Kari hieroo rintaansa lievittääkseen stressiä, josta on vihdoin pääsemässä pysyvästi eroon. Eläkepäivät. Enää ei tarvitse kuin myydä muutama maapläntti, ja elinikäinen uurastus palkitaan rauhalla ja yltäkylläisyydellä.
Joona Keskitalon dekkari Järvi, joka murtui jatkoi Takamailla-sarjaa varsin ansiokkaasti. Jälleen ollaan pienessä kylässä, tällä kertaa Rautjärvellä, missä Kari Kinnunen oli suunnitellut kaatavansa puita metsästään, mutta kuuli sitten, että metsä rauhoitetaan. Työmiehet ja kaivinkone olivat jo valmiina paikoillaan, joten kun hän ei saanut kaataa puita, hän määräsi työmiehet kaivamaan ojan. Ei olisi kannattanut, sillä läheisestä lammesta löytyi pari isompaa pakettia.
Muistot alkavat loksahdella paikoilleen. Ympäristötarkastaja. Rupiliskot. Antero ja Pasi. Vedenpaisumus. ...muovipötköjä lammen pohjalla.
Ojan kaivuusta tuli Karille kovat seuraukset. Henki sentään säilyi, mutta puhekyky ja omaisuus meni sen siliän tien uutta taloa myöten. Jokin jäi kuitenkin kaivamaan ajatuksia, joten hän otti yhteyttä KRP:n etsiviin ja paikallispoliisiin. Karia ei otettu vakavasti, koska hänestä oli tullut vammainen, kylä-hullu, joka ei puhunut, eikä kirjoittanut infarktin vuoksi mitään.
- Ethän sinä voi julkaista mitään tästä. Ensiksi se on rikos, ja toiseksi KRP:llä on varmasti hyvä syy olla kertomatta kaikista yksityiskohdista. Joistakin asioista tietävät vain murhaaja ja poliisi, ja ne on pidettävä tutkinnallisista syistä salassa.
Kaakon Sanomien päätoimittaja oli saanut kirjeen lampirikolliselta. Toimittaja Anna Vainikka ei halunnut kirjoittaa juttua, mutta päätoimittaja painosti. Päätoimittaja oli muutenkin painostanut Annaa kaikin tavoin. Jutun julkaisun jälkeen KRP:n etsivät marssivat toimitukseen. Anna lupasi olla kirjoittamatta lisää, mutta toimituksen miesväki suunnitteli jo kaikenlaisia lisäjuttuja.
Olosi pahenee niin kauan kuin yrität ratkaista jotain, mikä ei ole ratkaistavissa.
Sitten Kari Kinnunen otti yhteyttä Annaan. Ja mitähän siitä seurasi, sen voit lukea kirjan sivuilta. Kirjan loppupuolen kappaleiden unenomaiset vaihtelut lisäsivät loppuhuipennusta, jossa sai jännittää sivu sivulta, miten Karille ja Annalle kävikään pääpahiksen käsittelyissä. Pahiksen, joka oli taitavasti piilotellut taipumuksiaan lapsuudesta saakka.
Joona Keskitalon dekkarissa Järvi, joka murtui oli kaikenlaista jäynää ja yllättäviä muuttujia.
Joona Keskitalo, Järvi, joka murtui *****
Bazar 2025
s. 282
Dekkari
Takamailla-sarjan 4. osa
Minä luin Keskitalon Saari, joka repesi. Oli ihan hyvä, joten tämänkin voisin hyvin lukea.
VastaaPoistaTämä koko sarja kannattaa lukea. Musta huumori hersyi mielestäni eniten kirjassa Tunturi, joka ulvoi, suosikkini.
Poista