Eva Frantz: Suvisaari

 

Nyt on loma. Tästä kesästä tulee kaikkien aikojen paras.

Eva Frantzin esikoisdekkari Suvisaari sopii hyvin luettavaksi näin kesäkuukausien aikana. Kirjassa lomailtiin saaressa, jonne  ei ollut tietä. Saari oli vakuutusyhtiön omistuksessa, ja työntekijät saivat olla kukin vuorollaan saaren mökeissä lomalla. Kirjan yksi päähenkilö Annika tuli miehensä ja kahden tyttönsä kanssa saarelle muiden samaan aikaan lomailijoiden kanssa. Annika oli varma, että kesästä tulisi kaikkien aikojen paras. Niinpä niin. Eva Frantz oli suunnitellut kaikenlaisia yllätyksiä lomailijoille.

Mökki oli paljon pienempi kuin miltä se oli näyttänyt Facebook-sivuilla, kulahtanut ja vanhanaikainen mutta oikein kodikas. Mökin sisustus oli ehtaa 70-lukua: jykeviä huonekaluja kellertävästä mäntypuusta ja suurikukkaisia verhoja.

Harvalla taitaa olla nykyaikaisia tiptop-mökkejä. Kun katselen ohjelmia, joissa pistetään vanhat mökit  uuteen kuosiin, kaadetaan seiniä, laitetaan valtavia ikkunoita ja todella laajoja terasseja, tulee mieleen, että miksi ihmeessä? Mielestäni pienemmät mökit ovat kotoisia, enkä itse tekisi valtavalla terassilla mitään, sillä tykkään olla luonnossa, kallioilla ja puutarhoissa. Mikä sen luontevampaa kuin ajella nurmikkoa kesäisin. En siis ottaisi käyttöön robottiruohonleikkuria, joka on sitäpaitsi vaarallinen pikkueläimille. Hyvä, kun kirjan tarinassa mökit olivat pysyneet uskollisina 70-luvulle.

Onneksi Suvisaaresta kuitenkin oli niin paljon mukavia ja valoisia muistoja, että ne peittivät alleen ikävät muistikuvat. Melkein ainakin. 

Eräs vanhemmista lomailijoista kuoli tarinan aikana juuri siihen aikaan, kun saaren kuljetusvene kuljettajineen oli jäänyt mantereelle. Sähköt menivät poikki, kännyköille ei ollut kenttää ja pienen vauvan äiti sairasti, eikä vauvalle ollut ruokaa. Saaressa oli klaustrofobinen tunnelma. Ja saunassa makasi kuollut ihminen. 

Lomalaisille sattui ja tapahtui kaikenlaista Eva Frantzin dekkarissa nimeltään Suvisaari.

 

Eva Frantz, Suvisaari

Suom. Ulla Lempinen

S & S 2021

s. 220

Sommarö 2016 

Dekkari

 

Eva Frantz: Sininen huvila

Eva Frantz: Osasto 23

Pia Westerholm: Poikani Vimma

 

Miten vähän ymmärsin Vilman kiinnostuksesta erilaisuuteen! Miten pitkään olin vain ajatellut että murrosikä tuo paineita nuorille, etten saanut olla ylireagoiva, että pitää luottaa nuoreen, aika hoitaa.

Pia Westerholmin esikoissarjakuvateos Poikani Vimma kertoi siitä, mitä transnuoret joutuvat kokemaan matkallaan omaksi itsekseen. Kirjan alussa Vilma oli vielä tyttö, mutta tiedosti jo halunsa muuttua Vimmaksi. 

Kirjan alussa on kerrottu Suomen sateenkaarihistoriasta, esim. vuonna 1967 perustettiin ensimmäinen seksuaalivähemmistöjen yhdistys, ja vasta vuonna 1981 Lääkintöhallitus poisti virallisesta tautiluokituksesta kohdan, jossa homoseksuaalisuus luokitellaan sairaudeksi.

 

Vilmalla diagnosoitiin keskivaikea masennus ja taipumus itsensä vahingoittamiseen.

Muutos ei ollut helppo aloittaa ja Vilma sai mielenterveysongelmia, joihin hän sai lääkityksen. Transtutkimuksiin oli jonoa. Koko perhe voi huonosti. 

 

Pia Westerholmin esikoissarjakuvateos kertoi hyvin henkilökohtaisen tarinan omasta lapsesta, joka kävi läpi transmuutoksen. Vaati paljon, ennen kuin nuori hyväksyttiin ensinnäkin muutoshoitoon. Kuulusteluissa piti sen lisäksi todistaa, että on transsukupuolinen. Päätöksen saaminen kesti vuosia.

Kiitos Pia, että kerroit transnuoresi kertomuksen. Uskon, että siitä on hyötyä monelle nuorelle, joilla on vastaavia ongelmia.

Kun erilaisuudesta tulee oikeus, ei kukaan ole vääränlainen.

 

Pia Westerholm, Poikani Vimma *****

Kuvitus: Pia Westerholm *****

Suuri kurpitsa 2024

s. 88

Sarjakuvateos

Mielenterveys

Transnuori

Queer 

Jane Harper: Ulkopuoliset

 

 

Jälkeenpäin he kaikki kysyivät itseltään samat kysymykset. Miten näin saattoi käydä? Olisimmeko voineet estää sen?

Olipa kiva lukea Jane Harperin kolmas Aaron Falk-sarjan dekkari nimeltään Ulkopuoliset. Sarjan kirjoissa on rauhallinen meininki, niin uusimmassakin kirjassa, vaikka Etelä-Australian Kiewarrassa oli käynnissä vuotuisat ruoka- ja viinifestivaalit. Festivaalialue oli sulkeutunut puoli tuntia aiemmin ja parkkialueella oli vain enää lastenvaunut, kun eräs työntekijä oli lähdössä kotiin. Vaunuissa oli vauva.

Mitä minä näin? Zoen perheen tunteneet ja heille läheiset jäivät yksin kysymystensä kanssa. Mitä minulta jäi huomaamatta? 

Näitä kysymyksiä he kysyivät itseltään ja toisiltaan. Mutta Zoen äiti ei palannut tyttärensä luo.

Vauvan nimi oli siis Zoe ja hänen äitinsä oli kateissa. Vuotta myöhemmin äiti oli  edelleen kateissa. Aaron Falk oli kutsuttu ystäväperheen luokse, sekä edellisellä kerralla, että vuotta myöhemmin. Rikosten tutkimiseen tuli Aaron myötä ihan erilainen näkökulma. Aaron mielessä oli myös eräs Gemma, johon hän oli tutustunut. Romanssin  hehkua ei voinut kukaan olla huomaamatta.

Aaron Falk on sympaattisen oloinen poliisi. Hän ratkoo työkseen talousrikoksia. Ystäväperheen mies Raco oli myös poliisi. Aaron ja Raco olivat tutustuneet työtehtävissä viisi vuotta aiemmin. Raco oli töissä Kiewarrassa, jossa Aaronkin oli aiemmin asunut. Zoen kadonnut äiti oli aiemmin ollut yhdessä Racon veljen kanssa, joten katoaminen koski läheisesti Aaronin ystäväperhettä. Aaron huomasi pian syventyneensä outoon katoamismysteeriin. Oliko kadonnut äiti hävinnyt vapaaehtoisesti vai pakolla? Ei näkynyt kadonnutta äitiä. Ei näkynyt myöskään yhden yhtä kengurua tai koalaa, josta olen vähän pettynyt.

Aaron Falk ratkaisi hoksottimet herkkinä rikoksia Etelä-Australian viinitarhoilla Jane Harperin Ulkopuoliset dekkarissa.

 

Jane Harper, Ulkopuoliset *****

Suom. Maija Lehmuksenoksa *****

Tammi 2024

s. 405

Exiles 2022 

Dekkari

Aaron Falk-sarjan 3. osa

Cosy crime

 

Jane Harper: Luonnonvoimat

Jane Harper: Kuiva kausi 

Anu Patrakka: Arvoton

 

Kun nyt jälkikäteen ajattelen tekojani, on vaikea uskoa, että olen niihin syypää.

Anu Patrakan dekkari Arvoton vei Portugaliin, Portoon. Hiekkarannalta oli löytynyt ihmisen pää pussiin pakattuna. Siitä alkoi Nelson Monteiron ensimmäinen tutkimus Porton poliisin rikostutkijana. Anu Patrakka on poiminut dekkariinsa ideat todellisen elämän rikoksista. Arvottomassa kuljetaan ihmiskaupan jalanjäljissä.

En keksinyt ruutia. Otin sen vain omaan käyttööni.

Portugalissa viljellään ja tuotetaan ruokaa ja hedelmiä ihmisille ympäri maapallon. Ihmiset eivät ole valmiita maksamaan ruoasta kovin paljoa, joten työntekijöiden palkkojen on oltava matalat. Ketkä suostuvat tekemään työtä alle minimipalkkojen? Ihmiskauppiaat käyttävät hyväksi köyhistä oloista tulevien ihmisten rahantarvetta. Myös Suomessa on tavattu vastaavia ihmiskauppiaiden tekemiä rikoksia ihmisyyttä ja ihmisarvoa vastaan. Työntekijät ovat monesti jopa velkaantuneet tuhansia euroja ihmiskauppiaille, jotka teettävät heillä töitä ympäri vuorokauden.

Kun on lapsesta saakka kokenut väkivaltaa, siihen tottuu, sitä pitää normaalina. Se kulkee mukana läpi elämän, vaikuttaa omiin tekoihin.

Suomalainen Emilia oli muuttanut töihin Portoon, samoin kuin kämppäkaverinsa Tiina. Asiakaspalvelutöitä suomalaiselle firmalle. Palkka oli pienempi kuin Suomessa, mutta pienemmät elinkustannukset korvasivat erotuksen. Nelikymppinen Emilia halusi elämäänsä muutoksen, ennen kuin oli liian myöhäistä. Portugalissa hän omaksi onnettomuudekseen kohtasi ikävän rikollisen. 

Viihdyin kovasti Anu Patrakan Arvoton dekkarin sivuilla Portugalin hedelmällisellä maaseudulla. Arvoton pisti miettimään omia kulutustottumuksia ja sitä, että toivottavasti syömäni hedelmät, kasvikset ja muu ruoka ei ole tuotettu ihmisarvoja polkemalla.

 

Anu Patrakka, Arvoton

Otava 2023

s. 308

Dekkari

Nelson Monteiro-kirjasarjan 1. osa 

Rauhallista juhannuksen aikaa!

 

Ota käpy pois kenkäst

kaar vesi pois saappast

nost ämpär silmiltäs

jua kuppis tyhjäks.

Ol ilone

ol valone

ol pulune.

Älä lait kät sirkkeli

älä purot kirvest kintuil

älä unhota kotti avamei

älä karota annetui syrämei.

Viä roskapussi mennessäs.

Heli Laaksonen, Raparperisyrän 2002

Näillä Helin ohjeilla on turvallista matkata kohti juhannuksen aikaa. Ollaan ilosia, valosia ja pulusia toinen toisillemme. 💚

 

       Hyvää Juhannusta 💚 

Elina Backman: Kuinka kuolema kohdataan

 

Mies istuu yksin varjossa ja tuijottaa pöydällä lojuvaa ruusua kummastuneena. Kun hän tarttuu kukkaan, tuntuu kuin se liimautuisi hänen käteensä. Kukan varressa oleva piikki on tehnyt heiveröisen viillon etusormen ihoon, mutta mies ei silti saa laskettua kukkaa kädestään.

Elina Backmanin  dekkarissa Kuinka kuolema kohdataan jaetaan ruusuja. Dekkari on neljäs sarjassa, jonka päähenkilö on toimittaja Saana Havas. Sarjan rikostutkijana toimii Saanan miesystävä Jan Leino. Jan sai tällä kertaa uuden poliisin tiimiinsä, Rynkyn, joka puhui myös ranskaa. Kielen osaaminen tuli tarpeeseen, kun Nizzassa oli tapettu suomalainen mies, ja Jan ja uusi kollega matkasivat tutkimaan tapausta.

Juhannustalkoot. Niin Inkeri-täti oli myynyt idean hänelle. He auttaisivat Inkerin ystävää vanhan puutalon kunnostuksessa ja saisivat vastalahjaksi yöpyä kesäidyllissä.

Saana matkasi pariksi viikoksi Inkeri-tädin kaverin saaristolaismökille. Alkuun talkootyöt veivät koko ajan, mutta sitten Saana kiinnostui eräästä vuonna 1985 tapahtuneesta kuolontapauksesta, joka selvästi vaivasi saaren pitkäaikaisia asukkaita. Siitähän saisi tehtyä seuraavan podcastin. 

Kaunis kesäinen mökki järvinäköalalla on muuttunut painajaisen näyttämöksi.

Kyseisen mökin asukas löytyi siis kuolleena. Hän ei ollut saanut ruusua, mutta jotain muuta hän oli saanut tekijältä. Tuo esine yhdisti Nizzan tutkimuksen suomalaiseen uhriin. Janilla tiimeineen oli kiire, sillä ilmeisesti seuraavakin uhri olisi pian tulossa. Tapauksia yhdisti eräs saari, missä Janin rakas Saana vietti juhannuksen aikaa. Saana oli sitäpaitsi kiinnostunut rikoksista ja teki rikospodcasteja. Jan oli erittäin huolestunut murhista ja siitä, että Saana sotkeutui rikoksiin.

"Istun kesähuvilan kammarissa ja mielessäni pyörii kaikki juuri tapahtunut. Kaunissaari on päällisin puolin viehättävä kesäidylli, mutta kaiken kauniin alla on paljon synkkää. Ja se synkkä valtasi hetkeksi koko saaren." 

Saana on taitava ratkomaan rikoksia. Tälläkin kertaa hän joutui maalilinjalle. Eikä siinä kaikki, vaan poliisit saivat jälleen kaupan päälle yllätysrikollisen Saanan tutkimusten ansiosta. 

 

Elina Backman, Kuinka kuolema kohdataan *****

Otava 2024

s. 378

Dekkari

Saana Havas-sarjan 4. osa

Cosy crime

 

Backman Elina: Kun kuningas kuolee

Backman Elina: Kun jäljet katoavat

Backman Elina: Ennen kuin tulee pimeää

 

Christian Rönnbacka: Henna Björk - Jahti

 

Yhdestä asiasta Ismael oli ollut lapsesta lähtien varma. Kun hän vain saisi tilaisuuden, hän kostaisi. Lista koston syistä oli loputon alkaen menetetystä lapsuudesta, ehkä jopa sielusta, mutta myös hänen ystäviensä kuolemat huusivat öisin hänen päässään kostoa.

Christian Rönnbackan Jahti jatkoi varsin nopeatempoisesti Henna Björk -dekkarisarjaa. Henna ja Ismael olivat erään sotakomentajan perässä, joka oli nimeltään Toojay. Toojay oli siepannut 11-vuotiaan Ismaelin, ja kouluttanut hänestä lapsisotilaan muiden lasten lisäksi. Kolme lasta oli paennut veritimantit mukanaan, Ismael oli yksi heistä. Sarjan ykkösosassa Toojay tapatti kaksi heistä Ruotsissa. Ismael pääsi pakoon Hennan avustamana.

Missä muuallakaan se paska olisi kuin siellä, mistä valtaosa Euroopan raakatimanteista kulkee läpi.

Toojay oli nähty Antwerbenissä, jonne Supon palkkaamat Henna ja Ismael suuntasivat.  Heidän piti löytää Toojay tuosta kaupungista ja varmistaa hänen henkilöllisyytensä. Sen jälkeen poliisit hoitaisivat kiinnioton. Löytyikö Jahdin aikana tuo inhottava ja väkivaltainen entinen komentaja, nykyinen rahakas liikemies, jota Supo oli pitkään tarkkaillut Suomessa?

Olen käytännössä kuollut niin kauan kuin Toojay elää. 

Ismaelilla oli siis syynsä etsiä Toojay ja saada hänet hengiltä. Henna ei tiennyt, että Ismaelilla oli omat kanavansa etsiä Toojay.  Vauhdikkaissa tapahtumissa sekä Henna että Ismael joutuivat käyttämään väkivaltaa että joutuivat väkivallan kohteiksi. 

Christian Rönnbackan Jahti vei mukanaan kansainvälisiin  rikostapahtumiin, joissa henkikulta oli vaarassa kaikilla osapuolilla. Ja loppujen lopuksi sain ihmetellä, että kuka tai ketkä niitä rikollisia oikein olivatkaan. Pyhittikö tarkoitus keinot, vai miten se oikein menikään.

 

Christian Rönnbacka, Henna Björk - Jahti

Bazar 2023

s. 318

Dekkari

Henna Björk-sarjan 2. osa

 

Christian Rönnbacka: Isku

 

 Kiitos Kirsti Dekkariviikko-lukuhaasteesta.

Agatha Christie: Neiti Marplea ei petetä

 

Neiti Marplella oli valkeat hiukset, pehmeät vaaleanpunertavat ryppyiset kasvot ja viattomat posliininsiniset silmät. Hän näytti hyvin herttaiselta vanhalta naiselta.

Agatha Christien dekkari Neiti Marplea ei petetä kertoi suuresta kartanosta, jonne oli tehty  poikakoti. Poikakotia johti neiti Marplen nuoruudenaikaisen ystävättären mies. Ystävättären sisko pyysi neiti Marplea vierailemaan kartanossa, sillä hän aavisti jotain pahaa tapahtuvaksi. Tuo vierailu sopi hyvin neiti Marplelle, sillä hän oli hyvä selvittämään  arvoituksia.

Neiti Marple katsoi häneen kiitollisena. Hän näytti viehättävältä ja avuttomalta vanhalta naiselta, mutta tarkemmin häntä katsoessaan mies olisi voinut havata, että hänellä oli hyvin tarkat siniset silmät. 

Neiti Marple saapui suureen kartanoon, jonka oli rakennuttanut joku rikas rautatehtailija aikoinaan. Neiti Marplen ystävätär Carrie Louise omisti talon. Hän oli saanut sen ensimmäiseltä mieheltään perintönä. Toinen mies oli ehtinyt teettää taloon kymmenen kylpyhuonetta, ennen kuin oli lähtenyt toisen naisen matkaan. Kolmas mies oli sitten perustanut paikalle poikakodin ja haaveili vielä suuremmasta poikakodista. 

Sinä yönä neiti Marple yritti makuuhuoneessaan luoda kuvaa Stonygatesin ilmapiiristä, mutta se oli vielä liian sekava.

Kartanossa oleili sekava seurakunta ihmisiä, Carrie Louisen mies Lewis, tytär Mildred ja adoptiotyttären tytär Gina, Ginan mies Wally ja Carrie Louisen toisen miehen aikuiset pojat, jotka pitivät kartanoa kotinaan. Lisäksi paikalla oli poikakodin työntekijöitä, palvelijoita ja Carrie Louisen henkilökohtainen sihteeri ja seuralainen neiti Bellever. Carrie Louisen miehellä oli myös sihteeri, joka oli Edgar Lawson. Paikalle saapui myös poikakodin säätiön johtaja.

"Toivottavasti tämä shokki ei ole saanut teitä tuntemaan oloanne kovin epämukavaksi", hän sanoi. "Murhan tapahtumapaikalle joutuminen on epäilemättä suuri rasitus kenelle tahansa, joka ei ole ennen ollut tekemisissä sellaisten asioiden kanssa."

Neiti Marple saattoi näyttää hyvinkin vanhalta ja avuttomalta, mutta aivot raksuttivat terävinä, joten kyllähän hän ratkaisi kartanon mysteerin. Tosin sitä ennen ehti tapahtua kolme murhaa.  Uskoisin, että neiti Marple viihtyi omalla tavallaan kartanossa ja viihtyi varsinkin ystävättärensä seurassa. Kartanon puutarha oli päässyt ränsistymään, joten se harmitti hiukan puutarhatöistä pitävää neiti Marplea. Puutarhasakset vain käteen ja hommiin.

 

Agatha Christie, Neiti Marplea ei petetä

Suom. Leena ja Matti Jaskari

Wsoy 2023

s. 196 

They Do It with Mirrors 1952

Ensim. suom. kielinen julkaisu 1969

Neiti Marple-dekkari

Agatha Christie: Murha maalaiskylässä

Agatha Christie: Lomahotellin murhat

Agatha Christie: Ruumis kirjastossa 

 

Kiitos Kirsti Dekkariviikko-lukuhaasteesta.

Agatha Christie: Lomahotellin murhat

 

Neiti Marple oli suonut heille kaikille samaa herttaista lähimmäisenrakkautta. Hän oli istunut tarkkaavaisena kallistaen aina välillä päätään ystävällisen hyväksymisen merkiksi. Hän ajatteli omia ajatuksiaan ja nautti siitä, mistä oli tilaisuus nauttia: tällä kertaa Karibian meren syvästä sinestä.

Agatha Christien dekkari Lomahotellin murhat alkoi neiti Marplen näkökulmasta aika tylsästi, sillä hänen terävät aivonsa vaativat tekemistä. Neulominen ja muiden lomalaisten seura alkoi jo hiukan puuduttamaan. Mutta kauaa ei tarvinut odottaa, sillä ensimmäinen murha tapahtui nopeasti. Tosin muut pitivät sitä ikääntyneen miehen kuolemana korkeaan verenpaineeseensa, mutta neiti Marple oli heti varma siitä, että mies oli murhattu. Niin kuin sitten olikin. 

Jos joku olisi sattunut huomaamaan herttaisen näköisen vanhahkon naisen, joka seisoi mietteisiinsä vaipuneena huvilansa parvekkeella, ihmiset olisivat tuumineet, ettei naisella ollut muuta ajateltavaa kuin miten viettää aikaansa sinäkin päivänä....

Mutta herttainen vanha neiti mietti ihan muita asioita - hän oli sotaisalla tuulella. 

Tässä vaiheessa surmansa oli saanut jo lomahotellin siivooja. Neiti Marple oli päässyt jo juonesta selvyyteen, ja hän pelkäsi, että tulossa oli kolmas murha. Mikä tulikin nopeasti. Lomalaiset lähtivät nopeasti hotellista pois. Neiti Marple ei missään tapauksessa olisi lähtenyt pois näin jännittävistä tilanteista.

Jospa tietäisitte, miltä te näytitte tuona yönä päässänne tuo pörröinen vaaleanpunainen villahuivi, kun seisoitte siinä ja sanoitte olevanne Nemesis. En ikinä unohda sitä.

Neljäskin murha oli todella lähellä. Onneksi neiti Marple ehti siihen väliin apuvoimien kanssa ja pörröinen villahuivi päässään. Murhaaja jäi kiinni teoistaan. 

Agatha Christien dekkarissa Lomahotellin murhat ei ehditty lomailla, vaan jännitettiin milloin neiti Marple selvittää rikokset.

 

Agatha Christie, Lomahotellin murhat

Suom. Anna-Liisa Laine

Wsoy 2023

s. 229

A Caribbean Mystery 1964

Ensim. suom.kielinen julkaisu 1965

Neiti Marple -dekkari

Agatha Christie: Murha maalaiskylässä

Agatha Christie: Ruumis kirjastossa

 

 Kiitos Kirsti Dekkariviikko-lukuhaasteesta.

Agatha Christie: Murha maalaiskylässä

 

Neiti Marple näkee aina kaiken. Puutarhanhoito käy savuverhosta, ja hän saattaa myös käyttää hyödykseen kaukoputkea jonka avulla hänellä on tapana tehdä havaintoja linnuista.

Dekkariviikolle sopii hyvin tämä Agatha Christien (1890-1976) ensimmäinen  neiti Marplesta kertova dekkari Murha maalaiskylässä. Neiti Marplesta kertovia dekkareita on kaiken kaikkiaan 12 kappaletta. Kirjan tapahtumat ovat tuttuakin tutummat, silllä tämäkin tarina on näkynyt tv-sarjoina ja elokuvana telkkarissa monet monituiset kerrat. Tarina on ilmestynyt jo vuonna 1930 ja sen on suomentanut Eila Pennanen.

On vaikea päättää, mistä tämä tarina oikeastaan pitäisi aloittaa, mutta olen valinnut lähtökohdakseni keskiviikon ja pappilan lounasajan.

Kirjan kertojana toimi St Mary Meadin pappi. Kirjan englannin kielinen nimi on Murha pappilassa, ja se olisi kyllä sopinut suomeksikin, mutta ilmeisesti se oli vielä 1950-luvulla liikaa suomalaisille, kun se suomennettiin. Kirja suomennettiin mielestäni tosi myöhään, 24 vuotta julkaisunsa jälkeen.

Murha tapahtui siis pappilassa. Pappi oli kutsuttu siksi aikaa kuolevan potilaan luokse, muutenhan hän olisi syyllinen. Kävi kyllä mielessäni, että olikohan pappi sittenkin syyllinen. Agatha Christie pyöritteli mahdollisia syyllisiä edes takaisin, ja pari ihmistä tunnustikin murhan. Jos minut tarina sai pikkasen sekaisin, niin onneksi neiti Marple pysyi skarppina ja nokkelana.

Täsmälleen puoli kymmeneltä kuului pieni naputus, ja nousin vastaanottamaan neiti Marplea. Hänellä oli hyvin kaunis Shetlandin-huivi kiedottuna päänsä ja hartioittensa ympärille ja hän näytti melko vanhalta ja hennolta. Sisään tullessaan hän suorastaan pursui pieniä kiihtyneitä huomautuksia.

Minusta on hassua, että elokuvissa neiti Marplella on aina sama rähjääntynyt korihattu päässään, vaikka ei hänellä näissä kirjoissa sitä koskaan ole. Huivi on aina. 

Tästä kirjasta lähti uteliaan ja aina oikeassa olevan neiti Marplen ura kotitekoisena salapoliisina maailmalle. Tykkään hänestä valtavan paljon ja jaksan katsella samat tv-ohjelmat aina vain. Kirjassa on sopivasti viihdettä ja huumoria. Rikoksetkin ratkeavat teekupposen äärellä. Vaativampi aivotyö vaatii sitten tilkan kotitekoista likööriä, se rauhoittaa mukavasti sekavia ajatuksia.

 

Agatha Christie, Murha maalaiskylässä *****

Suom. Eila Pennanen *****

Wsoy 2023

s. 293

The Murder at the Vicarage 1930

Ensimmäinen suom. kielinen julkaisu 1954

Dekkari

Neiti Marple-dekkarit

Agatha Christie: Ruumis kirjastossa

 

Kiitos Kirsti Dekkariviikko-lukuhaasteesta.

 

Jyrki Vartiainen: Kolme kesää

 

Marketin pihalla myydään herneitä ja mansikoita, joiden imelä lemu hermostuttaa poikaa. Hänen mustat shortsinsa on leikattu farkuista. Kankaansuikaleet ulottuvat polviin joissa näkyy punertavia ruhjeita.

Jyrki Vartiaisen pienoisromaani Kolme kesää kertoi nuoresta pojasta ja hänen kolmesta kesästään. Ensimmäisenä kesänä hänen seurassaan kulki kaksi tyttöä Sanna ja Terhi. Heillä oli tapana käydä lähikaupasta näpistämässä nameja ja mennä syömään niitä erään katoksen katolle. Paikkaan, joka vaikutti todella hylätylle ja jota he kutsuivat rosvomajaksi.

He miettivät, ovatko heidän rosvomajan suojiin piilottamat tupakat tallessa ja jos ovat, mikä voisi olla sellainen päivä, että heidän olisi mahdollista polttaa.

Kesä kuluu notkuessa päivästä päivään. Ystävyys näiden kolmen kesken ei ollut pysyvää, vaan toisena kesänä toinen tytöistä oli siirtynyt toiseen kaveriporukkaan, mikä pojasta oli ikävää, sillä hän oli vähän ihastunut Terhiin. 

Päivistä on tullut pojalle sellaisia, että hän on melkein aina poissa kotoa ja rooleissa, jotka ovat hänelle yhtäaikaisesti tuttuja ja vieraita.

Kesällä on kiva lukea kirjoja, joissa myös on kesä. Tässä kirjassa kerrotaan nuoren pojan kolmesta eri kesästä, ja miten ne erosivat toisistaan. Aika yksinäisiä ne olivat, eikä pojalla ollut harrastuksia tai sukulaisia joiden luona käydä.

Jyrki Vartiaisen Kolme kesää kertoi nuoren pojan kolmesta kesästä ja uinuvista tunteista.

Jyrki Vartiainen, Kolme kesää

Teos 2020

s. 103

 

Camila Sosa Villada: Yöeläimiä

 

On yömyöhä: puistossa pakastaa. Näyttää kuin vastikään lehtensä pudottaneet ikipuut rukoilisivat taivaalta jotakin kasvimaailman kannalta elintärkeää. Joukko travesteja on liikkeellä. He kulkevat puitten suojissa. He näyttävät siltä kuin olisivat yhtä ja samaa elimistöä, saman eläimen soluja. Siten he liikkuvat, laumassa.

Argentiinalaisen Camila Sosa Villadan esikoisteos Yöeläimiä sijoittui Córdobaan. Kirjan kertojana toimi nuori travesti nimeltään Camila. Hän tiesi, vanhemmat tiesivät, suku tiesi, koulukaverit tiesivät, kaikki tiesivät mikä Camilaa odotti. Häntä odotti elämä travestina ja yöelämä Córdoban puistossa.

Asiakkaita ajaa ohi, miehet hidastavat vauhtia katsastaakseen valikoimaa ja valitsevat joukosta yhden, jonka viittovat luokseen. Valittu kääntyy kutsujansa puoleen. Näin tapahtuu yö toisensa perään.

Camila opiskeli yliopistossa ja teki öisin travestin kuluttavaa työtä, möi kehoaan naiseksi pukeutuneena. Travestin työ oli vaarallista. Välillä asiakkaat hakkasivat ja jättivät maksamatta, välillä poliisit ottivat kiinni, laittoivat selliin, hakkasivat ja käyttivät hyväkseen. 

Lapset ja travesti eivät sovi yhteen. Rahvaan silmissä lasta käsivarrellaan kantava travesti on synti. Typerät ihmiset ajattelevat, että on parempi salata meidät lapsilta, jotta pienokaiset eivät näkisi minkälaiseen jamaan ihminen voi rapistua.

Samanlaista ajattelutapaa löytyy Suomestakin, rasismia. Kukaan ei voi ajatella, että olisi jotain toista parempi ihminen, mutta sellainen ajattelutapa on todella yleistä. Camila tiesi, että hän rapistuu elämäntavallaan vuoden aikana monen vuoden edestä. Huumeet, päihteet, valvominen, stressi, jatkuvasti hakatuksi ja raiskatuksi tuleminen vanhensivat häntä ennen aikaisesti.

Ei, todellisuudessa olemme yöeläimiä, mitä sitä kiistämään.

Travestit liikkuivat öisin. Silloinkin piti varoa, ettei tullut hakatuksi tai tapetuksi, kuten monille kävi. Osa teki itsemurhan. Camila Sosa Villedan Yöeläimiä ahdisti rankoilla elämänvalinnoilla ja ihmisten suvaitsemattomuudella.

 

Camila Sosa Villada, Yöeläimiä

Suom. Emmi Ketonen

S & S 2024

s. 254

Las Malas 2019 

Queer

Argentiina

 

Jukka Itkonen: Kaikki hyvin kasvimaalla

 

Jukka Itkonen (1951-2021) kirjoitti lukuisia runoja lapsille. Hersyvä kasveista ja kasvimaan asukkaista kertova runokirja Kaikki hyvin kasvimaalla on kuvitettu todella kivasti ja värikkäästi. 44 runoa lapsille kertoo kesäisen hauskasti kasvimaasta ja sen asukkaista toukokuusta lokakuulle asti.

 

 

Lapset tykkäävät puutarhatöistä. Kukkien kastelu on puuhaa, jota pienimmätkin lapset tekevät mielellään. Ei haittaa, vaikka vaatteet kastuvat ja sormet sotkeentuvat multaan. Puutarha-runossa orvokki ei metelöi eikä ruusu pauhaa.

 

Mustarastaalle sopii hyvin nimeksi kultasuu, sillä sehän kyllä sirkuttelee iloisesti koko kevään, kesän ja syksyn. Kultasuu-runossa kukkii omenapuu.

 

 

Hyvää huomenta-runossa peipposella on pesässään kuusi kirjavaa munaa. On heinäsirkka ja hämähäkki, mehiläinen ja koko pihamaan kansa.

Ihana kesä on taas täällä. Iloitaan kukista ja kasvimaan kasveista sekä kasvimaan tärkeistä mönkijöistä, sirittäjistä ja sirkuttajista, pistiäisistä, hyttysistä, perhosista. Siitä on kesä tehty 💛

 

Jukka Itkonen, Kaikki hyvin kasvimaalla *****

Kuvitus Camilla Pentti *****

Lasten Keskus 2014 

Lastenkirja 

 

Jukka Itkonen: Terveiset ulapalta

Jukka Itkonen: Koipihumppa

Laura Juntunen: Tyttö joka en

 

Kerrotaan, että Potilas on puhaltanut ambulanssissa reilut puolitoista promillea. Ranteissa ja käsivarsissa viiltojälkiä. Potilas on sekava ja itkuinen, kertoo ettei "kestä ajatuksiaan ja muistojaan" ja sanoo päättäneensä kuolla.

Onnea uusille koulusta valmistuneille oppilaille. Valitsin täksi juhlaviikonlopuksi julkaistavaksi postauksen Laura Juntusen kirjasta Tyttö joka en, koska kirjan kansikuvassa on ihana kuva kirjailijasta. Pieni tyttönen ylioppilaslakki päässä. Elämä edessä ja se voisi olla valoisa ja täynnä kaikkea kivaa. Elämä toi tullessaan kuitenkin syömishäiriön, pakko-oireet, mielenterveysongelmat ja päihdekierteen.

Kohoan voikukkana betonin keskeltä,

tulen sieltä, missä kaikki kasvaa Kekkosen ja tehtaan kyljestä,

missä pojat on poikia ja tytöt huoria

Yllä on lainaus yhdestä kirjan runosta, joka kertoo aika paljon kaupungista, Raahesta, josta kirjailija on kotoisin. Hän muutti alaikäisenä Ouluun, jotta pääsisi irti aikaisemmista kaveripiireistä, mutta ajautui  samanlaisiin piireihin myös Oulussa, joissa käytettiin runsaasti päihteitä, alkoholia ja huumeita. Kirjailija on kertonut kaupungin päihdekuvioista myös esikoisteoksessaan Subutex-kaupungin kasvatit.

Kun pakko-oireet ovat kerran alkaneet, ne eivät enää lopu. Ne vain muuttavat muotoaan. Välillä pesen käsiä, seuraavaksi pakkaan reppuani yhä uudestaan ja uudestaan, sitten lasken ykkösestä kymmeneen ja kymmenestä ykköseen. Avaan ovenkahvoja yykaakoo yykaakoo tai asettelen peittoa päälleni niin, ettei mihinkään jää poimuja...

Lapsen mieli on herkkä. Kun jotain tapahtuu, eikä siitä saa tai voi puhua, voi keho ja mieli käsitellä vaikeita asioita tavoilla, joihin henkilö itse voi vaikuttaa, kuten syömättömyydellä. Myös pakko-oireet tulivat mukaan kuvioihin hyvin varhaisessa lapsuusvaiheessa.

Laura Juntusen nuoruus ajautui lopulta päihdekierteeseen ja päihdepiireihin, joista oli aivan hirvittävää lukea. Hänen kokemuksensa ovat olleet järkyttäviä. On uskomatonta, että hän on selvinnyt niistä, tosin hänen mielenterveytensä oli mennä lopullisesti siinä ohessa.

Kirjan lopussa on lueteltu järjestöjä ja yhdistyksiä, mistä voi hakea apua, kun on vaikeaa. Tyttöjen Talo, Kriisipuhelin, Rikosuhripäivystys, MLL Lasten ja nuorten puhelin, Naistenlinja.fi, Tukinainen.fi, Seri-tukikeskus, Syömishäiriöliitto, ja Maria Akatemian Keijun varjo-toiminta auttavat monissa ongelmissa. Sekaisin-chat on valtakunnallinen keskustelualusta 12-29-vuotiaille.

Kiitokset kirjailijalle vaikeiden kokemusten jakamisesta. Kun elämä on mustaa ja täynnä vaikeuksia, siitä voi myös selvitä. Apua on mahdollista saada, tosin oli ikävä lukea siitä, että hänet kotiutettiin aina tosi nopeasti. Yhteiskunnan pitäisi antaa mielenterveyshoitoa, mutta se katkeaa siihen, kun potilas potkitaan ulos osastolta.  

Laura Juntusen Tyttö jota en on selviytymistarina yhteiskunnan pimeimmiltä rajoilta.

 

Laura Juntunen, Tyttö joka en 

Into 2024

s. 251

Muistelmat

Syömishäiriö

Mielenterveys

Päihteet

 

 

 

Onnea valmistujille!

 

                     Onnea valmistuneille!

 

Mikko Harju: Rikas sydän

 

Ooks lukenu koskaan elämänkertaa
Mis kaikki menee putkeen ekalla kertaa?
Kai unelmat vaatii aina veronsa
Vaik verottajaa koittais huijata
Oon itkeny silloin ku kukaan ei nää
Rikkonu suhteit mis on paljon hyvää
Ollu ikävä äitii, ollu ikävä isää
Tullu vaikeuksii ja niiden jälkeen vielä lisää

 

Vaik mun elämä ei oo täydellistä
Kiitän jokaisesta hetkestä
Mul on rikas sydän (woo-oo-oo)
Mul on rikas sydän (woo-oo-oo)
Onpa jotain mitä saa muistella
Ei tarvi vanhainkodissa valehdella
Mul on rikas sydän (woo-oo-oo)
Ja se lyö yhä

 

Ooks kattonu koskaan sellasta leffaa
Mis sankari voittaa ekalla kertaa?
Onnellinen loppu tuntuu paremmalta
Kun on ensin ammuttu renkaat alta
Kyl äiti mä koitan välttää heikkoja jäitä
Mut pitää jatkaa, elää hetkiä näitä
Ja ehkä joku päivä teen kaikesta laulun
Kirjoitan kirjan tai maalaan taulun

 

Vaik mun elämä ei oo täydellistä
Kiitän jokaisеsta hetkestä
Mul on rikas sydän (woo-oo-oo)
Mul on rikas sydän (woo-oo-oo)
Onpa jotain mitä saa muistella
Ei tarvi vanhainkodissa valеhdella
Mul on rikas sydän (woo-oo-oo)
Ja se lyö yhä

 

On parempi tuhlata nuoruutta
Ei sitä säästöön saa kuitenkaan
Mä kannan ylpeästi mun arpia
En vaihtais sekunnista sadasosaakaan

 

Mul on rikas sydän
Ja se lyö yhä
Mul on rikas sydän (woo-oo-oo)
Ja se lyö yhä (woo-oo-oo)
Onpa jotain mitä saa muistella
Ei tarvi vanhainkodissa valehdella
Mulla on rikas sydän (woo-oo-oo)
Ja se lyö yhä

Mul on rikas sydän

 

 

Lauluntekijät: Aliisa Maria Syrjä / Elias Eino Pietari Heikkinen / Lasse Kristian Kurki / Mikko Eetu Akseli Harju

Kappaleen Rikas sydän sanoitukset © Warner Chappell Music, Inc