sunnuntai 4. tammikuuta 2026

Ito Ogawa: Paperikauppa Tsubaki

 



Asuin pienessä talossa matalahkon vuoren juurella. Osoite oli Kamakuran kaupungissa, Kanagawan prefektuurissa. Vaikka Kamakura sijaitsi meren rannalla, oli kotini itse asiassa varsin kaukana rannasta, matalien vuorten tai pikemminkin kukkuloiden suunnassa.
 
Japanilaisen Ito Ogawan Paperikauppa Tsubaki kertoi nuoren naisen, Hatoko Amemiyan eli Poppon, elämästä Paperikauppa Tsubakissa, joka oli myös hänen kotinsa, sekä lisätyöstään paikallisena kirjurina. Asiakastyössään hän tutustui lähistön asukkaisiin, naapureihin sekä kahviloihin ja ruokapaikkoihin. Kirjassa kuljetaan myös luonnossa, temppeleissä ja pyhäköissä neljänä eri vuodenaikana.
 
Halusin panostaa sisällön ohessa myös kirjoitusvälineisiin, kuten paperiin ja kuoreen. Yksityishenkilöille suunnatut muodolliset kirjeet kirjoitettiin periaatteessa aina rullapaperille siveltimellä. 
 
Isoäiti oli opettanut Poppolle kirjurin työn. Isoäiti oli ollut pienelle lapselle todella ankara opetustyössään, joten Poppo koki nuoruudessa kapinavaiheen kirjurin ammattia kohtaan ja muutti opintojensa jälkeen muualle. Isoäidin kuoleman jälkeen hän oli kuitenkin palannut kotiseudulleen ja perimälleen paperikaupalle, jonka etupihalla kasvoi kameliapuu. Kirjurin työ sujui kuin hän olisi tehnyt sitä aina.
 
Kamelian oksat kurkottelivat ylväinä sineen kuin ojennetut kädet. Parvi varpusia nökötti hyvätapaisessa rivissä oksilla. Puffattujen riisikeksien lailla pyöreiden lintujen siluetit sopivat niin mainiosti uuteen vuoteen, että minua alkoi hymyilyttää.
 
Poppon asiakkaat pyysivät toisinaan erikoisia kirjeitä. Kirjeistä oli nähtävillä, sekä japanilaisilla merkeillä kirjoitettuja, että niistä suomennettuja kirjeitä. Myös merkkien kirjoitustyylillä oli omat merkityksensä, oliko ne kirjoitettu pystyyn, vaakaan vai peilikuvaksi. Poppo sai kirjeiden sisällöille vapaat kädet, mutta hän  kyseli tarkkaan kohteen ja lähettäjän suhteista, ennen työn aloittamista. Kirjeen kuorilla, taittamisilla ja postimerkeillä oli myös oma tarkoituksensa, samoin musteella, paperilaadulla ja kirjoitusvälineillä.
 
Ito Ogawan Paperikauppa Tsubaki tutustutti japanilaiseen elämänmenoon nuoren naisen mukana.
 
Ito Ogawa, Paperikauppa Tsubaki
suom. Raisa Porrasmaa
kansi Venla Poskela
Japaninkieliset kirjeet Kayatani Keiko
Kartta shunshun 
Publiva 2025
s. 268
japaninkielinen kirja 2016 
Japani
Kalligrafia
Feelgood 
 
 

2 kommenttia:

  1. Rakastin lapsena (suomalaisia) paperikauppoja ❤️
    Kaikkea kirjoittamiseen liittyvää.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä olen edelleen höpsönä kaikkiin kyniin ja kirjoituspapereihin. Vuosikalenteri pitää olla, ja siihen kirjoitan melkein joka päivä jotakin "tärkeää"! Tänä vuonna vuosikalenterini teemana on taideviikko ja kansikuvassa on ihana Albert Edelfeltin maalaus lukevasta tytöstä.

      Poista