Miksihän yöllä on näin valtavan kaunista, mietin.
Japanilaisen Mieko Kawakamin teos Kaikki rakastavaiset yössä kertoi surumielisen tarinan yksinäisestä Fuyuko Iriestä, joka teki töitä kotonaan Tokiossa oikolukijana. Irie oli hiljainen, uuttera ja hyvin keskittyvä ihminen, jonka sosiaalinen elämä oli vähäistä. Hän nautti yksinolosta, eikä kaivannut siihen muutosta, kunnes kustannustoimittaja ehdotti hänelle lisätöitä.
Ishikawa Hijiri oli Irien uusi yhteyshenkilö suuressa kustantamossa. Äänekäs ja sosiaalinen Hijiri kutsui Irietä kahville ja baareihin, ja oli oikein utelias tietämään Irien elämästä.
Yön valo on näet erityistä, sillä päivän suuri paiste on kaikonnut ja jäljelle jäänyt puolikas loistaa täysin voimin.
Irie kohtasi yllättäen myös erään miehen, Mitsutsuka-sanin, joka esitteli itsensä fysiikan opettajaksi. Heidän yhteiseksi puheenaiheeksi nousi valo. Muuten heidän yhteinen aikansa rakentui kahvilakäynneistä. Irie olisi kenties halunnut enemmänkin yhteistä, mutta ilmeisesti he molemmat olivat arkoja tunne-elämältään. Muitakin vaikuttavia asioita oli, mutta niistä voit lukea lisää tästä herkästä, tunteisiin vetoavasta tarinasta.
Valo kaikkosi, ja tuoksi lyhyeksi ajaksi ennen kuin valo taas saapuisi tänne huomisaamuna, minä suljin hiljaa silmäni.
Ystävystyminen ei ole helppoa, jos on hiljainen ja omissa oloissa viihtyvä ihminen, kuten Irie oli. Kirjan kuvioissa kerrottiin Irien elämän ikävistäkin käänteistä. Hijiri halusi Irien ystäväkseen, Mitsutsukan motiivit jäivät epäselviksi.
Mieko Kawakamin teos Kaikki rakastavaiset yössä nosti esille yksinäisyyden, alkoholisoitumisen ja masentumisen, mutta myös niiden vastakohdat ystävystymisen, päihteettömyyden ja hyvinvoinnin kauniilla tavalla.
Mieko Kawakami, Kaikki rakastavaiset yössä
Suom. Markus Juslin
Keltainen Kirjasto 2025
s. 259
Subete mayonaka no koibitotachi 2011
Mielenterveys ja päihteet
Tokio
Japani
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti