Virpi Vainio: Turjanmeren tytär

 

Kohtalo totisesti paiskoi ihmistä kuin tuuli kerjäläisen hattua, Valeria ajatteli, kun käveli navetan sivu kylätielle päin ja kaiken varalta lopotti kahteen kertaan munkkien vanhan rukouksen Herra Jeesus Kristus, Jumalan poika, armahda minua syntistä. Jos se Valerian sinnikkäästä rukoilemisesta oli kiinni, Antti Teerikallio pysyisi hengissä, virui hän sitten missä tahansa sotavankeudessa tai sairassängyssä.

Virpi Vainion Turjanmeren tytär jatkoi upeasti toisella kirjalla Petsamo-sarjaa. Ensimmäinen osa oli nimeltään Petsamon enkeli, ja siinä elettiin 1930-luvun loppuvuosia siihen asti, kun sota syttyi  marraskuussa 1939. Päähenkilö, nuori Valeria Vedoroff asui Petsamon Kaakkurissa läheistensä kanssa, kun käsky evakkomatkasta tuli aivan viime hetkillä. Evakkoajan he viettivät Tervolassa. 

Tieto rauhasta tuli, kun Valerialla oli jo iso raskausmaha, eivätkä muut perheenjäsenet luvanneet Valerian matkustavan vielä kotiin pienen poikansa kanssa. Valeria ei tiennyt lastensa isän olinpaikasta yhtään mitään.

Antti Teerikallio katseli sodan runtelemaa satamakylää. Miehen harmaat sarkahousut ja samanvärinen villapaita näyttivät kahta kokoa liian isoilta. Vyöhönkin hänen oli ollut pakko tehdä ylimääräinen reikä, jotta housut pysyivät ylhäällä.

Valerian mies Antti oli selvinnyt sodasta fyysisesti, mutta henkinen puoli oli hajalla, kuten suurimmalla osalla  sotaan osallistuneilla. Hän oli ollut sairaslomalla, ja paluu rintamalle oli jo määrätty, mutta sitten tuli onneksi rauha. Antilla ja muilla sotaneuroosista kärsivillä traumatisoiduilla ihmisillä oli omat keinonsa lääkitä itseään. Hän halusi kuitenkin palata Petsamoon ja sinne hänet vei hänen ystävänsä Wallenius. Asunto löytyi teltasta, niin kuin monella muullakin, sillä asunnot oli tuhottu ja poltettu.

Jäämeri siinsi ympärillä kuin tarjottimella. Tutut tunturijonot kalarantoineen lohduttivat enemmän kuin mikään muu sitten hartaasti odotetun rauhanjulistuksen. Täällä katseella oli tilaa mennä ja palata, ja Valeria käänteli päätään sinne tänne ahmiakseen rantaviivasta tuttuja maisemia.

Valeria ei kauan odottanut Tervolassa, että koti olisi laitettu kuntoon sodan jälkeen, vaan palasi poikansa kanssa Petsamoon. Pian olikin synnytyksen aika ja sairaalassa ollessa, siellä oli myös eräs läheinen henkilö. 

Valeria lapsineen oli selvinnyt monesta ongelmasta ilman Antin apua. Miten yhteiselämä sodan raunioittaman miehen kanssa sujui, sen voit lukea kirjan sivuilta.

Valerian ystävällä Maijalla oli myös mielenkiintoiset ajat käynnissä, sillä hän osallistui erään henkilön piilottamiseen siksi aikaa, kun amerikkalainen laiva tulisi noutamaan kyseistä henkilöä, jonka moni muukin maa halusi. Laivalla oli jo kiire lähtöön, sillä Norja oli jo miehitetty ja saksalaiset sotilaat tulossa vauhdilla pohjoista kohden.

Virpi Vainion Turjanmeren tytär oli tulvillaan historiaa, rakkautta ja rikoksia Jäämeren rannoilla Petsamossa. 

 

Virpi Vainio, Turjanmeren tytär 💙💙💙💙💙

Wsoy 2026

s.358

Petsamo-sarjan 2. osa

Jäämeri-Suomi 1940

Paras kotimainen kaunokirja Storytel Awards-palkinto 2026

Ensimmäinen julkaisu äänikirjana

 

Virpi Vainio: Petsamon enkeli 

Tuire Malmtedt: Jehki

 

Tenon sarvi Tanahornissa saa meissä aina aikaan saman tunteen. Kuin olisimme maailman laidalla. Kuin kaikki päättyisi tähän.

Tuire Malmstedtin psykologinen jännityskirja Jehki kertoi Ninasta, joka etsi tietoa kymmenen vuotta aiemmin Jäämeren rannalle kadonneesta miehestään, Jehkistä. Hänen miehensä oli kotoisin Utsjoelta, joten ennen Jäämerelle matkaamista, Nina tapasi Utsjoella Jehkin vanhemmat ja ystävät. Hillasta hän sai hyvän auttajan tutkimuksiinsa.

Sinua ei koskaan löydetty eikä sydämeni rauhoittunut. Se ei räjähtänyt, vaikka pahimpina hetkinä olin varma, että niin käy. Se jäi viritetyksi.

Ninaa vastassa oli ystävälliset ihmiset sekä Utsjoella että Manderleyssä, Norjassa. Nina puhui hyvin myös norjan kieltä, sillä hänen vaarinsa oli norjalainen ja oli aikanaan majakanvartijana Berlevågissa. Nina vietti lomansa yleensä vaarin seurana. Jehki oli kosinut Ninaa majakan tornissa. Viikko häiden jälkeen mies katosi jälkiä jättämättä. 

Ainoastaan pahana henkenä hän voi varoittaa Vuotnaa ja ainoastaan pahana henkenä hän voi pelotella väärintekijää. 

Nina otti matkalukemiseksi Jehkin viimeisen käsikirjoituksen, jossa oli viittauksia muinaissaamelaisten tarustoihin. Käsikirjoitus kertoi fantasian keinoin vastakkaisesta maailmasta, alisesta. Nina ei ymmärtänyt olevansa vaarassa, vaikka hän sai siitä ikäviä merkkejä. Mikä oli Jehkin salaisuus ja mitä hänelle oli tapahtunut? Miksi paikalliset ihmiset salailivat asioita häneltä, ja halusivat hänen palaavan takaisin Helsinkiin?

Tuire Malmstedtin psykologinen jännityskirja Jehki henki pohjoisen Jäämeren kylmyyttä ja pahoja tekoja.

 

Tuire Malmstedt, Jehki

Aula & Co 2026

s. 282

Psykologinen jännityskirja

Jäämeri

Utsjoki 

Karoliina Niskanen: Sillinpyytäjä

 

Torsti sanos, et se ol kaunein paikka maan pääl, paljon muuta se ei sit pyynneistään kertonu.

Mää kerron Torstis ny. 

Karoliina Niskasen teos Sillinpyytäjä sijoittui Turun saaristossa sijaitsevaan Rymättylään, ja siellä olevaan satamaan nimeltään Röödilä. Noista ajoista Röödilän nimi on lyhentynyt puhekieleen paremmin sopivaksi: Röölä. Röödilässä asui Kalamamma, joka oli yksi kertojista, toinen oli nuori Freja, joka oli Torstin tytär. Kolmas kertoja oli Frejan äidinisä Nestori, joka kirjoitti kirjeitään Frejan äidille maailman eri satamista. Nestori oli houkutellut tyttärensä Kainuusta Röödilään. Sinne jäi opettajan paikka ja turvattu elämä.

Ajan kans se oppis rakastamaa Rymättylän laaksoi ja luatoi ja havumettii, lahtii ja saarii, järviiki. Kyl mää joka kerta pelkäsin, ku musta auto ajo tiäl, mut Torstii ei koskaa haettu poikakottii.

Kalamamman puhetta oli kiva lukea, kun olen oppinut ymmärtämään Varsinais-Suomen murretta mieheltäni, joka on kotoisin Rymättylästä. Rööläkin on minulle tuttu paikka, sillä olemme pitäneet toisinaan venettä satamassa. Röölässä järjestetään usein eri tapahtumia Sillimarkkinoista lähtien. Kirjan tapahtumien aikaan Röödilässä oli sillitehdas. Saukko-nimiset pyyntialukset kiersivät pyytämässä silliä ja toivat ne Röödilän tehtaalle jatkojalostukseen. Torsti oli töissä pyyntialuksilla. Nykyisin sillitehtaan tiloissa on viinitehdas, jossa valmistetaan paikallisista omenoista viiniä.

Äiti istui lypsyjakkaralla koivunoksa kädessään. Piilotin kyyneleeni häneltäkin. "Sää et kerro mul mitään", sanoin. "Mut mää tiedän kaiken. Torsti on mun isä. Ja mää tiedän miks se jätti meidät." 

Tuijotimme toisiamme, kaikki aaltoili.

"Mää lähden isän kans merille."

Frejan isällä oli jo vaimo ja poika, kun Freja syntyi Esterille. Torstilla oli muita naisia koko ajan, mutta hän ei eronnut Siv-vaimostaan. Torsti oli levoton ja kaipasi jatkuvasti merille. Onneksi Frejalle, Esteri ei huolinut Torstia heidän elämäänsä, sillä kaiken lisäksi Torstilla oli päihdeongelmia ja impulsiivista käytöstä. Torsti olisi halunnut viedä Frejan merille, mutta Esteri halusi Frejalle hyvän koulutuksen ja tasaisen elämän. Isänkaipuu jäyti kuitenkin Frejan mieltä koko ajan, ja hän oppi seuraamaan salassa isänsä perheen elämää, ja tutustui myös velipuoleensa.

Sitä mää täs vaa fundeeraan, miks sää niimpal tahrot Torstist kaikenlaist tiättää, eik toi jo riittäny mitä mää äsken sul kertosin?

Karoliina Niskasen upean vetävällä ja koskettavalla tavalla kirjoitettu Sillinpyytäjä vei saaristomeren syleilyyn ja monille merimatkoille. Freijan isoisän mukana pääsin sillinpyyntimatkoille maailman merille. Freija peri siis isoisältään ja isältään meren levottoman kutsun, jota äiti Esteri tasapainoitti kainuulaisella luonteenlaadullaan. Kalamamma puolestaan toi vanhemman ihmisen tasapainoisuutta ja turvaa Frejan lapsuuteen ja nuoruuteen, kun hän ikävöi isäänsä. Suosittelen.

 

Karoliina Niskanen, Sillinpyytäjä 💙💙💙💙💙 

Bazar 2026

s. 329

Rymättylä  vuonna 1940 ja nykyaikana

Röödilä satama

Kalastus 

Max Seeck: Varjeltu

 

Vaasankadulla sijaitsevan yksiön ikkunat antoivat sisäpihalle, jonka hailakat valot eivät kantaneet sisään kuudenteen kerrokseen. Tuuli ujelsi seinien välissä kuin etsien pääsyä asuntoon. Ääni oli melankolinen mutta jollain tapaa rauhoittava. 

Max Seeckin Varjeltu dekkarin tapahtumat sijoittuivat syksyiseen Helsinkiin. Päähenkilö Milo Perho oli sairaalassa hoidettavana, ja Marko Rehnin työryhmä sai erikoisen itsemurhatapauksen hoidettavakseen, sillä tapaus laajeni yllättäen vuosia kestäneeksi rikosryppääksi. Varjeltu on Milo-sarja kolmas osa. Kirjassa sukelletaan masentuneiden ja psykoterapiaa saavien henkilöiden maailmaan, jotka kaikki tekivät itsemurhan.

Mustat hiukset olivat sateen kastelemat, ja ne peittivät osan poskista. Kasvot olivat silmiinpistävän kalpeat, aivan kuin nainen olisi levittänyt niille valkoista puuteria. Pimeässä rajussa  sateessa seisovan naisen kasvoissa ja silmissä oli jotakin pelottavaa.

Max Seeck on luonut kirjan pääpahiksesta pelottavan hahmon, Blackswanin. En todellakaan haluaisi kyseistä henkilöä oven taakse kolkuttelemaan mihinkään aikaan vuorokaudesta. Blackswan oli saanut tehdä ikäviä rikoksiaan jo pitkään. Oli ne tietysti pistäneet poliisien silmiin jo aiemminkin, joten rikoksista löytyi materiaalia mm. tietyn mallisia kaulakoruja.

Hän tiesi ettei isä ollut siellä. Ja silti hän saattoi nähdä tämän synkän hahmon nojatuolissa. Muisto oli liian elävä. Hänen olisi päästävä ulos tästä talosta. Hänen olisi saatava jotakin muuta ajateltavaa.

Joistakin vanhemmista kehittyy todella pahoja tyyppejä, ja heidän lapsistaankin voi kehittyä pahoja tyyppejä, niin kuin Varjeltu kirja näyttää. Kirja on kuitenkin fiktiota, mutta hyvin ja sujuvalla ja todella koukuttavalla tavalla kirjoitettu. Miten päähenkilölle Milolle kävi sairaalassa. Ainakin hän ehti profiloida hyvin tarkasti rikollisen. Tapaus kosketti kovasti Miloa, sillä myös hänen isänsä oli tehnyt itsemurhan, Milon ollessa teini- ikäinen. Milon mielessä pyöri edelleen kysymys, miksi isä teki itsemurhan. 

Max Seeckin Varjeltu dekkarissa selvitettiin ihmismielen synkkiä pohjavirtoja.

 

 

Max Seeck, Varjeltu *****

Tammi 2026

s. 351

Dekkari

Milo-sarjan 3. osa

Mielenterveys

Psykoterapia 

 

Max Seeck: Merkitty

Max Seeck: Petetty  

Siri Hustvedt: Haamutarinoita

 

Olen elossa. Mieheni Paul Auster on kuollut. Hän kuoli 30. huhtikuuta 2024 kello 6.58 täällä Brooklynin talossa, jossa nyt kirjoitan.

Yhdysvaltalaisen Siri Hustvedtin Haamutarinoita on muistelmateos hänen miehestään Paul Austerista (1947-2024). Mies sairasti syöpää, ja hän halusi kuolla kotonaan vaimonsa Sirin, tyttärensä Sophien, vävynsä Spencerin ja lapsenlapsensa Milesin seurassa. 

Tiesin Paulin tekevän kuolemaa tai ainakin aavistin sen jo kuukausia ennen kuin lääkärit julistivat hänet parantumattomasti sairaaksi.

Paul Austerin syöpäsairaus oli rankkaa aikaa hänelle itselleen hoitoineen, mutta se oli rankkaa myös läheisille ja tietysti myös hän ihailijoilleen. Paul Auster oli julkisuuden henkilö, sillä hän oli kirjailija, kriitikko, kääntäjä, elokuvakäsikirjoittaja ja elokuvaohjaaja. 

Mitä minä oikein voin tehdä? Paulilla oli tapana kysyä minulta hetkellinen hymy kasvoillaan. Heristää nyrkkejäni Jumalalle?

Syöpä on todella epäinhimillinen sairaus ja syöpiin kehitetyt hoidot ne vasta epäinhimillisiä ovatkin.  Paulin sairauden ja sen hoidon aikana, 16 kuukauden aikana diagnoosista kuolemaan, Sirin kalenteri oli täynnä lääkärikäyntejä, osastohoitoja, päivystyskäyntejä. Pariskunta istui odotushuoneissa aina käsi kädessä. Heillä oli yli 40 vuoden avioliitto yhdessä, läheisyys ja rakkaus nousi kirjan sivuilta esille herkän surumielisellä tavalla. 

Me kirjoitimme unelmamme ylös työpöytiemme ääressä ja luimme nuo unelmat toisillemme ääneen vihreissä tuoleissa istuen.

Siri Hustvedtin Haamutarinoita on muistelukirja hänen puolisostaan ja heidän yhteisestä elämästään, mutta myös elämästä kuoleman jälkeen surun muuttaessa muotoaan. 

 

Siri Hustvedt, Haamutarinoita

Suom. Cristina Sandu

Otava 2026

s. 345

Chost Stories 2026

Muistelukirja 

Syöpä

Yhdysvallat 

 

Siri Hustvedt: Vapiseva nainen 

Paul Auster: Talvipäiväkirja 

Paul Auster: Mr Vertigo 

Clare Mackintosh: Valheiden virrat

 

Kajakkia oli ollut vaikea kääntää, koska se oli ollut jumissa kivien välissä, mutta myös siksi, että se painoi todella paljon.

Brittikirjailija Clare Macintoshin uusin dekkari Valheiden virrat on kolmas osa Ffion Morgan-sarjassa. Kirjan miljöönä toimi edellisten kirjojen tapaan Walesin ja Englannin raja. Walesin rikosetsivänä toimi Ffion Morgan ja Englannin puolella rikosylikonstaapeli Leo Brady. Parin suhde oli kiihkeä ja yhteen muuttoakin harkittiin puolin ja toisin. Ffion iso koira toi lisäväriä tapahtumiin.

Hemmetin Allie. Leo ei ole koskaan ollut entiselle vaimolleen yhtä vihainen: ei silloinkaan, kun sai tietää tämän syrjähypystä, eikä edes silloin, kun Allie yritti estää häntä tapaamasta Harrisia. 

Tällä kertaa Leon ex-vaimolla Alliella oli iso rooli, sillä hän asui perheineen Leon tutkiman murtosarjan läheisyydessä. Itse asiassa Allie halusi itsekin muuttaa Hillin upeisiin taloihin. Hän tutki somesta kuvia talojen sisustuksista ja teki kotonaan samantyyppisiä sisustusratkaisuja, tosin halvemmalla. 

Koska Allie ei käynyt töissä, oli rahaa hankittava jostakin muualta. Allie oli myös yrittänyt ystävystyä Hillin asukkaiden kanssa. Valitettavasti hänen nykyinen miehensä ei sopinut hienostopiireihin, mutta hänen ja Leon yhteinen poika Harris oli sopiva erään Hillillä asuvan pikkutytön seuraan. Hillillä tapahtui ikäviä juttuja, mutta niistä käänteistä voit lukea lisää Valheiden virrat dekkarin sivuilta.

Taisit voittaa vetosi, Ffion. Ainakaan tämä nainen ei hukkunut joessa.

Ffion tutki erään naisen oletettua hukkumiskuolemaa, kun selvisi, että nainen oli surmattu.  Yllättäen juttu laajeni ja sai yhtymäkohtia Leon tutkiman murtosarjan kanssa. Kuka ja miten rikostutkimuksia tutkittiin jatkossa, sen voit lukea kirjasta.

 

Clare Mackintosh, Valheiden virrat

Suom. Päivi Pouttu-Deliére

Gummerus 2025

s. 408

Other People´s Houses 2025

Dekkari

Ffion Morgan-sarjan 3. osa 

 

Clare Mackintosh: Vuorten varjo 

Clare Mackintosh: Tummat vedet 

 

Jacqueline Winspear: Maisie Dobbs ja välttämättömät valheet

 

Nuori naiskonstaapeli seisoi huoneen nurkassa. Koruttomat kalkitut seinät, raskas ovi, puinen pöytä ja kaksi tuolia sekä yksi pieni huurrelasi-ikkuna tekivät huoneesta sieluttoman. Iltapäivä oli kylmä, ja nainen oli pysytellyt nurkassa siitä lähtien, kun saapui töihin kaksi tuntia aiemmin, seuranaan vain seinään käännetyllä tuolilla kumarassa kyyhöttävä suttuinen tyttö.

Englantilaisen Jacqueline Winspearin Maisie Dobbs ja välttämättömät valheet  on jo kolmas osa historiallisessa sotien väliseen aikaan sijoittuvassa dekkarisarjassa, jossa pääosassa on psykologi-etsivä Maisie Dobbs. Maisiella oli oma toimisto Lontoossa, jossa hän otti asiakkaita vastaan, ja Billy oli hänen alaisensa. Rikoskomisario Stratton oli pyytänyt Maisieta vankilaan puhuttelemaan murhasta epäiltyä nuorta tyttöä, joka ei ollut suostunut puhumaan heille mitään. 

"Haluaisin teidät edustamaan neiti Avril Jarvisia oikeudenkäynnissä."

Maisie oli kauhuissaan, kun hän totesi vangitun nuoren tytön  olevan vasta 13-vuotias, ja ilman ketään tukemassa häntä. Poliisit olivat varmoja, että tyttö oli murhaaja, koska hänet oli löydetty uhrin viereltä. Maisie halusi kuitenkin tutkia tapausta tarkemmin, mutta poliisit pitivät tapausta jo selvitettynä.

"Mutta tarina vaikuttaa kyllä liiankin tutulta: köyhä tyttö lähtee kotoa etsimään onneaan Lontooseen, joutuu ahdinkoon ja sutenöörin leipiin, ja tässä tapauksessa joutuu maksamaan synneistään." 

Maisie tutki myös toista tapausta, jossa pyydettiin varmistamaan, että eräs sodassa kaatunut henkilö oli varmasti kuollut. Koska pyytäjä oli lakimies, Maisie halusi tämän edustavan nuorta tyttöä oikeudessa. 

Maisie matkasi sillä aikaa etsimään kadonnutta lentäjää Ranskaan. Samalla hän tapasi siellä ystävättärensä, Priscillan, joka myös oli pyytänyt etsimään veljensä. Maisiella oli kädet täynnä töitä, lisäksi häntä ahdisti palata Ranskaan, koska hän oli sodan aikana toiminut siellä sairaanhoitajana, kokenut sodankäynnin ja nähnyt todella paljon pahaa - haavoittuneita, verta, kuolemaa.

"Halusin äidin luo."

"Sinne sinä pääsetkin. Älä huoli, sinne sinä pääset."

Maisie Dobbsin työhön liittyi kadonneiden sotilaiden etsintää, mutta myös murhajuttu, jossa todella nuorta tyttöä syytettiin erään sutenöörin murhasta. Kadut vilisivät itseään kauppaavia lapsia ja nuoria, joista suurin osa kuului ihmiskauppiaiden väkivallan piiriin. Lapset pidettiin pakolla kaduilla myymässä itseään, ja rahat veivät sutenöörit. Todella ilkeää puuhaa, ja ihmiskauppiaita on edelleen, joka maassa. Valitettavasti myös Suomessa.

Jacqueline Winspearin Maisie Dobbs ja välttämättömät valheet sijoittui 1930-luvun syksyiseen  Lontooseen ja Ranskaan. 

 

Jacqueline Winspear, Maisie Dobbs ja välttämättömät valheet *****

Suom. Maria Lyytinen *****

Tammi 2026

s. 391

Pardonable Lies 2005

Historiallinen dekkari

Maisie Dobbs-sarjan 3. osa

Lontoo ja Ranska

1930-luku

Ihmiskauppa

Ensimmäisen maailmansodan kaatuneet 

Jacqueline Winspear: Maisie Dobbsin ensimmäinen juttu

Jacqueline Winspear: Maisie Dobbs ja valkoisten höyhenten tapaus 

Jørn Lier Horst: Kuiva maa

 

Vesi oli laskenut edelliskerrasta yli metrin. Vanha rikkinäinen soutuvene oli tullut esiin. Se lojui kyljellään puoliksi mutaan vajonneena, peräosa sameassa vedessä.

Norjalaisen Jørn Lier Horstin dekkari Kuiva maa on jo 18. osa William Wisting-sarjassa. Kuuman kesän seurauksena monta metriä kuivuneen Farris-järven rannalta löytyi kaikenlaista rikoksiin viittaavaa materiaalia, ja jopa vuosia kadonneena ollut nuorukainen moottoripyöränsä kanssa. Wisting ymmärsi, että taustalla voisi olla jotain epämääräistä, salaisuuksia, joita voisi hieman selvitellä.

Paikallislehden toimittaja kehotti häntä pitelemään ruosteista polkupyörää että saisi hyvän kuvan. Kicki Dalberg työnsi kielellä purukumin kitalakeen, tarttui molemmin käsin ohjaustankoon ja otti vakavan ilmeen. He olivat löytäneet padon edestä peräti kahdeksan polkupyörää ja neljä sähköpotkulautaa. Kasassa oli myös autonrenkaita, ostoskärryjä, leirintävarusteita ja muuta romua.

Jørn Lier Horst on ottanut kirjassaan kantaa, sekä ilmaston lämpenemiseen, että siihen, miten ihmiset roskaavat vesistöjä. Toiset roskaavat ja toiset siivoavat heidän jälkiään. Roskilla on tapana ilmestyä esille, samoin veteen tai maahan piilotetuilla uhreilla.

Aamun tuntien aikana tapaus oli kääntynyt yllättävään suuntaan. Wisting huomasi ajatelleensa yksioikoisesti, hän ei ollut miettinyt muita mahdollisia tekijöitä kuin Solifer-miestä ennen kuin metallinpaljastusmiehen lanko tuli kuvaan mukaan. Hänen olisi pitänyt käsittää, että mahdollisuuksia olikin paljon enemmän.

Poliisin työ on uhrien ja rikosjälkien löytämistä, selvitystyötä ja salaisuuksien esillekaivamista. Tärkeää on myös saada ihmiset puhumaan, ja se taito Wistingillä on. Kuiva maa dekkarissa Farris-järven rannalta löytyi lisäksi eräs nuori uhri, joten tarina laajeni nopeasti seksuaaliseen hyväksikäyttöön. Mutta kuka oikein olikaan tekijä? Ja yllättävän nopeasti tapahtui myös eräs kuolemantuottamus, mutta saisiko Wisting tekijän avautumaan?

Jørn Lier Horstin Kuiva maa nosti esille vanhoja rikosmysteerejä järven pohjasta. 

 

Jørn Lier Horst, Kuiva maa *****

Suom. Päivi Kivelä *****

Otava 2026

s. 334

Tort land 2024

Norja

Kesä 

Jørn Lier Horst: Avaintodistaja 

Jørn Lier Horst: Kadonnut Felicia 

Jørn Lier Horst: Hiljainen meri 

Jørn Lier Horst : Yksi ja ainoa 

Jørn Lier Horst: Yömies 

Jørn Lier Horst: Hylkiöt 

Jørn Lier Horst: Suljettu talveksi 

Jørn Lier Horst: Ajokoirat 

Jørn Lier Horst: Luolamies 

Jørn Lier Horst: Tulikoe 

Jørn Lier Horst: Pimeä laskeutuu 

Jørn Lier Horst: Koodi 

Jørn Lier Horst: Korpimaja  

Jørn Lier Horst: Pahan otteessa

Jørn Lier Horst: Tapaus 1569 

Jørn Lier Horst: Lumen peittämä

Jørn Lier Horst: Petturi 

Jørn Lier Horst: Kuiva maa

DEKKARISYKSY 2026

 

Mitähän jännää syksyn dekkarit tuovatkaan lukijoilleen. Siitä on hyvä ottaa hieman selkoa, vai mitä? Olen varannut hyvissä ajoin kirjaston varauslistalle uutuusdekkareita ja -jännäreitä, mutta syksy näyttää löytyykö niitä vielä lisää. Ja syksyisin tykkään lukea dekkareita, joissa on mukana yliluonnollisia juttuja, kiitos 🎃

 

 

 

Agatha Christien Sysipimeä syksy sisältää 12 novellia, joissa Christien tunnetuiksi tekemät salapoliisit etsivät ja ratkovat hämäräperäisiä juttuja. Viimeksi olen lukenut tänä vuonna Christien Kuolema keskitalvella-novellikirjan ja Salaperäiset rukiinjyvät sekä Tuijottava katse Miss Marple-sarjan dekkarit.

 

 

Amanda Palon Kreikan pääkaupunkiin sijoittuvalla Ateenan kaunein mies trillerillä on kiinnostava nimi. Tulipa heti omat Kreikan matkat mieleeni, mutta Ateenassa en ole käynyt.

 

 

 

Myös Tuire Malmstedt on antanut Jehki dekkarilleen kiinnostavan nimen. Kirjassa liikutaan Jäämerellä, niin kuin kansikuvasta näkyy. Päähenkilö Ninan mies, nimeltään Jehki, katosi Tenovuonolla vuosia sitten, joten Nina halusi selvittää, mitä oikein oli tapahtunut miehelle. Kaikkiaan 5 osaa on tulossa tähän uuteen Jäämeri-sarjaan.

 

 

Irlantilaisen Liz Nugentin trillerin Totuus Ruby Cooperista tapahtumat sijoittuvat Bostoniin ja Dubliniin. Blogista löytyy hänen aikaisemmin julkaistu psykologinen jännityskirja Särmikäs Sally Diamond, josta pidin kovasti. Saapas nähdä, mikä se Rubyn salaisuus onkaan.

 

 

Ruotsalaisen Sara Bergmark Elfgrenin Saari trilleri  on hänen ensimmäinen aikuisille kirjoitettu romaaninsa. Päähenkilö on kutsuttu viettämään siskonsa syntymäpäiviä saarelle, jossa he ovat viettäneet lapsuutensa kesälomia. Mukana on myös ripaus goottikauhua, yes, se sopii hyvin syksyyn.

 

 

Norjalaisen Jo Nesbøn Armonlaukaus jatkaa supersuosittua Harry Hole-dekkarisarjaa 14. osallaan. Harrylla on suruaika läheisen kuoleman johdosta. Toivottavasti kaikki menee hyvin, eikä armonlaukaus kohdistu häneen. Sarjan 13. osa oli nimeltään Verikuu.

 

 

Ruotsalaisen Mikael Hjorthin ja islantilaisen Bjarni Thorssonin Väkivallan saari sijoittuu Islantiin ja aloittaa uuden Helga Bjarki-dekkarisarjan. Tykkään kovasti näistä "saari"-nimistä ja varsinkin Islantiin sijoittuvista dekkareista. Islantihan on oikeasti maa, jossa tapahtuu todella vähän rikoksia, mutta kirjoissa sitäkin enemmän. Parempi niin 👮.

 

 

Turkulaisen Eeva Kiviniemen dekkari, nimeltään Konnanleinikki, sijoittuu tietysti Turkuun. Odotan aitoa kaupungin tuntemusta tämän kirjan päähenkilöltä, arkeologina työskentelevältä Lyydialta. Ihana nimi päähenkilöllä. Konnanleinikki on oikeasti tosi myrkyllinen kasvi, joten mieleeni hiipivät sanat myrkky ja myrkytys ja mitä niistä voikaan seurata esim. myrkytystila.

 

 

S. K. Tremaynen Leskenpeili jatkaa psykologi Karenza Braysta kertovaa Roseland-mysteerit-kirjasarjaa. Karenza kutsutaan auttamaan äitinsä menettänyttä nuorta tyttöä, joka käyttäytyy oudosti. Edellinen kirja oli nimeltään Hylynryöstäjän tytär. Traumoja vai yliluonnollisia juttuja, siinä pulmaa kerrakseen.

 

 

Alexandra Benedictin Joulun karamellimurhat kuulostaa vekkulilta mysteeriltä. Kirja ilmestyy lokakuussa, joten voi olla, että en ehdi saada sitä luettavaksi vielä tänä vuonna, johtuen pitkistä varausjonoista. Kirjan tapahtumat sijoittuvat syrjäiselle skotlantilaiselle saarelle ja siellä olevalle hotellille, ja tapausta ratkoo eräs ristikkorouva. Itse tykkään enemmän kryptoista, sekä ristikoiden ja kryptojen yhdistelmistä. Benedictin Joulun pikajunan arvoitus oli oikea suljetun paikan mysteeri.

 

       Lukuiloa dekkarisyksyyn 👀 

 

ps. Alussa oleva valokuva on meidän viimeiseltä illalta mieheni kotisaarelta. Olipa heinäkuussa upea verenpunainen taivas. Kiva oli viettää saarella työntäyteisiä viimeisiä päiviä.  Nyt siellä jatkavat uudet asukkaat.

 

Anna Pihlajaniemi ja Lotta Lehtikari: Elämäni ilman sinua

 

Siskoni Pipsa hyppäsi katolta tyttärensä yhdekänvuotissyntymäpäivänä. Sitä ennen hän oli leiponut suklaakakun valmiiksi jääkaappiin.

Anna Pihlajaniemen ja Lotta Lehtikarin teos Elämäni ilman sinua on surumielinen tositarina Lotan isosiskon  itsemurhasta, suuresta surusta ja elämän jatkumisesta. Siskolla oli todettu jo vuosia aiemmin mielenterveysongelmia. Hän ei jaksanut elää manian, masennuksen ja psykoosien pyörityksessä, kun ei itse pystynyt hallitsemaan omaa käyttäytymistään, ja hoitoonpääsy oli aina hankalaa tai se tapahtui joka kerta liian myöhään. 

Suurin syyni inhota äitiä ei ollut se, mitä hän teki minulle. Eniten vihasin äitiä siksi, että hän oli niin epäreilu sinua kohtaan.

Lotan ja Pipsan äiti oli hammaslääkäri. Hyväkään koulutus ei vaikuta siihen, miten vanhempi kohtelee lapsiaan. Äiti oli ilkeä ja väkivaltainen tyttäriään kohtaan. Hän määräsi perheen asiat, mitä tehdään ja milloin tehdään. Lotta vastusti äitiään, mutta Pipsa vetäytyi kuoreensa. Aikuisena Pipsa ei halunnut olla samanlainen äiti omille lapsilleen. Mutta äidin mielenterveysongelmat olivat siirtyneet myös Pipsalle, joten hän ei pystynyt hillitsemään itseään.

Äiti ja sinä, te molemmat käytitte psyykenlääkkeitä kuollessanne. Tutkin kuolemanne jälkeen lääkkeiden pakkausselosteet huolellisesti. Teidän molempien lääkkeissä oli haittavaikutuksena kohonnut itsemurhariski.

Lotan äiti ja isosisko tekivät itsemurhan. Molemmilla oli takana vuosien mielenterveysongelmat. Mietin miten toiset pystyvät elämään kaksisuuntaisen mielialasairauden  kanssa, mutta toisille se on paljon hankalampaa? Lotan ja Pipsan äiti jaksoi elää pitkän elämän, ennen itsemurhaansa. Kirje odotti pöydällä tyttöjä, ja siinä luki anteeksipyyntö. Pipsa lähti lopulliselle matkalleen lentäen.

Ehkä minuun ei tarvitse antaa anteeksi äidille tai oppia rakastamaan häntä. Tärkeämpää on nähdä äiti sellaisena epätäydellisenä ihmisenä kuin hän oli. Katsoa hänen kärsimystään ja kipua, kaikkea sitä mitä hän kantoi. 

Molemmat kantoivat kärsimystä ja kipua, Lotan äiti ja isosisko. Läheisen on vaikea hyväksyä itsemurhaa ja sen lopullisuutta, mutta sen jälkeen on kuitenkin elettävä ja jatkettava eteenpäin. Lotta sai omiin traumoihinsa lopulta apua rosenterapiasta, ja sai siitä kimmokkeen opiskella itsekin terapeutiksi.  Lopulta hän tarvitsi itsekin psykoterapiaa. Elämästä oli tullut liian kuormittavaa ja muiden auttaminen vei itseltä voimia.

Anna Pihlajaniemen ja Lotta Lehtikarin Elämäni ilman sinua vei syvälle  mielenterveysongelmista kärsivän perheen elämään.

 

Anna Pihlajaniemi & Lotta Lehtikari, Elämäni ilman sinua

Wsoy 2026

s. 246

Muistelmat

Perhetraumat 

Kaksisuuntainen mielialahäiriö

Itsemurha 

 

Simo Halinen: Nainen joka katosi

 

Kohtasin naisen Hotelli Tornin baarissa samana päivänä kun äitini haudattiin.

Simo Halisen psykologinen jännitysromaani Nainen joka katosi kertoi miehestä, joka tapasi naisen ja tapaili tämän kanssa kesän ajan ja sitten nainen katosi. Mies oli rakastunut naiseen. Mies kertoi kirjassa omista ongelmistaan tapailla naisia, sillä ne olivat aina hankalia joillakin tavoin. Kadonnut nainen oli kaikin puolin hänelle sopiva, ja heillä oli molemmin puolin kiihkeitä tunteita toisiaan kohtaan. He puhuivat paljon ja kulkivat miehen veneellä merellä ja saaristossa telttailemassa. Nainen oli kadonnut kerran jo aikaisemminkin, mutta ottanut sitten yhteyttä.

Mitä ne ovat, tunteet? Kertokaa. Mistä ne tulevat, minne menevät? Pelkkää aivojen kemiaa, niinkö? Miten sitten elää, kun ne on leikattu kemikaaleilla pois?

Mies oli kohdannut hyvin ongelmallisen naisen, joka oli jo nuorena lukiolaisena traumatisoitunut pahasti. Nainen ei ollut koskaan seurustellut miesten kanssa. Kirjan sivuilta voit lähemmin lukea naisen tuskasta, joka välittyi traagisena tekstinä ja henkisenä kipuna hyvin esille. Nainen ei pystynyt kertomaan totuutta, joten hän eli hyvin rajoittunutta lasikuplaelämäänsä.

Yritin mutta en lopultakaan voinut itselleni mitään. Sellaisia me olemme. Me emme päästä irti rakkaudesta vaikka se on päästänyt irti meistä.

Mies etsi kadonnutta naista. Hänellä oli pääsy tietoihin, joihin tavallisilla ihmisillä ei ole pääsyä, joten hän löysi naisen lähiomaisen.

Simo Halisen Nainen joka katosi teoksesta on tehty tv-sarja, jota odotan kovasti alkavaksi. Odotan sitä, välittyykö naisen kokema henkinen tuska kameran välityksellä esille. 

Simo Halisen tummanpuhuva psykologinen jännitysromaani Nainen joka katosi kertoi nuoren ihmisen kokemasta traumasta ja sen seurauksista hyvin intensiivisesti ja kohtalonomaisesti.

 

Simo Halinen, Nainen joka katosi ****

CrimeTime 2022

s. 208

Psykologinen jännitysromaani 

Helsinki

Traumat

Väkivalta

tv-sarja 

Outi Lepistö: Kaiken jälkeen elossa

 

Molemmat vanhemmat ovat varmoja siitä, ettei syntyvä lapsi voi olla terve. Tai edes elossa.

Outi Lepistön tietoteos Kaiken jälkeen elossa kertoi Tarun elämänkerran. Taru syntyi nuorille vanhemmille, jotka käyttivät ankarasti huumeita. Äiti ei edes tiennyt odottavansa lasta, ennen kuin kuudennella kuulla. Siitä huolimatta huumeiden käyttö jatkui ja jatkui myös lapsen syntymän jälkeen ja lopulta kuolemaan asti.

Erään kerran pariskunta yritetään ryöstää keskellä kirkasta päivää Katin asunnolla Pajamäessä. Heillä on iso amfetamiinisatsi, ja sana siitä on kiirinyt. Joku ampuu oven läpi. Vauva on sisällä asunnossa.

Tuostakin tapahtumasta mumminsa asunnolla Taru selvisi hengissä. Taru jäi melkein kokonaan Kati-mumminsa hoidettavaksi. Osaksi hän oli hoidossa päiväkodissa. Elämää varjosti kuitenkin päihteitä käyttävät vanhemmat ja epämääräinen narkomaaniporukka ympärillä. Vauva kasvoi vaaran ja väkivallan keskellä, missä vanhemmilla oli elämänhallintataidot hukassa. Taru oli usein teini-ikäisen tätinsä hoidettavana, kun mummikin oli vielä työelämässä. 

Kerrotaan, että Tarun ensimmäisiä lauseita on kysymys: 

- Kuka huutaa?

Tarusta oli tullut sisäänpäin kääntynyt, hiljainen vauva ja taapero väkivaltaisesti käyttäytyvien huumevanhempiensa parissa, jotka jättivät lapsensa tarpeet hoitamatta. Tarun elämä sai vakaamman suunnan, kun isä jätti hänet kaksivuotiaana Kati-mummin hoitoon. Jossakin vaiheessa  isä yritti siepata lapsen huumehörhöissään, mutta lopulta hän luovutti.

Huumeista ja kavereista löytyy puuttuva turva ja koti.

Nuori Taru oli perinyt huumevanhemmiltaan  alttiuden päihteiden käytölle. Vanhemmat kävivät jatkuvasti mummin luona ja lopulta he muuttivat Ruotsista takaisin Helsinkiin, ja siitä alkoi huumeäidin ja mummin riitely siitä, kenen luona Taru asuu ja kuka on huoltaja. Myös aikuisena todettu ADHD oli yksi tekijä sille, että huumeiden käyttö veti puoleensa. Lopulta nuori yläasteikäinen tyttö piikitti itseään ja etsi joka päivä huumeita huonoon oloonsa. Jopa itsemurha ja kuolema olivat ajatuksissa jatkuvasti.

Terapeutin kanssa keskustellaan huumeista ja toipumismatkasta, mikä Tarun kohdalla on vasta alussa. Hän ottaa ensimmäisiä uusia askeleitaan päihteettömässä maailmassa, mutta samaan aikaan ulkoisen elämän tapahtumien tahti on hirmuinen.

Taru pääsi irti huumeista ja siitä ja sen jälkeisistä muutoksista voit lukea tarkemmin kirjan sivuilta. Taru on saanut yhteiskunnalta runsaasti tukea kasvunsa aikana, mutta jäin miettimään kirjaa lukiessa, että miten huonosti kasvatus-, hoito- ja sosiaalialan ihmiset tunnistavat huumeiden käyttäjät. Onko syynä se, että hoitoon ohjaus tai  huoli-ilmoitusten tekemiset ovat liian vaikeita tai niitä arastellaan tehdä, ja sen vuoksi näkyvästi huumeiden käyttäjistä ei kirjata ylös huomioita. Huumeiden käyttäjät ovat myös ovelia kieltämään käytön, vaikka ulkonäkö kertoo käytöstä.

Ikävää, että Tarun elämä sai kurjan alun ja sitä kurjuutta riitti. Tunne-elämän  ongelmat tulivat mukaan jo syntymästä lähtien, kun niihin ei vastattu. Taru eli rikotun lapsuuden ja nuoruuden. Elämä on kuitenkin saanut uuden suunnan, mikä on hienoa.

Outi  Lepistön tietokirja Kaiken jälkeen elossa kertoi tytöstä ja huumemaailman synkistä kuvioista.

 

Outi Lepistö, Kaiken jälkeen elossa

Tammi 2026

s. 312 + Lähteet

Tietokirja

Huumemaailma

Huostaanotot

  

 

 

Valérie Perrin: Kolmikko

 

Tänä aamuna Nina katsoi minua muttei nähnyt. Hänen katseensa lipui ylitseni kuin vesipisarat sadetakilla juuri ennen kuin hän katosi koiratarhaan.

Ranskalaisen Valérie Perrinin teos Kolmikko kertoi kolmesta ystävyksestä Ninasta, Étiennestä ja Adrienista, jotka ystävystyivät kymmenvuotiaina. He olivat melkein aina yhdessä. Kotiväet oppivat varaamaan myös ystäville syötävää ja nukkumapaikat.  Ystävyyteen eivät mahtuneet muut kaverit. Sitten he olivat jo lukiolaisia ja 18 täyttäneitä. Tapahtui ikäviä juttuja. Heidän piti valmistua ja muuttaa Pariisiin opiskelemaan kolmestaan, mutta vain kaksi heistä lähti sinne. Ystävyys alkoi rakoilla.

Sama ääni. Silmät ovat hieman erilaiset; niiden muoto on pyöreämpi, mutta väri identtinen. Sama nenä. Samanlainen suu. Nina ei tunne enää jalkojaan. Hän haluaisi toisaalta paeta, toisaalta halata poikaa. Juosta kauas pois ja ottaa syliin. Pidellä pojan kasvoja ja nuuhkia niiden tuoksua. Silitellä hänen hiuksiaan.

Nina ja hänen lapsuudenaikaiset ystävänsä olivat jo yli neljänkymmenen. Nina teki töitä lemmikkieläinten löytökodissa, kun sinne tuli käymään nuori poika. Nina tunnisti hänet heti ystävänsä pojaksi. Pojalla oli hänelle asiaa. Poika toivoi, että Nina auttaisi hänen isäänsä.

- Vielä viimeinen asia: tällä lomakkeella ilmoitetaan niiden henkilöiden nimet, joihin otetaan yhteyttä hätätilanteessa. On parempi laittaa useita.

- Nina ja Virginie.

Valerie Pérrinin Kolmikko upposi syvälle sydämeeni lukiessani kolmen henkilön ystävyydestä. Kolmikon ystävyydellä oli siis pitkiäkin aikoja, että ei pidetty juuri mitään yhteyttä, mutta sitten kun yhteyttä pidettiin, palautui mieliin kaikki yhteinen aika, yhteiset kokemukset ja tunteet. Heidän ystävyyttä ei oltu luotu rikottavaksi, vaikka moni sitä yritti. Vaikka ystävyyttä koetteli julkisuus, rikoksen varjo,  mustasukkainen aviomies tai tyttökaveri tai vaimo, seksuaalinen identiteetti, ikävät salaisuudet, näytti, että mikään ei tule heidän ystävyytensä tielle. Kunnes se ikävin vaihtoehto oli vain mahdollinen. Kuolema.

Valérie Perrinin Kolmikko  yhdisti sydäntäsärkevästi ystävyyden parhaimmat ja pahimmat tapahtumat.

 

Valérie Perrin, Kolmikko 💗💗💗💗💗

Suom. Saara Pääkkönen 💗💗💗💗💗

Wsoy 2026

s. 617

Ystävyys

Queer 

 

Valérie Perrin: Sunnuntain unohdetut 

Valérie Perrin: Vettä kukille 

Joona Keskitalo: Lakeus, joka vaikeni

 

Oli maantie ja silmänkantamattomiin tasaisia peltoja. Oli  valtava taivas ja kumpupilviä ja taivaan ja maan välissä ahdas kaistale, jolle ihmisen oli unelmineen mahduttava.

Joona Keskitalon dekkari Lakeus, joka vaikeni oli jo viides osa Takamailla-sarjassa, ja jatkoa on vielä onneksi luvassa. Sarjan kirjat ovat jokainen itsenäisiä, eikä niitä yhdistä muu kuin se, että niissä käsitellään eri pikkupaikkakuntien rikoksia ja rikollisia. Tällä kertaa tapahtumat sijoittuivat vuoden 1998  Kauhajoelle, jossa oli päätelty asuvan sarjamurhaajan. Pidätetty, joka oli rikas liikemies ja kauppaneuvos, palkkasi naapurissa sikatilallisena työskentelevän nuoren Niina Luoman puolustusasianajajakseen.

- Niin, kaikkeenhan sitä tottuu paitti puukkohon seläs ja siihenki, jos makkaa vattallansa.

Koska oltiin Pohjanmaalla,  jututkin olivat ympäripyöreitä ja niihin liittyi kaikenlaista sählinkiä. Alussa oli ollut lapsuuskaverukset, jotka olivat tehneet yhdessä rikoksia saadakseen rahaa, mutta jäivät sitten kiinni. Toinen meni sitten vankilaan ja jäi sille tielleen, sillä uusista rikoksista seurasi aina uusia vankilareissuja. Nyt hän oli sitten ns. laulanut ja ilmiantanut kaverinsa.

- Viekää syytetty koppiin. Eikä sitten enää mitään erityisoikeuksia, Ojala sanoi ja vilkaisi Robertin ranteita, jotka lepäsivät pöydällä koruineen ja kelloineen. - Täällä ei kenenkään tarvitse näyttää riikinkukolta.

Asianajaja Niina Luoma oli jo kerran uupunut työssään kohdatessaan pelottavan murhaajan. Nyt hän sai pelätä lisää, mutta hän osasi työnsä erinomaisesti. Syylliset oli mahdollista saada vapaiksi eri lakikoukeroiden vuoksi, jos vain syylliset ymmärtäisivät olla kommentoimatta ja kertomatta omia versioitaan tapahtumista. Mustaa huumoria olkaa hyvä.

Joona Keskitalon dekkarissa Lakeus, joka vaikeni oli sikaloita ja lakeuden omatekoisia rikollisia. 

 

Joona Keskitalo, Lakeus, joka vaikeni ***** 

Bazar 2026

s. 397

Dekkari

Takamailla-sarjan 5. osa

Kauhajoki

 

 

Keskitalo Joona: Saari, joka repesi 

 

Keskitalo Joona: Suo, joka upposi 

 

Keskitalo Joona: Tunturi, joka ulvoi 

 

Keskitalo Joona: Järvi, joka murtui 

KIRJASYKSY 2026

 

Kesän lämmön jälkeen on tulossa syksyisen ihanat, värikkäät ja satoisat päivät. Kirjamarkkinoilla on myös uutta tuotantoa, jota on syksyn aikaan kiva käydä kirjamessuilla kuulostelemassa ja katselemassa. 

Kerään uusia lukuvinkkejä yleensä kirjakatalogeista ja blogikavereiden sivustoilta, sekä kirjaston uusien kirjojen listalta. Viihdyn parhaiten kirjojen parissa, joista löytyy jännitystä, historiaa,  luontokuvauksia ja kiinnostavia henkilöhahmoja sekä koukuttavia juonenkäänteitä.

 

 

Johanna Valkaman Kultalangan kehrääjä aloittaa uuden Kauppahuoneen Maria -kirjasarjan tamperelaisesta kangaskauppiaasta. Vuonna 1865 Maria tapasi kotimatkallaan ilosilmäisen kulkukauppiaan ja mitä siitä seurasikaan...

 

 

Virpi Vainion Turjanmeren tytär on toinen osa Petsamo-sarjassa. Ensimmäinen osa oli nimeltään Petsamon enkeli ja se kertoi 1930-luvun loppuvuosien tapahtumista ennen Talvisotaa. 

Turjanmeren tytär jatkaa evakossa olleen Valerien ja hänen poikansa tarinaa 1940-luvulla. Mutta missä oli pojan Antti-isä?

 

 

Sofia Sjöholmin esikoisromaani Heta Liisantyttären isoviha vie kauas 1700-luvulle, jolloin aika oli sotaisaa, ja kirjassa kuvataankin naisen asemaa varsinkin sota-aikana.

 

 

Milja Kauniston Napoleonin koodi sijoittuu  1800-luvun Ranskaan, jossa eletään vallankumouksen jälkeisiä vuosia Napoleonin ollessa valtion päämies. Tarinan päähenkilö on nuori apteekkari, joka joutui muuttamaan Pariisista pikkukylän apteekkariksi öykkärimiehensä mukana.

 

 

Tommi Kinnusen Pitkä aukea jatkaa itsenäisesti Neljäntienristeyksen ja Lopotin tarinoita.  Päähenkilö Johannes kertoo kirjassa elämästään kerran kadonneelle rakastetulleen. Lopotti julkaistiin vuonna 2016, ja jo silloin kirjailija lupasi kolmannen kirjan Johanneksen tarinaan. Tuskin maltan odottaa, että saan tämän kirjan luettavakseni.

 

 

Marko Järvikallaksen novellikirja Seitsemän päivän avioliitto kertoo kymmenen tarinan kautta omalaatuisten ihmisten elämänkuvioista. Olen kirjailijan novellien fani. Blogista löytyy kirjailijan novellikirjat Sano jotain kaunista sekä Saattue. Kirjoista löytyy Raymond Carverin tyyliin tummanpuhuvia ja syvälle tunteisiin painuvia tarinoita, sekä rajoja ja sääntöjä rikkovia ihmisiä, mutta miksi he tekevät niin?

 

 

Joonatan Tolan Roikkuva sotilas jatkaa hänen tarinointiaan lapsuudenperheestään. Ensimmäisen kirjan, Punainen planeetta, tarkasteluun nousi isä, ja toisessa kirjassa, nimeltään Hullut ihanat linnut, äiti oli esillä. Vanhemmat olivat moniongelmaisia, ja lapset otettiin lopulta huostaan.

 

 

Douglas Stuartin teos Johnin poika John sijoittuu Skotlantiin. John-Callum palaa kotiseudulleen isänsä lammastilalle. Ilmeisesti taideopinnot olivat epäonnistuneet ja John kaipaa rakkautta. Isänsä puolestaan järkyttyy pitkätukkaisesta ja jumalan hyljänneestä pojastaan. Stuartin Booker-palkittu Shuggie Bain kertoi kirjailijan omista lapsuudenkokemuksista. 

 

 

Louise Kennedyn Asemat sijoittuu sekä Irlantiin että Englantiin. 1980-luvun Glasgowissa kaksi nuorta ystävystyvät luokkaeroista huolimatta. Ystävyys kantautuu kymmenien vuosien päähän. Kirjailijan Pohjois-Irlantiin sijoittuva teos Rikkomuksia on parhaimpia kirjoja, joita olen koskaan lukenut. Kirjojen teemana on vastakkain asettelu, mutta myös ihmisyys, hyvyys ja pahuus ja niiden seuraukset.

 

 

Percival Everettin Pulizer-palkittu James kertoo seikkailukertomuksen Missisippijoelta vuodelta 1861. Nuori orja pakeni joelle ja tapasi Hucleberry Finnin. Siitä alkoi kahden kaveruksen seikkailumatka.

 

 

Sara Stridsbergin teos Hyvästi Panic Beach kuuluu kirjoihin, jotka minun on ihan pakko lukea.  Kirjailijan teosten aiheet ovat aina rankkoja, mutta hänellä on taito tuoda aiheet esille siten, että rankoista aiheista ei ahdistu. Hyvästi Panic Beachin päähenkilö on menettänyt pikkusiskonsa ja käy muistoja läpi mielessään. Blogista löytyvät kirjailijan teokset Rakkauden Antarktis, Niin raskas on rakkaus ja Unelmien tiedekunta.

 

 

Mieko Kawakamin Keltainen talo sijoittuu 1990-luvun Tokioon, jossa  teini-ikäinen Hana päätyy töihin hämäräperäiseen baariin. Trillerimäisesti etenevä tarina, jota odotan kiinnostuneena. Pidin kovasti kirjailijan Kaikki rakastavaiset yössä kirjan tarinasta.

 

 

Ingvild Rishøin Tähdistä kirkkain kertoo tietysti lähestyvästä joulusta, mutta myös osattomuudesta ja unelmista. Vuonna 2021 Norjassa ilmestynyttä teosta on kutsuttu klassikoksi ja jouluhelmeksi. 

 

              

          💛💛💛  Lukuiloa syksyyn 💛💛💛