Suvi Valli : Ohijuoksija

Suvi Valli voitti jaetun ykköspalkinnon J.H.Erkon runokilpailussa 2007. Ohijuoksija on Suvi Vallin esikoisteos. Ohijuoksija sisältää yli 40 runoa, jotka on täytetty muistoilla, musiikilla, mummeilla, vanhuudella, Saksan kielellä, vauvoilla, fonteilla ym. Kuvituksena runojen välissä kulkee kuin ompelukoneella ommeltuja reittejä, välillä enemmän välillä vähemmän. Sivut 110–111 on kuvitettu melkein täyteen, joten niillä runoilla on ilmeisesti jokin, ilmeisesti tärkeä merkitys kirjoittajalle. 

Sormiharjoituksia II

Isä sanoo perkele                                                               äiti sanoo permanto

mummi sanoo tyttöset litun latuset

                                      rapu nappaa jos pistää sormen      veden alle

niillä on outoja lauluja

niin kuin isän polvelle                                                        ei saisi istua,

                                   ne menevät uimaan eivätkä pelkää

uppotukkeja, pintaan pulpahtavia                                 ruumiita

rapuja minä syötän,                                                                          istun

                               mummi heristää saksia.

Runot uivat ja pulpahtelevat eri fonttikoolla ja -muodoilla sivujen laidasta laitaan, joten kirjoittaja haluaa tuoda esille visuaalisuutta, tekstin eri muotoja, kokeilevaa runoutta, jota tehostaa Saksan kielellä. Saksan kieli on hiukan vaikea, sillä silloin runot eivät avaudu niille, jotka eivät ymmärrä kieltä. Kirjan nimi on osuva ja kuvaa hyvin kirjan runoja. Kuvituksella vahvistetaan runojen kokeellisuutta ja runojen luonnetta. Näiden runojen lukeminen saa lukijan mielikuvituksen villisti laukkaamaan.

Suvi Valli, Ohijuoksija

Otava 2011

s. 113 + selityksiä 4 sivua

Kirsi Tuominen: Syötävän kaunis piha - Nykyaikainen hyötypuutarha

Kirsi Tuominen on ahkera neuvomaan suomalaisia puutarhanhoidossa. Tuominen on aiemmin kirjoittanut tietokirjat Kaikki kompostoinnista, Tuoksuva puutarha ja parveke sekä Maanpeitekasvit. Uusin kirja Syötävän kaunis piha opastaa, kuinka hyötykasveja kasvatetaan. Kirjan sivuilla neuvotaan mitkä ovat hyötykasvien viljelyn menestymisen edellytykset, mitä pitää ottaa huomioon suunnittelussa, kasvien monipuolinen käyttö, koristeelliset vihannekset ja niiden hyvät kaverit, syötävät kukat ja astiaviljely. Lisäksi Tuominen antaa ohjeita kompostointiin ja talvisuojauksiin sekä tietysti taimiin.

Hyötypuutarha tarvitsee taimia. Taimia voidaan kasvattaa itse tai niitä voi ostaa puutarhoilta. Suomen kesä on niin lyhyt, että taimikasvatus hyödyttää kasveja aina. Esikasvatettavia kasveja ovat Tuomisen kirjan mukaan erilaiset kaalit, purjo, kurkut, kurpitsat, maissi, meloni, paprika ja tomaatti. Jos kasvatat taimia itse, kukinta aikaistuu ja saat satoa nopeammin. Tuomisen kirjassa ei puhuttu Karkkitomaatista, mutta sain maistaa niitä puutarhamessuilla ja haluaisin kasvattaa niitä heti, kun saan siemeniä tai taimia käsiini, todella makeita ja maistuvia pikkutomaatteja.

Syötävät kukat jätän kaunistamaan kukkapenkkejä. Olen joskus laittanut kukkia kakunkoristeiksi, mutta jostakin syystä vierastan kukkien syömistä, mutta jokainen joka pitää niiden mausta saa syödä ihan vapaasti kukkia. Tuomisen kirjassa syötäviä kukkia ovat orvokin, krassin, kaunokaisen, kurjenkellon, neilikan, punahatun, tuoksumataran, kurjenpolven, päivänliljan, kuunliljan, värimintun, helokin, pihasyreenin, omenan, mustaseljan, ruusun, ahkeraliisan, ruiskaunokin, pelargonin, ja kehäkukan kukat. Muistan lapsuudesta, että kukkia tuli popsittua, mutta eivät ne minusta oikein hyville maistuneet.

Mielestäni Syötävän kauniin pihan paras osa kauniiden ja selkeiden kuvien ohessa on sivulta 139 alkavat selkeät taulukot, joissa kerrotaan mm. yrteistä, jotka parantavat kasvin makua, yrteistä, jotka torjuvat tuholaisia ja tuholaistauteja, sekä taulukko keittiökasvien kumppanuuskasveista. Esimerkiksi artisokan hyvä vieruskasvi puutarhassa on kurkku, salaatti ja selleri, mutta peruna ei sovi kumppanuuskasviksi. Kaalin naapuriksi ei sovi peruna ja sipuli. Myöskään kurkun seuralaiseksi ei sovi peruna, retiisi, retikka ja tomaatti. Todella hyödylliset taulukot, joita noudattamalla sato ja kasvien maku paranee. Tämän päivän uusi tuholainen puutarhoissa on koloradonkuoriainen, jota piparjuuri torjuu Tuomisen oppien mukaan. Etanoihin auttaa krassi, iisoppi ja timjami.

Syötävän kaunis piha on oikein tervetullut lisä ainakin omaan kirjahyllyyni ja suosittelen sitä hyötykasvien kasvattajille. Kirja on oikein opettavainen ja selkeistä kuvista annan lisäplussaa kirjan tekijöille. *****+

Kirsi Tuominen, Syötävän kaunis piha – Nykyaikainen hyötypuutarha

kuvat Juha Kivimäki, Kirsi Tuominen, A-lehdet, Yrjö Vähäkallio, iStockphoto

piirrokset Juha Kivimäki

Minerva 2014

s. 197

Leena Lumi kertoo kirjasta täällä.

Nämä paprikat kuvasin tänään Ruissalon kasvipuutarhalla. Herkullisen näköisiä.

Melanie von Orlow: Hyönteishotelli - Rakenna koti pölyttäjähyönteisille

Berliiniläinen Hyönteishotellin kirjoittaja Melanie von Orlow on freelance-biologi, joka laatii ohjeita mehiläisparvien kiinniottamiseen ja mehiläisten ja ampiaisten siirtämiseen. Lisäksi hän tekee työtä mehiläisten ja ampiaisten tunnettavuuden parantamiseksi Liittovaltion NABU:n Hymenoptera-työryhmän tiedottajana. Orlow on koonnut ja kokeillut Hyönteishotellin sisältämät ohjeet ja suositukset. Hänellä on itsellään oma pieni mehiläistarha.

Hyönteishotellin sisällys koostuu neljästä osasta: Hyönteishotellit – näin ne tehdään!; Hotelleja erakoille; Hotelleja suurperheille; Hotelleja muille hyödyllisille vieraille. Hotellit erakoille sisältää villimehiläiset, petopistiäiset ja erakkoampiaiset. Hotellit suurperheille sisältää kimalaiset ja herhiläiset. Hotellit muille hyödyllisille vieraille sisältää leppäkertut, harsokorennot ja kumppanit.

Joku voi ihmetellä miksi mehiläisille ja hyönteisille pitäisi tehdä ns. hotelleja, sillä kyllähän ne luonnossa löytävät ja tekevät itse asuinpaikkansa. Nämä ohjeet ovat ihmisille, jotka haluavat puutarhaansa enemmän hyödyllisiä mehiläisiä ja hyönteisiä, sillä ne pölyttävät kukkia ja hävittävät tuholaisia. Lisäksi hyönteishotelleja voivat tehdä ne, jotka haluavat tarkkailla mehiläisten ja hyönteisten elämää mm. valokuvaamalla niitä tai seuraamalla muuten vain hyönteisten elämää. Lapsille hyönteishotellin hyönteisten seuraaminen on opettavainen luontokokemus.

Hyönteishotellit voidaan tehdä puusta, ruo´osta, bambusta, kaislasta, korsista, tiilistä, ja savituotteista. Yksinkertaisin on puunoksaan poratut reiät. Hyönteishotellit eivät saa kastua, joten ne on laitettava suojaisaan paikkaan, johon paistaa aurinko. Esimerkiksi peltiämpäri täytetään bambukepeillä tai järviruo´oilla. Ämpärin pohjalla pitää olla liimaa, jotta linnut eivät kisko keppejä pois. Ämpäri laitetaan vaakatasossa seinälle tai oksalle rautalangan avulla. Hyönteishotelli-kirjassa on 30 erilaista hyönteishotellin ohjetta. Toiset hotellit vaativat useamman tunnin uurastuksen ja toiset valmistuvat puolessa tunnissa. Ohjeet ovat yksityiskohtaisesti kuvattu piirroskuvilla ja tekstillä, lisäksi hotellin tekemisestä ohjeistetaan onko se helppoa tai vaativaa. Itse lähtisin kokeilemaan vaatimatonta hotellia ja, jos asukkaita ilmestyy, voisin kokeilla isomman hotellialueen, jopa kerroshotellin tekemistä kirjan ohjeiden mukaan. Vaikka pidän piirrosohjeista, niin valokuvat kohteista, mielellään hyönteisten kera, olisivat mielestäni parempia. ****

Melanie von Orlow, Hyönteishotelli – Rakenna koti pölyttäjähyönteisille

suom. Tuula Syvänperä

Minerava 2014

Ideenbuch insektenhotels

s. 95

Alan Bradley: Piiraan maku makea

Alan Bradleyn kirjan, Piiraan maku makea, kansikuva on oikein herkullisen hyytävä, kun lukija tietää, että kyseessä on jännityskirja. Kirjan kansikuvassa mustat linnut lentelevät taivaalla ja yksi lintu istuu lehdettömän puun oksalla. Kaukana siintää iso musta talo. Talossa asuu 11-vuotias Flavia de Luce perheineen. Flavia on sisarussarjan nuorin ja nuoresta iästä huolimatta vaikuttaa olevan lähes nero kemiassa, talossa kun sattuu olemaan laboratorio kaikilla mahdollisilla kemiaan liittyvillä aineilla ja tavaroilla. Pikkuvanhana ja aikaa tappaakseen Flavia suorittelee kaikenlaisia kemiankokeita ja kiehauttelee myrkkyjä mennen tullen ja palatessa. Kirjan pääosan esittäjä on siis kartanonneiti Flavia de Luce ja eletään vuotta 1950.

Siinä oli lintu, jänkäkurppa – ja se oli kuollut. Se makasi selällään kynnyksellä, siivet levällään kuin lentoliskolla, silmät ikävästi nurin muljahtaneina, pitkä musta nokka terävänä taivasta kohti sojottaen. Nokan kärjessä oli pieni paperinpala, joka värisi aamupäivän tuulenvireessä.

Ei se ollutkaan mikään paperinpala, vaan postimerkki.

Isä kyykistyi katsomaan tarkemmin ja henkäisi. Ja yhtäkkiä hän piteli kurkkuaan, kädet tärisivät kuin syksyiset haavanlehdet, kasvot olivat valahtaneet märän tuhkan värisiksi.

Kanadalainen Alan Bradley on iskenyt Flavia de Luce-sarjallaan oikeaan kultasuoneen, sillä niiden elokuvaoikeudet on myyty James Bond-ohjaajalle Sam Mendesille. Kirjan hillittömissä kuvioissa kuvittelin filmikohtauksia, jossa tämä nenänsä joka paikkaan pistävä Flavia-neito pyörittelee rikollisia ja poliisia neiti Marplemaisesti ja tarjoilee siinä sivussa teetä laboratoriossaan. Kirja oli hauska huolimatta ihan oikeista murhista, joista kirjassa kerrottiin hulvattomaan tyyliin.

Aina kun kirjoissa tai elokuvissa kohdataan murhaaja silmästä silmään, hänen ensimmäinen repliikkinsä tihkuu uhkaa, ja usein se on lainaus Shakespearelta.

”Jaahas, vai niin”, hän kähisee, ”on armaan syli retken pää” tai ”noin viisas ei voi elää kauan.”

Siinäpä lukijoille jännitettävää, kuka murhaaja on. Flavia-tyttönen ratkaisi tietysti murhaajan ennen poliisia, mutta kuinkas sitten hänelle kävikään, sen voit lukea kirjasta Piiraan maku makea. Suosittelen.

Alan Bradley, Piiraan maku makea *****

suom. Maija Paavilainen

kansikuva Satu Kontinen

Bazar 2014

The Sweetness at the Bottom of the Pie 2009

s. 385

Ben Malinen: Taakkana läheisriippuvuus - Kenen elämää elät?

Ben Malinen on kirjoittanut tietokirjan läheisriippuvuudesta. Hänen aiemmat kirjansa ovat Häpeän monet kasvot, Elämää kahlitseva häpeä ja Mustasukkaisuus. Jokainen kirja on aihepiiriltään sellainen, että kirjoille löytyy oma lukijakuntansa. Esimerkiksi Taakkana läheisriippuvuus teoksessa Malinen kirjoittaa sivulla 122: Läheisriippuvuuden piirteitä on jokaisella. Se ei tarkoita kuitenkaan sitä, että henkilö olisi henkisesti tai tunnetasolla tasapainoton. Vaikka läheisriippuvuus on taakka ja aiheuttaa ylimääräistä kärsimystä ja tuskaa, siihen selvästi taipuvainen ihminen on ihan tavallinen, pärjäävä ja useimmiten elämäänsä tyytyväinen.

Miksi sitten tarvitaan tällaisia kirjoja? Tarve läheisriippuvuus-kirjoille löytyy siitä, että terve läheisriippuvuus voi muuttua sairaalloiseksi riippuvuudeksi ja siihen voi liittyä myös muita riippuvuuksia. Ihminen on unohtanut itsensä ja omat tarpeensa jo lapsena ja keskittyy muiden auttamiseen ja huolehtimiseen. Ihminen etsii pakonomaisesti autettavia ja jos niitä ei ole lähipiirissä, ihminen voi hakeutua avustustöihin ulkomaille kriisipesäkkeisiin. Kirjoittaja, teologian tohtori Ben Malinen, kertoo kirjan syntyhistoriasta seuraavaa:

Tämä läheisriippuvuutta käsittelevä kirja on syntynyt reilun vuoden aikana Etelä-Sudanin ja Sierra Leonen rauhallisina ja hiljaisina iltoina ja viikonloppuina. Aiheeseen tutustuminen on ollut hyvää vastapainoa niille monille haasteille, joita hätäapu- ja kehitysyhteistyö Afrikassa ovat tuoneet mukanaan… Yrittäessäni sanoittaa lukijoille sitä, mistä läheisriippuvuudessa on kyse ja kuinka siitä voi vapautua, olen joutunut peilaamaan aihetta omaan elämääni.

Kirjan kappale, jonka olisin toivonut olevan heti ensimmäisenä, on Läheisriippuvuuden taustatekijät.

Läheisriippuvuus on opittu käyttäytymismalli, joka siirtyy sukupolvelta toiselle. Jos muistat vanhempiesi tunne-elämässä ja käyttäytymisessä riippuvuuksia, kuten päihderiippuvuutta, narsistisia piirteitä tai jos toinen vanhemmista oli hallitseva ja voimakas persoona, on mahdollista, että sinulla itselläsikin on taakkana läheisriippuvuus.

Kirjan vahvuus on se miten Ben Malinen kertoo esimerkein läheisriippuvaisten kuvauksia, sillä ihmiset eivät ole samanlaisia ja läheisriippuvuus voi tulla esille eri tavoin. Aika kuvaava esimerkki läheisriippuvasta kirjassa oli Tove Janssonin Näkymätön lapsi. Muumiperheeseen tuotiin näkymätön lapsi, jota Muumimamma yritti turhaan lääkitä isoäidin rohdoilla. Tyttö muuttui näkyväksi itsekseen vasta, kun uskalsi tehdä jotakin tavatonta.

Läheisriippuville on tyypillistä, että he unohtavat itsensä ja omat tarpeensa ja halunsa. Kirjan lopussa annetaan ohjeita sille miten läheisriippuvainen pääsee eroon riippuvuudestaan ja alkaa elää omaa elämää. Muiden ihmisten auttamisessa ei ole mitään pahaa. Jatkuva uhrautuminen muiden hyväksi voi kuitenkin kostautua uupumuksena, masennuksena, ahdistuksena ja fyysisinä oireina. Kirjan sivuilta löysin omaan elämääni hyviä ohjeita mm. omien halujen ja unelmien toteuttamisen, omana itsenä elämisen ja yleensä omien luonteenpiirteiden tarkkailun ja käyttäytymisen eri tilanteissa. Miten voisin käyttäytyä toisin? Liika huolehtiminen muista ihmisistä ei ole minulle itselleni hyväksi, joka kannattaa muistaa. Suosittelen kirjaa sosiaali-terveysalan opiskelijoille ja työntekijöille sekä terapeuteille. ****

Ben Malinen, Taakkana läheisriippuvuus – Kenen elämää elät?

Kirjapaja 2014

s. 143