Satu Rämö: Tinna

 

Tiedän mitä jätit roskalaatikkoon. Häpeä.

Satu Rämön Islantiin sijoittuva dekkari Tinna on jo viides osa suositussa Hildur-sarjassa. Ja sarja sen kuin paranee kirja kirjalta. Tinna on päähenkilön, rikostutkija Hildur Rúnarsdóttirin, äidin nuorin sisko. Hildurin vanhemmat kuolivat, kun Hildur oli lapsi, ja Hildur jäi kahdestaan Tinnan kanssa. Heidän välinsä olivat edelleen hyvin lämpimät. Hildurin tutkittavaksi tuli tapaus, jossa uhri löytyi maastoon aseteltuna. Hildurin mieli teki tepposet kyseisellä maastolla,  sillä hänen korvansa alkoivat tinnittämään ikävästi. Mikä oli tuo viheltävä ääni? Ja miksi tapaus tuntui niin tutulta?

Tänään, 24. päivä lokakuuta, vietettiin kvennafritä, naisten lakkoa. 

Kirjan tapahtumat sijoittuivat 1975 lähtien nykyaikaan asti. Tinna muisteli menneisyyttä, koska hänen vanhin siskonsa katosi tuona vuonna. Hän halusi tietää miksi Hulda oli heidät jättänyt. Vuosi 1975 oli tärkeä vuosi naisille, sillä naiset halusivat enemmän naisia parlamenttiin päättämään politiikasta. Naisten voimalla Islantiin saatiin vuonna 1980 maailman ensimmäinen demokraattisesti valittu naispresidentti Vigdis Finbogadóttir, mikä mainittiin myös kirjassa. Satu Rämö on sujauttanut tällä kertaa yhteiskunnallisesti vaikuttaneen henkilön dekkarinsa sivuille. Ei ihme, että kirja julkaistiin 24.10.

Löyhämoraalinen poliisi! Kohta kaikki saavat tietää, millainen olet oikeasti, ja se on urasi loppu. Tulet vielä katumaan.

Hildurin tutkimukset suuntasivat tällä kertaa kohti Islannin pääkaupunkia Reykjavikiä. Siellä hän kohtasi ohimennen myös yhden lempparihenkilöhahmoni, finanssietsivä Áróra Jónsdóttirin, joka on tuttu Lilja Sigurdardóttirin dekkareista. Sen sijaan siskolleen Björkille, joka suoritti Reykjavikissä vankeustuomiotaan, Hildur vei erään suomalaisen nimeltä mainitsemattoman naisdekkaristin uusimman kirjan, joka sijoittui Islantiin, vink vink.

Hildurin poliisikollega Jakob sai tällä kertaa matkata Helsinkiin hakemaan erään islantilaisen naisen, joka oli jäänyt kiinni huumeiden salakuljetuksesta. Onnistuiko Jakob saamaan naiselta muita alan rikostekijöitä irti, sen voit lukea kirjan sivuilta. Hyvin reipasotteinen naisihminen, josta toivottavasti saamme jatkossa kuulla lisääkin. Satu Rämön henkilöhahmot ovat vertaansa vaille mielenkiintoisia, kuten kirjassa  mainiosti esiintynyt Einar ja hänen sympaattinen Elsa-koiransa.

Satu Rämön dekkari Tinna matkasi menneisyyden ikävistä tapahtumista nykyisyyden  ikäviin tapahtumiin. Mutta maisemat olivat mahtavat, ja rakkautta ja romantiikkaa oli sen verran sopivasti, että tulipa hyvä mieli kirjan lopusta.

 

Satu Rämö, Tinna *****

Wsoy 2025

s. 403 + Kirjailijalta

Dekkari

Hildur-sarjan 5. osa

Islanti 

 

Satu Rämö: Hildur

Satu Rämö: Rósa ja Björk

Satu Rämö: Jakob

Satu Rämö: Rakel 

 

Selja Ahava: Hän joka syvyydet näki

 

Henrik, minulla on yksi ainoa vanha sukulainen, ymmärrätkö?

Selja Ahavan teos Hän joka syvyydet näki kertoi Liisasta, joka tapasi Henrikin. Heti tutustumisen alussa Liisa kertoi, että hän ei tule pitkäikäisestä suvusta. Vain hänen yksi tätinsä eli vielä sydämentahdistimen varassa. Kirjan sanomana olivat kuoleman kysymykset. Kirjan teema on niin erityinen, että sen parissa voisi viihtyä useammankin kerran. Selja Ahavan syvällisiä teoksia on  hienoa lukea, vaikka ne keskittyvät aina pohdiskelemaan todella ongelmallisia asioita.

Herättäkää hänet!

Kirjassa pohdittiin aivokuolemaa. Heidin tytär Meeri oli kuollut yksinkertaisessa kitarisaleikkauksessa. Äiti ei halunnut, että elämää ylläpitävä hengityskone sammutettaisiin. 

Teoksessa seurattiin Meerin elämää myös Perlahin silmin. Meerin Heidi-äiti oli palkannut Perlahin avukseen hoitamaan Meeriä kotona. Meeri oli aivokuollut, mutta äiti hoiti rakkaudella tytärtään. Hän ei ollut antanut sulkea hengityskonetta.

Suomessa oli paljon tyhjiä huoneita. Oli enemmän huoneita kuin ihmisiä, kun taas Filippiineillä oli toisin päin. Jos käänsit hetkeksi selän, huone täyttyi heti.

Kirjassa hoitaja Perlah ajatteli hyvin viisaasti Suomen ja Filippiinien eroavuuksia. Surullista oli, että Perlah oli joutunut jättämään tyttärensä vanhemmilleen hoitoon, sillä lapsen isä oli töissä rahtilaivalla ja siten poissa kuukausikaupalla. Ainoa yhteys tyttäreen oli kännykän välityksellä. Lisäksi filippiiniläiset sukulaiset painostivat antamaan heille rahaa, jota Perlah hankki Suomessa.

Aluksi Perlah ei ymmärtänyt miksi hän hoiti aivokuollutta Meeriä, mutta lopulta hän kenties kiintyi Meeriin ja muuttui ystävällisemmäksi. 

Kaikille kuolema on yhteistä.

Kirjassa on hienoja lauseita, joita voi ajatella syvällisesti tai sitten lukea tarinaa, joka polveili rönsyinä muihinkin tarinoihin yhtyen, menneeseen ja nykyisyyteen Liisan pohdintoina ja kirjoituksina. Kuoleman hetkeä ja geenien perimistä. Samaa olen itsekin pohtinut tehdessäni sukuselvitystä. Lähisukulaisten kanssa ei kannata tehdä yhteisiä lapsia, mutta tuskinpa sitä ajateltiin edellisissä sukupolvissa. Omat isoisäni olivat keskenään pikkuserkkuja, mutta tuskinpa he edes tiesivät siitä.

Kirjan Liisan suku oli rapauttanut omat geeninsä, joista hän oli huolissaan. Kirjassa pohdittiin myös sitä, miten elämää oli pidennetty hengityskoneiden, leikkausten ja lääkitysten avulla. Tiedetään myös terveellisten elintapojen, sen mitä syöt, juot, nukut sekä liikunnan, auttavan parantamaan elinajan odotusta.

Selja Ahavan Hän joka syvyydet näki pohti kuoleman ja kuolevaisuuden ikiaikaisia kysymyksiä.

 

Selja Ahava, Hän joka syvyydet näki *****

Gummerus 2025

s. 347 

 

Selja Ahava: Ennen kuin mieheni katoaa 

Selja Ahava: Taivaalta tippuvat asiat 

Selja Ahava: Nainen joka rakasti hyönteisiä