Eva Frantz: Kilpikonnasaari

 

Meri, Edla pikkuinen, meri on kauneinta maailmassa.

Eva Frantzin lastenkirja Kilpikonnasaari kertoi jännittävän tarinan saarelta, joka muistutti kilpikonnaa, kuten kirjan todella hienossa kansikuvassa näkyy. Kirjan päähenkilönä toimi 12-vuotias Edla, josta oli tullut orpo. Kun hänen äitinsä ja isosiskonsa kuolivat, Edlan hiukset putosivat pois, eivätkä kasvaneet takaisin. Edla lähetettiin lastenkodista hänen serkkunsa luokse Kilpikonnasaarelle. Tiedossa olisi työntekoa majatalossa.

- No niin, nainen pauhasi. - tuossa on kahvikerma ja kermanekat ovat tuolla. Pese kätesi huolellisesti, täytä kermakot ja muista sokeri. 

Yllätyin niin, etten osannut kuin totella. Selvisi, että nainen oli Ragna. Hän oli majatalon keittäjä ja jakeli käskyjä kuin kuningatar.

Edla oli heti alkuun saanut kuulla, että hän oli liian nuori ja liian sairaalloinen majatalon töihin, mutta Ragnan opissa työt sujuivat vauhdikkaasti. Edla oli joutunut paiskimaan töitä lastenkodissa, joten Ragnan opeissa päivät sujuivat nopeasti, ja yöt hän nukkui hyvin, vaikka äidin ja siskon ikävä oli valtava. Serkusta ei ollut apua, sillä Joline suhtautui häneen ikävästi.

Siinä samassa näin jotain. Kalliolla käveli joku. Kaukaa katsottuna hän näytti nuorelta tytöltä. Hänellä oli pitkä tukka, joka liehui tuulessa kuin purje ja oli punainen kuin tuli.

Edlalle oli kerrottu, että saarella ei ollut muita lapsia, mutta aivan varmasti hän näki siellä nuoren tytön. Kukahan tyttö olikaan? Edla kyllä sai selville useammankin salaisuuden. Hän sai ystäviä, mutta myös vihollisia. Tapahtumat pahenivat nopeasti, sillä eräät tahot halusivat käyttää hyväkseen taitoja, joita Edlan uusilla ystävillä oli. Eivätpä tienneet, että nokkelat lapset päihittäisivät koko rosvoporukan. Ystävyys on ihana asia.

Eva Frantzin Kilpikonnasaari kertoi ystävyydestä ja yhteistyöstä.

 

Eva Frantz, Kilpikonnasaari *****

Suom. Anu Koivunen *****

Kansikuva Sami Saramäki ***** 

S & S 2025

s. 203

Sköldpaddsön 2025 

Lastenkirja

Fantasia + jännitys

1895 

 

Eva Frantz: Osasto 23 

Mika Wickström ja Arto Nyyssönen: Mörkö Marko

 

Mörkö-Marko on tarina lätkäpojasta, josta kasvoi koko kansan rakastama Leijona-sankari. 

Mika Wickströmin ja Arto Nyyssösen sarjakuvakirjan, nimeltään Mörkö Marko, päähenkilön tunnistaa varmasti kaikki suomalaiset ja varmasti jääkiekkopiirit myöskin ulkomailla. Hän on niin tunnettu, että jos hän kävelee vastaan kadulla, niin yli kaksimetrisen jättiläisen huomaa, tunnistaa ja moikkaa varmasti kaikki. Mörkö-Marko eli Marko Anttila onkin tuumaillut, että kauppaostoksia on vaikea tehdä, ja kaikki varmaan arvaa miksi. Kaikki haluavat häntä jututtaa, sillä hän on niin lähestyttävän lempeä jättiläinen.

 

Teini-iässä Marko venähti niin isoksi, ettei hänelle ollut löytyä enää sopivankokoisia varusteita.

Voi vain kuvitella, miten paljon ruokaa isoksi venähtänyt teinipoika söi kotona ja koulussa. Onneksi Lempäälän yläkoulun keittäjä ymmärsi, että kasvuun tarvittiin paljon ruokaa. Marko on siis Lempäälästä kotoisin, ja siellä hän aloitti jääkiekkoharrastuksensa alkuun järven jäällä ja sitten Kelhon kyläkoulun kaukalon kautta Tampereen Ilveksen juniorijoukkueeseen. 

 

 

Varausnumero 260 kuuluu maineikkaalle Chicago Blackhawksille, jonka edustajat tekevät yllätysvalinnan: "Marko Anttila, Finland."

Mörkö-Marko oli 18v., kun hänet varattiin NHL:n mahdolliseksi pelaajaksi. Harjoitusleirillä Chicagossa hänen piti näyttää kykynsä. Kirjan sivuilta pääset seuraamaan Markon uraa, ja miten hänestä lopulta kehittyi taitava jääkiekkoilija, joka toimi kapteenina Leijonien riveissä ja voitti maailmanmestaruuden.

 

 

Mika Wickströmin ja Arto Nyyssösen Mörkö Marko on hieno jääkiekkoilijan kasvutarina.

 

Mika Wickström ja Arto Nyyssönen, Mörkö Marko *****

Kuvitus Arto Nyyssönen *****

Arktinen Banaani 2021

s. 80

Sarjakuvakirja

Jääkiekko

Urheilu 

S.K. Tremayne: Hylynryöstäjän tytär

 

Pihisen kiukusta. Mitä lännemmäksi Cornwallissa menee, sitä selvemmin se näyttää karvansa, sitä cornwallilaisemmaksi ja jääräpäisemmäksi se paljastuu. Autojen vauhti hidastuu, tiet kapenevat, puhelinverkko pätkii, kaikki muuttuu ankeammaksi ja kuitenkin kauniimmaksi.

Lontoolaisen bestsellerkirjailijan S.K. Tremaynen psykologinen trilleri Hylynryöstäjän tytär aloitti uuden Roseland-mysteerit rikoskirjasarjan kummitusten parissa synkässä suuressa kartanossa. Kirjan päähenkilö, oikeuspsykologi Karenza Bay, sai kutsun auttamaan perheen lapsia heidän oudossa käytöksessään. Lasten äiti oli kuollut, joten ei ihme, että lapset oireilivat. Lisäksi äidin kuolemaan johtaneet syyt olivat vielä selvittämättä.

"Tämä talo on aina ollut outo ja vetoisa ja vaikka mitä, mutta entä sitten? Me pärjäämme, olemme aina pärjänneet. Tyackit. Me emme kaipaa sitä, että joku pöljä pahentaa asiaa penkomalla menneisyyttä. Ei niiden lapsiparkojen takia, ei Gracen takia."

Karenzalla kesti aikansa sopeutua Tyackin perheen osittain vastahakoiseen tyyliin ottaa vastaan apua. Hän sai kyllä kuulla, että parempi olisi, jos hän lähtisi kotiin. Mutta avun antaminen vaati havainnoimista ja tarkkailua, sekä tutkimista. Karenza oli aiemmin tehnyt töitä vankiloissa pahimpien vankien parissa, joten hän ei vähästä säikähtänyt, ei edes silloin, kun hänet lukittiin pimeään kellariin. Perheen jäsenet eivät mielellään puhuneet menneisyydestään, ja siihen liittyvistä salaisuuksista.

Saan huomata, että Baldhu Housessa jouluaattoon liittyy totista hauskanpitoa illan pimetessä. Takkoihin on viritetty isot roihut, jopa huoneissa, joita ei yleensä käytetä. Sukulaiset soittavat aitoa elävää musiikkia kitaroilla, peltihuiluilla ja  viuluilla.

Karenza vietti jopa joulunsa Tyackin perheen parissa kirjan loppupuolella.  Hänelle oli alkanut selvitä perheen äidin ja menneisyyden mysteerit, mutta sitä ennen hän oli joutunut tottumaan, jopa niiden kummitusten läsnäoloon satoja vuosia vanhassa kartanossa. 

S.K Tremaynen takaa löytyy kirjailija Tom Knox alias kirjailija ja toimittaja Sean Thomas. 

S.K. Tremaynen Hylynryöstäjän tytär vei ikivanhaan kartanoon, jonka takana pauhasi meri, ja kartanon sisällä elivät levottomat asukkaat, elävät ja kuolleet. 

 

S.K. Tremayne, Hylynryöstäjän tytär

Suom. Ilkka Rekiaho

Otava 2025

s. 393

The Wrecker´s Girl

Roseland-mysteerit-sarjan 1. osa

Psykologinen trilleri

 

S.K. Tremayne: Jääkaksoset

S.K. Tremayne: Äänet 

 

Monika Fagerholm: Eristystila / Kapinoivia naisia

 

Tämä aika, juuri nyt, loppukesä, alkusyksy, jota värjää auringonpaiste. Keltaisia auringonvarjoja, vihreitä nurmikoita - kaikki pihat ovat täysin toistensa kaltaisia tässä rivitalossa, jonka keskimmäisen asunnon vierashuoneessa tyttö asuu, se on nukketalo.

Monika Fagerholmin Eristystila/ Kapinoivia naisia voitti, sekä Finlandia-palkinnon, että Runeberg-palkinnon vuonna 2025. Onnentoivotuksia runsain mitoin molemmista kirjallisuuspalkinnoista.

Teoksen aika sijoittui vuosiin 1976-1977, jolloin päähenkilö, Alice, oli 18-19-vuotias. Alice halusi muutosta elämäänsä ja niinpä hän muutti äitinsä ja siskopuolensa Lilijan luota isänsä perheen luokse asumaan. Isällä oli kaksi nuorta poikaa, Michael ja Jacob, ja heidän äitinsä oli Siri. Alice ilmoittautui viimeiseksi vuodeksi iltalukioon opiskelemaan ja teki töitä siinä ohessa. Lisäksi hän oli päättänyt kirjoittaa kirjan. Luova perhe, sillä isä oli valokuvaaja ja muutkin perheenjäsenet olivat taiteellisia. Perhe liikkui hyvin paljon kulttuuripiireissä.

Ja täällä, nukketalossa, vierashuoneessa, hän, Alice, alkaa vähitellen istua kirjoituskoneen ääressä tummanpuhuvan, tyylitellyn, "Sieni" -nimisen valokuvataulun alla kirjoittamassa esikoisromaaniaan. 

Kirjassa seurattiin Alicen elämää ja kirjan edistymistä, mutta myös muiden perheenjäsenten  elämää. Draamaa löytyi joka lähtöön, varsinkin nuorimmasta pojasta, jota kutsuttiin Prinssiksi, ja joka koki lellikkiasemansa olevan uhattuna Alicen taholta. Alice oli hyvinkasvatettu, toisin kuin siskopuolensa Lilija, joka myös ilmestyi hyvin pian kuvioihin mukaan. Tosin Prinssi ja Lilija elivät kuohuvaa murrosikää. Michael oli yhtä tyyni kuin Alice, ja heillä oli hyvä sisaruussuhde keskenään.

Nuori nainen nukketalossa. Se tulee tuhoutumaan. Odota vain.

Monika Fagerholm on syventynyt teoksessaan Eristystila / Kapinoivia naisia seuraamaan erään perheen tapahtumia tietyssä ajassa. Miten nukketalon kuviteltu hyvinvoiva perhe hajosi, kun tapahtui jotakin yllättävää. Sivujuonia oli useita, joista lähemmin voit lukea kirjan sivuilta. 

Monika Fagerholmin Eristystila / Kapinoivia naisia  nosti esille nuoruuden ja omien kykyjen mahdollisuudet.

 

Monika Fagerholm,  Eristystila / Kapinoivia naisia

Suom. Hannimari Heino

Teos 2025

s. 392

Döda trakten / Kvinnor i revolt 2025

1976-77

Finlandia-palkinto 2025

Runeberg-palkinto 2025 

 

Monika Fagerlund: Ihanat naiset rannalla

Monika Fagerlund: Kuka tappoi Bambin? 

Monika Fagerholm: Lola ylösalaisin 

 

Orhan Pamuk: Valkoinen linna

 

Olimme purjehtimassa Venetsiasta Napoliin, kun turkkilaisten laivasto ilmestyi näkyviin. Meidän laivojamme oli kolme kaiken kaikkiaan, mutta heidän sumusta ilmaantuvien kaleeriensa jonolla ei näyttänyt olevan loppua. Rohkeutemme petti; laivassamme puhkesi heti pelko ja hämminki ja soutajamme, joista useimmat olivat turkkilaisia ja maureja, kiljuivat riemusta.

Vuoden 2006 Nobel-kirjallisuuspalkinnon voittajan, turkkilaisen Orhan Pamukin teos, Valkoinen linna, kertoi kaksoisolentotarinan 1600-luvun Istanbulista. Kirjan kertojana toimi nuori italialainen tähtitieteen opiskelija, joka joutui merirosvojen vangiksi, ja myytiin orjaksi tiedemies Hocalle, joka sattui olemaan italialaisen kaksoisolento ulkonäöltään, mutta ei luonteeltaan. Hoca vaati italialaista opettamaan hänelle kaiken, mitä oli oppinut kouluissaan ja yliopistossa, kertomaan koko elämäntarinansa ja opettamaan italian kielen.

Kaupungissa oli puhjennut rutto! Koska hän sanoi tämän aivan kuin olisi puhunut jostakin muusta kaukaisesta paikasta eikä Istanbulista, en aluksi uskonut sitä; kysyin, mistä hän oli tämän uutisen kuullut, halusin tietää kaiken.

Hoca ei pelännyt ruttoa, mutta italialainen pelkäsi, ja niinpä hän karkasi eräälle saarelle, jotta ei saisi tautia. Hoca löysi hänet pian.

Hoca kutsuttiin sulttaanin luokse ennustamaan ruton liikkeistä. Koska italialainen oli opiskellut myös lääketiedettä, hänellä oli ohjeita siitä, miten torjua ruttoa. Hoca tarvitsi italialaisen kirjoitustaitoa ja lääketieteellisiä keinoja, jotta nuori sulttaani uskoisi hänen neuvojaan.

Se seisoi korkean kukkulan laella, sen torneihin, joissa liput liehuivat, osui laskevan auringon vaimea punainen hehku ja se oli valkoinen, puhtaan valkoinen ja kaunis. En tiedä, miksi minusta tuntui että jotakin noin kaunista ja saavuttamatonta saattoi nähdä vain unessa.

Hoca suunnitteli ja rakennutti sulttaanilta saatujen rahojen avustuksella sotakoneen, joka kulki sulttaanin sotaretkillä mukana. Mutta sotakoneestakaan ei ollut mitään apua, vaan vihollisten valkoinen linna pysyi voittamattomana. Epäonnistumisen seurauksena toisen heistä, joko Hocan tai italialaisen, oli paettava Venetsiaan. Kumpi pakeni ja kumpi jäi?

Oli hauska huomata, että Orhan Pamukin Valkoinen linna oli kirjailijan ensimmäinen kirja, joka ylitti niin sanotun kielimuurin. Turkkilaiset kriitikot olivat palkinneet jo hänen aiempiakin teoksiaan, mutta Valkoinen linna sai brittiläisen Independent Award for Foreign Fiction- palkinnon, ja sitä mukaa myös muutkin teokset käännettiin eri kielille. Valkoinen linna on käännetty englannista suomeksi. Muut Pamukin teokset on käännetty suomeksi suoraan turkin kielestä.

Orhan Pamukin  Valkoinen linna kertoi 1600-luvun Istanbulista kiinnostavan kaksoisolentotarinan.

 

Orhan Pamuk, Valkoinen linna

Englannista (The White Castle) suom. Kalevi Nyytäjä

Tammi 2006 Loistopokkari 3. painos

s. 216

Beyaz Kale 1985 

Ensim. suomenkielinen painos ilmestyi 1993 

1600-luku

Turkki

Nobel 2006 

Ayọ̀bámi Adébáyọ̀: Onnenkauppaa

 

Vaalit pidettäisiin suurin piirtein vuoden päästä. Kampanjajulisteita alkaisi ilmestyä lähikuukausina. Kaikki seinät sotkettaisiin miesten naamatauluilla, vaikka niiden miesten hymyistä näki heti, ettei heihin ollut luottamista.

Nigerialaisen Ayọ̀bámi Adébáyọ̀n teos Onnenkauppaa kertoi kuvernöörivaalien ikävistä tapahtumista, mutta samalla se kertoi 16-vuotiaasta Eniọ̀lásta ja 25-vuotiaasta Wúràọ̀lásta eli tohtori Wúràsta. He joutuivat tekemisiin vaalien kanssa, juuri niihin liittyvien ikävyyksien kautta. 

Toinen heistä oli kotoisin köyhääkin köyhemmistä oloista, jossa ei ollut ruokaa joka päivälle, eikä rahaa koulumaksuihin, toinen heistä oli kotoisin yltäkylläisistä oloista. Ihmettelen kirjan kepeää nimeä,  sillä tarina itsessään järkyttää varmasti jokaista lukijaa. Kaksi vastakkaista henkilöä, joiden elämä kohtasi silmitöntä väkivaltaa.

Kotia lähestyessään hän oli varma, että keksisi uskottavan valheen. Olihan myös Arvonherraa niin ilahduttanut tarina keksitty. Hänen perheensä ei ollut käynyt messussa vuosiin, eikä hän ollut eläessään yrittänyt varastaa mitään.

Kirjan sivuilla tuli esille nigerialainen koulumaailma, jossa koululaisten hakkaaminen oli jatkuva järkyttävä tapahtuma, ja josta kärsi eniten köyhimmät koululaiset. Vastakkain olivat valtion koulut, joissa ei ollut välttämättä opetusta ja yksityiskoulut.

Eniọ̀lá oli joutunut mukaan vastakkaisen kuvernööriehdokkaan leiriin. Hänestä yritettiin leipoa väkivaltaista henkivartijaa, joka oli valmis mihin tahansa. Aiemmat vuodet nälissään, koulukiusattuna ja opettajien hakkaamana olivat tehneet hänestä otollisen kohteen suorittamaan ikäviä tekoja.  

Wúràọ̀lá lakkasi inahtamasta tai säpsähtämästä Kúnlén ojentaessa kättään, ja perjantaihin mennessä he olivat alkaneet nimittää sitä viikkoa esimakuhäämatkakseen.

Wúràọ̀lá oli menossa naimisiin miehen kanssa, joka hakkasi häntä. Mies oli isänsä kuvernööriprojektin mediavastaava. Hyvän koulutuksen saanut, mutta noudatti myös isänsä tapaa hakata puoliso sairaalakuntoon. Silmitöntä vallantuntoa, alistamista ja perheväkivaltaa. Oliko  tohtori Wúrà valmis kokemaan jatkuvaa väkivaltaa, häpeää ja kipua tulevassa avioliitossaan? Hän oli sentään lääkäri, samoin kuin hänen tuleva anoppinsa. 

Olen yrittänyt soittaa. Meillä on kuvaa muistuttava ruumis. Tulettehan katsomaan.

Vaalityö eskaloitui pian väkivallanteoiksi, joissa myös  nuori Eniọ̀lá oli mukana. Hän ei halunnut lopulta osallistua, vaan pakeni. Hänen pakonsa vaati kuitenkin veronsa. Vallanhimoiset kuvernööriehdokkaat olivat siis valmiita mihin tahansa.

Ayọ̀bámi Adébáyọ̀n teos Onnenkauppaa ei ollut lähelläkään onnea, vaan kirjan sivuilla on tiedossa sydänsurua, kyyneleitä ja väkivaltaa, vastakkain asettelua ja vallanhimoa jokaisella yhteiskunnan tasolla.

 

Ayọ̀bámi Adébáyọ̀, Onnenkauppaa

Suom. Terhi Kuusisto

Atena 2023

s. 406

A Spell of Good Things 2023

Nigeria

Vaalit

Väkivalta 

Kirja oli vuoden 2023 Booker-ehdokas  

 

Ayọ̀bámi Adébáyọ̀: Älä mene pois 

  

 

Richard Osman: Mahdoton mammona

 

En ole kirjoittanut vähään aikaan. Tiedetään. Olen kamalan pahoillani.

Englantilaisen Richard Osmanin Mahdoton mammona jatkaa hulvattoman hauskaa Torstain murhakerho-dekkarisarjaa. Sarjassa on nyt ilmestynyt viisi dekkaria ja jokaisella on hauska nimi: Torstain murhakerho, Mies joka kuoli kahdesti, Hutiluoti, Viimeinen pirulainen ja Mahdoton mammona. Jo nimistä päätellen kirjoissa tutkitaan aina jotain rikosta, ja niitä ratkovat senioritalon asukkaat, Ron, Ibrahim, Joyce ja Elizabeth, apureinaan pari poliisia Chris ja Donna, sekä Donnan miesystävä  Bogdan ja aiemmista kirjoista tutuksi tullut Connie, jonka taustoista voit lukea kirjoista.

Jokin sanoi hänelle, että oli uuden alun aika. Hän arveli sen ehkä johtuvan tilaisuudesta nähdä rakkautta omin silmin, mutta ei. Se olikin jotain paljon parempaa. Se johtui bestmanista, joka on saanut tappouhkauksen.

Elizabeth oli surrut pitkään miehensä kuolemaa. Ystävät olivat hänen tukenaan, mutta hienotunteisesti. Kun hän osallistui Joycen tyttären häihin, bestman tuli hänen puheilleen ja pyysi apua. Vakoojana työskennellyt Elizabeth heräsi eloon. Tätä hän tarvitsi. Tilanne oli erikoinen, ja Torstain murhakerho pisti mietintämyssyt päähänsä ja hihat heilumaan. Kuka siis uhkasi tappaa bestmanin?

Yhtenä hetkenä sitä istuu sohvalla katselemassa rusketuslaitteita netistä, seuraavana joutuu häädetyksi omasta kodistaan aseella uhattuna. Yllätyksiä joka nurkan takana.

Ron sai yllätysvieraita, kun hänen poikansa tuli Ronin lapsenlapsen kanssa kyläilemään muutamaksi päiväksi. Siinä oli selvästi jokin juttu takana. Jotain oli tapahtunut kenties Suzille, Ronin tyttärelle, joka oli naimisissa hulttiorikollisen kanssa. Ronille selvisi nopeasti, että vävypoika oli lähettänyt tappajan, jonka kohteena oli koko perhe. Touhua riitti. Itse vävypoika makoili Portugalin auringon alla suunnitellen kostoaan.

Ron työntää käden taskuunsa ja kouraisee paperilappua, jonka arvo on kolmesataaviisikymmentä miljoonaa puntaa.

Richard Osmanin Mahdoton mammona dekkarissa oli kyse todella suuresta rahasummasta, jonka toinen omistaja oli se alussa mainittu bestman, jota Elizabeth lupasi auttaa. Miten auttamistouhut sujuivat ja saiko pahikset palkkansa, siitä voit lukea tarkemmin kirjan sivuilta, joissa välillä sai nauraa ja sitten itkeä ja etupäässä nauraa. Huumori on vain niin kivaa, ja Richard Osman osaa hauskuuttaa tarinoidessaan.

 

Richard Osman, Mahdoton mammona *****

Suom. Antti Saarilahti *****

Otava 2026

s. 407

The Imbossible Fortune 2025

Dekkari

Torstain murhakerho-sarjan 5. osa 

 

Richard Osman: Torstain murhakerho

Richard Osman: Mies joka kuoli kahdesti

Richard Osman: Hutiluoti

Richard Osman: Viimeinen pirulainen 

 

Sofie Sarenbrant: Seuraaja

 

Ikkunakarmeissa on moitteeton uusi maalipinta, ja pensasaita on muotoiltu pikkutarkasti. Omenapuut ja syreenipensaat on niin ikään leikattu huolellisesti. Mitä tässä kukoistavassa brommalaisidyllissä on voinut tapahtua?

Ruotsalaisen Sofie Sarenbrantin dekkari Seuraaja on jo 12. osa rikostarkastaja Emma Sköldistä kertovassa dekkarisarjassa. Kesäkuun lämmössä oli Emmalla ja tiimillä aikaa tutkia, mihin eräs perheenäiti oli kadonnut. Oudointa oli, että aviomies teki katoamisilmoituksen vasta kolmen päivän päästä. Jutustahan nousivat esille kaikenlaiset naapurikärhämät, jotka ovat yleisiä, mutta alkuun juttu vaikutti pelkältä katoamiselta. Aviomiehelläkin vaikutti olevan kiireitä ihan muissa hommissa, joten vaimon etsintä ei ihan ensimmäisenä ollut mielessä.

Minulla ei ole aavistustakaan, montako minuuttia tai tuntia joudun olemaan eristyksissä tällä kertaa.

Seuraajassa oli myös henkilö, jonka nimeä ei kerrottu. Hän oli kuitenkin nuori, joka oli otettu huostaan jostakin syystä. Koulukoti oli kuin vankila aidat ympärillään. Eräs vartijoista hakkasi hänet usein ja piti pitkään eristyksessä. Nuoren kokemuksista oli karmaisevaa lukea.

Hän haaveilee että olisi samanlainen kuin kaikki muut. Tavallinen tyttö jolla on kavereita ja harrastuksia. Mutta sitä hän ei ole, ei ole koskaan ollutkaan. Ei ole saanut mahdollisuutta.

Seuraajassa oli myös nuori tyttö, joka toivoi olevansa kuin muut ikäisensä. Hän oli elämänsä aikana kokenut  paljon ikävyyksiä. Tytön huoneesta oli kuitenkin suora yhteys naapuritaloon, josta nainen oli kadonnut. Liittyikö hän jollakin tapaa tapaukseen, sen voit lukea kirjasta.

Josefinin katseessa on uutta vakavuutta, enemmän syvyyttä. Mutta se ei taida olla ihme kaiken tapahtuneen jälkeen. 

Emmalla itselläänkin oli ongelmia, sekä parisuhteessa, että oman terveytensä kanssa. Lisäksi Josefin-sisko tuotti omalla tahollaan ongelmia. Josefin opiskeli poliisiksi ja oli kesälomalla. Hänellä oli aikaa sekaantua kadonneen naisen tutkimuksiin, ja olla hiljaa siitä, että ei ollut vielä poliisi. Tutkimukset johtivatkin Josefinin tosi pahoihin ongelmiin, joista voit lukea lisää Seuraajan sivuilta.

Sofie Sarenbrantin Seuraaja nosti esille naapurisovun merkityksen.

 

Sofie Sarenbrant, Seuraaja *****

Suom. Helene Bützow *****

Wsoy 2025

s. 485

Följeslagaren 2025

Dekkari

Emma Sköld-sarjan 12. osa

 

Sofie Sarenbrant: Lepää rauhassa

Sofie Sarenbrant: Kuoleman kintereillä

Sofie Sarenbrant: Avoimet ovet

Sofie Sarenbrant: Osasto 73

Sofie Sarenbrant: Kerjäläinen

Sofie Sarenbrant: Syntipukki

Sofie Sarenbrant: Häpeänurkka

Sofie Sarenbrant: Valheenpunoja

Sofie Sarenbrant: Suojelusenkeli

Sofie Sarenbrant: Sielunkumppani

Sofie Sarenbrant: Parasiitti 

 

Kaari Utrio: Haukka, minun rakkaani

 

 

Tuttu mielihyvä lämmitti rouva Blankaa, kun hän tunsi haukan painon vasemmalla käsivarrellaan. Hän silitti Auden sulkia ja mumisi linnulle helliä sanoja sointuvalla suomenkielellä.

Kaari Utrion historiallinen teos Haukka, minun rakkaani sijoittui 1370-luvulle. Blanka oli saanut Aude haukkansa kummitädiltään kuningatar Blanka Namurialaiselta. Kun Blankasta tuli leski, hän joutui poikapuolensa juonittelujen kohteeksi. Syynä oli tietysti se, että Blanka oli rikas, ja sen lisäksi hän omisti nyt myös puolet miehensä omaisuudesta. Poikapuoli aikoi naittaa Blankan uudelle aviomiehelle mahdollisimman nopeasti, jotta pääsisi hallitsemaan Blankan omaisuutta. Ritari Arent von Prenden, juonikas aviomiesehdokas, löytyikin pian, varaton aatelismies, joka itse puolestaan aikoi ottaa haltuunsa, sekä Blankan, että omaisuuden, hyvällä tai pahalla.

Haukka oli ollut Blankan sielu, ja nyt hänen sielunsa oli tapettu. Turhan vuoksi, sillä muukalainen olisi aivan hyvin voinut irrottaa Auden ja laskea sen menemään sen sijaan että taittoi linnulta niskat. Siksi miestä piti vihata.

Kun Blankalle esiteltiin tuleva aviomies, Blanka kieltäytyi kosinnasta. Poikapuoli oli kuitenkin päättänyt jo vihkimispäivän ja kihlajaiset. Kihlajaisjuhlien tiimellyksessä Blankan ei auttanut muu kuin karata haukkansa ja haukanhoitajan kanssa yön pimeydessä. Heidät pelasti ja auttoi Blankan isän luokse Lohjan herra Daniel Tulikilpi miehineen. Niinhän siinä kävi Tulikilvellekin, että hän ihastui Blankaan ja kosi nuorta ylhäisöleskeä, mutta jälleen Blanka kieltäytyi. Blanka oli päättänyt mennä luostariin.

Mies erottui ympäristöstään helposti, sillä hän oli ainakin päätään pitempi kuningas Albrektin hoviväkeä. Miehen vaalea tukka kimalsi soihtujen punaisessa valossa. Silmät olivat varjossa tuuheitten kulmakarvojen alla, mutta Blanka saattoi tuntea niiden katseen kuin kosketuksen ihollaan.

Kaari Utrion Haukka, minun rakkaani nosti esille 1370-luvun elämää linnoituksissa ja kartanoissa. Naiset olivat miesten holhouksen alaisia, eikä heillä ollut päätäntävaltaa omissa asioissaan. Aika oli raakalaismaista taistelujen aikaa. Taisteluilla haettiin lisää maata ja vaurautta. Naapureilta poltettiin asumukset, ja otettiin orjia tai tapettiin, jos ei oltu sovussa. Sopu oli myös herkkä muuttumaan, mutta silti huomattiin välillä sen edutkin. 

Blanka oli oman aikansa nuori ylhäisönainen. Hänet oli kasvatettu alistuvaksi, uskonnolliseksi ja tottelevaiseksi. Blanka oli vihitty 13-vuotiaana, ja ensimmäinen aviomies oli karsinut Blankan luonteesta kaiken oma-aloitteellisuuden ja rohkeuden, hän oli kuin nukke. Poikapuolen vaimo oli pitänyt talon avaimet ja naisten komennon itsellään. Blankan tehtävänä oli ollut synnyttää lapsia. Blankan omaisuus oli ollut myös tarpeellinen lisä kartanon omaisuuteen. Aviomiehen kuolema herätti Blankan huomaamaan, mitä hän itse tahtoi ja halusi.

Kaari Utrion Haukka, minun rakkaani  esitteli rakkautta ja draamaa 1370-luvulta. Kaari Utrion keskiaikaan sijoittuva tarina oli tällaiselle historiaa rakastavalle lukijalle kuin hunajaa ja mettä. Suosittelen 💖

 

Kaari Utrio, Haukka, minun rakkaani *****

Tammi 1990

s. 458

Historia 1376-77

 

Vuonna 2022 kävimme Raaseporin linnassa, mihin osa Kaari Utrion teoksen Haukka, minun rakkaani tapahtumista sijoittui. Linnan sisäpuolikin on restauroitu, joten siellä oli kiva vierailla.

  

Kaari Utrio: Uhritulet 

Kaari Utrio: Aatelisneito, porvaristyttö 

Kaari Utrio: Rautalilja

Kaari Utrio: Yksisarvinen

Kaari Utrio: Vendela

Kaari Utrio: Vehkalahden neidot

Anna-Liisa Haavikko: Kaari 

Niina Niskanen: Harakanmuna

 

Milda laski laukun maahan ja hieraisi hikistä kämmentään hameeseen. Helgeä ei näkynyt missään. Mutta tuolla oli lipunmyyntihuone, jono ja luukku. Lelu näki hänen huomaavan sen. "Nyt sinä lähdet takaisin Ahmaselle."

Niina Niskasen Harakanmuna aloitti kiinnostavan uuden Palvelijattaret-sarjan suoraan Helsingin historiallisesti kuohuvilta vuosilta. Kirjan päähenkilöinä toimi siskokset Milda 16v. ja Lelu 12v. He saapuivat junalla Helsinkiin vuoden 1915 syyskuussa. Helsingissä asui heidän isoveljensä Helge. Mildalle oli valmiina työpaikka palvelijana ja peti keittiössä. Lelu pääsi hoitolaitokseen apulaiseksi, kun hänen iäkseen sanottiin 14 vuotta.

"Jos ei Milda halua minua, niin enkö voisi jäädä tänne? Pesen pyykit, lattiat, kannan vedet, hakkaan halot, lämmitän, kaikkea teen, ja oli Milda minusta mitä mieltä vaan, niin sen se tietää, että laiska en ole."

Yllä olevassa tekstissä Lelu luettelee osaamiaan  työtehtäviä, jotka olivat tärkeitä palvelijan työssä. Lelulle aukeni paikka hoitolaitoksessa, ja hänen ahkeruutensa huomattiin. Hoitolaitoksessa oli myös henkilö, joka teki vääryyttä Lelulle, joka oli lapsi. Mildakin pelkäsi monet kerrat tökeröitä miehiä, jotka käyttivät hyväkseen palvelijoita. 

Sitten hän tarttui Hennyä ranteesta niin tiukasti kuin pystyi ja työnsi sormuksen ensimmäiseen sormeen, johon se osui. Henny harotti sormiaan, kohotti kättään ja katseli sormusta siinä. Haju...

Milda ja Lelu päätyivät lopulta samaan työpaikkaan, sillä Lelu kaipasi isosiskoltaan tukea ja turvaa. Milda ei kaivannut omituista siskoaan, josta oli kaikenlaista vastusta, ja Lelu oli jatkuvasti sairaskin, jota ei suvaittu palkollisille. Yhteinen työpaikka toi eteen runsaasti ongelmia, sillä siellä oli ilkeä taloudenhoitaja Henny. Yllä olevan tekstin kohtaus oli todella iljettävä ja haiseva, mutta sekin kertoi paljon siitä, mitä palvelijat joutuivat työkseen tekemään ja miten he joutuivat nöyrtymään monet kerrat. 

Milda halusi olla itsellinen, muista riippumaton, vaikka eräs vilkkusilmäinen poikamies kaipasikin hänen seuraa. Milda suostui sentään käymään Filpun kanssa kahvilla ja kävelyllä, ei muuta.

Otan miehen hatun ja kopautan sitä jalkaani  vasten. Se on aivan kelpo, ja painan sen päähäni. Pitelen harakanmunaa käsissäni ja lähden kävelemään. Puiston korkeimmalla kohdalla kokeilen heittää sitä kädestä toiseen, kerran ja kaksi. Saan sen helposti kiinni.

Vuoden 1918 maaliskuussa Milda oli jo valmis vakiintumaan kolmannessa työpaikassaan maaseudun rauhassa, mutta ikävyydet seurasivat sinnekin. Nuoruudestaan nauttiva Lelu halusi elämäänsä jännitystä ja vaaroja, siispä hän oli liittynyt mukaan punaisiin, opetteli aseen käyttöä ja nautti ystäviensä seurasta.

Niina Niskasen Harakanmunan kohtaukset ovat hyvin elokuvallisia, ja näytelmiin sopivia. Historiallinen Helsinki nousi hyvin esille ja samoin ihmisten jakaantuminen punaisiin ja valkoisiin, ennakoiden tulevia väkivaltaisia tapahtumia. Rakastin tätä kirjaa ja sen päähenkilöitä, kiukkuista teini-ikäistä Mildaa ja varhaisnuorta Lelua, jotka joutuivat monet kerrat kohtaamaan ikävyyksiä, sekä työpaikoilla, että muuten elämässä. 

Niina Niskasen historiallinen teos Harakanmuna kertoi palvelijoiden työelämästä Suomen itsenäisyyttä ennakoivana kuohuvana aikana.

 

Niina Niskanen, Harakanmuna 💖💖💖💖💖

Otava 2026

s. 470

Palvelijattaret-sarjan 1. osa 

Historiallinen teos

Helsinki 1915-1918

Elly Griffiths: Kuolema ei katso aikaa

 

On pahaenteisen harmaa päivä. Uuden vuoden alku, ja vanha vuosikin vielä muistuttaa itsestään: kadunposkessa lojuu roskakuskia odottava joulukuusi ja turkkilaisen parturiliikkeen näyteikkunassa pumpulikirjaimet toivottavat hyvää joulua.

Brittiläisen Elly Griffithsin Kuolema ei katso aikaa aloitti uuden mysteeridekkarisarjan, jonka sivuilla myös aikamatkustetaan. Kirjan päähenkilönä toimi viisikymppinen rikosylikonstaapeli Ali Dawson, joka toimi vanhoihin rikoksiin perustuvassa työryhmässä. Tällä kertaa Alin tehtäväksi tuli aikamatkustaa 1850-luvulle tutkimaan erään nykyajalla elävän ministerin sukusalaisuuksia. Pahaksi onneksi Ali ei päässytkään takaisin nykyaikaan tunnin päästä, niin kuin oli sovittu.

Ensimmäisen järkytyksen aiheuttaa lumi. Kylmyyteen Ali on periaatteessa osannut varautua. Elizabeth sanoi, että 1800-luvun alkupuoli oli pienenä jääkautena tunnettua kylmää jaksoa, ja vaikka 1850-luvulla se olikin jo ohi, talvet olivat edelleen paljon kylmempiä kuin mihin nykyään on totuttu. Silti hyytävyys tulee yllätyksenä.

Ali pukeutui menneen ajan tyylin mukaisesti ja oli varautunut ajan rahoihin, ja saikin nopeasti vuokrahuoneen Hawk Streetiltä. Kyllähän se alkoi Alin mieltä lopulta vaivaamaan päivien kuluessa, että oliko hänen pakko jäädä lopullisesti 1850-luvulle. Alin kiinnostuksen kohteensa oli Hawk Street numero 44:n omistaja Cain Templeton, suurikokoinen komea mies. Heidän välillään kipinöi välittömästi. Luvassa oli kynttiläillallisia vuokra-asunnolla, ja Templetonin omalla talolla.

Ali ajattelee Cain Templetonin sanoja: "Esineillä on outoja voimia...

Ali pääsi takaisin nykyaikaan, kun hänen työkaverinsa tuli 1850-luvulle. Nykyajassa oli sillä aikaa tapahtunut rikos, joka vaati Alin täyttä työpanosta tutkintaan.  Mistä olikaan kysymys, ja kuka olikaan vangittu syyttömänä, siitä voit ottaa selvän kirjan sivuilta. Uskoisin myös, että lukijoita kiinnostaa, miten Alin työkaveri viihtyi 1850-luvulla, ja miten hän pääsi sieltä pois. Veikkaisin, että kirjasarjan sivuilla Alin työryhmän jäsenet tulevat vuorottelemaan 1850-luvulla, sillä teemana olivat rikokset, aikamatkailu ja yliluonnolliset esineet Charles Dickensin hengessä. Ja huumoriakin löytyi runsaasti.

Elly Griffithsin dekkaria Kuolema ei katso aikaa suosittelen ilolla dekkareiden lukijoille.

Elly Griffiths, Kuolema ei katso aikaa *****

Suom. Riina Vuokko

Tammi 2026

s. 363

The Frozen People 2025 

Dekkari

Ali Dawson-sarjan 1. osa

Lontoo 1850-luvulla ja nykyaikana

Aikamatkailu 

 

Pirjo-Riitta Tähti: Rakkaudella sisaresi

 

Kirjoituslipaston äärellä istuu kumarainen valkohiuksinen kalpea nainen ja kirjoittaa matkakirjoituskoneella verkkaisesti.

Pirjo-Riitta Tähden teos Rakkaudella sisaresi  kertoi emigranttiperheestä, joka muutti Pietarista Littoisiin vallankumouksen aikana. Pietariin jäi isän yritykset ja suuromaisuus. Viisilapsisen perheen mukana Suomeen muutti myös äidinäiti. Säätyläisperhe oli tottunut tuhlailevaan elämään, ja muutto keskelle köyhiä torppareita, kuten he kutsuivat muita asukkaita kirjassa, oli kamala järkytys. Koko loppuelämänsä he toivoivat palaavansa Pietariin keskelle rikkauksia. He eivät kotoutuneet, eivätkä halunneet oppia suomen kieltä.

Nojatuolissa nuokkuu vanha nainen, joka harmaudessaan melkein häviää huoneen hämärään. Lattialla hänen ympärillään on valokuvia, kellastuneita kirjeitä ja lehtileikkeitä.

Turussa vuonna 1987 Littoisten huvilassa asui enää perheen kaksostytöt Irene ja Eleonor Thiess, jotka syntyivät vuonna 1901. Heitä oli aina kutsuttu Noraksi ja Rinaksi. Kodinhoitaja kävi välillä ovella juttelemassa vanhuksille, mutta häntä ei päästetty sisälle. Kaksoset olivat hyvin epäluuloisia ja pelkäsivät kaikkea ja kaikkia. Ajankulukseen he kirjoittivat kirjeitä. Nora kirjoitti niitä jo kuolleille perheenjäsenilleen. Rina teki sukututkimusta. Hän oli tehnyt sukupuun salin seinälle. Ylimpänä sukupuussa oli Maria Stuart.

Ylhäällä John Thiessin huoneessa kirjoituspöydällä oli huolellisesti suljettu kirjekuori, jonka päällä luki Rakkaalle perheelleni.

Perheen isä tappoi itsensä jo vuonna 1927. Hän oli traumatisoitunut pahasti vallankumouksesta joutuessaan luopumaan yrityksestään ja omaisuudestaan. Hän tunsi pettäneensä heidät kaikki. Koko perhe oli traumatisoitunut ja olisi tarvinut apua ongelmiinsa. Isä ei ollut ainoa itsemurhan tekijä perheessä.

Pirjo-Riitta Tähti on kertonut kirjassaan Rakkaudella sisaresi traagisen tarinan Thiessin emigranttiperheestä. Kirjailija on kirjoittanut myös samannimisen näytelmän. Tulossa on Thiessin perheestä myös uusi kirja nimeltään Lintuneidit.

 

Pirjo-Riitta Tähti, Rakkaudella sisaresi

Kirja-Aurora 2000

s. 166

Emigranttiperhe

Mielenterveys

Traumat 

 

Mari Johanna Hauta-aho: Sit mutsi vietiin maijal ja faija lanssil

 

Tää kirja on tositarina mun lapsuudesta ja nuoruudesta.

Mari Johanna Hauta-ahon Sit mutsi vietiin maijal ja faija lanssil on tositarina suomalaisesta lapsuudesta ja nuoruudesta. Kirjan kansikuvassa kaikki näytti olevan hyvin, mutta nopeasti kaikki meni todella huonosti. Vanhempien päihteiden käyttö irtosi niin sanotusti lapasesta. Kodin ja vanhempien pitäisi olla lapselle turvasatama, mutta sitä se ei ollut. Tämä kirja järkyttää jokaista lukijaansa.

Vähä ajan pääst mutsi tuli himaa. Se oli sekavan olone. Se oli jossai kamois ja vihanen.

Miksi ihmeessä tämän perheen oloihin ei puututtu aiemmin. Kaikki ympärillä tiesivät perheen olot. Perhe sai useita häätöjä ilmeisesti päihdeporukan metelin ja juhlinnan vuoksi, ja vanhempien riitelyn ja tappelujen vuoksi. Äiti syytti tytärtään kaikesta, jopa siitä että tämä oli syntynyt. Isä rakasti alkoholistin tyylillä lastaan pysyttelemällä poissa kuvioista, mutta paikalle tultua hajotti paikkoja. 

Faija ei tienny, miten sen pitäis toimii, ja se sano, et ei sil oo mulle mitää paikkaa, mis olla yötä. Se asu silloin ite sporissa ja dösissä yöt. 

Kummastakaan vanhemmasta ei ollut lapsen huoltajaksi. Tilanne paheni koko ajan ja lopulta edessä oli huostaanotto, mikä minusta oli aivan liian myöhään. Huostaanottoa kesti siihen asti, kun tyttö täytti 18-vuotta. Hän oli kuitenkin siihen mennessä suorittanut ammattitutkinnon, ajokortin ja käynyt töissä opintojen ohessa. Hän oli raivannut itsensä pois vanhempien päihde- ja mielenterveysongelmien täyttämästä elämästä. Kirjan kirjoittajalla oli ystäviä ja tukijoukkoja, joista  hän on kiitollinen. Olisin toivonut hänelle tukijoita jo lapsuudesta lähtien. Miksi perhettä ei autettu enempää?

Omaa syntymäperhettä ei voi valita, mutta elämässä voi selvitä hengissä ilman vanhempiakin. Mari Johanna Hauta-ahon Sit mutsi vietiin maijal ja faija lanssil on tositarina siitä, miten lapsuudesta ja nuoruudesta voi selvitä vanhempien sekoilun keskellä.

 

Mari Johanna Hauta-aho, Sit mutsi vietiin maijal ja faija lanssil

Wsoy 2025

s. 191

Tositarina

Päihteet 

Mielenterveys

Huostaanotto

Slangi 

Fredrika Runeberg: Nuori nunna

 

Samalla hetkellä metsän keskeltä ilmestyi ritari. Miehen katse osui Birgittaan, ja hän tuijotti hetken ihmeissään tätä kaunista tyttöä... 

Suomenruotsalaisen Fredrika Runebergin (1807-1879) novelli Nuori nunna on julkaistu ruotsinkielisenä ensimmäisen kerran Helsingfors Morgonblad sanomalehdessä jatkokertomuksena vuonna 1833.

Fredrika Runeberg os. Tengström toimi miehensä apuna Helsingfors Morgonblad-lehden toimittamisessa. Runebergien kirjastossa Porvoon kodissa on lehtien vuosikerrat vuosilta 1833-37, joihin Fredrika on musteella merkinnyt nimimerkkinsä -a -g kirjoitustensa alle ja öfv.-merkinnän käännöksiensä loppuun.  

Nuori nunna kertoi nuoren ritarin ja nuoren Birgitan tarinan. Naantalissa sijaitsi nunnaluostari, ja nuoresta Birgitasta oli tuleva luostarin nunna äitinsä tapaan. Ritari oli Saksassa ollessaan tutustunut Lutheriin ja hänen teeseihinsä. Suomeen palatessa ritari haluttiin vangita kerettiläisenä valtion ja kirkon nimessä. Birgitta ja ritari ihastuivat toisiinsa, mutta onnen edessä olisi kaikenlaisia vaikeuksia, joihin voit perehtyä tarkemmin kirjan sivuilta.

Fredrika syntyi Pietarsaaressa ja vietti lapsuutensa ja nuoruutensa Turussa. Tiedonjanoinen Fredrika oppi jo hyvin pienenä itsekseen lukemaan ja kirjoittamaan. Pikkulasten koulu, rouva Johnssonin saksankielinen koulu ja englantilaissyntyisen Anna Salmbergin tyttöpensionaatti opettivat saksan, ranskan ja englannin kielen ja tutustuttivat ulkomaalaiseen kirjallisuuteen. Fredrikan hyvä kielitaito oli eduksi varsinkin sanomalehden toimittamisessa, kun hän käänsi ulkomaisia sanomalehtiartikkeleita.

Fredrika Runeberg oli naimisissa kansallisrunoilijamme Johan Ludvig Runebergin kanssa. Uskoisin miehen tukeneen ja olleen tyytyväinen vaimonsa kirjallisesta lahjakkuudesta. Fredrikan aikaa vei myös kahdeksan lasta, eli hän oli todellinen suurperheen äiti ja siten täystyöllistetty. Porvooseen lopulta rakennettu koti ja puutarha on museoitu ja suojeltu. Fredrikan taitava kädenjälki näkyy siellä edelleen.    

Fredrika Runebergin Nuori nunna oli todella ihastuttava historiallinen novelli. 

 

Fredrika Runeberg, Nuori nunna

Käännös Laura Ekberg

Kirjan kansikuvassa on Fredrika Runebergin kuva 

Painotalo Painola 2023

s.53 + kuva sanomalehtiartikkelista + Karin Allard Ekelundin esipuhe 1945 + suomen kielinen käännös novellista + ruotsinkielinen novelli Den unga Nunnan

Novelli vuodelta 1833

Turku ja Naantali

Luther eli vuosina 1483-1546, joten novelli sijoittuu 1500-luvulle. 

 

 

5.2. vietetään Suomessa Runebergin päivää. Silloin on tapana nauttia Runebergin torttuja, joiden resepti löytyy Fredrikan kirjoittamana leivontakirjasta. Kuvassa nuori kirjailijapari. 

 

Liz Moore: Metsien jumala

 

Lopulta kun viivyttely ei enää auta, hän antaa viimeisen nimen nousta mieleensä: Barbara. Tyhjä sänky on Barbaran.

Yhdysvaltalaisen Liz Mooren Metsien jumala nousi heittämällä lukemieni parhaimpien käännöskirjojen joukkoon. Kirjan tapahtumat sijoittuivat mm. vuoden 1975 kesäleirille, josta katosi rikkaan pankkisuvun teini-ikäinen tytär Barbara. Traagisinta oli, että viisitoista vuotta aiemmin perheen 8-vuotias poika Bear oli kadonnut vastaavasti perheen omistamaan metsään, eikä häntä oltu koskaan löydetty. Tulette lukemaan mitä ikävimmän rikkaiden peittelemän pahansuovan perhetragedian, josta syytettiin asiaan kuulumattomia henkilöitä. 

Jos joku muu mökissä tiesi Barbaran puuhista, hän piti suunsa kiinni. Kukaan ei kysellyt, eikä Barbara kertonut mitään oma-aloitteisesti - aluksi.

Kirjan kertojina toimivat nuori Barbara, kesäleirin ohjaaja Louise, Barbaran äiti Alice, kesäleirille osallistunut Tracy ja Jacob, joka karkasi vankilasta. Barbaran veljen Bearin katoamisesta kertoi Carl, joka oli Van Laarin perheen puutarhuri vuonna 1961. Judyta Luptack toimi New Yorkin keskusrikospoliisissa ensimmäisenä naispuolisena rikostutkijana. Judyta huomasi nopeasti, että kaikki valehtelivat tai salasivat jotakin Barbaran katoamiseen liittyvistä asioista. Tosi pian hän yhdisti Barbaran katoamisen liittyvän Bearin katoamiseen, ja ymmärsi, että Bearin tapaus oli lopetettu jostakin syystä kesken.

Täällä sinä olet turvassa, hän sanoo veljelle mielessään.

Liz Mooren perhetragedia Metsien jumala koukutti minut heti kirjan alusta asti, joten luin kirjan yhdellä lukukerralla, huolimatta siitä, että kirjassa on yli 500 sivua. Kirjan henkilöhahmot, jotka kertoivat tapahtumista, oli koottu  kiinnostavasti esille. Kirjan tarina eteni monessa eri tasossa, sekä aiemmissa tapahtumissa, että vuoden 1975 tapahtumissa. Perheen äidin suru ja mielenterveys- ja päihdeongelmat nousivat erityisesti esille. Myös Louisen äidillä oli vastaavia ongelmia. Päihteet nousivat esille sekä köyhemmissä että rikkaammissa piireissä. 

Liz Mooren Metsien jumala on hänen ensimmäinen suomennettu teoksensa. Kirjailija on yliopiston englanninkielen professori, kääntäjä ja tuottaja, ja on kirjoittanut viisi romaaania.

Liz Mooren Metsien jumala yhdisti luonnonsuojelumetsän salaisuudet ja oudot perhekuviot uhkaavalla tavalla yhteen.

 

Liz Moore, Metsien jumala *****

Suom. Aleksi Milonoff *****

Tammi 2025

s. 523

The God of the Woods 2024 

Perhetragedia

Kesäleiri

Päihde- ja mielenterveysongelmat 

1950-1975 

 

L. M. Montgomery: Sininen linna #klassikkohaaste 22

 

Jollei eräänä toukokuun aamuna olisi satanut, olisi Valancy Stirlingin koko elämä ollut aivan toisenlainen.

Kanadalaisen L. M. Montgomeryn (1874-1942) sata vuotta sitten ensi kerran julkaistu Sininen linna valikoitui 22. Klassikkohaasteen kirjakseni. Ja ihastuin kerta kaikkisen paljon tähän romanttiseen kirjaan, jossa koko suvun tyhmäksi vanhaksipiiaksi pilkkaamasta lähes kolmikymppisestä päähenkilöstä kehittyi erinäisen tapahtuman jälkeen oman elämänsä päätösten tekijä ja niistä vastaava aikuinen nainen.

Valancy kiiruhti heikossa sinisessä hämärässä kotiin, kiiruhti ehkä liian nopeasti. Kohtaus, jonka hän sai päästyään kiitollisena oman huoneensa suojaan, oli tähänastisista pahin. Se oli tosiaan perin paha. Hän voisi kuolla johonkin tuollaiseen puuskaan.

Valancy oli kyllästynyt äitinsä ja tämän serkun sekä muidenkin sukulaistensa tyhmyyteen, ahneuteen, kitsauteen, juoruiluun ja kiusantekoon. Hän päätti lähteä hoitamaan erästä tuntemaansa henkilöä, joka oli sairastunut tuberkuloosiin. Koko suku oli aivan kauhuissaan. Eihän heidän suvun naiset käyneet palkkatöissä ulkopuolisten luona. Siitähän meni koko suvun maine. Mutta Valancy pysyi työpaikassaan. Lisäksi hän oli ihastunut erääseen mieheen, joka kävi vieraisilla talossa.

"Sininen linnani!" 

Valancy päätyi naimisiin miehen kanssa, johon oli rakastunut, ja muutti asumaan miehen luokse erääseen saareen. Tuosta avioliitosta ja mitä sitten seurasikaan, voit lukea lisää kirjan sivuilta. Avioliitto oli kuitenkin solmittu vain vuodeksi, mutta sitten tulikin mutkia matkaan. Molemmille selvisi salaisuuksia toinen toisesta, ja miten niistä selvittiinkään. Ai että minä rakastin tätä tarinaa 💖. 

He astuivat kanoottiin ja meloivat saarta kohti. He jättivät jälkeensä arkipäiväisyyden ja tutut asiat ja nousivat salaperäiselle ja lumoavalle alueelle, jossa saattoi tapahtua mitä tahansa - jossa mikä tahansa voi olla totta.

L. M. Montgomery eli Lucy Maud Montgomery sai jo 15-vuotiaana julkaistua ensimmäisen runonsa. Sen jälkeen hän suoritti opettajatutkinnon ja jatkoi kirjallisuuden opintoihin yliopistossa. Opettajan töiden lisäksi hän teki töitä sanomalehdessä. Ensimmäinen Anna-kirja julkaistiin hänen ollessa 34-vuotias. Kirjailija meni naimisiin vasta 36-vuotiaana rakastamansa miehen kanssa. Miehen mielenterveys varjosti avioliittoa ja kirjailija itsekin tuntui masentuvan. Pitkään luultiin hänen kuolleen sydänsairauteen, mutta lopulta selvisi, että kirjailija oli tehnyt itsemurhan. 

Montgomery julkaisi elinaikanaan 20 romaania ja kaksi novellikokoelmaa. Vuonna 1917 hän julkaisi urastaan teoksen The Alphine Path. Myöhemmin on julkaistu hänen lehdissä julkaistuja novellejaan ja päiväkirjoja. Anna - ja Runotyttö-sarjat ovat olleet todella suosittuja ja niistä on tehty mm. tv-sarjoja.

L. M. Montgomeryn Sininen linna loihti esille sadan vuoden takaisen hurmaavan rakkaustarinan.

 

L. M. Montgomery, Sininen linna 💙💙💙💙💙 

Suom. A. J. Salonen *****

Karisto 2010, 8. painos

s. 280

The Blue Castle 1926

Rakkaustarina

 

 

 

Kirjabloggaajien 22. klassikkohaasteen vetäjänä toimi Arja Kulttuuri kukoistaa-blogista. Kiitokseni vetäjälle 💙.

Klassikkohaasteesta on muodostunut jo  yli 10-vuotinen perinne. Joka vuosi tammikuussa ja heinäkuussa kirjojen lukijat ja kuuntelijat voivat osallistua kyseiseen lukuhaasteeseen lukemalla valitsemansa klassikkokirjan. 

 

Klassikkohaasteisiin lukemani kirjat:

1. Émile Zola: Nana

2. Veijo Meri: Manillaköysi

3. Maria Jotuni: Huojuva talo

4. Maiju Lassila: Tulitikkuja lainaamassa

5. Aila Meriluoto: Peter-Peter

6. Annikki Kariniemi: Erään avioliiton anatomia

7. Ken Keysey: Yksi lensi yli käenpesän

8. Timo K. Mukka: Tabu

9. Hannu Salama: Juhannustanssit

10. D.H. Lawrence: Lady Chatterleyn rakastaja

11. Lasse Sinkkonen: Solveigin laulu

12. Anja Kauranen: Sonja O kävi täällä

13. Juhani Aho: Rautatie

14. Mihail Bulgakov: Saatana saapuu Moskovaan 

15. Milan Kundera: Olemisen sietämätön keveys 

16. Anni Blomqvist: Maija

17. Aleksis Kivi: Seitsemän veljestä

18. Anne Brontë: Agnes kotiopettajatar 

19. Timo K. Mukka: Maa on syntinen laulu 

20. Mary Shelley: Frankenstein

21. Eeva Kilpi: Tamara 

22. L. M. Montgomery: Sininen linna 

 

 

Pirjo Silveri & Aino Öhman: Puutarhaihmiset

 

Puutarha sijaitsee Sastamalassa, mutta se voisi sijaita missä tahansa muuallakin.

Yllä oleva lainaus on Pirjo Silverin ja Aino Öhmanin teoksesta Puutarhaihmisiä. Kirja on sekoitus tietokirjaa puutarhan kasveista ja lisäksi siinä on kirjan kirjoittajien suvun elämäkertaa. Eläkkeellä oleva toimittaja Pirjo Silveri hoitaa lapsuudenkotinsa puutarhaa Sastamalan Vinkkilässä. Kirjasta tuli tutuksi henkilöitä, joilta kasveja oli saatu. Ennen vanhaan oli yleistä, että kasvin taimia tai siemeniä ja mukuloita saatiin naapureilta, sukulaisilta jne. Nykyisin ne haetaan etupäässä kauppapuutarhoilta tai marketeista.

Nyt 2020-luvulla Haapakalla häärää Mirjan ja Heikin tytär Pirjo, jonka kolmesta lapsesta Aino on myös innokas puutarhaharrastaja.

Kirjan toinen kirjoittaja on biologi Aino Öhman, joka on Pirjo Silverin tytär. Yhdessä he istuttavat joka syksy satoja tulppaaneja perennapenkkiin, joita jo isoäiti Mirja oli istuttanut. Myös joriinit eli dahliat olivat isoäidin lempikukkia. Nykyisin Pirjo ja Aino huolehtivat joriinien kasvatuksesta ja siitä, että ne kaivetaan syksyisin ylös kuivumaan ja talvehtimaan sekä keväisin esikasvatetaan ennen maahan istuttamista.

Suomalainen maaseutuväestö ei 1900-luvun alkupuolella voinut valita, viljelisikö vai eikö. Jos maata oli viljeltäväksi, näin piti myös toimia, jos mieli pitää perheensä kylläisenä...

Puutarhaihmisiä on kattava teos yksityisestä puutarhasta, jota äiti ja tytär, Pirjo Silveri ja Aino Öhman hoitavat Sastamalassa, Kokemäenjoen yläjuoksulla. Tänä päivänä monet haluavat pihoistaan mahdollisimman helppohoitoisen, ja se on heidän valintansa. Pirjo Silveri ja Aino Öhman vaalivat menneisyyden pihaa, jossa näkyy kymmenten vuosien ahkeruus ja pihan muokkautuminen nykypäivään. Kirjoittajat kunnioittavat ja vaalivat kasveja, joita menneet sukupolvet ovat istuttaneet, samalla, kun itse kasvattavat ja kokeilevat lisää eri lajikkeita.

Tutkimuksen mukaan puutarhanhoito ylläpitää terveyttä. Siihen on helppo ottaa kantaa ja olla samaa mieltä. Meillä kasvaa kesäkodin kasvimaalla saaristossa mansikoita, karviaisia, viinimarjoja, vadelmia, pensasmustikoita ja luumupuita, jotka olen kaikki istuttanut mieheni kanssa. Työ on keväisin vaativaa, mutta sadonkorjuuaikana on ihana saada syötävää. Lisäksi tontilla kasvaa jo 1940-luvulta lähtien istutettuja omenapuita, joista on riittänyt syötävää myös eläimille ja linnuille. Mieheni isä oli tomaattiviljelijä, joten aiemmin saaressa on ollut jopa ulkopuolista työvoimaa töissä kasvukaudella.

Kuivuus ja kuumat kesät alkavat verottaa kasvua ja lisätä myös kasvitauteja, joten tänä kesänä luumupuut ja iso osa omenapuista jätti ensimmäisen kerran tuottamasta satoa. Ehkä kylmä kevät ja hedelmöittäjien eli pörriäisten puute vaikuttivat myös asiaan.

Pirjo Silverin ja  Aino Öhmanin teos Puutarhaihmisiä kuvasi Haapakan pihamaan kasveja, ja niiden vaalijoita.

 

Pirjo Silveri ja Aino Öhman, Puutarhaihmisiä

Warelia 2025

s. 284 + kuvia + Kasvilajihakemisto + Henkilöhakemisto + Viitteet + Lähteet 

Tietoteos