi moni asia mm. kuka Alexander Keith oli. Uskoisin, että Alexanderin jäljillä pyöritään myös kolmannessa trilogian kirjassa.

Pimeässä piilottelee monenlaista väkeä. 

Edinburg ja 1700-luku vaikutti olleen hyvin kiintoisa aikakausi. Kirjasta nousi hyvin esille esim. jakobiittikapina, jolloin skotlantilaiset jakobiitit yrittivät nostaa kuninkaaksi Charles Edvard Stuartin vuosina 1745-46. Aikaisemmin hänen isäänsä James Stuartia oli yritetty nostaa kuninkaaksi. Kumpikaan jakobiittikapinayritys ei onnistunut. Englannin valtaapitävillä on ollut sotaisa historia. Miten kapinasuunnitelmat liittyivät Alexander Keithin elämään vuonna 1745? Thomas Hope pääsi lähelle tutkimuksissaan, mutta joutui jälleen pakomatkalle.

Milla Keräsen Kuunkiroajat nosti esille vuoden 1763 Skotlannin ja sen lähihistoriaan kuuluneet jakobiittikapinat. Upea kansikuva  pääkallon ja kottaraisen kera sopii hyvin tummasävyisen tarinan mystisen salaperäisiin tunnelmiin.

Ps. Kuunkiroajat eli lyhtypojat. 

 

Milla Keränen, Kuunkiroajat *****

Avain 2025

s. 373

Historiallinen teos

Kaarneen varjo-trilogian 2. osa

Edinburg 1745

Edinburg 1763 

 

Milla Keränen: Kaarneen varjo 

Jason Rekulak: Teddy

 

Piirustukset ovat tyypillisiä lasten tuotoksia - paljon eläimiä, hymynaamaisia ihmisiä ja aurinkoisia päiviä. Teddy tarkkailee jokaista reaktiotani ja imee kehujani kuin pesusieni.

Yhdysvaltalaisen Jason Rekulakin psykologinen trilleri Teddy kertoi 21-vuotiaasta entisestä huumeiden käyttäjästä Mallory Quinnista, joka palkattiin hoitamaan kesän ajaksi 5-vuotiasta Teddyä. Teddy oli ahkera piirtäjä. Piirustuksia syntyi liukuhihnalta. Niissä esiintyi Teddyn mielikuvitusystävä Anya. Mallory kuuli Teddyn puhuvan joka päivä Anyan kanssa. Vanhemmat halusivat, että Teddy saisi päiviinsä muuta tekemistä ja Anya unohtuisi. Niin ei käynyt, vaan piirroksista alkoi tulla uhkaavampia ja väkivaltaisempia.

"Onko mahdollista, että ihminen kuolee, mutta on silti olemassa?"

Teddyn kysymykset olivat erikoisia, ja ne liittyivät usein kuolemaan. Vanhemmat olivat kieltäneet puhumasta uskonnosta ja taikauskosta. Teddy eli mielikuvitusystävänsä kanssa joka päivä, vaikka vanhemmat kielsivät ja kertoivat, että semmoista ei ole olemassakaan. Lisäksi vanhemmat olivat hyvin koulutettuja, ja he olisivat halunneet, että Teddy oppisi tieteitä. 

Kaikki yliluonnollisista asioista puhuminen oli siis kielletty, ja Mallorylla oli ylipäätään tarkat säännöt, miten talossa eletään. Onneksi hänen asuntonsa sijaitsi pihamökissä, eikä talossa, tosin mökin taustalta löytyi ikävä tapaus. Illat olivat vapaita ja ne hän käytti juoksemiseen.

Olen kuullut viimeisen puolen tunnin aikana niin monta järkyttävää uutista, etten pysty käsittelemään niitä kaikkia. Se on minulle liikaa. Palapelin palaset näyttävät olevan entistä pahemmin hajallaan. Mutta yhden asian tiedän varmasti.

Jason Rekulakin Teddy koukutti lukemaan kirjan tapahtumista. Mallory ei tiennyt kenen kanssa olisi puhunut Teddyyn liittyvistä haasteista, koska vanhemmat eivät halunneet huomioida ongelmia. Naapurissa asusti 70-vuotias Midzi, mutta sekin yhteys meni pieleen. Oma tukihenkilö oli yksi vaihtoehto. Samoin eräs nuori mies. Keskusteluapu tuli todella tarpeeseen, mutta mitä sitten tapahtui, kun Malloryn menneisyys paljastui?

Kirjan aihepiiri liikkui Yhdysvaltoja pitkään vaivanneiden rikosten parissa. Yksi niistä oli huumeet, ja se miten niihin koukuttui nopeasti. 

Jason Rekulakin Teddy liikkui perhesalaisuuksissa ja talossa, jossa tapahtui yliluonnollisia juttuja. Kylläpä oli jännittävät tapahtumat, joista on tulossa ainakin Netflixille jokin sovitus. Kirja on voittanut Goodreads Choice Awardin kauhukategorian, enkä ihmettele yhtään. Teddy sopii syksyn pimeisiin iltoihin. Voi kyllä vaikuttaa yöuniin tai sitten unet jäävät tulematta. VINK VINK!

 

Jason Rekulak, Teddy *****

Suom. Jussi Tuomas Kivi *****

Like 2025

s. 364

Hidden Pictures 2022

Psykologinen trilleri

Yliluonnolliset voimat 

Yhdysvallat

Goodreads Choice Award-kauhukategorian voitto 

Tatiana Elf: Huijari

 

 

Miten hän ei tajunnut, että Rebekka on hengenvaarallinen?

Tatiana Elfin Huijari trillerissä oli mielenkiintoisia ihmisiä. Kirjan päähenkilö oli Rebekka, joka oli huippuälykäs, mutta ei ollut oikein kotiutunut mihinkään työ- tai opiskelupaikkaan. Siitä huolimatta hän sai aikansa kulumaan tilapäistöillä ja hurjapäisillä harrastuksilla. Rebekalla ei ollut ystäviä eikä kavereita, ja hän kulki terapeutin luona vanhempiensa vaatimuksesta. Hurjapäisen Rebekan, joka oli vanhempiensa ainoa lapsi, elämänmeno oli tullut heille tosi kalliiksi.

"Kappas! Rebekka murhakierrokselta. Tämäpä iloinen yllätys", Alex toteaa sen näköisenä, että on aidosti hyvillään minut nähdessään.

Sitten Rebekka kohtasi hurmaavan Alexin. Rebekan terapeutti, Carla, oli jo neuvonut uusista ihmissuhteista olevan hyötyä, joten Rebekka paneutui Alexiin suureelliseen tyyliinsä. Vielä enemmän hän innostui, kun Alex lähti hänen kanssaan sekä vauhtiajelulle että lainelautailemaan. Rebekka harrasti siis hurjia temppuja ja tempauksia.

Ei jumalauta. Ei taas. Minun on pakko keksiä jotain muuta tekemistä miesten kanssa kuin mennä merelle. Aikovatko ne kaikki hukkua?

Kovakuntoisen Rebekan rinnalla ei ihan kaikki miehet pysyneet. Alex oli päättänyt pysyä. Hänellä oli ihan omat intressinsä pysytellä Rebekan kannoilla, sillä hän ajatteli hyötyvänsä Rebekasta tavalla tai toisella. Alexillakaan ei siis ollut puhtaat jauhot pussissa, eikä hänen menneisyytensä ollut sellaista, että siitä olisi voinut puhua, vaikka hän oli hyvä uskottelemaan ja näyttelemään eri henkilöitä.

Kylmä tunne valtaa minut. Alan tajuta, mistä on kyse, mutta en halua uskoa.

Huijarin koukuttavissa juonenkuluissa tapahtui käännöksiä useammankin kerran. Tatiana Elfillä on taito kirjoittaa rikoksista, ja hän on kirjoittanut Syke- ja Roba- televisiosarjoja ja luonut tv-sarjat nimeltään Karkurit ja Keisari Aarnio. Huijari teoksesta nousee esille Elfin psykologian koulutus, kun hän loi kirjan päähenkilöinä toimivat Rebekan ja Alexin, sillä molemmilla oli erityisiä ominaisuuksia. Näen Huijarin nykyaikaan sijoittuvat tapahtumat hyvin kiinnostavina kohtauksina, joten odotan innolla seuraavaa sarjan kirjaa. Vaikka kirja oli trilleri, siinä oli mukana myös mustaa huumoria, ja Rebekka oli rautainen mimmi. Suosittelen. 

 

Tatiana Elf, Huijari *****

Into 2025

s. 283

Psykologinen trilleri

Rebekka-sarjan 1. osa

 

  

Max Seeck: Petetty

 

Kaikki järjestyy, Milo ajattelee ja painaa kasvonsa tyynyä vasten. Se oli itsepuolustusta. Huomenna hän täyttää kuusitoista ja isä on luvannut tulla hänen syntymäpäivilleen.

Max Seeckin Petetty jatkoi jännittävää Milo-dekkarisarjaa. Sarjan ensimmäinen osa oli nimeltään Merkitty ja siitä on tulossa elokuva. Sarjan päähenkilö on Milo Perho, taidegalleristi, joka auttaa poliiseja profiloimalla murhaajia. Tällä kertaa Milo joutui pakenemaan poliiseja, ja paon syistä voit ottaa selville tästä nopeatempoisesta kirjasta. Petetyn tapahtumapaikkana oli Merkityn tapaan Helsinki, mutta osa rikollisista saapui suoraan Ranskasta.

Tosiasioita ei voinut paeta: se helvetin elukka oli tulossa.

Milon isäpuoli oli ex-kiovalainen Stanislav Markoff. Markoffin taustalta löytyi kaikenlaista ikävää. Tällä kertaa hänestä löytyi pehmeämpi puoli. Rooli, joka oli pysynyt salaisuutena pitkään. Lisäksi Markoff pelkäsi erästä rikollista, ja sitä mitä hän aikoi tehdä. Tuo rikollinen poltti vaniljalle tuoksuvia sikareita ja lyhensi sikarit sikarisaksilla (kansikuva). Nuo sakset olivat myös käytännölliset monessa muussakin ikävältä kuulostavassa työssä.

Yhtäkkiä tulija käänsi katseensa kameran suuntaan, ja Minka oli vetää veden väärään kurkkuunsa.

Sarjan rikosylikonstaapelina toimi Minka Laine, joka oli saanut nuoren suojatin apulaisekseen. Heidän tehtäväkseen tuli tutkia tapausta, jossa oli käytetty teräasetta. Uhrin taustalta löytyi mm. valepassi. Tapauksen teki kiinnostavaksi se, että viimeinen henkilö, joka oli jutellut uhrin kanssa, oli Milo Perho.

Max Seeckin Petetty dekkarissa oli riittävästi vauhtia ja vaarallisia tilanteita. Tälläkin kertaa sivuttiin shakkia, se on mielestäni hyvä harrastus. Lisää shakkia ja vähemmän rikoksia. Lopulta selvisi myös poliisi, joka antoi  sisäpiirin vihjeitä rikollisille. Ihmisluonto on näköjään johdateltavissa psykologisin keinoin rikoksiin kuin rikoksiin. 

 

Max Seeck, Petetty *****

Tammi 2025

s. 344

Dekkari

Milo-sarjan 2. osa

 

Max Seeck: Merkitty