Frida Skybäck: Rautakukka

 

Hyytävä kylmyys levisi huoneeseen ja nosti ihon kananlihalle. Tuli hiljaista. Sitten Emilia veti syvään henkeä. 

"Taisimme löytää hänet."

Ruotsalaisen Frida Skybäckin Lundiin sijoittuvan dekkarisarjan toinen osa Rautakukka sijoittui autioksi jääneen mielisairaalan maisemiin. Pari lukiolaista löysi ruumiin sairaalan C-osastolta. Kirjan päähenkilöt Fredrika Storm ja työkaverinsa Henry Calment saivat  kinkkisen työn selvittää, mitä oikein oli tapahtunut vuonna 1987, sillä ruumis oli lähes 40 vuotta vanha. Lisäksi kaikki elossa olevat osaston työntekijät valehtelivat.

Fredrika nielaisi. Kun hän ajatteli, että he olivat nyt jumissa tunnelissa, kurkkua kuristi, ja hän hengitti taas syvään ja vilkaisi puhelintaan. Kenttää ei ollut.

Tutkimusten edetessä Fredrika etsi johtolankoja myös sairaala-alueen tunneliverkoista. No se vaikutti turhalta työltä. Oliko hänet huijattu tunneleihin ja kuka tai ketkä olivat huijauksen takana?  Synkkä tyhjä sairaala oli saanut Fredrikan hermot kireälle. Edes Jonas ei saanut Fredrikaa rentoutumaan.

Kuoressa oli C-osaston potilasluettelo vuoden 1987 lokakuulta, ja listan loppupäästä oli ympyröity yksi nimi punaisella tussilla.

Mitä ihmettä osastolla oli tapahtunut lähes neljäkymmentä vuotta sitten? Niistä tapahtumista voit lukea tämän poliisityöhön vankasti paneutuvan Rautakukan sivuilta. Kirjan nimi viittasi erääseen löytöön, mutta selvästi sillä yritettiin huijata poliiseja. Turhaa työtä, sillä Fredrikaa ja Henryä ei niin vain huijattu. Lundin rikostutkinta oli saanut todella fiksun tutkijaparin.

Frida Skybäckin dekkari Rautakukka paneutui menneisyyden rikoksiin suljetussa mielisairaalassa.

 

Frida Skybäck, Rautakukka

Wsoy 2025

s. 417

Järnblomma 2023

Dekkari 

Fredrika Storm- sarjan 2. osa

 

Frida Skybäck: Musta lintu 

 

Sophia Jansson: Kolme saarta - isä, äiti ja minä

 

Olen valinnut kolme paikkaa vanhempieni palapelin taustaksi, ja minä navigoin muistojen maiseman halki - reitti johtaa Tongalle, Ibizalle ja eräälle Suomenlahden saarelle.

Sophia Janssonin esikoiskirja Kolme saarta - isä, äiti ja minä, on muistelmateos Janssonin kuuluisasta kulttuurisuvusta, johon Sophian Nita äiti liittyi, kun hän meni naimisiin Sophian isän Lars Janssonin kanssa.  Sophia on halunnut etsiä omaa identiään suvun sisältä ja vaietuista muistoista. Varsinkin hänen äitinsä elämä ja kohtalo kiinnostivat kirjoittamaan tämän teoksen. Äiti kuoli, kun Sophia oli vielä lapsi.

Luojan kiitos on Toven kirjeet! Ilman niitä en olisi ikinä saanut tietää mitään konkreettista hänen ja Lassen suunnitelmista.

Tove Jansson oli ahkera kirjailija ja varsinkin kirjeiden kirjoittaja. Noita kirjeitä on paljon jäljellä, joten Sophia tutustui nuoreen isäänsä ja äitiinsä niiden avulla. Myös äidinäidiltään saamat kirjeet, joita hänen äitinsä Nita kirjoitti, ovat selventäneet menneisyyden salaisuuksia.

Koko Janssonin perhe oli taipuvainen romanttisuuteen, muiden perheenjäsenten silmissä hänen hurjat ideansa eivät olleet lainkaan mielipuolisia. Vuonna 1949 hän sai päähänsä emigroitua Tongalle, esitteli suunnitelmansa Tovelle, ja tämä kirjoitti siitä Eva Konikoffille.  

Tutustuessaan Janssonin perheen, ja varsinkin isänsä Lassen menneisyyteen, Tonga nousi esille Lassen unelmasaarena asua ja elää. Tuo unelma jäi kuitenkin saavuttamatta. Vuonna 2023 Sophia toteutti isänsä nuoruuden haaveen ja matkusti Tongalle miehensä kanssa.

En muista erityisen paljon ensimmäisestä vuodestani Ibizalla, mutta Espanja maana tallentui syvälle sydämeeni, ja siellä minä viettäisin monta vuotta sekä ennen että jälkeen äitini kuoleman.  

Lasse ei päässyt Tongalle, mutta avioiduttuaan Nitan kanssa, ja Sophian synnyttyä, pieni perhe muutti asumaan Ibizalle. Jo 60-luvun alussa  Ibizasta oli muodostunut ulkomaalaisten ja varsinkin taiteilijoiden asuinpaikka. Lasse jatkoi muumisarjakuvien piirtämistä ja eläminen saarella oli halpaa. Kesät vietettiin koti-Suomessa.

Matkoja Pellingin saarelle ja sieltä pois oli lukematon määrä ja varhaisessa vaiheessa elämääni, enkä unohda ikinä miltä tuntui ajaa sinne isän kanssa moottoriveneellä.

Sophia eli vanhempiensa eron ja äidin kuoleman jälkeen isänsä kanssa kahden. Lasse ei avioitunut toista kertaa, mutta hänellä oli kumppani.  Myös Lassen kirjailijaura pysähtyi Nitan kuolemaan. Nita oli hyvin traaginen hahmo. Hänen lapsuutensa oli ikävä ja suhde äitiin oli vaikea. Näistä ikävyyksistä huolimatta Nitan nuoruudessa ja aikuistuessa oli myös kivoja asioita, hän oli nimittäin hyvin musikaalinen ja kaunis ja ilmeisesti myös hyvin pidetty. Mutta ikävyydet lisääntyivät vuosi vuodelta.

Kun kaikki oli kirjoitettu paperille, tuntui kuin suuri taakka olisi nostettu harteiltani. 

Sophia Janssonin esikoiskirjaa nimeltään Kolme saarta oli kiinnostavaa lukea. Kirja nosti esille Lasse, Nita ja Sophia Janssonin perhe-elämän kuvioita, joista nousi esille varsinkin suunnaton ahkeruus ja mielenkiinto uusia asioita kohtaan. Ulkomaan matkat ja asuminen muissa maissa, samoin eläminen koti-Suomen saarimökissä keskellä merta, loivat perhekuvioihin jatkumon, joka mahdollisti elämisen julkisena henkilönä, mutta samalla mahdollisti elämisen omassa rauhassa. Myös kyky elää yksinkertaista mökkielämää yhdisti Sophian perheen ja Janssonin suvun kaikkiin suomalaisiin mökkeilijöihin.  Oli todella ihana lukea varsinkin saarimökkeilystä.

 

Sophia Jansson, Kolme saarta - isä, äiti ja minä

Suom. Jyrki Kiiskinen

Otava 2025

s. 382 + kuvia + liitteitä

Tre öar -  mamma, pappa och jag 2025

Muistelmat

Esikoisteos 

 

Marko Annala: Ylva

 

Hänen silmänsä olivat minusta tavattoman kauniit, vaikka minä samalla pelkäsin niitä.

Marko Annalan uusin teos Ylva kertoi tarinan Ylvasta, Morkista ja Konradista. Kirjan päähenkilö oli 14-vuotias Ylva, joka kipuili oman nuoruutensa ja isän kuoleman aiheuttaman surun ja ikävän välimaastossa. Sitten hän tapasi kiinnostavan pojan, Morkin, joka lauloi bändissä raskasta hevimusiikkia. Mork toi Ylvan elämään synkkiä ajatuksia, mutta samalla niitä nuoruuden herkkiä ajatuksia.

Täältä metsän keskeltä minä odotan löytäväni jotain. Selityksiä. Muutosta. Joko voimia elää tai uskallusta kuolla. 

Kirjan toinen kertoja oli vaimonsa kuolemaa sureva taidemaalari. Konrad pakeni suruaan ja ahdistustaan syvälle metsään, jossa oli perinnöksi saatu vanha mökki. Pian Konrad huomasi lähistöllä liikkuvan suden, joka vaikutti olevan kiinnostunut siitä, mitä hän teki.

Musiikki voimistuu koko ajan, kunnes lopulta kuulen laulua, huutamalla toistettuja sanoja, sellaisia, joita ei huudeta mukana laulettavaksi vaan siksi, että laulaja haluaa oksentaa kuulijan päälle omaa ahdistustaan.

Konrad sai mökilleen vieraaksi Ylvan ja Monkin. Jotain tapahtui vierailun aikana. Kukaan kolmikosta ei kuitenkaan ollut tyytyväinen vierailun tapahtumiin. Varsinkin Monk oli odottanut valtavan paljon kyseiseltä kohtaamiselta kuuluisan taiteilijan kanssa, jota ihaili suunnattomasti. Pettymys oli siis todella suuri ja se johti lopulta ikäviin tapahtumiin.

Marko Annalan Ylva teoksen tarina kietoutui metallimusiikin, taiteen ja luonnon teemoihin. 

 

Marko Annala, Ylva *****

Like 2025

s. 314

Hevimusiikki

Mielenterveys

1980-luku

Norja 

 

Marko Annala: Värityskirja 

 

Merja Kurkinen: Kohtalon kellot

 

Catharina vilkaisi raatihuoneen kelloa. Miten se noin nopeasti joutuikaan! Hän siirtyi torin reunustalle ja kiristi vauhtiaan, mutta niin tehdessään oli sotkeentua hameenhelmaansa. Sitä oikoessaan hän törmäsi Luostarin Välikadulta, hovioikeuden talon kulman takaa päätä pahkaa pyyhältävään nuorukaiseen.

Merja Kurkisen historiallisen kirjan Kohtalon kellot päähenkilö Catharina törmäsi heti kirjan alussa Turun suurtorilla elämänsä rakkauteen. Oli vuosi 1827 ja pian olisi Catharinan 20-vuotispäivä, joka olisi samalla hänen kihlajaispäivänsä. Catharina ihastui ja rakastui Joakimiin, mutta kihlajaiset Oscarin kanssa pidettiin vanhan kaavan mukaan. Syy siihen oli se, että Joakim oli kadonnut.

Kirkon kellot, Catharinan kohtalon kellot, löivät viimeisen täyden tunnin lyöntinsä kello kolmelta aamuyöllä, jonka jälkeen koko torni kelloineen ja kellokoneistoineen rytisten, jyskyen ja paukkuen romahti alas levittäen liekkejä ulos aukoista ylös korkeuteen.

Vuonna 1827 Turussa oli iso tulipalo, jossa 3/4 osaa taloista paloi ja kuolleita ja loukkaantuneita oli suuri määrä. Myös Catharinan kihlattu kuoli hänen silmiensä edessä.  

Vuosien kuluessa muitakin ikävyyksiä tapahtui mm. maailmalla levinnyt kolera saapui Turkuun. Kolerapotilaita hoidettiin niitä varten perustetuissa kolerasairaaloissa. Catharinalle rakas Joakim oli opiskellut lääkäriksi ja hoiti yötä päivää sairastuneita. He eivät päässeet aloittamaan yhteiselämää, sillä aina jokin este ilmaantui.

Merja Kurkisen Kohtalon kellot on kurkistus vuosien 1827-32 turkulaisten elämään. Kirjan kansikuvassa näkyy Engelin vuonna 1814 maalaama tuomiokirkko ennen tulipaloa. Tulipalon jälkeen tornin huippu rakennettiin teräväkulmaiseksi Engelin suunnitelman mukaan. 

Merja Kurkisen Kohtalon kellot on kuvaus tapahtumista, jotka vaikuttivat kirjan rakastavaisten elämään historiallisessa Turussa armon vuosina 1827-32.

 

Merja Kurkinen, Kohtalon kellot

BoD 2022

s. 371 + Turku ennnen vuoden 1827 suurta paloa + Kirjan historiallisia henkilöitä + Vanhoja mittoja ja rahayksiköitä + Taustatietoja Tärkeimmät lähteet 

Historiallinen rakkausromaani

Turku 1827-32 

Heine Bakkeid: Kuoleman lautturi

 

Tuuli osuu kasvoihini samalla, kun katseeni tavoittaa mustanharmaat kalliot. Pysähdyn hetkeksi hakemaan suuntaa, kun näen jonkin pilkottavan kalliokiven lomasta noin kolmenkymmenen metrin päässä edessäni.

Norjalaisen Heine Bakkeidin dekkari Kuoleman lautturi on jo viides osa kirjasarjassa, jonka päähenkilö on ex-poliisi Thorkild Aske. Tämä sarja on todella väkivaltainen ja siinä tapahtuu kaikenlaista ikävää, joten varoituksen sana herkemmille lukijoille.

Kurt Vinje oli saattanut kutistua sitten viime näkemän, mutta hän oli edelleen kylmäverinen tappaja, virkapukuun pukeutuneena tai ilman.  

Edellisen sarjan kirjan, Haudattu hiljaisuus, luin kolme vuotta sitten. Pikkasen oli ehtinyt aaltoja ja merivettä virrata Norjan rannikolla edellisen dekkarin jäljiltä, mutta Aske viihtyi edelleen päihdyttävien lääkkeiden vaikutusten alaisena. Tällä kertaa hän ei edes toivonut paluuta poliisin hommiin. Hän oli huomannut, miten paljon pahoja poliiseja oli joka puolella. Pääasia oli, että pää oli sekaisin mömmöistä. Sitten pakosalla oleva poliisi Kurt Vinje ilmestyi hänen asunnolleen.

"Minä tiedän mihin nämä ihmiset pystyvät, ja pelkään kuollakseni, mitä tapahtuu, jos he löytävät minut tai käyvät jonkun perheenjäseneni kimppuun."

Edellisessä kirjassa Thorkild Aske sai toimitettua  Stavangerin hyväksikäyttöverkoston päätekijän Erling Skeien vankilaan. Nyt tuo hyväkäs ohjaili kaikenlaista ikävää vankilasta käsin. Lisäksi oli eräs toinenkin paha rikollinen, Lautturi, joka oli siepannut jo toisen lapsen. Aske auttoi selvittämään kuka tuo rikollinen oli, mutta tietysti siinä kesti kirjan loppumetreille asti.

Heine Bakkeidin dekkarissa Kuoleman lautturi oli uskomattoman päätöntä ja väkivaltaista menoa ja meininkiä. Ilman mustaa huumoria tätä ei olisi voinut lukea eikä ilman Ulfia. Ulf on herkkä psykiatri, joka on pysynyt Thorkild Asken ystävänä kaikesta huolimatta. Thorkild Aske on itse päihderiippuvainen ja hyvinkin ailahtelevainen luonteeltaan, joka tietysti johtuu päihteistä tai niiden puutteesta. Saapa nähdä miten jatkossa meren kylmä kylpy hyydyttää tätä sangen vaikeaselkoista päähenkilöä.

 

Heine Bakkeid, Kuoleman lautturi

Suom. Milka Koiranen

Into 2025

s. 353

Dekkari

Thorkild Aske-sarjan 5. osa 

 

Bakkeid Heine: Haudattu salaisuus 

Bakkeid Heine: Meren aaveet 

Bakkeid Heine: Paratiisin kutsu 

Bakkeid Heine: Nuku lapsi armaani 

 

Ninni Schulman: Rakas Lena

 

Ingrid istuutui autoon, painoi oven lukitusnapin alas ja vilkaisi Hamngatanin, Moragatanin ja oikeustalon suuntaan. Pesäpallomaila lojui valmiina apukuskin paikalla. Hän käynnisti auton nopeasti ja ajoi Strandgatanille.

Ruotsalaisen Ninni Schulmanin dekkari Rakas Lena on toinen osa entisestä poliisista Ingrid Woltista kertovassa sarjassa. Ensimmäisessä osassa, Viimeiset leikit, kävi selväksi, että Ingridin ex-mies janosi kostoa siitä, että Ingrid oli ampunut häntä. Ingrid menetti työpaikkansa poliisina ja joutui vankilaan. Lisäksi hänen tyttärensä oli joutunut olemaan sijaisperheessä, eikä kerran rikottua suhdetta lapseen saanut kovin helposti parannettua. Ex-mies siis janosi edelleen kostoa ja suunnitteli ampuvansa Ingridin. Kirjan sivuilta voit seurata hänen kostoretkeänsä.

Joskus sitä luulee haluavansa tietää totuuden, mutta kun se sitten paljastuu, huomaakin, että se oli itse asiassa viimeinen asia, jonka olisi halunnut kuulla.

Ingrid oli päässyt hotelliin siivoojaksi. Sen lisäksi hän aloitti edellisessä kirjassa etsivän töitä, mutta oli päättänyt lopettaa ne, kunnes häntä kysyttiin tutkimaan erästä itsemurhaa. Ingrid oli hyvä kokoamaan pienistä osista kokonaisuuksia. Niinpä hän pääsi erään naistenhuijarin jalanjäljille. Lena oli joutunut väärään seuraan, ja huomasi loppujen lopuksi antaneensa koko omaisuutensa huijarille.

Ensi kesänä hänellä olisi lapsi, mies ja talo.

Minusta on järkyttävää, että ihmiset pelaavat rakkauspelejä tarkoituksella rehellisiä ja auttavaisia ihmisiä kohtaan, ja saavat sitä kautta omaisuuksia. Suomen kuuluisin rakkaushuijari oli nimeltään Auervaara. Sen jälkeen kaikkia miehiä on kutsuttu auervaaroiksi, jotka huijaavat naisilta omaisuudet itselleen ja häipyvät sen sileän tien. Kyllä naisetkin huijaavat miehiltä omaisuuksia, varsinkin vanhemmilta miehiltä. Lena ei siis saanut miestä eikä lasta eikä onnea. Elämä kääntyi todella synkkään suuntaan. 

Ninni Schulmanin Rakas Lena dekkarissa tunteet roihusivat täydellä teholla, sekä rakkauden että vihan tunteet. 

 

Ninni Schulman, Rakas Lena *****

Suom. Anu Heino *****

Tammi 2025

s. 398

Käraste Lena 2024

Dekkari

Ingrid Wolt- sarjan 2. osa

1983

Rakkaushuijari 

 

Ninni Schulman: Viimeiset leikit 

Nilla Kjellsdotter: Ei sinun lapsesi

 

Päivä oli jo alkanut hämärtyä vaikkei kello ollut enempää kuin puoli neljä. Näin kaukana Pohjolassa oli tähän aikaan vuodesta vain harvoin oikeasti valoisaa. Vuoden pimein päivä olisi jo viikon päästä. 

Nilla Kjellsdotterin uusin dekkari Ei sinun lapsesi on jo neljäs äärimmäisen jännittävässä Murhia Pohjanmaalla-kirjasarjassa. Tällä kertaa Pohjanmaalla oli talviaika, joten lunta satoi ja oli liukasta. Lumiauraajille riitti töitä. Sarjan päähenkilöllä, rikostutkija Mija Wadöllä, oli raskautensa vuoksi hankalat ajat poliisin töissään, sillä kasvava vatsa supisteli kovasti. Mija ei halunnut jäädä sairaslomalle, sillä hän ei tuntenut oloaan sairaaksi.

"Kyse on lapsesta. Kymmenvuotiaasta pojasta."

Mija sai tehtäväkseen etsiä poikaa, joka oli kateissa. Jutusta paisui suuri poliisioperaatio. Sen seuraukset olivat ikävät, sillä Mija joutui sairaslomalle. Mija ei kuitenkaan ymmärtänyt levon merkitystä kropalleen, vaan teki etsintähommia sairaslomallaan ja ratkaisi jutun. Mija oli hyvin työorientoitunut ja hyvä ratkomaan rikoksia. Lisäksi hän oli ns. hyvä poliisi. Kirjan sivuilta nousi esille myös niitä pahoja poliiseja.

Tiedoksi vain, että olen Elofin kesämökillä Vinlaxin alueella Oravaisissa. Mielestäni näin täällä jotain aiemmin päivällä, kun kävelimme paikan ohi Saran kanssa. Haluan varmistaa, että kaikki on kunnossa.

Tällä kertaa rikostarinaan oli sekoittunut paha poliisi, joten se teki kirjasta vielä jännittävämmän. Aina kun lapsi on kateissa tai lapselle on sattunut jotain ikävää, tarinasta tulee mielestäni paljon pahempi. Mijaa oli itseäänkin satutettu, kun hän oli lapsi, joten hän pystyi paneutumaan rikostehtäviinsä kokemuksen kautta. Mijasta oli tullut äiti jo 14-vuotiaana. Oliko nyt aika tutustua jo aikuiseksi kasvaneeseen esikoiseen?

Nilla Kjellsdotterin Ei sinun lapsesi oli pelottavan jännittävä alusta loppuun asti. 

 

Nilla Kjellsdotter, Ei sinun lapsesi *****

Suom. Anna Heroja ***** 

Gummerus 2025

s. 397

Inte ditt barn 2025

Dekkari 

Murhia Pohjanmaalla-sarjan 4. osa

 

Nilla Kjellsdotter: Kivipuiston tyttö

Nilla Kjellsdotter: Taivaankartano

Nilla Kjellsdotter: Jo joutuvi yö

Nilla Kjellsdotter: Ei sinun lapsesi